mennessä Kulttuurivastaava | loka 7, 2018 | Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Käykö sinullekin usein niin, että kellon viisari lyö neljää iltapäivällä etkä ole oikeastaan saavuttanut mitään konkreettista sen päivän aikana? Itse en ole välttämättä kaikista järjestelmällisin ihminen ja jos en suunnittele päiväni agendaa, käy minulle hyvin todennäköisesti näin.
Kehotan välttämään erityisesti seuraavia skenaarioita: yli kahden tunnin mercapöhinä, TuKYn toimistolla kahvin litkiminen ja pitkittyneet lounaat Montussa. Itse syyllistyn kaikkiin edellä mainittuihin ajankäytön kuolemansynteihin. Tälläkin hetkellä kirjoittaessani tätä blogia olen TuKYn toimistolla, joka vaikuttaa lyhyellä vilkaisulla kuin turkkilaiselta basaarilta Istanbulin sydämessä. Oma koti on vähintään yhtä ongelmallinen paikka tehdä töitä. Haitallisimpia ympäristön ärsykkeitä kotona ovat muun muassa jääkaapin täydentymisen seuraaminen puolen tunnin välein, Playstation 4 -viihdejärjestelmä ja tyttöystävä.
Mikä olisi siis paras tapa saada asioita aikaan? Itse olen pyrkinyt luomaan rytmiä ja rutiineja arkeeni. Esimerkiksi jos herään joka päivä samaan kellon aikaan, tarvitsen vähemmän unta ajallisesti ja herään paremmin uuteen päivään. Toki ajoittaiset keittoreissut aiheuttavat tähän rytmiin vakavia häiriöitä. Aamupalan ja muiden askareiden jälkeen on pikimmiten poistuttava kotoa. Hyvä tapa on myös listata asiat, jotka haluat sinä päivänä saavuttaa ja tehdä kaikkesi päästäksesi tavoitteisiisi. Olen kokenut Educariumin opiskelutilat erinomaisiksi työskentelypaikoiksi, sillä sieltä en tunne ketään ja pystyn keskittymään paremmin. Siellä on myös enemmän opiskelutilaa kuin Kauppakorkeakoululla.
Tosiasiassa en pääse edellä mainittuun rytmiin kuin äärimmäisten deadlinejen lähestyessä. Välillä haikailenkin pääsykoekevään kurinalaisuutta, motivaatiota ja määrätietoisuutta tavoitteistani. Samoin kuin minä, moni on tehokkaimmillaan vasta pakon edessä. Kuitenkin turha prokrastinaatio aiheuttaa vain turhaa stressiä ja itsesääliä. Kouluun sisälle päästyäni en ehkä ole löytänyt opiskeluun samanlaista paloa, sillä en ole määrittänyt itselleni selkeitä tavoitteita mitä kohti tehdä töitä joka päivä.
Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että niin pitkään, kun saa tarvittavat asiat tehtyä, on merca- ja toimistopöhinä tavattoman palkitsevaa ja hyvistä tyypeistä saa lisää virtaa elämään. Usein parhaat ideat syntyvätkin porukassa ja itselleni jokapäiväinen sosiaalinen kanssakäyminen on elinehto. Tämän mahdollistaa koulumme avoin sekä lämmin ilmapiiri enkä voisi kuvitella parempaa paikkaa viettää keskiarvollisesti tätä 16 prosenttia elämästäni kuin Turun kauppakorkeakoulussa.
Henry Huovari
Kulttuuri- ja perinnevastaava
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | syys 23, 2018 | Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Pienestä pitäen olen aina hieman ahdistunut, kun joku on kysynyt mikä minusta tulee isona? Minulla ei nuorempana ollut selkeästi ”omaa juttua”. Kokeilin monia eri harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut tarpeeksi, jotta siitä olisi tullut minun juttuni. Koulussa olin tasaisen hyvä kaikissa aineissa, eikä mikään ollut ylitse muiden. Matkustelin kuitenkin lapsena paljon isäni kanssa ja siitä keksin vihdoin, että haluan isona lentoemännäksi, jotta saan matkustella ja käyttää hienoja jakkupukuja ja korkokenkiä töissä. Traaginen käänne tapahtui kuitenkin jo ala-asteella, kun terveydenhoitaja kertoi, etten kasvaisi edes 160 cm pituiseksi. Unelma tyssäsi siihen.
