mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | maalis 16, 2014 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
Kansainvälisyys. Siitä puhutaan, sitä suunnitellaan, sitä sisällytetään strategiaan ja oppimistavoitteisiin, sen perusteella myönnetään rahoitusta ja saadaan kesätöitä. Se näkyy yhä enemmän ja enemmän niin kampuksella, edustajistossa, luentosaleissa, Montun ruokalassa kuin opiskelijabileissäkin. Joskus siitä kuulee niin paljon, että korvat turtuu jo ensimmäisen tavun kuultaessa. Ei ole siis ihmekään, että Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaavana se on minunkin blogikirjoitukseni aiheena. Oletatte varmasti, että minun tulisi tietenkin innostua aiheesta aina kun se hiipii keskustelun teemaksi. Mutta minäpäs päätinkin, että yllätän tämän blogin lukijat ja kerron miksi kansainvälisyys on täyttä bullshittiä!
Ensinnäkin, kansainvälisyys niin ulkomailla vaihdossa kuin kotikampuksellakin tuo aina mukanaan uusia tuttavuuksia. Sitä joutuu tavaamaan ja oppimaan uusia kummallisia nimiä ja muistelemaan peruskoulun mantsantunteja, jotta muistaa mihin eri maat maailmankartalla sijoittuvatkin. Matkoillekaan ei tarvitse lähteä Barcelonaan asti, kun katalonialainen kulttuuri voi ilmestyä eteesi vaikkapa hassunnäköisen ruoan muodossa ESN:n Taste of Turku tapahtumassa. Joskus nuo uudet tuttavuudet tuovat lisäksi jopa uusia näkökulmia asioihin, joista vielä hetki sitten ajatteli aivan toisin. En esimerkiksi enää koskaan ajattele samoin amerikkalaisten kieliköyhyydestä, kun tapasin Minnesotalaisen opiskelijan, joka puhuu viittä eri kieltä ymmärrettävästi. Tai romanialaisista, jotka aina ennen sain yhdistää kauppatorin kerjäläisiin, kun nyt joudunkin myöntämään ennakkoluuloisen asenteeni ja toteamaan, että ainakin osa heistä onkin sydämellisimpiä, fiksuimpia ja hauskimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Arkipäiväiset keskustelut eivät enää ole lainkaan niin tutun yksipuolisia, kun niihin sisältyy kolmen tai neljänkin eri kansallisuuden tuomat näkökulmat. Kyllä tuttu on turvallisempaa.
Toiseksi, sitä ei pääse pakoon missään, vaikka kuinka yrittäisit. Yhä enemmän globalisoituva maailma ja kansainvälisesti verkostoituneemmat opiskelijajärjestöt ja korkeakoulut takaavat, että kansainvälisyyteen törmää päivittäin. Esimerkiksi silloin, kun se pitää sinulle ovea auki kouluun tullessasi, kirjoittaa johdannon ryhmätyöhönne kv4-kurssilla, istuu viereesi laskiksen luennolla tai opettaa uuden juomalaulun Parkin opiskelijabileissä. Tänäkin vuonna Turun yliopistoon saapui yli 350 vaihtaria 40 eri maasta. Eikä siinä mitään, he lähtevät yhden tai kahden lukukauden kuluttua, mutta sitten on vielä ne KV-tutkaritkin! He mahdollistavat kansainvälisyyden opiskelijoiden eri vaikuttamisen kanavissa, kuten edustajistossa ja TYYn siivissä, ja tuovat jatkuvuutta kansainvälisemmän yliopiston kehittämiseen. Aivan kuin me suomalaiset emme pystyisi kansainvälistymään keskenämme.
