Kun mikään ei mene putkeen

Eletään syyskuun 20. päivää ja istun hyvän ystäväni kalustonkuljetuskuorma-autossa matkalla Riikaan ystäväni kisaviikonloppuun. Ystäväni ajaa moottoriurheilupuolella kilpaa Legends-luokassa ja oli edeltävänä viikonloppuna varmistanut mestaruuden Semi-Pro-luokassa. Edessä oli kauden viimeinen kisaviikonloppu, jonne lähdettiin nauttimaan vauhdista ja juuri voitetusta mestaruudesta. Saavuimme perille keskiviikkoyönä noin klo 01:00, purimme kuorma-auton ja pääsimme nukkumaan noin klo 03:45.

Torstaiaamu valkeni ja aloimme säätämään kilpureita valmiiksi ensimmäisiä harjoituksia varten. Kaikki sujui ongelmitta ja ensimmäisten harjoitusten jälkeen löysimme säätöjen avulla autoon lisää vauhtia. Moni saattaa tässä vaiheessa ihmetellä, että mikä tämän blogin tarkoitus on – kertoa kilpa-autoiluviikonlopusta? Noh, antakaahan kun valaisen asiaa. Päivän viides ja toiseksi viimeinen harjoitus alkoi kello 16:00, ja tästä alkoi melkoinen seikkailu ja asioiden selvittely, joihin en ollut millään tavalla valmistautunut.

Ystäväni joutui osalliseksi Legends-luokan mittakaavassa hyvinkin vakavaa onnettomuutta, jossa ystäväni pyörähti toisen auton kontaktista keskelle rataa niin sanottuun sokeaan mutkaan. Tästä seurasi, että yksi kilpakumppaneista, joka sattui vielä olemaan meidän tallimme toinen kuljettaja, törmäsi ystäväni autoon noin 135 kilometrin tuntivauhdilla. Seuraukset olivat mittavat ja jouduin itse kuuntelemaan useamman minuutin ajan tuskallista huutoa radiopuhelimen läpi.

Olin siis Latviassa tilanteessa, jossa en tiennyt lainkaan, miten toimia. Ainoa mihin pystyin turvautumaan, oli vaistoni. Noin tuntia myöhemmin istuin Riikan yliopistollisen sairaalan käytävällä soitellen Suomeen ystäväni läheisille ja selvittäen, miten asian kanssa edetään. Ystäväni pääsi pois kuvauksista ja sain tiedon ystäväni kokemista vammoista:

  • 8–12 murtumaa kylkiluissa
  • Keuhkojen luhistumisvaara
  • Murtunut oikea olkapää
  • Murtunut vasen ranne
  • Hematoomaa maksan ympärillä

Siinä sitten pohdiskelin, että mitenköhän tällainen tilanne tulisi hoitaa ja miten ja millaisella aikataululla ylipäätään ystäväni voidaan kuljettaa takaisin Suomeen. Vielä torstai-illan aikana hänet siirrettiin teho-osastolle ja minä palasin varikolle setvimään käytännön asioita. Perjantaiaamupäivä alkoi soittelemalla TYKS:n suuntaan, että miten tällaisissa tilanteissa yleensä toimitaan, ja sain vastaukseksi, että normaalisti lähettävä sairaala hoitaa potilaan kuljetuksen.

Perjantai ja lauantai ovat mielessäni hyvin sumuista aikaa, ja päivien erottaminen on hyvin vaikeaa; heräsin aamulla, kävin kaupassa, menin vierailuajoilla pitämään ystävälleni seuraa, palasin takaisin varikolle, repeat. Lauantaiaamuna kuitenkin ystäväni siirrettiin teho-osastolta traumapuolen seurantahuoneeseen, ja sunnuntai-iltapäivällä lääkärin toimesta omaan huoneeseen. Seurasi maanantai ja usean puhelun ja lääkärin kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että täältähän päästään pian kotiin. Lääkäri ei nähnyt ongelmaa ystäväni kotiuttamisessa, kunhan saisimme selvitettyä, miten kuljetus järjestyy.

Tästä alkaakin ehkä koko reissun tragikoomisin tapahtumaketju, johon myös otsikko viittaa. Ainoa vaihtoehtomme kuljetukselle oli maanteitse tapahtuva, sillä ystäväni keuhkot olivat saaneet niin kovan iskun, että lentäminen ei ollut mahdollista painevaihtelun takia. Selvitimme ambulanssikuljetuksen mahdollisuutta, mutta sen lisäksi, että kuljetus olisi venynyt torstaille asti, oli hintalappukin 4500€ arvoinen. Päätimme siis lähteä taittamaan matkaa vuokra-autolla. Katsoin Googlesta lähimmän Sixtin toimipisteen ja hyppäsin taksiin, vain todetakseni, että kyseinen toimipiste on ainoastaan ennalta sovittujen varausten noutopiste. Uudestaan taksiin, tällä kertaa suuntana Riikan lentokenttä. Uudenkarhea Volvo XC40 alle, takaisin kohti sairaalaa McDonaldsin kautta, ja lopulta itse nukkumaan omaan AirBnb:hen, jotta jaksaisin seuraavana aamuna ajaa Tallinnaan.

