Välillä pysähdyn ja mietin, mihin kaikki aika on taas mennyt. Kalenteri täyttyy eri tapahtumista, dediksistä ja yllättävistä menoista eikä aikaa hirveänä jää oikeastaan muulle. Tykkään siitä, että minulla on jatkuvasti tekemistä ja pääsen haastamaan itseäni uusissa asioissa, mutta välillä sitä miettii, että ehkä joskus olisi syytä ottaa vähän rennommin.
Opin viime vuonna kantapään kautta sen, kuinka tärkeää on välillä levähtää ja olla itselle hiukan armollisempi. Elin ensimmäiset vuoteni koulussa laput silmillä. Suoritin kursseja hirvittävää tahtia, osallistuin melkeinpä jokaiseen tapahtumaan ja samaan aikaan tein osa-aikaisesti töitä. Syksyllä 2021 olin lähellä palaa loppuun, sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja diagnoosina oli stressiperäinen ahdistuneisuushäiriö. Suoraan sanottuna en hetkeen ollut ollut niin helpottunut siitä, että sain luvalla ottaa hetken iisiä.
Mielenterveysasiat ovat olleet viime vuosina etenkin opiskelijoiden keskuudessa pinnalla ollut keskustelunaihe. Etäopiskelut uuvuttivat ainakin minut ja välillä oli todella hankala erottaa koulun ja vapaa-ajan eroa, kun istuin koko päivän omassa 35 neliön yksiössä. Onneksi tänä syksynä Mercan pöhinä on taas palannut vanhaan loistoonsa, ja minäkin pääsin tässä periodissa osallistumaan ensimmäiselle liveluennolleni.
Ottakaa siis itsellenne aikaa kiireiden keskellä. Pienetkin teot, kuten vapaat illat viikolla, tekevät ihmeitä jaksamiselle. Viettäkää aikaa myös teille tärkeiden ihmisten kanssa. Soittakaa vanhemmille tai leipokaa pipareita yhdessä uusien ja vanhojen kavereiden kanssa tulevan joulun kunniaksi. TikTokista tunnettu mental health walk teki ihmeitä omalle mielenterveydelleni. Käyn nykyään pari kertaa viikossa pidemmillä kävelylenkeillä ja samaan aikaan kuuntelen lemppari soittolistoja, podcasteja tai äänikirjoja.
Mikäs sen parempi tapa kuin lopettaa tämä blogiteksti pariin motivoivaan quoteen:
”Happiness can be found even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.” — Albus Dumbledore
“You can’t control everything. Sometimes you just need to relax and have faith that things will work out. Let go a little and just let life happen.” — Kody Keplinger
Huhhuh mitkä kaksi viikkoa takana! Ei voi muuta, kun kiittää kaikkia toimijoita kaikista tapahtumista, mitä viime viikkojen aikana on järjestetty. Oli ihana päästä vihdoin kokemaan se kuuluista opiskelijavappu, jota onkin saatu odottaa muutama vuosi. Tapahtumia ei varmasti ole ollut helppoa järjestää kahden vuoden tauon jälkeen, varsinkaan kun ei tiedä, että mitäköhän tapahtumaa tässä oikein ollaankaan järjestämässä.
Vapusta voisin puhua loputtomasti, mutta tässä blogissa haluan jakaa teille mun ehdottomia lemppariravintoloita Turussa.
Hügge
Tämä ravintola sijaitsee Vähätorin kupeessa, ja täällä tarjoillaan mitä maittavampaa kasvisruokaa. Vaikka ravintolassa on pelkästään kasvisruokaa, ei se jätä kuitenkaan ketään kylmäksi! Kesällä Hüggen ja sen ympärillä olevat ravintolat laajentavat tiloja myös terassille.
@ravintolahugge
Di Trevi
Haluatko nauttia hyvistä tapaksista ja viinistä? Di Trevi on place to be siinä tilanteessa! Di Trevissa pystyy hyvin jakaa ruoka-annoksia kavereiden kanssa, juoda hyvää viiniä sekä nauttia hyvästä seurasta.
@ravintoladitrevi
NOOA
Miltä kuulostaisi kattoterassi Aurajoen rannassa? Nooan voit mennä nauttimaan drinkeistä kattoterassille tai nauttia illallista pitkän kaavan kautta.
@ravintolanooa
Kirkkopuiston terassi
Tuomiokirkon kupeeseen rakentuu taas kesän ajaksi terassi, jossa on eri ravintoloita tarjoilemassa pientä naposteltavaa ja juomista. Terassi aukeaa 13.5. ja touko-kesäkuun ajan sieltä löytyy niin meksikolais- että korealaistyylistä ruokaa.