Lisäksi kansainvälisen kokemuksen avulla voi joutua tekemään oikeita töitäkin. Pienenä maana Suomen talous on riippuvainen kansainvälisestä kaupasta ja globaaleista markkinoista. Jos osaat vaikkapa vain pelkkää englantia, ja siinä sivussa ehkä ruotsia, saksaa tai ranskaa, saatat löytää itsesi haastavista ja vastuullisista tehtävistä, joissa joudut olemaan yhteyksissä kymmenien eri kansallisuutta edustavien yritysten työntekijöiden kanssa ja saamaan palkkaa enemmän kuin ehdit tuhlata. Kuka sellaista haluaisi, kun voisi istua mökin laiturilla ja stressata siitä, mistä kesäkursseista saisi tarpeeksi noppia opintotukien nostamiseen, jotta saisi vuokran maksettua.
Ja ennen kaikkea, kansainvälisyys tuo sinulle niin mieleenpainuvia muistoja ja kokemuksia, että et pääse niistä eroon vanhainkodin kiikkustuolissakaan. Vielä silloinkin joudut rasittamaan vatsalihaksiasi naurunpyrskähdyksillä, kun muistelet miten Thomas oli joutunut suomalaisen källin kohteeksi, kun hän yritti kohteliaasti tervehtiä sinua sanomalla ”hei, haista vit**!”. Ja joudut ehkä esittämään saaneesi roskan silmääsi, kun muistelet, kuinka vaihtovuotesi aikana ranskalaiset ystäväsi järjestivät sinulle yllätyssynttäribileet vähentääksesi koti-ikävääsi.
Ei, vaikka kuinka yritän, niin en pysty tähän sittenkään. Kansainvälisyys on mahtavaa ja sitä mielipidettä ei pysty muuttamaan niin suomalaiset, intialaiset kuin etelä-korealaisetkaan. Sekä TYYllä etä Turun KY:llä on tarjota meille opiskelijoille kymmeniä eri tapoja päästä hankkimaan sitä kovasti kysyttyä kansainvälistä kokemusta. Ei tarvitse olla kv-tutor, lähteä vaihtoon Kiinaan tai aktivoitua erilaisissa opiskelijajärjestöissä, että tutustuisit edes yhteen ulkomaalaiseen opiskelijaan opintojesi aikana ja monipuolistaisit ajatusmaailmaasi. Riittää, että vastaat ”kyllä”, kun CIA TuKY kutsuu sinut Language Café tapahtumaan, kansainvälisille sitseille ISTUn kanssa tai pre-Vappu exculle Tallinaan ESN:n kanssa. Tai tervehdit hymyillen ja neuvot apua kysyvää vaihtaria tai kv-tutkaria koulun käytävällä.
Turun yliopiston opiskelijoille kansainvälistymisen mahdollisuudet ovat helposti saatavilla oleva rikkaus, ota siitä siis kaikki hyöty irti! Kansainvälistymisen ovet aukeavat muun muassa täällä tai liittymällä ky-kv-meililistalle!
Best wishes,
Milla Anttonen
Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaava
mennessä Kuntamestari | maalis 9, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kansainvälisen naistenpäivän perustukset iskettiin maahan, kun kansainvälisessä naistenkonferenssissa vuonna 1910 sosialistinaiset halusivat edistää naisten tasa-arvoa, erityisesti äänioikeuden saamista, järjestämällä naistenpäivän. Ensimmäistä naistenpäivää vietettiin jo seuraavana vuonna, jolloin yli miljoona naista Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä juhlivat omaa päiväänsä. Päivää värittikin pitkään poliittinen sävy, mutta osittain länsimaisen hyvinvoinnin ja jo ennestään tasa-arvoisen yhteiskunnan myötä varsinkin meillä Suomessa kahdeksantena maaliskuuta pääasiassa kukkakauppojen liikevaihto moninkertaistuu.
Ensimmäisissä naistenpäivää viettäneissä maissa naisten äänioikeus on ollut itsestäänselvyys jo vuosikymmeniä, joskin Sveitsi viivytteli jopa vuoteen 1971 asti. Muutenkin meillä hyvinvoivassa Euroopassa naisten asema on varsin hyvä. Ikinä ei saa kuitenkaan tyytyä nykytilanteeseen, vaan aina täytyy pyrkiä kehittymään. Suomessakin riittää vielä korjattavia epäkohtia, kuten naisten alhaisempi palkkataso. Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää pelkällä epätasa-arvolla, vaan usein ongelma on useiden tekijöiden summa. Joskus on parempi etsiä ongelmaan johtaneita perimmäisiä syitä, kuin lähteä suin päin tekemään korjausliikkeitä.
