Viime keväänä kirjoitin bloginumeron hömppäsarjoista ja rentoutumisesta hektisen arjen keskellä. Aihe tuntui sillon olevan lähellä sydäntä ja – yllätys yllätys – nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Siispä, tässä blogikirjoituksessa paneudun jälleen rentoutumiseen, ja itsestään huolehtimiseen. Saatan myös heittää ilmoille muutaman ajatuksen syistä ja tavoista, jotka ajavat meidät väsymyksen tiukkaan syliin. En tiedä vielä, nähtäväksi jää.
Kulunut syksy tuntuu vyöryneen eteenpäin kauhealla vauhdilla ja raivokkaalla tarmolla, imaisten minut ja varmasti monet muutkin eräänlaiseen suorituskierteeseen. Töitä ja velvoitteita on tursunnut ovista ja ikkunoista, ja välillä palautettavat portfoliot ja oppimispäiväkirjat eivät ole jättäneet rauhaan edes öiksi. Lisäksi osa on tehnyt koulun ohella vapaaehtoistoimia, osa käynyt töissä, osalla on lemmikkejä ja osalla kaikkia näitä. Hommaa on siis riittänyt, aikaa sen sijaan ei.
Uupumuksen ja stressin tunnistaa usein vasta pysähtyessä. Tai ainakin se pitää paikkansa omalla kohdallani, enhän minä voi kaikkien puolesta puhua. Nyt, pysähtyneenä, aidosti hahmotan, miten syvällä suoritusputkessa sitä onkaan koko syksyn ollut ja kuinka on itse ollut pääsyyllisenä kyseiseen kierteeseen; itse olen valinnut osallistua jos jonkimoisiin kissanristiäisiin, itse olen valinnut kurssini, itse olen aikatauluttanut kalenterini tukkoon ja itse en pyytänyt apua, koska ‘’pärjäsin kyllä itsekin’’. Voin siis vain syyttää itseäni. Mutta tarvitseeko minun?
Elämme tietyllä tapaa suoritysyhteiskunnassa, jossa arvotetaan vahvasti moniosaamista, erilaisia meriittejä ja sosiaalista pöhinää. Näin ollen paine touhottaa menemään ja pyrkiä olemaan vähintään ”hyvä kaikessa” kasvaa. Lieveilmiönä tästä moni ajaa itsensä uupumisen partaalle, ja itsekin nostan käden pystyyn merkiksi siitä, että syksyllä tuli useaan otteeseen hoettua ”enää kaksi viikkoa ja sitten helpottaa”. Melkoisen paradoksaalista, sillä kuitenkin kaksiviikkoisen jälkeen seurasi aina uusi kaksiviikkoinen. Tai viikko. Tai kokonainen kuukausi.
Jälkiviisaus on erikoisosaamisalueeni, ja nyt joulun alla hetkessä elämisen ja rentoutumisen merkitys on tuntunut tulevan entistä ajankohtaisemmaksi. Vasta nyt tajuaa, mikä meni pieleen ja nyt itseä keräillessä sitä joutuu maksaa putkipyörteenssä olemisen hinnan. Niinpä näin jälkeenpäin tekisi mieli ravistella syksyn aikaista itseäni, ja painottaa itselle sopivan tasapainon löytymistä, erityisesti juuri työmäärän ja rentoutumisen suhteen. On ok välillä sanoa ei, on ok pyytää apua ja on enemmän kuin ok ottaa aikaa itselleen. Täpötäysi kalenteri kun ei anna joustinvaraa extempore-seikkailuille taikka rennoille koti-illoille, ja usein se kostautuukin pidemmän päälle kasvettuaan lumipalloefektimäisesti.
Olen itse jouluihminen henkeen ja vereen, ja tänäkin vuonna joulu saapuu kreivin aikaan; onneksi kalenterivuosikin puskee välillä hidastamaan. Joulun aika on näet siinä(kin) mielessä ihanaa, että silloin joutuu usein lähes pakon edessä pysähtymään, kenties sukuloimaan ja ennen kaikkea, nauttimaan tunnelmasta ja erilaisista joulun antimista.