@kirkkopuistonterassi
Tässä muutama paikka siis, mitä kannattaa käydä tsekkaamassa! Lemppariravintolat Turussa -lista on mulla hurjan pitkä, mutta näissä paikossa olen viihtynyt kerta toisensa jälkeen. Itse allekirjoittanut istuu tällä hetkellä junassa kohti Helsinkiä ja valmistautuu henkisesti maanantain työpäivään. Turkukesä jää valitettavasti omalta osalta tänä vuonna välistä, mutta te ketkä Turkuun jäätte – nauttikaa!
Oikein mukavaa kesää siis kaikille ja nähdään taas syksyllä <3
Vihdoin se on täällä. Tätä hetkeä olen odottanut erittäin pitkään siitä asti, kun astuin kauppakorkeakoulun ovista sisään syksyllä 2019. Vuosi ei startannut niissä merkeissä mitä alun perin luulin hakiessani tähän pestiin yhdessä tuottajaparini Venlan kanssa. Pandemia jylläsi entistä kovempaa, mutta pysyimme silti optimistisina ja aloitimme vapun järjestelyä normaalisti. Oli kuitenkin hieman vaikeata hahmottaa vapun kokonaiskuvaa, sillä kukaan vapputiimistä ei ole kokenut TuKYn vappua. Vapusta ja vappulegendoista oli kuullut paljon kolmen opiskeluvuoden aikana, joten ei lähdetty ihan sokeina toteuttamaan projektia. Alkukevät oli siis paljolti asioiden selvittelyä ja edeltäjiltä kyselyä. Yllättävän hankalaksi osoittautui Rocky Mayhem facebook-sivun ylläpitäjä oikeuksien saaminen, koska kukaan viimeiseltä kolmelta vuodelta ei tiennyt kenellä ne oli. Kommelluksien kautta saatiin lopulta oikeudet ja huomenna pääsemme vihdoin juhlimaan MayDay Mayhemia pitkästä aikaa.
Bussikännit 2022
Ensimmäinen vappuviikko on jo takana ja nyt mennään kovaa vauhtia kohti vappuaattoa. Haluaisin tässä välissä kiittää kaikkia puolestani, jotka ovat olleet osallisena vappuproduktiossa. Loppu häämöttää pian ja kesä lähenee. Kesätyöt tulevat kovaa vauhtia vastaan ja ei ehkä osan kanssa nähdä enää vapun jälkeen. Iso kiitos kuuluu kaikille jaostopuheenjohtajille ja jaostolaisille, jotka olleet mukana toteuttamassa mitä ihanimpia ja perinteisiä tapahtumia kuntalaisille kahden vuoden tauon jälkeen. Meitsin sydäntä on lämmittänyt eniten se, että opiskelijoita kaikilta vuosikursseilta on näkynyt tapahtumissa. Nautitaan vielä viimeisistä vapputapahtumista täysillä!
Venla Monto
Tänä vappuna olemme päässeet herättelemään niitä kuuluisia perinteitä henkiin ja sen lisäksi kehittämään vähän myös uuttakin. Vaikka alkuvuonna olikin vielä epävarmaa päästäänkö vappua tänäkään vuonna juhlimaan livenä, niin on ollut huikeaa seurata kun kaikki vapun produktiossa mukana olevat ovat tehneet alusta asti innolla töitä vappua kohti. Ei ole ollut helppoa herättää tapahtumia eloon muutaman vuoden tauon jälkeen, varsinkaan kun ei itse ole vappua päässyt näkemään. Kaikesta on kuitenkin selvitty, ja olen ylpeä niin vapputiimin kuin muiden tapahtumien järjestäjienkin työstä.
Vappusitsit 2022
Nyt kun ensimmäisestä vappuviikosta on joten kuten selvitty, niin voi jo hieman katsoa viikkoa taakse päin. On ollut kiva päästä näkemään pitkästä aikaa kuntalaisia kaikilta vuosikursseilta ja huomata kuinka tapahtumat ovat olleet osallistujien mieleen. Ei Turun KY:n vappua turhaan ole hehkutettu kaikkia näitä vuosia, kun sitä ei olla päästy täydessä loistossaan järjestämään. Haluan kiittää kaikkia vapussa mukana olleita, niin järjestäjiä kuin juhlijoitakin. Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä hauskaa kuin allekirjoittaneella. Vappuhan on vasta puolessa välissä, joten nautitaan vielä toisestakin viikosta!