Suurimmassa osassa maailmaa tilanne ei ole kuitenkaan yhtä ruusuinen. Esimerkiksi Lähi-Idässä naisten mitättömien oikeuksien puolesta on syytä taittaa peistä, eikä kauniimman sukupuolen edustajien sortoa voi mitenkään selittää kulttuurieroilla ja iki-aikaisilla traditioilla. Tahtipuikkoa heiluttavissa maailmankolkissa, kuten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, sivistynyt ja tasa-arvoinen yhteiskunta on osoittautunut toimivammaksi järjestelmäksi kuin lähi-itäiset vastineensa, ja siksi onkin mielestäni hyväksyttävää tuomita kohtelu, jota naiset monissa kehitysmaissa saavat osakseen.
Kuten avauskappaleessa jo totesin, näkyy naistenpäivä rivikansalaiselle lähinnä miesten antamista huomionosoituksista. Päivän alkuperäiset motiivit ovat joutuneet taka-alalle, mutta se ei estä meitä edistämästä tasa-arvoista yhteiskuntaa jokapäiväisillä teoillamme. Naisten hemmotteluun ei myöskään tarvita omaa päiväänsä, mutta naistenpäivä saattaa luoda miehille lievän sosiaalisen pakon. Jotkut miehet tarjoilevat aamiaista, jotkut hemmottelevat hieronnalla, mutta minä aloitin vaatimattomasti yhdellä ruusulla. On ainakin helppo pistää ensi vuonna paremmaksi.
Arttu Tuuppa
Turun KY:n hallituksen kuntamestari
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | maalis 4, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Vuosi hallituksen varapuheenjohtajana on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. On ollut kokousta, palaveria, vuosijuhlareissua, mitä vaan, you name it! Nyt onkin huomaamatta kuudennes vuodesta takana ja on tullut aika kirjoittaa blogi. Alumnitoiminnan kehittäminen on jälleen yksi Turun KY:n vuoden pääteemoista ja siihen liittyen ajattelin kirjoittaa mentoroinnista. Niinkuin moni muukin menestystarina, alkaa tämäkin antiikin Kreikasta.
Nimittäin jo muinaiset kreikkalaiset tunsivat mytologiassaan tarinan siitä, kuinka kuuluisa sotapäällikkö Odysseus, jätti poikansa ystävälleen huolehdittavaksi lähtiessään sotaan. Kyseinen ystävä, nimeltään Mentor, kasvatti ja opetti poikaa vuosien ajan. Samalla tavoin toteuttivat monet vanhat ja kokeneet käsityöläiset omanlaistaan oppisopimuskoulutusta jo varhaisina aikoina. Tämä perinne elää tänäänkin, mutta hieman eri muodoissa. Liikkeenjohdossa mentoroinnin juuret ovat Japanissa, josta se levisi Amerikan kautta Eurooppaan ja lopulta myös tänne Suomeen ja Turun KY:lle.
Hektisessä kylterin arjessa onkin hyvä muistaa, että aina on mahdollisuus lähteä etsimään itseään, saavuttaa henkinen tasapaino tai kehittyä ihmisenä. Kylteri-ekonomi -mentoroinnista ei valitettavasti taida olla apua näihin asioihin, joten tässä linkki sivuille josta voit varata lennot Goalle.