Joulun aikana ja uuden vuoden lähestyessä onkin hyvä hetki pysähtyä, ja miettiä asioita, jotka aikoo tehdä seuraavana vuonna toisin. Itse en liiemmin usko uudenvuodenlupauksiin, enkä muista noin yhtäkään lupausta jonka olen vuosien aikana tehnyt. Sen sijaan tänä vuonna yritän asettaa itselleni löyhiä, mutta tärkeitä tavoitteita vuodelle 2022. Tavoitteita, jotka olisi hyvä toteuttaa, mutta jotka eivät ole kiveen hakattuja lupauksia mallia “käyn kuntosalilla joka maanantai, tiistai, torstai ja lauantai”. Tällä hetkellä tavoitelistani näyttää tältä:
muista elää hetkessä
muista ottaa omaa aikaa ja rentoudu
muista kuitenkin myös kirjoittaa kandia :’)
Lista voi muuttua – ja toivottavasti muuttuukin – pitkin vuotta, mutta tärkeintä on tunnistaa omat kehityskohteet ja toiveet tulevalle vuodelle. Tyhmäähän se olisi toistaa joka vuosi samat virheet uudelleen ja uudelleen, kunnes sitä ollaan eläkeiässä ja on aika muuttaa maalle ja ruveta mökkihöperöksi. Tämä ajatus virheiden toistamisen tyhmyydestä toimii myös oivana aasinsiltana kuivakkaan vitsiin, johon päätän (toistaiseksi) viimeisen blogikirjoitukseni.
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen katsoivat yhdessä edellispäivän urheiluottelua nauhalta. Yhdessä he päättivät lyödä vetoaottelun lopputuloksesta. Ottelun päätteeksi koitti aika tarkastella, miten lopputulos suhteutui annettuihin veikkauksiin; kävi ilmi, että ruotsalainen hävisi sekä suomalaiselle että norjalaiselle. Harmissaan ruotsalainen tokaisi “Kyllä minä tuon matsin näin jo eilen, en vain ajatellut että maalivahti tekisi samat virheet uudelleen’’.
Näin suurin osa minun ja Anastasian sähköposteista ovat alkaneet viimeisien kuukausien aikana. Vuosijuhlatuottajina olemme eläneet ja hengittäneet tätä tapahtumaa jo niin pitkään, että alkaa tuntua normaalilta arjelta aloittaa aamu keskustelemalla ideoista, jotka syntyivät yön pikkutunneilla. Kuukausien uurastus on tuonut meitä ystävinä lähemmäs toisiamme, tuonut elämiimme uusia ystäviä ja vahvistanut siteitä muihin kanssaopiskelijoihin. Me ja koko vuosijuhlatiimi on oppinut niin tapahtumäjärjestämisestä, organisoinnista kuin yhteistyöstäkin enemmän kuin alussa oli edes mahdollista kuvitella.
Vaikka matka on ollut pitkä ja täynnä epävarmuuksia, ei katumuksesta ole tietoakaan. Tämän johdosta olen vahvasti kannustamassa jokaista ainakin kokeilemaan projektin organisoimista. Jos jossain niin TuKYn riveissä siihen on oiva mahdollisuus ja ken tietää – ehkä siitä löytää itselleen uuden suunnan työelämäänkin.
Suurin kysymys on kuitenkin, että miten meille käy, kun juhlahumu on laantunut. Mitä me teemme, kun ei tule viestejä yhteistyökumppaneilta, ei vakituisia maanantaipalavereita eikä juoksevia dediksiä? Kaipa ihan ensimmäiseksi me nukumme ja pitkään, mutta entä sen jälkeen? Mikään ei mielestäni ole jännittävämpää kuin uusien tuulien haistaminen. Tiedät, että on tulossa muutoksia, mutta suunta on täysin tuntematon. Eikä se haittaa. Erittäin kornisti sanottuna asioilla on tapana järjestyä ja uskon että nopeammin kuin olemme edes voineet kuvitella kalenterimme ovat jälleen täynnä uusia projekteja.
Uskon kuitenkin vahvasti, että viimeisen kuuden kuukauden aikana rakentamamme ihmissuhteet säilyvät vaikka vuosijuhlat ovatkin ohi. Sama pätee yliopisto-opiskeluun. Kokemuksemme koulussa tuovat meidät yhteen ja kantavat itsensä työelämään ja parhaassa tapauksessa loppuelämään.
Arvoisa kanssaopiskelija, suuri kiitos siitä, että olet ollut läsnä matkallamme, vaikkakin vain lukemalla tämän kirjoituksen!
Haluatko viestinnän asiantuntijaksi, ja mukaan tuottamaan Turun KY:n omaa painomediaa, KYlistettä?
Turun KY hakee 2-4 jäsenen viestintätiimiä vuodelle 2022. Asiantuntijaelin vastaa KYlisteen toimituksesta ja osallistuu Turun KY:n säännöllisen viestinnän suunnitteluun ja toteutukseen yhdessä vuoden 2022 viestintävastaavan kanssa. Tiimi jakaa tarkemmat vastuualueet keskenään seuraavan viestintävastaavan johdolla.
