Minusta seuraava kesätyöntekijä Corporate Mc Corporatelle.
Paloni työskennellä juuri CMcCeelle syttyi lukiessani työpaikkailmoituksenne. Yhteisöllisyyden, positiivisuuden ja vastuullisuuden arvonne kohtaavat omani täydellisesti, mikä innostaa työskentelemään yrityksessänne. Opiskelen Turun kuppakorkeakoulussa johtamisen tieteenalalla ja erityisesti HR työt kiinnostavat – olenhan kokenut työnhaun ammattilainen. Olen kuitenkin syvästi kiinnostunut myös taloushallinnosta, asiakaspalvelusta, vessan siivouksesta tai mitä teillä nyt on vaan tarjota mulle. Olen melko ✨desperate✨.
Olen todistanut Timpan Excel -kursseilla taikoja, jotka eivät ole tältä maapallolta ja olen oppinutkin nojautumaan ystävien apuun hädän tullen, joten tiimityöskentely sekä MS Office ohjelmien hallinta on tuttua. Tutustuttuani ketjujen toimintaan, tai mistä se kurssi nyt kertoikaan, kun keskityin öhm ammattitaitoisen opettajan ulosantiin, olen myös logistiikan ammattilainen. Englanniksi työskentely on sujuvaa lukuisien sanaportfolioiden teon jälkeen. Olen suorittanut myös virkamiesruotsin, ja det stämmer!
Lisäksi yhdistystoiminnassa olen oppinut kriittisiä työelämän taitoja. Paineensietokykyni ja stressin hallintataitoni ovat kehittyneet esimerkiksi ohjatessa kahdeksan henkistä apinalaumaa kokoushuoneessa joka tiistai. Kommunikaatio ja viestintä taitoni ovat vailla vertaa, kun kaahaillessa yön pikkutunneilla Mitä Kuuluu- sovelluksessa ystävien viestien tulkkaaminen on tullut tutuksi. Tarkkuutta ja täsmällisyyttä olen taas oppinut harrastuksesta erään pallopelin ääressä. Myös ongelmien ratkaisu, kuten muuan tuotevalikoimaansa erikoistuneen monopolin aukioloaikojen ympärillä tanssahtelu, sujuu luontevasti.
Jos kaipaat tiimiisi ulospäinsuuntautunutta, sosiaalista, seurallista, ihmisten kanssa toimeentulevaa, avointa, yhteisöllistä ja ihmisläheistä henkilöä, olen mitä kaipaat. Kerron mielelläni lisää itsestäni, opeistani, kokemuksestani, tavoitteistani, taidoistani ja tiedoistani työhaastattelussa. Varoitan etukäteen etätyöhaastattelussa mikkini ja kamerani olevan valitettavasti Zoomissa viallisia.
Haluaisin päättää hakemukseni vastaten kuumottelevaan kysymykseen, jota niin usein kuulee:
– Koska me olemme vain niin älyttömän hyviä kaikessa mitä teemme.
Siksi minusta tulisikin ylivoimaisen mahtava Trainee kesäksi CMcCeelle. Kiitos harkinnastanne.
Ystävällisin terveisin,
NeMaPe_2001
Laiva-bussi-kävely alan asiantuntija ja moppaustalkoolainen
On outoa ajatella miten viimeiset puolitoista vuotta ovat kuluneet. Oma kämppä on tullut pelottavan tutuksi ja live-tapahtumista ei ole ollut tietoakaan. Mistään ei ole ollut varmuutta ja kaikilla on ollut omat teoriansa vallitsevasta tilanteesta sekä siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Etätapahtumat, niin huolella tehtyjä ja hauskoja kuin ne ikinä olivatkaan, eivät pysty täysin korvaamaan kasvokkain muiden opiskelijoiden kanssa näkemistä. Kesän takapakki ja epävarmuus varmasti sai monet epäilemään. Tuleeko syksystä taas samanlainen kuin viime vuodesta?