Huomenna keskiviikkona Turussa käynnistyy ensimmäinen kylteri-ekonomi -mentorointi. Mukana on yhdeksän paria, jotka aloitustapahtuman jälkeen tapaavat kesän aikana oman aikataulunsa mukaan valitsemaansa teemaan liittyen. Mentorointi tulee olemaan tämän pilotin jälkeen näkyvä osa Turun KY:n toimintaa ja seuraava erä mentoreita ja aktoreita haetaankin jo syksyllä. Projekti on myös herättänyt kiinnostusta ekonomien keskuudessa ja projektissa onkin mukana niin Turun kauppakorkeakoulu, Suomen Ekonomiliitto, sekä Turun Seudun Ekonomit ry. Mentorointi on hyvä tapa saada kontaktia työelämään ja vaihtaa kokemuksia jo työelämässä olevan valmistuneen mentorin kanssa. Se, mitä opiskelija mentoroinnista saa, vaihtelee täysin sen mukaan, minkälaisessa tilanteessa hän on ja mitä mentoroinnilta toivoo. Mentorointiin kannattaa siis osallistua ,vaikka esimerkiksi työpaikka ja tulevaisuuden suunnitelmat olisivatkin jo selvillä. Mukaan on nytkin hakeutunut niin mentoreita kuin aktoreitakin todella erilaisista lähtökohdista. Turhat ennakkoluulot kannattaakin heittää syrjään ja hakea mukaan aktoriksi opintojen loppupuolella. Siitä onkin sitten mukavampi palata projektin pariin valmistumisen jälkeen mentorina.
Otto Rouhiainen
Turun KY:n hallituksen varapuheenjohtaja
mennessä Kulttuurivastaava | helmi 24, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Olen asiallinen ja arvostan työntekoa. Olen työntekijänä reipas, luotettava ja sitoutuva. Nautin haasteista ja tavoitteeni ovat korkealla. Lisäksi olen stressaantunut, koska jokakeväinen työnhakurumba ja ihanien itsekehulauselmien väkinäinen väsääminen sitouttavat suhteellisen paljon aikaa ja vaivaa siihen nähden, että lämmintä kiitosta mielenkiinnosta höystää mutta-sana. Harmillista on, etteivät mielenkiinto ja uran nousukiito suoraan korreloi.
Sen sijaan, että heitän ilmoille lisää peruslatteuksia kuten ”työnhaku käy työstä”, voisin ennemmin miettiä mistä työstressi aiheutuu ja onko sille tehtävissä jotain. Totuus on se, ettei aina voi voittaa 5-0 ja usein työpaikkapelissäkin vie vanha ja kokenut, mutta asennemuutos tekee ainakin todellisuutta siedettävämmäksi. Kuten joku elämäntapaguru voisi todeta, stressin syntyyn aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen mahdollistaa niihin puuttumisen ja vie lähemmäs henkistä tasapainotilaa. Siksi yritän herätellä itsessäni niitä ajatuksia, joihin liittyy niin työnhaku kuin stressikin.
On oltava oman alan työ, palkkaa tuplasti enemmän kuin edeltävänä vuonna, reilut työajat ja kavereita komeampi titteli. Suurin osa meistä kärsii työpaikkanirsoudesta. Onpahan Turun kauppakorkeakoulun ATK-luokassa tullut kuultua, että mieluummin on jokunen sälli ilman töitä kuin työskentelee alle kahden tonnin kuukausipalkalla. Tiettyyn pisteeseen asti nirsous on hyvä asia, mutta 20-vuotiaana opiskelijana on pidettävä mielessä se, että vähemmälläkin stressaamisella ja valikoinnilla voi päätyä hyvinkin opettavaisiin ja mielekkäisiin tehtäviin.
Terveellä ihmisellä on luontainen halu kehitykseen ja kehittymiseen. Jotkut työpaikat mahdollistavat nämä paremmin kuin toiset. Kukapa ei haluaisi olla hyvä työntekijä ja mieluusti hyvä siinä työssä, joka palkitsee ihmistä myös sisäisesti? Pikaruokaravintolassa kehityksen rajat saavuttaa nopeasti, eikä opintojen tuoma tietämys ole suuressa kulutuksessa jos ollenkaan.
