Prokrastinoidakko?
Hyvää halvakautta kaikille!
Nyt kun mun osalta on taas halvat taputeltu vähintään vuodeksi, voin todeta, että on tämä stressaavaa aikaa. Sen ehti jo vuodessa unohtaa, mutta tunteen muistaa silti. Aina itse halvatilanne ei ole se raskain osuus, vaan jännityksessä eläminen halvapäivää odottaessa on se, missä ihmistä aidosti testataan. Viimeistään puhujanpönttöön astuessa asiat kuitenkin realisoituvat, ja jos jännitys ei ole vielä aiemmin iskenyt, niin siinä vaiheessa se viimeistään iskee. Olkaa siis ylpeitä itsestänne, jos olette päässeet kokemaan sen ja pystyneet operoimaan jännityksestä huolimatta!
Luonnollisesti oma keskittymiseni on ollut täysin syyskokouspäivässä, joten nyt on aika hoitaa kaikki rästiin jääneet työt. Niitäkin on ehtinyt kertyä jo ujo määrä. On helppoa vajota prokrastinointiin ja todeta, että huomisen minä hoitaa homman, ja ulkoistaa täten vastuun pois tästä hetkestä. Usein asiat kuitenkin hoituvat loppujen lopuksi sutjakkaammin kuin alkuun olisi odottanut. Miksi näin on?
Koen olleeni entisessä elämässäni melkoinen mestari prokrastinoimaan. Dedikset tulivat aina vastaan, ja usein palautukset jopa myöhästyivät. Tunnetusti olin miltei joka aamu myöhässä oppitunneilta, enkä oikein itsekään tiennyt miksi. Pienetkin asiat tuntuivat hyvin puuduttavilta ja mittakaavaansa nähden yllättävän ylitsepääsemättömiltä ja lamaannuttavilta.
Olen vasta aikuisiällä oppinut keinoja prokrastinoinnin selättämiseen. Yksi tärkeimmistä on omasta jaksamisesta huolehtiminen. Hyvät yöunet auttavat säätelemään stressiä, ja ratkaisut ongelmiin löytyvät yleensä helpommin hyvässä mielentilassa. Toinen noudattamani ohjenuora on pyrkiä löytämään prokrastinoinnin juurisyy. Asioiden viivyttäminen on usein epämukavuuden välttelyä, joten tunnista epämukavuuden aiheuttaja ja pyri yksinkertaistamaan ongelmaa. Otetaan esimerkiksi esityksen pitäminen. Jännityksen juurisyynä voi olla muiden edessä esiintyminen, rajallinen tietämys esitettävästä aiheesta tai vaikka se, että sinulla sattuu juuri sillä hetkellä olemaan hikka. Tunnista juurisyy ja reagoi siihen. Usein sen avulla ongelma muuttuu pienemmäksi ja hommiin ryhtyminen helpottuu.
On myös tärkeää tunnistaa suunta, johon on itse menossa. Välillä ainoa asia, joka seisoo meidän ja tavoitteidemme välissä, olemme me itse. Uskalla siis unelmoida ja luoda itsellesi mielikuva siitä, mitä voit tekemiselläsi saavuttaa. Esityksen pitäminen mahdollistaa sinulle kurssista läpi pääsemisen ja vähintään sen, ettei kyseistä esitelmää tarvitse enää uudestaan pitää. Positiivinen mielikuva voi antaa valtavasti energiaa ja ohjata toimintaamme kohti parempaa versiota itsestämme.
Nyt jos prokrastinoit, niin käy pieni ajatusharjoitus päässäsi läpi. Löydä epämukavuuden juurisyy ja mieti, mitä voisit tehdä sen poistamiseksi. Usein huomaat, ettei se asia loppujen lopuksi niin paha olekaan. Asetu sinne jaostohalvaan ehdolle, pidä se esitys ja lue siihen tenttiin. Kaikesta selviää, ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella.
Loppujen lopuksi rohkeus ei ole sitä, ettei jännitä tai pelota, vaan sitä, että toimii näistä tunteista huolimatta. Eikä kaiken tarvitse onnistua täydellisesti. Tärkeintä on, että uskaltaa yrittää ja antaa itselleen mahdollisuuden onnistua. Se seuraava askel saattaa tuntua suurelta, mutta jälkikäteen se on usein paljon pienempi kuin mitä omassa päässään kuvitteli.
Tsemppiä siis kaikille halvoihin ja muihin tuleviin koitoksiin! Muistakaa olla ylpeitä itsestänne jo siitä, että uskallatte yrittää. ❤️
Oskar Mäkelä
Hallituksen Kuntamestari