Minun ja kaikkien muidenkin iloksi sateenkaaren pää näkyy jo. Tilanne, tai ainakin miten siihen suhtaudutaan, muuttui kuin yhdessä yössä. Oma näkökulmanikin vaihtui pessimistisestä optimistiseen silmänräpäyksessä. Oli hyvin erikoista päästä olemaan osa ”hätäkokousta”, jossa rajoitusten lisäämisen sijasta, purettiin niitä. Olihan se pieni shokki. Tästä pienestä järkytyksestä huolimatta on kuitenkin mahtavaa päästä vihdoin tarjoamaan kuntalaisille sitä sisältöä mitä moni on jo pitkään odottanut opiskelijaelämäänsä – Tapahtumia.
Luonnollisesti korona ei ole vielä mihinkään kadonnut, eikä rajoituksista ole täysin luovuttu. Vielä ei ole aika avata sulkuportteja kokonaan, mutta se lähestyy. Tilanne on kuitenkin sallinut meille lähes normaalin toiminnan. Tärkein, eli orientaatioviikko, pystyttiin järjestämään melkein identtisenä aikaisempiin vuosiin nähden ja KY-Sportin ja Ulkkiksen pupuinfo sekä kahdet harkkasitsit onnistuivat ilman ongelmia. On huikeaa nähdä, että uudet opiskelijat ovat päässeet nauttimaan ja tutustumaan toisiinsa.
Vauhti tuskin on myöskään hiipumassa. Voin ilokseni todeta, että toimijamme ovat aktivoituneet hienosti ja syksyn tapahtumakalenteri täyttyy kovaa vauhtia. Alkusyksy on ymmärrettävästi usein suunnattu tapahtumien osalta lähinnä uusille pupuille ja heillä ei tylsää ehdi tulemaan, mutta tänä vuonna myös rusakoille riittää ohjelmaa. Perjantaina 10.9. ensimmäiset laatuaan olevat Back to Parkki -rusakkobileet ja torstain 16.9. Kylumpialaiset tarjoavat myös vanhemmille kuntalaisille mahdollisuuden nauttia vapaa-ajastaan.
Syksyn pimetessä alkaa siis elämä näyttää aina vain valoisammalta. Tällöin myös TuKYn almanakasta löytyy tapahtumia, jotka on suunnattu yhteisesti kaikille vuosikursseille. Tuntuukin tässä kohtaa kliseiseltä kuunnella ”jaksakaa vielä hetki” -hokemia, mutta nyt tämä hetki tuntuu oikeasti olevan lähellä.
Muistakaa siis rokottautua ja nähdään syksyllä tapahtumissa. Itse ainakin odotan jo innolla! 😊
Pohtiessani tekstini aihetta oli minulla yksi tavoite mielessä: en halua kirjoittaa koronasta. No, tässä epäonnistuin. Tällä hetkellä tauti kuitenkin muovaa jokaisen meidän opiskelijaelämäämme niin paljon, että olisi mielestäni jopa hölmöä olla puhumatta tilanteesta ja esittää kuin sitä ei olisi. Haluaisin kuitenkin nostaa esille parrasvaloissa vähemmän huomiota saaneen puolen, eli kuinka tarpeellisia vapaa-ajan tapahtumat oikein ovat. Elimme syksyn pitkälti rajoitusten vallassa, eikä uusi vuosi ole alkanut sen valoisammin. Suurin osa tapahtumista ja mahdollisuuksista viettää vapaa-aikaa on jäädytetty ja jäljelle on jäänyt pelkästään opiskelu. Tämähän tarkoittaa sitä, että koulumenestys paranee, kun häiriötekijät poistetaan? Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Täysipäiväinen opiskelu ja lukeminen voi olla raskasta ja vielä raskaampaa tästä tekee, kun ei toisinaan pääse heittämään aivoja narikkaan. Terve Mieli -hankkeen ollessa suuresti esillä toiminnassamme haluan korostaa, kuinka tärkeää vapaa-aika on mielenterveydelle. Jokainen on varmasti huomannut miten tapahtumien poissaolo vaikuttaa sekä omaan, että lähellä olevien mielialaan. Olkoon oma tapa irrottautua arjesta sitten bileet, ekskursio ranskaan tai urheilujoukkueen harjoitukset, on tärkeää, että on jotain mitä odottaa ja millä palkita itseään. Vaikka valmistuminen on palkinto itsessään, ei sitä varten tulisi viettää viittä vuotta taukoamatta nenä kirjassa. Arjen ei pitäisi olla vain suorittamista, vaan tälle tulee myös löytää vastapaino. Valitettavasti tilanne kuitenkin on mitä on. Meidän tulee toimia turvallisuus ja terveys edellä ja odottaa tilanteen rauhoittumista ennen kuin alamme taas järjestämään tapahtumia.
Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ole viedä kuntalaisten mieliä vielä syvemmälle maanrakoon, vaan osoittaa, että teitä ja vapaa-aikaa ei ole unohdettu. Oma, hieman puolueellinen, mielipiteeni on, että TuKY onnistui erittäin hyvin tasapainottamaan turvallisuuden ja tapahtumien tarjoamisen kuluneena syksynä. Jopa ensiluokkaisesti. Vaikka ohjelmaa ei ollut yhtä paljoa kuin normaalisti, oli sitä paljon enemmän kuin monilla muilla. Olen myös hyvin toiveikas tulevan vuoden toiminnan ja toimijoiden suhteen. Halua järjestää selvästikin on ja siitä kertoo ennennäkemättömät hakijamäärät kuluneissa hallitusvalinnoissa. Onkin hienoa, miten olen nyt jo saanut kulissien takana kuulla ja nähdä millä innokkuudella ja ennakkoluulottomuudella uudet hallitukset ovat lähteneet tätä haastetta kohtaamaan. Koulustamme löytyy osaavia ja aktiivisia opiskelijoita, jotka varmasti keksivät uusia ja innovatiivisia ratkaisuja vapaa-ajanviettämiseen, etänä ja paikan päällä. Ja vaikka emme vielä hetkeen voi lähteä tapahtumarumbaa pyörittämään, olen varma, että tämä tulee käynnistymään heti kun se on turvallisesti mahdollista. Joten toivon, että te odotatte tätä ohjelmantäyteistä tulevaisuutta yhtä innokkaasti ja kärsivällisesti kuin minäkin.
Korona-aika on tuonut tapahtumien järjestäjille ennennäkemättömiä haasteita. Vaakakupissa painaa sekä osallistujien turvallisuus, että halu tuoda ihmisille edes jotain normaalista muistuttavaa näinä poikkeusaikoina. On jopa hieman kuluttavaa stressata samaan aikaan siitä, ovatko esimerkiksi uudet puput yksinäisiä ja sitä, onko kuitenkin tapahtumajärjestäjänä osasyyllinen koronan leviämiseen, jos jotain päättääkin järjestää.
Nämä ajat ovatkin tuoneet aivan uutta pähkäiltävää Turun KY:n hallitukselle sekä jaostoille ja toimijaryhmille. Loppukevät meni lähes täysin zoomissa kotisohvalla, ja syksyllä vahvana tahtotilana oli palata edes hieman normaalimpaan. Paras vaihtoehto oli koittaa keksiä ”uusi normaali”. Tapahtumat ovatkin värittyneet turvaväleillä, käsidesillä ja vastuullisuudella. Joskus turvallisessa tapahtumanjärjestämisessä on onnistuttu paremmin, joskus hieman huonommin, mutta tavoite on aina ollut sama: halutaan tarjota kuntalaisille edes jotain tekemistä ja vastapainoa opiskelulle ja yksin olemiselle.
Etenkin tänä vuonna huolta ovat tuoneet uudet puput. Olen itse kelaillut päässäni sitä, miten olisin ikinä selvinnyt Porista Turkuun muuttaessani, jos olisin jäänyt vain yksin pieneen yksiööni katselemaan etäluentoja kotisohvalta. Onnistuimme kuitenkin mielestäni todella hyvin TuKYn hallituksen ja työntekijöiden kanssa järjestämään pupuille edes lähes normaalia muistuttava perehdytysviikko ilman mitään suuria katastrofeja. Toivon, että edes se yksi normaalia muistuttava viikko, sekä ne tapahtumat, joita olemme nyt saaneet järjestettyä, ovat auttaneet edes hieman pupuja sopeutumaan uuteen opinahjoon ja löytämään uusia tuttavuuksia. Toivon myös, että mahdollisimman pian sekä puput, että me muutkin, voisimme taas päästä rakkaalle Mercalle juomaan kahvia ja vaihtamaan kuulumisia.