Työhakemuksia kirjoitellessa tulee vastaan jumiutumisen pelko. Jos minua ei huolita, niin en ikinä löydä omaa polkuani, koska oksat paiskautuvat kasvoille heittäen minut takaisin sinne, josta ei ole löydettävissä itsearvostuksen tuomaa rauhaa. Paineet ja stressi iskostavat päähän ajatuksen siitä, että kehitys kehittyy itsenäisesti ja itse jää jälkeen. Mutta onhan realiteetti se, että jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin. Jos ei motivaatiokirje tuo auvoa, niin tuuri tulee lopulta hätiin. Näin ainakin toivon.
Se työnhaun aspekti, joka aiheuttaa eniten stressia, on epävarmuus. On turhauttavaa, ettei välttämättä saa sähköposteihinsa edes automaattivastausta ja että menestystarinat alkavat harmillisen usein näin: ”Olipa kerran perhetuttu.” Mutta toverit, ei lannistuta.
Apua on tarjolla, joten jos ahdistaa, niin ota apu vastaan. Esimerkiksi Turun yliopiston työelämäpalveluista, tutummin Rekrystä, löytyy kysyjälle vastauksia työelämään liittyviin kysymyksiin ja esimerkiksi tietoa avoimista työpaikoista. SEFEn uravalmentajilta taas saat sparrausta työhakemuksen ja CV:n tekoon tai apua työhaastatteluun valmistautumiseen. Vaihtoehtoisesti voit myös keventää mieltäsi Gretchen Rubinin kirjalla The Happiness Project. Riippumattokelien puuttuessa sohva ja teemuki toimivat mitä parhaimpina korvikkeina. Itse aion nostattaa tulevissa työpaikkahaastatteluissa tarvittavan hymyn jo nyt kasvoille ja luottaa siihen, että jos olen sanojeni mittainen nainen eli asiallinen, luotettava ja sitoutuva, niin tulevaisuus ei ole akuutti murehtimisen aihe. Stressaamisen voi jättää vähemmälle.
Anna Lamberg
Turun KY:n kulttuuri- ja perinnevastaava
mennessä admin | helmi 17, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Aikaisemmin tällä viikolla Turun KY uutisoi Suomen hallituksen suunnitelmista lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja ja sitä seuranneesta ekonomiliiton lausunnosta. Hallitus esittää 3000 aloituspaikan lisäämistä seuraavan 5-6 vuoden aikana, ja nämä lisäykset koskisivat todennäköisesti myös kauppatieteellistä alaa. Ekonomiliitto ja Akava lausuivat välittömästi suunnitelmia vastaan korostaen lausunnoissaan muun muassa työllistymisnäkökulmaa ja työelämärelevanssia sekä osaamistason mahdollista putoamista. Myös Turun kauppakorkeakoulun johtaja Markus Granlund on kysyttäessä kertonut, että hänellä on samoja huolenaiheita, kuin SEFEllä ja Akavalla.
Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja lausui aiheesta korostaen resurssien riittävyyttä suhteessa opetuksen laatuun. Opetusministeri Kiuru vastasi tällä viikolla eduskunnan kyselytunnilla esitettyihin kysymyksiin ja vakuutti, että lisäpaikat kohdistettaisiin aloille, joilla on kysyntää työvoimasta. Tällaiseksi nostettiin esimerkiksi sosiaaliala ja opettajankoulutus. Kuten Ekonomiliitton tuoreimmassa uutisessa huomautetaankin, ongelma on tällä hetkellä siinä, ettei tarkkaa esitystä mahdollisista lisäpaikoista ja niiden kohdistamisesta ole vielä esitetty ministerin toimesta. Nyt peräänkuulutetaankin läpinäkyvyyttä ja avoimuutta.
Meillä Turun KY:llä asia on nostattanut paljon keskustelua ja huolta niin resurssien riittävyyden kuin opetuksen laadunkin kannalta. Haluaisimmekin nyt korostaa meille tärkeimpiä asioita ja herättää keskustelua mahdollisesta muutoksesta, sillä sen merkitys voi toteutuessaan olla erittäin suuri koulumme, koulutuksemme ja työllistymisemme kannalta.