Haku on auki 13.10.-3.11. ja hakemukset lähetetään osoitteeseen viestinta@tuky.fi. Hakijat haastatellaan viikolla hakuajan päätyttyä ja päätöksestä ilmoitetaan seuraavalla viikolla. Perehdytys alkaa 5/20 KYlisteen parissa yhdessä väistyvän toimituksen kanssa ja tiedottajakoulutuksella viestintävastaavan kanssa. Henkilöiltä odotetaan sitoutumista ensi vuoden loppuun asti. Tehtävään voi hakea vuosikurssista riippumatta.
KYliste on Turun KY:n julkaisema lehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa: kahdesti kevät- ja syyslukukausilla, minkä lisäksi kesällä ilmestyy pupuille osoitettu erikoisnumero. Päätoimitus järjestää lehden toimituskokoukset ja huolehtii uusien toimittajien ja taittajien perehdyttämisestä, lehden graafisesta ilmeestä ja sen kehittämisestä.
Turun KY:n säännöllisen viestinnän suunnitteluun ja toteutukseen kuuluu viestintävastaavan tukeminen päivittäisessä viestinnässä ja projekteissa.
Henkilövalintaa tehtäessä huomioidaan alla olevat valintaperusteet. Hakemuksessa tulee käydä ilmi, mitkä osa-alueet tiimissä ovat mieluisimpia. Tiimiin haetaan mahdollisimman monipuolista osaamista, joten kaikkia kriteerejä ei tarvitse täyttää, sillä taitojen yhteensopivuus tiimiin on tärkeintä.
Valintaperusteet:
Kiinnostus Turun KY:n viestintää kohtaan
Motivaatio oppia ja kehittyä tehtävässä
Hakemus sekä mahdolliset liitetiedostot esim. grafiikat, kirjoitukset, valokuvat tmv.
Graafinen osaaminen (kuvanmuokkaus, sometilit, muu graafinen osaaminen)
Viestintäkokemus (printtimediat, tiedottajan tai AD:n tehtävät tmv.)
Taitojen yhteensopivuus tiimiin
Tuothan esille mahdolliset vahvuutesi myös seuraavissa:
Visio KYlisteelle ja muille mahdollisille viestinnällisille projekteille vuodelle 2022 (+)
WordPressin hallinta (+)
Video-osaaminen (+)
Lisätietoja tehtävänkuvasta saa allekirjoittaneelta sekä nykyiseltä viestintätiimiltä Nina Varjoselta, Kira Kokolta sekä Ronja Karukselta.
Koronaa, työkiireitä, tenttejä. Tämä vuosi on ollut monella tapaa erilainen, kiireinen ja epävarma. Näin ollen emme ole millään onnistunut löytämään sopivaa viikonloppua keväältä tai kesältä vujutiimin virkistäytymismökkeilylle.
Tuli syksy ja kaikkien harmiksi päätettiin niin väistämättömästä asiasta: vuosijuhlat siirtyvät. Kun savu hiukan hälveni mieleeni juolahti, että tuo lokakuinen viikonloppuhan on kaikilla tiimiläisillä vapaana, mitä jos lähdettäisi silloin saaristoon.
Aiomme vujutiimin kesken tulevana viikonloppuna kokoustamisen ja virkistäytymisen ohessa pitää pienimuotoiset vuosijuhlat ja juhlistaa 70-vuotiasta yhdistystämme. Vaikka emme pääse Logomolle juuri tänä viikonloppuna juhlimaan niin voimme kaikki kuitenkin juhlistaa yhdistystämme omilla tahoillamme.
Mikä olisi parempi ajankohta muistella niitä niin huikeita viikonloppuja aiemmilla vuosijuhlilla: vertaansa vailla olevaa tunnelmaa VPK:lla, elämän parasta aikaa silliksellä ja vielä rakkaiden ystävien kanssa. Samalla voimme myös siirtää katseitamme jo kevääseen ja tuleviin tajunnanräjäyttäviin vuosijuhliin, mitä kevään juhlat tuovatkaan tullessaan..
Kannustan kaikkia ensi viikonloppuna antamaan edes pienen hetken rakkaalle yhdistyksellemme. Oli se sitten malja hyvän ystävän kanssa, pienen porukan “vuosijuhlat” tai ihan vain pelkkä pieni ajatus. Turun KY täyttää 70 vuotta ja ansaitsee se arvoisensa juhlat. Juhlitaan siis viikonloppuna TuKYä kaikki tavallamme ja tietenkin ajan hengessä vastuullisesti, keväällä pääsemme sitten juhlimaan yhdistystämme oikein kunnolla.
Oikein rattoisaa viikkoa kaikille ja kohottakaamme yhdessä malja iki-ihanalle Turun KY:lle!
Taneli Kaleva ja Teresa Niittumäki, vuosijuhlatuottajat 2020