Matkustelu tippui pois kriteerilistaltani ja 8-vuotias Sofia päätti keskittyä listan seuraavaksi tärkeimpään asiaan. Muistan kysyneeni isältäni (täysin vakavissani), mikä minusta pitäisi tulla, jotta saisin käyttää aikuisena töissä hienoja vaatteita ja korkokenkiä. Isän vastaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”ekonomi”. En tuolloin vielä ymmärtänyt mikä ekonomi oli, mutta sokeasti uskoin isäni vastauksen olevan se ainoa oikea ja tuona päivänä päätin, että minusta tulisi isona hienoja vaatteita työssään käyttävä ekonomi. Ajatus hienoista vaatteista ei kuitenkaan lukioiässä enää (kumma kyllä) riittänytkään motivaation lähteeksi ja olin taas saman kysymyksen äärellä: Mikä minusta tulee isona? Lukion jälkeen päätin pitää välivuoden miettiäkseni asioita.
Kahden pikaruokaravintolassa vietetyn vuoden jälkeen totesin, että miettiminen sai nyt riittää. Hain kauppakorkeaan, koska halusin monen muun tavoin ”varman toimeentulon” ja lukemattomat työllistymismahdollisuudet. Valitsin pääaineekseni laskentatoimen, koska ajattelin, että sitähän ekonomin kuuluu lukea. Kuitenkin vasta ensimmäisen taloushallinnon kesätyöni ja muutaman hylätyn laskentatoimen tentin jälkeen tajusin, ettei tämä ehkä ollutkaan minun juttuni. Hakiessani Turun KY:n hallitukseen viime marraskuussa, en myöskään ollut varma olisiko minusta siihen tai olisiko se minun juttuni. En ollut koskaan aikaisemmin ottanut isoa roolia missään ja pohdin, olisiko minulla yhdistykselle mitään annettavaa. Tiesin kuitenkin, että haluaisin oppia lisää itsestäni ja tehdä jotain merkityksellistä. Halvailtana sain loputkin epäilykseni karistettua, koska ymmärsin, etten voi menettää mitään.
Kulunut vuosi tiivistä yhteistyötä kymmenen täysin erilaisen persoonan kanssa on opettanut ennen kaikkea näkemään omat vahvuuteni muiden hallituslaisten vahvuuksien rinnalla. Samalla, kun vuosi on avartanut mieltäni näkemään asiat aina vähintään yhdeltätoista eri kantilta ja ottamaan jokaisen mielipiteet huomioon, olen oppinut arvostamaan omaa, astetta rauhallisempaa, luonnettani ja omia mielipiteitäni. Tiimityö hallituksen kesken ei toimisi, jos kaikki olisivat yhtä määrätietoisia tai vahvaluonteisia. Meitä kaikkia tarvitaan, joten ole rohkeasti oma itsesi äläkä yritä mahtua muottiin, jonka joku muu on luonut!
Väitän, että olen kehittynyt tämän vuoden aikana paremmaksi ekonomin aluksi, kuin olisin voinut kehittyä pelkästään opintoja suorittamalla. Olen viimein ymmärtänyt olla suuntaamatta unelmiani tiettyyn ammattiin, vaan pitämään mielen avoimena ja keskittymään siihen, että olen oma itseni ja saan teoillani jotain hyvää ja merkityksellistä aikaiseksi. Lisäksi olen saanut roppakaupalla rohkeutta ja ymmärtänyt, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Loppujen lopuksi: kaiken muun voi oppia tekemällä, paitsi sen millainen ihminen olet.
Seuraavan kerran, kun joku kysyy mikä minusta tulee isona voin ylpeänä (ja ehkä vähän kliseisesti) vastata: parempi ja rohkeampi minä!