Viime aikoina on paljon puhuttu yliopistojen kansallisesta rahoitusmallista ja sen vaikutuksista yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitukseen. Uudet mittarit ovat asettaneet yliopistot haasteen eteen, kun keskiöön on noussut esimerkiksi suoritetut opintopisteet, valmistuneiden lukumäärä ja laadulliset mittarit. Useille yliopistoille tämä onkin tarkoittanut valtiontuen pienenemistä ja siten luonut paineita toiminnan tehostamiseen. Mikäli aloituspaikkojen määrää päätettäisiin kasvattaa, on selvää, että sen myötä myös rahoitusta olisi lisättävä, jotta opetuksen laatu pystyttäisiin säilyttämään samalla tasolla. Meillä Turun kauppakorkeakoulussa uhkakuvia saattaisivat pahimmassa tapauksesssa olla esimerkiksi kasvavat ryhmäkoot, kovempi kilpailu harjoitusryhmistä ja tilojen ahtaus.
Koko Suomen kannalta olennaista on myös koulutuksemme kilpailukyvyn säilyttäminen. Kauppatieteellinen ala on kansainvälisestikin erittäin kilpailtu ala, joten on ehdottoman tärkeää säilyttää suomalaisten kauppakorkeakoulujen kompetenssi maailmanlaajuisesti. Aloituspaikkojen lisäämisen aiheuttama resurssien suhteellinen väheneminen olisi välitön isku suomalaisen koulutuksen kansainvälistä kipailukykyä vastaan. Lisäksi hakijamäärien suuruus tai tutkinnon halpa hinta yhteiskunnalle eivät ole oikeita perusteita sisäänoton kasvattamiselle, etenkään kun työmarkkinoilla ei ole odotettavissa nopeasti kasvavaa tarvetta ekonomiosaamiselle.
Mielenkiintoinen vaihe on kuitenkin vielä edessä. Kun lausunnot alkavat konkretisoitua, tilannetta ei tarvitse enää tulkita pelkkien ympäripyöreiden puheiden perusteella. Vilkas ajatustenvaihto tuleekin varmasti jatkumaan kevään edetessä ja suunnitelmien tarkentuessa. Turun KY tulee seuraamaan kehittyvää tilannetta tiiviisti sekä keskusteluiden kautta tuomaan oman kantansa esille.
Ann-Sofie Leimu ja Sofi Laiho
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja ja koulutuspoliittinen vastaava
mennessä admin | helmi 16, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Ennen kuin pääsen blogini varsinaiseen aiheeseen, on sanottava, että eilinen excursio Kyykän MM-kisoihin Tampereelle oli eräs tähänastisen opiskeluaikani parhaimmista reissuista. Vähän kuin ulkomailla oltaisiin oltu, toisin sanoen Hervannassa. Tutustuimme teekkareihin, jotka mm. ystävällisesti opettivat ensimmäisessä ottelussamme minulle ja hallituksen varapuheenjohtajalle miten koko lajia pelataan. Harjoitteluhan on tunnetusti lahjattomia varten ja lisäksi Turun KY:n jalojen kyykkäperinteiden vastaista. Päivän kohokohtana voitimme perinteisen TuKY – Boomi ystävyysottelun. Ehdimmepä käydä liikuntavastaavan vanhempien luona vätköilläkin ja päivän päätimme saapumalla boomareiden tiloihin Sorin klubille juhlimaan, saunomaan ja aiheuttamaan hämmennystä. Toivottavasti ensi vuonna mennään isommin ja äänekkäämmin paikalle, itse ainakin lähden satavarmasti. Suurkiitos KY-Sport!
KY-Sportin pojat MM-Kyykässä
Sitten varsinaiseen aiheeseen. Nykyään tuntuu, että printtimedioiden kuolemista toitetaan joka puolella. Kuitenkin uskallan väittää ja väitänkin, että niin oma KYlisteemme, Turun KY:n lehti, kuin Turun ylioppilaslehti Tylkkärikin elävät tietynlaista kukoistuskautta.