Sekä TuKYn pöytäkunnan, että oman jaostoni Ulkkiksen vuosi on ollut tänä vuonna hyvin erilainen siitä, mitä kukaan olisi osannut odottaa. Ulkkikselle vapun peruuntumisen jälkeen kovin kolaus oli, kun jouduttiin toteamaan, ettei legendaaristen Kiertoajelubileiden järjestäminen turvallisesti vallitsevassa tilanteessa olisi mahdollista. Saimme kuitenkin järjestettyä hieman muokatun version Kiertiksistä, Kiertokävelybileet, hyvinkin onnistuneesti, mistä olen todella ylpeä. TuKYn hallituksen kanssa taas olemme joutuneet pohtimaan todella vaikeita asioita ja tekemään päätöksiä, joiden eteen ei olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa hallitusvuonna. Hienointa on ollut huomata, kuinka molemmissa hallituksissa olemme kaikesta huolimatta pystyneet rakentamaan todella hyvää ryhmähenkeä, ja nauttimaan täysillä yhdessä tekemisestä. On myös ollut todella hienoa huomata se, kuinka hyviä tekijöitä Turun KY:n toiminnassa oikeasti on mukana. TuKYn toimijoiden tuki, näkökulmat ja yhteiset keskustelut ovat tehneet tästä vuodesta huomattavasti helpomman.
Kaiken kaikkiaan olenkin todella ylpeä siitä, miten tähän tilanteeseen on osattu sopeutua lannistumatta. Ei olla jääty paikoilleen, vaan on jatkettu eteenpäin ja keksitty ratkaisuja. ”Uutta normaalia” on lähdetty rakentamaan täysillä.
Nyt kuluneella tenttiviikollakin hiljasto ja K-lounge
täyttyi ahkerasti opiskelevista kyltereistä ja tunnelma oli enemmän tai
vähemmän painostava. Ainoat asiat monien mielessä olivat LR03 tentin vaikeat
teoriakysymykset tai vaikka TKMY1 matriisit. Päivien ajan jaksaakin vielä
painaa hieman kovemminkin pelkkä koulu (ehkä myös työnhaku lisämausteena) pyörien
mielessä, mutta entä kun päivistä tulee viikkoja tai viikoista kuukausia?
Olen ainakin itse monissa tapauksissa tottunut pusertamaan
eteenpäin tuolla niin tunnetulla ”suomalaisella sisulla” lähes verenmaku
suussa. Välillä sitä huomaa menevänsä eteenpäin sillä mentaliteetilla, että ei
sillä niin väliä, miten elämässä muuten menee, kunhan nyt nämä hommat saisi
tehtyä, nämä tentit läpäistyä ja kunhan lisää noppia kilahtaisi tasaista tahtia
nettiopsuun. Sen jälkeen sitten teen kaikkea kivaa ja alan elämään. Jossain
kohtaa havahdun, että en ole vieläkään ”alkanut elämään” ja pidän ehkä yhden
vapaapäivän.
Välillä ehkä kannattaisi miettiä, kumpaan kannattaisi
oikeasti panostaa enemmän, tentteihin vai omaan elämään ja hyvinvointiin. Jos
elämässä menee muutenkin huonosti ja pää tuntuu räjähtävän, ovatko ne viisi
noppaa oikeasti sen arvoisia?
En missään nimessä tarkoita sitä, ettei hommia tulisi välillä painaa vähän kovempaakin, sillä faktahan on se, ettei aina kaikki voi olla helppoa ja kivaa. Haluaisin vain herättää itse kunkin pohtimaan sitä, mitä oma hyvinvointi merkitsee kiireen ja koulupaineiden keskellä. Meillä kyltereillä kun kuitenkin tuntuu olevan tapana lähes ihailla kiireistä elämäntapaa sekä sellaisia ihmisiä, jotka saavuttavat mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti.