Sofia Utriainen
Varapuheenjohtaja
mennessä Kuntamestari | huhti 15, 2018 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
”You can do anything but not everything”, sanonta, jonka kerrasta toiseen yritän todistaa vääräksi, onnistumatta. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä tehdä itse, eikä yksin. Välillä sitä unohtaa, kuinka moni ihminen olisi valmis keventämään työtaakkaani. Onneksi perheeni on kuitenkin aina valmis minua tästä muistuttamaan.
Vuoden alku oli erittäin stressaavaa aikaa minulle. Hallitustehtäviin oppiminen ja samalla Pikkulaskiaisen tuottajatiimissä olo piti kalenterin aamusta iltaan täynnä. Kun Pikkulaskiaisviikon maanantaina iski flunssa, kaikki langat putosivat hyvin nopeasti käsistäni. Tämä silloin maailmanlopulta tuntunut hetki sai minut tajuamaan, että jos joskus täytyy uskaltaa pyytää apua, niin se hetki on tässä. Koska olen hyvin huono apua pyytämään, pyysin sitä heiltä, jotka tuntevat minut parhaiten; perheeltäni. Sillä viikolla isäni lähetti sähköposteja puolestani, veljeni kuskasi Pikkulaskiaislippuja ICT-talolle, siskoni täytti jääkaappini ja äitini teki minulle ruokaa.
On täysin hyväksyttävää pyytää apua, on kyseessä sitten koulutehtävä, ihmissuhdehuolet tai Parkin moppaus. Nykyään tuntuu, että täytyisi olla jonkin sortin superihminen ja olla menossa aamusta iltaan, tai opiskelijan tapauksessa aamusta hyvin pitkälle yöhön. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen tehokkaan ihmisen takana on tukijoukko, on se sitten ystävät tai perhe. Mikään työmäärä ei ole ylitsepääsemätön, vaikka se sitä olisikin yksin puurtaessa. Uskalla pyytää apua, me kaikki tarvitsemme sitä aina välillä.
Johanna Malin Kuntamestari
mennessä admin | huhti 8, 2018 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Meille tänne Suomeen on rantautunut tiedon infrastruktuuri, jossa yhä useampi mediasisältö ei pyri vilpittömään totuuteen. Median tuottamisen kynnys on madaltunut sen jakelukustannusten myötä ja samassa kaaressa on laskenut myös harkitun sisällön osuus kaikesta sisällöstä.
Jokainen meistä on nykyään sisällöntuottaja. Pelkästään sosiaalisen median mukana tiedon jakamisen määrä on kasvanut niin suureksi, että mediakuluttuja joutuu tekemään päätöksen ja valitsemaan useista vaihtoehdoista tietoisesti seuraamansa media-alustan.
Jodel on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteisö voi oppia nykyisestä tiedon infrastruktuurista. Jodelissa se on viety äärimmilleen lokaation ja aiheen yhdistyessä anonyymiteettiin. Uskon osan mediasta tulevaisuudessakin olevan tällaista. Meistä jokaisesta Jodelin lukijasta tuli savolaisen kuuntelijoita. Vastuu täytyy ottaa itselleen.
Tiedon infrastruktuurin muutoksen keskeisin tapahtuma on se, että tiedon jakamiseen vaadittavan alustan välinearvo on muuttunut. Se on muuttunut ilmaiseksi. Emme tarvitse kustantajaa twiiteillemme. Tiedon jakamiseen vaadittavan alustan aiemmin käyttämä valta on hajaantunut yhä useampaan osoitteeseen. Erkkojen suku ei enää päätä, mistä suomalaiset puhuvat.
Tällä hetkellä Jodelin käyttäjät nimittäin päättävät osittain sen, mistä Turun kauppakorkeakoulussa puhutaan. Jodelit ja muut sovellukset ovat laukanneet pienessä ajassa rintarinnan puhelimiimme ja jakaneet vastuuta lukijoilleen ja käyttäjilleen enemmän, kuin printtimediat ikinä yhteensä.
