”Muistiinpanovihot valmiina hankittuna. Vieressä post it laput valmiina. Ylirajauskynät värijärjestyksessä työpöydällä. Herätys aamun ensimmäiseen koulupäivään on asetettu. Uusi lukuvuosi voi alkaa ja olen valmis.”
”Jatkat puhelimen swaippailua. Ylös. Ylös. Alas. Ylös. Tuplaklikkaus. Kotinäytölle. Uusi sovellus auki. Toista. Huominen on tullut tullakseen. Ei sen kummempia valmisteluja tarvita”
”Lenkin jälkeen hikoiluttaa. Huominen ja ensimmäinen luento jännittää. Oli pakko päästä purkamaan jännitystä pienellä uhreilusuorituksella. Nyt vähän helpottaa”
Tässä mahdollisia pieniä tunnelmakatsauksia, joita mahdollisesti osa teistä eilen sunnuntai iltana saattoi kokea ennen maanantain ensimmäisen koulupäivän ja uuden lukuvuoden starttia. Kesä ja loma alkaa olemaan takanapäin. Minulle ja varmasti monelle muullekkin teistä uusi lukuvuosi tarkoittaa freesiä ja uutta starttia. Levänneenä jaksaa paremmin arkea.
Vaikka kesäloma onkin ohi ja on aika palata takaisin sorvin ääreen niin ei lepäämistä, omaa vapaa-aikaa ja palautumista sovi arjessakaan unohtaa. Kevään viimeisen periodin opintojani muistellessani muistin kuinka haastavaa saattoi olla vapaa-ajan ja koulutyön erottaminen kun kaikki tapahtui omassa opiskelija-asunnossani. Välillä päivät saattoivat olla 12 tunnin mittaisia ja välillä pidin useita omaehtoisia vapaapäiviä. Tasapaino puuttui. Uskon ja tiedän, että osa teistä saattaa jopa samaistua tähän. Nyt kun uusi stratti alkaakin tänään otankin tavoitteeksi raivata tasaisesti kalenteriini niitä vapaa-ajan kivoja asioita ’to do’ listojen sijaan. Urheilua, ystäviä, elokuvia, musiikkia, luonnosta nauttimista ja ihan mitä vaan ja kaikkea sitä mistä SINÄ nautit. Ja haluankin haastaa teidät muut toimimaan samoin. Arjen ei tarvitse olla ankeaa, vaan sisältää myös niitä asioita mitkä antaa sinulle drivea elämään. Levänneenä jaksaa paremmin ja itselleen tulee olla armollinen.
Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa lukuvuoden alkua ja tsemppiä syksyn opintoihin!
TuKYn ansioista meillä Turun kauppakorkeakoululaisilla on mahdollista olla osana toinen toistaan villimpiä projekteja. Vuosittain kymmenet eri toimijat hakevat riveihinsä vahvistusta, kun hallitus vaihtuu tai seuraavan vuoden projektin, kuten esimerkiksi Speksin rakentaminen aloitetaan. Vuosi toisensa jälkeen projektit aloitetaan uudella kokoonpanolla, lähes nollasta, ja vuosi toisensa jälkeen tapahtumatuotantomme on maan kärkipäässä opiskelijatapahtumatasolla.
Sen vuoden aikana kun esimerkiksi Vuosijuhlia, Speksiä tai vaikkapa Pikkulaskiaista rakennetaan, hitsautuu yhdessä työskentelevä porukka yhteen. Kun työstää projektia monia tunteja viikossa yhdessä tutuksi tulleen ryhmän kanssa, tuo se arkeen väistämättä sisältöä, jota ei siitä muuten löytyisi.
Itse olen päässyt tutustumaan eri projektien toteuttamiseen fuksivuotenani Ulkkiksen riveissä, Vuosijuhlatiimissä, sekä pääsin mukaan antamaan panokseni Pikkulaskiaisen markkinointitiimiin. Nämä kaikki projektit ovat tuoneet elämääni uusia taitoja, kokemuksia, sekä ennen kaikkea hyviä ystäviä.
Mutta mitä tapahtuu sitten, kun kaikki projektit ovat ohi? Jaostovuosi loppuu, projektit tulevat päätökseen, ja sitten moni löytää itsensä pohtimassa seuraavaa; mihin sitä seuraavaksi lähtisi mukaan?
Kun on tottunut kokoustamaan useamman kerran viikossa, tuntuu yllättävän oudolta kun kokoushuoneeseen ei tarvitsekaan enää palata. Tottakai poikkeuksiakin on, sillä on täysin normaalia jos ensimmäisen projektinsa jälkeen toteaa että hei, tämä ei ollutkaan se oma juttu. Aina vapaaehtoistoiminta ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, koska kylterit osaavat juhlimisen lisäksi olla myös erittäin kriittisiä silloin, kun kaikki ei menekään putkeen. Toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi on kuitenkin tärkeää, että vuosi toisensa jälkeen sekä uudet tekijät, että ne vanhat konkarit kokevat halua lyödä kortensa kekoon ja luoda uusia kokemuksia ja muistoja koulumme opiskelijoille.
Se vuoristorata, minkä projekteissa toimiminen tarjoaa, on mielestäni täysin sen arvoista.
Piirsitkö pienenä maitotölkin lehmälle siivet? Ovatko prujusi täynnä taiteellisia hieroglyfejä? Oletko oman elämäsi Art Director, jolta puuttuu Photoshop-lisenssi?
