Kukapa olisi uskonut? Kultaa hiuksissa.

mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | touko 3, 2020 | news, TuKY-blogi

Kukapa olisi uskonut, että helmikuisen talvikarnevaalin jälkeen, vain kuukautta myöhemmin, maailman meno muuttuu. Olimme jokainen uuden edessä. Kevättä rinnassa. Muuttolinnut tekivät paluuta Aurajoen rantatörmälle. Aurajoenranta ei kuitenkaan hehkunut yhtä kauniina kuin aiemmin.
Hahmotellessani tätä kevään viimeistä blogikirjoitusta hain pitkään tekstin suuntaa. Kevät on ollut vähintäänkin erikoinen ja sisältänyt kaikenlaisia tuntemuksia sekä ajatuksia. Monen luonnoksen jälkeen teksti on kuitenkin valmis. Lähdetään katsomaan, mihin päädyttiin.

Kukapa olisi uskonut, että erilaisista kielloista ja rajoituksista huolimatta 70-vuotiaalla Turun KY:llä on toukokuussa 2020 kultaa hiuksissa. Kultaa, jonka yhteisöömme kuuluvat yksilöt ovat sinne ripotelleet. Kultaa, joka koristaa Turun KY:n ja meidän kaikkien kilpeä tulevaisuudessa. Kiitos juuri sinulle.

Kukapa olisi uskonut alun perin, että kevään huipentava onnellisuuskupla vaihtuu poikkeusolosuhteisiin. Itsellä kuitenkin soi tällä hetkellä mielen kesäkaduilla positiivisuuden melodiat ja haluan myös levittää teihin, rakkaat kuntalaiset, näitä positiivisuuden sulosointuja. Mistä nämä sulosoinnut kumpuavat?

Yhteisöllisyys rakentuu yhteisten päämäärien ja kokemusten ympärille. Tänä keväänä tuo sinikeltainen satumaa on ollut uuden edessä ja koetuksella. Yhteisöllisyytemme sai kuitenkin arvoisensa ja merkittävän kruunun vappuaattona. Allekirjoittanut täyttyi aiemmin mainituista sulosoinnuista tuona iltana, kiitos teidän ja Sinun. Yhteisöllisyytemme todisti vahvuutensa, kun kuntalaiset jopa vuosien takaa kerääntyivät yhteen, tällä kertaa etänä, viettämään vappua, kuuntelemaan speksibändin keikkaa ja nauttimaan yhteisömme mahdollisuuksista.

Yhteisö, ystävät, entistä vahvemmat yksilöt. Kultaisen tähtipölyn täyttämä tulevaisuus rakentuu aineksista, jotka on historian saatossa rakennettu, mutta jotka saivat lisää vahvuutta ympärilleen tänä keväänä. Kesä on edessä ja on aika siirtyä toisenlaisiin askareisiin. Syksyllä me kuitenkin palaamme jälleen yhteen, vahvempana ja valmiina nauttimaan jälleen sinikeltaisen satumaan antimista. Syksy tuo tullessaan kevään tapahtumia, kuten Sikawapun, Kuntalaisbailut ja KYlumpialaiset. Yhteiset kokemukset eivät milloinkaan kokonaan poistu, ne vain vaihtavat muotoaan tai parhaimmillaan vain ajankohtaa.

Kukapa olisi uskonut, että tässä on myös onni onnettomuudessa. Suurin osa tenteistä on siirtynyt Moodleen ja moni kandijarruna tunnettu kurssi on nyt mahdollisuus saattaa maaliin huomattavasti paremmilla fiiliksillä. Allekirjoittanut ainakin nauttii myös tästä mahdollisuudesta, nauttikaa tekin.
Tsemppiä kaikille vielä viimeisiin tentteihin ja oikein ihanaa kesää kaikille! Tehkää myös siitä itsellenne merkityksellinen.

”Ollaan yhdessä tai ainakin yhtä sydämessä, päivien pidentyessä, jonkin uuden edessä. Kevään lehdillä on tänäkin vuonna elämä, päivien pidentyessä ollaan yhtä sydämessä.”

Kiitos kuluneesta keväästä ja nähdään syksyllä! <3

Joona Haapalainen
Hallituksen varapuheenjohtaja

Miksi opettelen sanomaan ei

mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | loka 6, 2019 | news, TuKY-blogi

Syksy tuo tullessaan ruskan, Parkinkadun tallaamisen, Mercakahvit ja tietenkin täpötäyden kalenterin. Valoisa aika lyhenee, mutta silti päivät pitenevät. Ryhmätyötila tuo sentään valoa päivään, kelloon katsomatta. 

Tässä kohtaa syksyä usein itse havahdun kalenteritetriksen keskeltä. Olisi verkostoitumistilaisuuksia joka lähtöön, projekteja ja kokouksia, Parkkibileitä, harrastaakin pitää ehtiä, töitä on ja niin, onhan päätehtäväni kuitenkin tällä hetkellä opiskelu. Se tuo mukanaan deadlinet, ryhmätyöt, lähestyvän tenttiviikon ja pitkät illat. Syksyisestä luonnostakin pitäisi keretä nauttiamaan, sillä kohta lehtien väriloisto on jo tipotiessään. 

Pupusyksynä ravasin lähes kaikissa Parkkibileissä, uudesta innokkaana ja kenties peläten jääväni muuten jostain legendaarisesta paitsi. Neljännen vuoden rusakkona osaan kuitenkin kertoa, että juhlia tulee ja menee, eikä juotavat juomalla lopu.

Olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut käyttämään kalenteria, aikatauluttamaan paremmin ja priorisoimaan tekemisiäni. Tärkeintä ja haastavinta on kuitenkin ollut opetella kieltäytymään. Alkuun olen käyttänyt esimerkiksi seuraavaa fraasia: ”Aion opetella sanomaan ei ja tästä voisi olla hyvä aloittaa.” Äkkiseltään se on resonoinut vastaanottajan korvissa vitsikkäänä, mutta sanojen takana piilee enemmänkin kuin totuuden siemen.

En tarkoita, että nyt aion järjestelmällisesti alkaa kieltäytymään tielleni tulevista mahdollisuuksista. Kieltäytymisen opettelulla tarkoitan ennen kaikkea itseni kuuntelua. Mistä nautin ja mistä saan energiaa? Mikä rasittaa minua kohtuuttomasti? Mihin haluan käyttää rajallista aikaani? Kysymykset eivät ole helppoja enkä aina löydä niihin vastausta, mutta yritän ainakin. Kehotankin sinua ottamaan enemmän aikaa itsesi kuuntelemiselle. Mielenkiintoisia mahdollisuuksia on yllin kyllin, eikä jokaiseen kelkkaan voi tai tarvitse hypätä mukaan. Älä pelkää valitsevasi väärin, tärkeämpää on että uskallat valita.

Entä sitten fomon (fear of missing out), tuon monia meistä vaivaavan tunteen, käsittely? Mistä jään paitsi, jos tänään Parkkihien sijaan hankin hien lenkkipolulta? Jätä Instagram storyt odottelemaan ja vetäydy kelpo yöunille. Saat ehkä seuraavan aamun luennostakin irti enemmän kuin koskaan.

Entä jos tekisit hieman vähemmän ja ottaisit siitä irti hieman enemmän?

Energiaa syksyyn jok’ikiselle!