Allekirjoittanut toimii tämän vuoden Tylkkärin johtokunnassa, joka käyttää yleistä toimivaltaa lehden suhteen sekä valvoo sen taloutta, painoa sekä jakelua. Tylkkäri koki suuren uudistuksen, suorastaan muodonmuutoksen viime kuussa. Lehti ilmestyy nyt harvemmin kuin ennen, 9 kertaa vuodessa, ja sen kokoa, taittoa ja sisältöä muutettiin aikakauslehtimäisemmäksi.
Palaute uudistuksesta on ollut yksinomaan positiivista, ja seuraava iso projekti ovatkin uudet nettisivut, jotka on tarkoitus julkaista kevään aikana. Lehdessä on tehty viisas päätös siirtää ajankohtaisten asioiden uutisointia verkkoon, sillä nykyajan hektisessä maailmassa ne olisivat painetussa lehdessä todennäköisesti jo vanhentuneita ilmestyessään.
Turun ylioppilaslehti 1/14
Tylkkäriä ei olisi olemassa ilman sen avustajia, jotka kirjoittavat ja kuvaavat, ja mukaan mahtuu aina lisää! Toivoisin, että Tylkkäri tulisi paremmin tunnetuksi meillä kauppakorkealla, ja asiaa auttaisi varmasti, jos tekijöinä olisi nykyistä enemmän kauppatieteilijöitä. Jos Tylkkärin tekeminen kiinnostaa, lisätietoja saat täältä. Tylkkärin tammikuun numeron näköisversioon pääset tästä.
Oma suhteeni KYlisteeseen alkoi jo oman pupuvuoteni loppusyksyllä, eli reilut puolitoista vuotta sitten, kun menin avoimeen toimituskokoukseen tuntematta ainuttakaan toimituksen jäsentä. Into ja halu päästä mukaan olivat kuitenkin kovat, eikä muuta tarvitakaan. Olennaiset tiedot ja taidot ovat karttuneet matkan varrella, oli sitten kyse kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, taitosta InDesignilla, tai meemien keksimisestä. Vuoden 2012 viimeiseen lehteen tein jo yhdessä silloisen päätoimittajan Pia Rawlinsin kanssa jutun Kakolan vankilasta.
KYliste 1/14
Viime kevään aikana sain lempinimen ”päätoimittajan orja”, koska taittoviikonloppuisin olin se, ketä yleensä jaksoi toimituksesta pisimpään Pian rinnalla taittaa huonojen juttujen ja smurffimusiikin voimalla lehteä aamuyöhön, jotta se saataisiin ajoissa painoon. Nykyään halukkaat toimituksen jäsenet pääsevät taittamaan omat juttunsa, mikä vähentää päätoimittajan suurta taittourakkaa. (Ei sillä, että lopullisen taiton levottomuus olisi mihinkään hävinnyt.) Itse en valitettavasti lehden tekoon juurikaan ehdi osallistua tänä vuonna hallitus- ja opiskelukiireiden vuoksi, mutta varmasti tulevaisuudessa taas.
Pia kehitti vuonna 2012 lehden upean nykyisen graafisen ilmeen, ja tällä hetkellä KYliste kuuluukin mielestäni Suomen hienoimpien opiskelijajärjestöjen lehtien joukkoon, ja vieläpä täysin vapaaehtoisvoimin toteutettuna. Kannattaa olla ylpeä. Mikäli KYlisteen teko kiinnostaa, ota yhteyttä päätoimittajaan Sara Lehtiseen kyliste@tuky.fi ja/tai saavu paikalle avoimeen toimituskokoukseen 11.3. klo 16 Ls 09:ksään.
Tänä vuonna on myös KYlisteen juhlavuosi, nimittäin ensimmäinen numero ilmestyi 24. huhtikuuta 1974, 40 vuotta sitten! Syksyllä saattaa olla luvassa jotakin erikoisempaa juhlan kunniaksi…
KYlisteen uuden numeron näköislehteen pääset tästä ja selaamaan kaikkia KYlisteitä viime vuosilta tästä.
Tsemppiä kaikille tentteihin!
Riku Hietarinta,
Turun KY:n viestintävastaava ’14