Turun KY järjestää 70-juhlavuoden kunniaksi kilpailun, jossa jäsenistön ehdotuksista etsitään logo juhlavuodelle. Kilpailu on auki marraskuun ajan ja siihen voivat osallistua kaikki Turun KY:n jäsenet. Juhlavuoden logoa voidaan käyttää Turun KY:n virallisen logon tilalla vuoden 2020 ajan. Logon tulee selkeästi edustaa 70-vuotista TuKYä, muita rajoitteita ei ole. Kilpailuun voi osallistua lähettämällä ideat kuvamuodossa osoitteeseen viestinta@tuky.fi.
Kilpailun tarkoituksena on löytää paras luonnos, josta teetetään lopullinen versio toimeksiantona. Lopullista kokonaisuutta ei siis tarvitse luoda itse, mutta myös valmiit logoehdotukset otetaan vastaan. Voit valita osallistutko muistilapputöherryksellä vai viimeisen päälle vektoroidulla vedoksella! Voittajan valitsee yhdistyksen hallitus viestintätiimin ehdotuksesta.
Juhlavuosilogokilpailun voittaja palkitaan maineen ja kunnian lisäksi kahden hengen etuosto-oikeudella Turun KY:n 70. vuosijuhliin. Voittaja julkistetaan joulukuun alussa. Lähetä luonnoksesi marraskuun 30. päivä mennessä osoitteeseen viestinta@tuky.fi.
I would like to resurface the conversation of using English in our school. By our school I mean not only the faculty and curriculum of TSE, but also our student body. I mean it, share your thoughts on this with me.
Finland has always been very Finnish. I think everyone loves that a little, even if they choose not to advertise it. I know I’m not the only one who appreciates purposeless drinking, inappropriate but clever wordplay, coffee and silence. It’s good that we acknowledge our heritage. But does it mean doing everything in Finnish?
Exchange students understand why we do everything in our mother tongue; Finnish culture is what they came here to see. The problem is that we don’t involve foreigners. We extend lukewarm welcomes to our parties and move on to organize events that are targeted toward them. This effectively undermines the invitations to regular events.
We’re nimble when it comes to creative event descriptions, video advertisements and humorous promotions on social media. We take deliberate risks in phrasing controversial ideas and themes, and dance on the fine line between what you can and cannot say. But then the gist is translated shortly in English.
Spoken and written English seems to intimidate a big portion of our active student body. We want to accept exchange students and immigrants as our own, but they are constantly shut out by our small actions. Our English content is scarce, for which I am admittedly responsible. The majority seems to feel like it’s a burden to translate content, failing to see the possibilities that it offers.
Honestly, we don’t need to be especially articulate or have the most eloquent vocabulary, we just need to make an effort.
Did you know that the English language (well, this one big-ass dictionary to be precise) consists of around 230 000 unique words? Finnish is descriptive too, but the language can’t keep up with contemporary fads quite the same.
Problems arise when you try to balance the two languages without confusing anyone. English works on Instagram, because the whole feed is typically in English. But what felt better in Finnish on the drawing board doesn’t work in English anymore, so things need to be reinvented for the gram. Who wants to go through all the trouble. I also understand that it’s hard; everything in our culture can’t be translated, especially in the student environment.
This text isn’t unusually difficult or uncomfortable to read – I hope. I can honestly confess that it took me about half the time to write, compared to it’s would-be Finnish equivalent. That coming from someone who prides himself in being a fluent writer in his mother tongue. A facade, anyone who can actually write will let you know.
The direction I would personally like to see us take as an institution is changing to English completely. Unfortunately, it’s not entirely up to me. The change has to begin with like-minded people taking initiative. I can ask TuKY actives to write in English, but I can’t force them to enjoy and take interest in it. I want to inflict change but I can’t do it alone. It starts with changing our culture towards a more pro-English disposition.
Or, you know, coming up with a dynamic name instead of the monster that is the Association of Economics Students in Turku.
Viestintätiimi korvaa aiemman KYlisteen päätoimituksen ja siirtyy projekteista asiantuntijaelimeksi. Mutta millaisia tyyppejä tiimiin valittiin ja millainen meemimaku heillä on? Viestintätiimi proudly presents: Viestintätiimi!
Nimi ja vsk. Hanna-Sofia Luoto, 1. vsk
Ammatti 10 vuoden päästä Hyvällä tsägällä oon valmistunut ja suunnittelen häitä eläkeläisille Balilla.
Toteemieläin Toteemieläin vaihtelee riippuen päivästä, mutta tänään ehdottomasti J. Kankkunen, jolle ei koskaan tuu kankkusta
Poispäin vai pois päin? Tarvittaessa kummin päin vain
:))
Liitä tähän meemi Mun meemimaku on epäsovelias, mut rakastan iskävitsejä: Miksi röllin konfirmaatio peruttiin? . . .
Siltä puuttui tilitappirippipappi. 😀
Jos Kyliste olisi ruoka, mikä ruoka se olisi ja miksi? KYliste olisi onnenkeksi. Ikinä ei tiedä mitä sieltä paljastuu, mutta varmasti kaikille jotain. 😉
Nimi ja vsk. Julia Fesiuk, 4. vsk
Ammatti 10 vuoden päästä Markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija yrityksessä Käsienheiluttelijat Oy
Toteemieläin Cheshire Cat
Poispäin vai pois päin? Pois-päin
Liitä tähän meemi
Jos Kyliste olisi ruoka, mikä ruoka se olisi ja miksi? Taidokkaasti valmistettu leipä. Leivän täytteet, levitteet ja lisukkeet valitaan tilanteen mukaan ja ne voivat vaihdella suolaisesta makeaan. Pohja pysyy kuitenkin samana vanhana tuttuna makuna, johon on aina helppo palata. Se myös kuuluu jokapäiväiseen terveelliseen ruokavalioon.