Eikä tästä kehityksen kelkasta auta jäädä pois. Luen Jodelia viihtymistarkoituksessa, mutta myös ollakseni tietoinen keskustelusta, joka on toiminut syntyalustana kaikille isoimmille viime aikaisille kritiikkikeskusteluille.
Kun uuden tiedon infrastruktuurin myötä kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja ja jokainen voi osallistua mediakeskusteluun, menestyjä on se, joka hallitsee sisälukutaidon. Jodlausten, twiittien, storyjen ja postausten maailmassa vastuu ja valta toisen ymmärtämisestä on nyt kokonaan meillä itsellämme.
Käytetään sitä valtaa suurella huolellisuudella.
Joona Uusitalo
Turun KY:n hallituksen puheenjohtaja
mennessä admin | maalis 31, 2018 | Kaikki Blogit, KY-Sport, TuKY-blogi
Vapaa-ajanvastaava Juho kirjoitti viime viikolla omassa blogikirjoituksessaan, ”Miksi opiskelijana tunnetaan paineita siitä, että täytyy pitää yllä jonkinlaista projektiota menestyneisyydestä?” Jatkan tätä ajatusta hiukan pidemmälle: miksi niin usein on vaikea olla täysin oma itsensä? Miksi omia heikkouksia on vaikea myöntää ja miksi omilla saavutuksilla pitää tarpeettomasti kehuskella?
Itsekin olen sortunut siihen monesti. Ei menestyminen jossain tentissä ole tehnyt minusta yhtään sen parempaa tyyppiä. Eikä varsinkaan baarijonon ohitus joku Crew-passi kaulassa roikkuen. Toki näistäkin asioista voi itse iloita, mutta ei niillä tarvitse kyllästymiseen asti kehuskella muille. Hienolla autolla ajaminen on ehkä siistiä, mutta muuttaako jatkuva puhuminen siitä loppujen lopuksi ketään mihinkään suuntaan? Se lisää enintään kateellisuutta ja ärsytystä muissa. Kuka on voittaja?
Omien heikkouksien myöntäminen on vaikeaa. Itse olen aina halunnut olla paras tai ainakin lähellä sitä. Niitä juttuja, missä en ole hyvä, olen vältellyt viimeiseen asti. Pikkuhiljaa olen oppinut, ettei kukaan tuomitse minua opintorekisterissä olevan tolpan takia. Ei, liikuntavastavaana minun ei tarvitse olla kuningas jokaisessa urheilulajissa, ja kyllä, minä voin mennä viikkovuorolle huitomaan salibandymailan kanssa, vaikka taitotasoni kyseiseen lajiin on täysin nolla. Aiheutan ehkä hauskoja tilanteita, mutta mitä sitten?
Kauppakorkeakoulun maine on edelleen tietynlainen stereotypia. Kaikkihan siellä pukeutuvat aina siististi ja opiskelevat sitä rahoitusta. Näin ainakin minä luulin ennen ensimmäistä koulupäivääni. Tätä kirjoittaessani nauran sen aikaisille ajatuksilleni siitä, voiko kouluun tulla verkkareissa ilman paheksuvia katseita. Totta kai voi! Toki kaikki eivät tule, mutta hyvähän se vain on, että meidänkin koulussa on niin monenlaista porukkaa.
Kehotankin kaikkia lopettamaan turhan miettimisen siitä, mitä muut ajattelevat itsestä ja minkälainen mielikuva pitäisi muille itsestään antaa. Itse aion jatkossakin luukuttaa bileissä musiikkia Sannista Macklemoren kautta Virve Rostiin ja Paula Koivuniemeen. Sorry vaan muut, mutta that’s me!