Venla Monto & Mohamed Abdullahi, Vapputuottajat ´22 (Plus Miika)
Halvakausi on jälleen täällä, ja ilmapiiri on täynnä halvajännää. Moni teistä pohtii varmasti tulevia halvoja ja miettii sitä, hakisiko vai eikö. On mielestäni todella hyvä asia, että monella näyttää olevan innostusta ja motivaatiota tehdä vapaaehtoistyötä meidän rakkaan yhdistyksemme puolesta.
Itselleni iski tässä syksyn aikana todella outo fiilis, jota minun on vaikeaa pukea sanoiksi tähän blogikirjoitukseen. Hallitustehtävät alkavat pikkuhiljaa olemaan päätöksessä, ja kokouksia on jäljellä vähemmän, kuin yhden käden sormilla voi laskea. Tajusin, että ensi keväänä ei tarvitse enää käydä viikoittaisissa kokouksissa Parkilla, eikä ole enää sitä hallituspöhinää, johon olen tottunut viimeisen kahden vuoden aikana. Niiden rutiinien päättyminen, joihin olen tottunut ja jotka ovat olleet osa elämääni melkeinpä koko opiskelujeni ajan, pisti minut pohtimaan, että mitä ihmettä opiskelijatoiminta tarkoittaa minulle itselleni.
Ennen opintojen alkua minulle oli selkeää, että haluaisin olla tavalla tai toisella opiskelijatoiminnassa mukana. Pääsykoekevään aikana yritin motivoida itseäni parempaan suoritukseen tutkimalla eri koulujen opiskelijatoimintaa. Kun paikka sitten napsahti omalle kohdalleni, aloin saman tien tutkimaan TuKYn nettisivuja. Sivuilla oli lukuisia toimijoita, ja ensikosketukseni niihin sainkin jo KaupSussa. Saman tien tapahtuman jälkeen tiesin haluavani toimintaan mukaan, ja tästä lähti selvittely siitä, miten tämän haaveeni voisin toteuttaa. Alkuun tuntui oudolta kuulla hallituksien vaihtoon liittyviä termejä, joista ei ollut koskaan aiemmin kuullu. Tuli hieman hölmö fiilis, kun en tiennyt, mitä hissipuhe tarkoittaa.
TuKY -aktiivisuuteni alkoi liikuntajaostosta KY-Sportista. Oli erittäin mahtavaa päästä kuulemaan TuKYn toiminnasta lähempää, ja vuoden aikana oppi todella paljon, vaikka iso K tulikin lopulta pilaamaan suuren osan suunnitelmista. Pandemiasta huolimatta vuosi opiskelijatoiminnasta jäi osaksi rutiinejani, ja en halunnut vielä lopettaa tuohon aikaan lyhyttä uraani TuKYssä. Urani jatkuikin tuosta hallitukseen asti.
Viime vuoden syksy oli elämäni yksi jännittävimmistä ajanjaksoista, ja olen tyytyväinen itseeni, kun lähdin tuohon rumbaan mukaan. Vuosi on opettanut paljon, ja olen myös joutunut tilanteisiin, joihin en olisi kuvitellut pääseväni osallistumaan. Viime kevät oli lähtökohtaisesti suoraan sanottuna melko surkea. Hallitusvuoden alussa olin täynnä intoa ja valmiina tekemään aivan kaikkea. On kuitenkin pakko myöntää, että siinä vaiheessa, kun alettiin keskustelemaan vapun yhteydessä liikkumisrajoituksista, oma motivaationi ei ole koskaan ollut yhtä alhaalla. Aloin pohtimaan silloin, että olenko oikea henkilö tähän tehtävään. Oliko virhe hakea hallitukseen?
Tässä syksyn aikana olen saanut selkeän vastauksen kysymykseeni. Ei ollut. Syksyllä olen ehtinyt nauttia keväänkin edestä, ja vihdoin viimein tunnelin päässä näkyy valoa, joka on täynnä kuntalaishenkeä. Iso plussa syksyssä on ollut se, että ajankohtaisin asia ei ole enää iso K. Eniten minun kylmää sydäntäni lämmittää se, että puput ovat päässeet nauttimaan pupusyksystään täysin rinnoin.
Syksyn aikana olen tajunnut, että opiskelijatoiminta tarkoittaa minulle monia asioita, mutta tärkein näistä on ihmiset. Ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä viimeisen kahden vuoden aikana. Erityiskiitos vielä Sport ’20 sekä tämän vuoden Turun KY:n hallitus ja työntekijät. Hommat eivät ole vielä ohi, ja edessä ovat erittäin jännittävät viikot. Tsemppiä kaikille hakijoille! Halvat ovat jännittäviä kaikille, ja toivon kaikille menestystä sekä unohtumattomia hetkiä.