Antti Heinonen
Liikuntavastaava
mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | maalis 11, 2018 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Muistatko vielä, miksi päätit aikoinaan hakea juuri Turun kauppakorkeakouluun? Omiin korviini oli kantautunut, että Turussa on todella laaja opetustarjonta ja tietenkin parhaat bileet. Ajattelin, että Turulla olisi minulle eniten tarjottavaa. Turun KY:n missio onkin tarjota sen jäsenille paras mahdollinen opiskelijaelämä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mielestäni parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään tarvitaan yhteisöllisyyttä, harrastustoimintaa, erilaisia etuja ja unohtumattomia tapahtumia. Kaiken hassuttelun lisäksi tarvitaan myös laadukasta opetusta, mahdollisuutta tutustua tulevaisuuden työpaikkoihin sekä vastuuta ja kokemusta luottamustehtävistä. Vaikka TuKYn missio onkin tarjota kaikki tämä, ei TuKY jaostoineen ja projekteineen kykene siihen yksin.
Yhdistys tarkoittaa saman mielenkiinnon kohteen omaavien ihmisten yhteenliittymää. TuKYn jäseniä yhdistää kiinnostus kaupallista alaa kohtaan. Kaupallinen ala on kuitenkin todella laaja käsite. Meitä on täällä lähes 2000 opiskelijaa ja kiinnostuksen kohteita vähintään yhtä paljon. Siksi Turun KY tarvitsee avukseen toimijaryhmiä, joita ovat harrastekerhot, ainejärjestöt, joukkueet ja muut erillistoimijat. Ainejärjestöt pitävät huolta siitä, että meille tarjotaan laadukasta opetusta. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia tutustua sinua kiinnostaviin yrityksiin excursioilla Suomessa ja ulkomailla. Jaostot, projektit ja harrastekerhot tarjoavat tapahtumia, joissa pääset tutustumaan ja viettämään aikaa kaltaistesi opiskelijoiden kanssa. TuKYn CORE-tiimi taas pitää huolen siitä, että meillä on jatkuvasti hyviä opiskelijaetuja, ja että tapahtumiin saadaan sponsoreita. Eikä pidä unohtaa omaa kerhotaloamme, Parkkia, jota saamme käyttää ilmaiseksi.
Monesti tuntuu, että eri toimijat kilpailevat keskenään tapahtumiensa osallistujista — eikä syyttä. Meillä on todella suuri määrä toimijoita opiskelijamäärään nähden, eikä kaikkiin tapahtumiin ehdi millään osallistua. Eikä tämä ole tarkoituskaan.
Vieläkö muistat JOMAn kirjastakin tutut niche-markkinat? Tarkoitus ei ole, että toimijaryhmät kilpailisivat toisiaan vastaan, vaan että kaikki keskittyvät omiin kohderyhmiinsä, tarjoavat juuri heille kohdennettuja tapahtumia ja luovat näin meille jokaiselle mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään. Tämä on TSE:n opiskelijoille äärettömän suuri rikkaus. Jos sinua kiinnostaa musiikki, voit löytää itsesi kaltaisia tyyppejä KYSSin tapahtumista. Jos olet maisterivaiheen opiskelija, eivätkä puputapahtumat enää innosta, kurkkaa mitä TSE-Masters voisi sinulle tarjota. Jos rakastat viiniä, voit osallistua Wiiniklubin tastingeihin tai piipahtaa Montun After Workissä.
Usein kuulee sanottavan: ”lähde mukaan toimintaan – hae hallitukseen”. Hallitukseen hakeminen todella kannattaa, sillä luottamustehtävistä on mahdollista oppia sellaisia työelämäntaitoja, joita ei varmasti ensimmäisissä kesähessun tehtävissä työmaailmassa opi. Toimintaan mukaan lähteminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että sinun olisi pakko pyrkiä hallitukseen, vaan näitä huikeita kokemuksia voi saada myös osallistumalla tapahtumiin. Hyödynnä toimijoiden tarjontaa, lähde rohkeasti mukaan juuri sinua kiinnostaviin tapahtumiin, ole aktiivinen ja kerro Kartellin KOPOlle, jos joku kansiksen kurssi kaipaa mielestäsi kehittämistä. Luo siis itse itsellesi juuri se ”paras mahdollinen opiskelijaelämä”, jota voit kaiholla muistella kiikkutuolissa elämäsi parhaana aikana. Toimijaryhmät ja TuKY ovat täällä sinua varten!
Sofia Utriainen
Hallituksen varapuheenjohtaja