PS. Kuten Leo Dicaprio Wolf of Wall Street-elokuvassa sanoi: “I’m not leaving.” Eläköityminen saa odottaa vielä hetken, ja olen ensi keväänä Vapputuottaja apunani mahtava tuottajaparini Venla Monto.
Yup that’s me. You’re probably wondering how I ended up in this situation.
Mun on tosi vaikeata kuvitella, että ekan illan bileissä oltiin baarissa aamuviiteen ja nyt on oltu ilman fyysisiä tapahtumia joulukuusta asti. Vielä viime vuonna, kun minut valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi, olisin voinut vaikka vannoa, että vappu tulisi tapahtumaan normaalisti enkä myöskään ollut ainoa henkilö, joka näin ajatteli. Olen todella sinisilmäinen (en kirjaimellisesti) ihminen ja yritän aina uskoa hyvään lopputulokseen, vaikka se ei ole millään tavalla rationaalista. Isona esimerkkinä toimii tämä alkukevät, koska tosi pitkään olin sitä mieltä joulukuun rajoituksien lähtevän pois alkuvuodesta, mutta eihän tätä koskaan tapahtunut vaan tämän vastakohta tapahtui. Tämä ajoi minut ja hallituksen sellaiseen outoon välitilaan, sillä ei voitu katsoa testamentista apua miten toimia tässä tilanteessa. On ollut kyllä yksi kummallinen vuosi ja vielä sellainen mitä me kaikki tullaan muistelemaan (hyvällä tai pahalla) sitten joskus vanhainkodissa. Isovanhemmilla on yleensä tapana kertoa tarinoita, kuinka heillä oli vaikeampi nuoruus verrattuna meidän nuoruuteemme. Vastaavasti meillä on nyt tarinoita pandemian vaikutuksista opiskelijaelämään, mitä jakaa tuleville sukupolville.
Pikkuhiljaa tämä lukuvuosi alkaa olemaan taputeltu vaille tenttejä ja erikoinen kouluvuosi alkaa olemaan lopussa. Mites me olemme päätyneet tähän? Käydään lyhyt recap menneestä vuodesta minun näkökulmastani. (Kevään viimeinen TuKY-blogi niin käydään pieni yhteenveto menneestä lukuvuodesta muhistwistillä.)
Syksy
Syksy oli outo väliaika, koska kesän jäljiltä pandemia oli jäänyt taka-alalle ja alkoi tuntumaan ”normaalilta”. Pääsi taas näkemään koulukavereita pitkän ajan jälkeen ympäri kaupunkia ja fiilis oli ylhäällä sekä tekemistä riitti. Yleisesti ottaen itselleni jäi hyvä fiilis viime vuoden syksystä huolimatta vallitsevasta tilanteesta, koska silloin oli vielä mahdollisuuksia tehdä hauskoja asioita rajoitukset huomioiden. Oli kiva nähdä muita kuntalaisia lenkeillä tai paikallisissa ravintoloissa. Aika äkillisesti tuli tähän stoppi.
Kevät
Kulunut kevät on varmasti ollut jokaiselle opiskelijalle hankala. Kaamoksen lisäämä alakuloisuus yhdistettynä siihen, että on neljän seinän sisällä ei ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Opinnot menevät huonosti, koska yksinkertaisesti ei vaan kiinnosta. Pahin ajankohta itselleni oli silloin kun sosiaalisessa mediassa puhuttiin jatkuvasti ulkona liikkumisrajoituksista. Jotenkin tämä tuntui viimeiseltä iskulta, joka saisi minut hajoamaan täysin. Onneksi tätä ei tullut ja nyt ravintolat sekä myös terassit ovat auki (aukioloajat kummallisia, mutta parempi kun ei mitään).
Jokainen meistä voi nyt taputtaa itseään selkään, sillä olemme selvinneet tästä hankalasta keväästä. Kesä on nurkan takana ja pian pääsee lomailemaan opinnoista. Kuten alussa mainitsin, olen optimisti ja toivon myös sen, että syksy olisi mahdollisimman normaali. Kuka muistaa heittäneen läppää viime vuoden puolella kun ensimmäiset rokotteet saapuivat Suomeen? ”Haha me saadaan varmaan rokotteet joskus kesäloman alussa” Meitsi on ainakin tähän syyllinen eikä näin tapahtunut.
Tästä huolimatta toivotan teille kaikille hyvää kesälomaa sekä myös tsempit teille, joilla alkaa työt tänään (allekirjoittaneella on myös tänään ensimmäinen työpäivä) ja palataan asiaan taas syssymmällä!