Tiistaiaamu valkeni ja lähdin ajamaan kohti sairaalaa. Saimme kotiutuspaperit mukaamme ja muutaman kipulääkkeen, jotta matka menisi mutkattomasti takaisin Suomeen Tallinnan kautta. Kaikki alkoi mallikkaasti, ja pääsimme Viron puolelle Pärnuun, kunnes… Volvon ajotietokone alkaa hälyttämään jäähdytysnesteen määrästä. Ajattelimme totta kai ystäväni kanssa tällaisina rasvanäppeinä, että eihän se ole muuta kuin että lisätään sitä. Pysähdyimme bussipysäkille ja aloimme lisäämään nestettä, vain todetaksemme, että se tuli samaa vauhtia pihalle toisesta päästä. Olihan tämä reissu ollutkin tähän mennessä jo tarpeeksi helppo ja kivuton. Soittoa Sixtin suuntaan, että no mitäs nyt tehdään? Olisi myös yksi laiva, mihin pitäisi keretä. Saimme siirrettyä auton huoltoaseman pihalle ja jäimme selvittelemään asiaa. Lopulta usean puhelun ja parin tunnin selvittelyn jälkeen totesimme, että Sixtin tarjoama mahdollisuus kolmen tunnin päästä saapuvalle vuokra-autolle ei ollut kivuissaan olevalle ystävälleni se paras vaihtoehto. Tämän opetuksena, tarkistakaa vuokra-autonne aina ennen kuin lähdette ajamaan, vaikka olisitte ottaneet siihen täysturvavakuutuksen. Tämäkin yksilö oli kolaroitu kuljettajan puolen etunurkasta, ja siitä johtuen alkoi vuotaa jäähdytysnestettä matkan aikana.

Päätimme sitten lopulta tilata Boltin kautta taksin Pärnusta Tallinnaan ja saimme sovittua Sixtin kanssa, että jätämme avaimet huoltoasemalle ja he hoitavat auton hinauksen, ja sovimme kompensaatioista myöhemmin. Hyppäsimme taksiin, ja naureskelinkin ystävälleni, että tästähän reissusta ei oikeastaan puutu enää mikään muu kuin se, että tämä taksikin hajoaa tähän matkalle. Nyt joku teistä ajattelee, että no niinhän siinä sitten kävi. Ei suinkaan. Taksi kyllä kesti Tallinnaan saakka, mutta ilman välikohtauksia ei tästäkään selvitty. Kuljettajamme lähti matkan aikana ohittamaan edessämme ajavaa autoa, vain todetakseen sen olevan siviilipoliisi. Seuraavaksi siis istuimmekin jossain välillä Pärnu – Tallinna ja odotimme, että jatkuukohan matkamme tästä miten. Noin 15 minuutin odottelun jälkeen pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa kohti Tallinnaa. Tallinnankin päässä kuljettajamme eksyi vielä useamman kerran. Pääsimme kuitenkin Tallinkin terminaaliin ja nousimme lopulta 19:30 lähtevään laivaan, kun alkuperäinen suunnitelmamme oli 13:30 laiva…

Olimme lopulta Helsingissä kello 21:30, jossa ystäväni vaimo oli meitä vastassa. Pääsimme perille TYKS:iin noin kello 23:45 ja olin itse lopulta kotona noin klo 00:30.

Tämä oli itselleni kokemus, johon kulminoituu ajatus siitä, että kun asiat lähtevät vierimään väärään suuntaan, niin niille ei välillä tunnu olevan loppua. ”Kun vastustaa, niin sitten muuten vastustaa.” On kuitenkin myös mielenkiintoista jälkeenpäin reflektoida omia toimintamallejaan ja omaa käytöstään tällaisissa hyvin stressaavissa ja epämukavissa tilanteissa. Uskallan sanoa, että tällaisiin tilanteisiin on mahdotonta valmistautua, ja tällöin tulee vain luottaa omiin vaistoihin ja toimia niiden mukaan.

Toivottavasti teillä jokaisella on hieman tätä parempi ja onnekkaampi viikko edessänne!

Markus Karlstedt
Koulutuspoliittinen vastaava

Päätösluettelo 29/2023

Turun Kauppatieteiden Ylioppilaat ry:n hallitus on kokouksessaan 30.10.2023 päättänyt:

  • Hyväksyä Parkin erikoisvaraukset.
  • Valita Turun KY:n uudeksi toiminnanjohtajaksi Minttu Agarthin.
  • Hyväksyä Kulttiksen virkistäytymisbudjetin.
  • Hyväksyä syyskokouksen materiaalit.
  • Valita TuKY-Speksin bile- ja kiertuetiimivastaavaksi Milla-Lotta Tapanaisen.
  • Hyväksyä toimijaryhmäohjesäännön päivityksen.

Ilmoitusasiat:

  • Turun Seudun Ekonomit ry:n kokous 24.10. (Isolauri)
  • ContactExpo-palaveri 25.10. (Isolauri, Toivola, Ruuhijärvi)

Lisäksi keskusteltiin HalVa-käytännöistä, kokouskäytännöistä ja perehdytyksestä sekä TuKYn loppusyksyn kassatilanteesta.

Turussa 30.10.2023
Sihteeri
Jenny Sääksi

Taas yks TuKY-tarina

Tämän vuoden HalVat on nyt polkaistu käyntiin ja tuntuu, että aihe herättää joka vuosi erilaisia mielipiteitä, tunteita ja jodel-ketjuja. Osa opiskelijoista ei koe aihetta ollenkaan omakseen ja koko hössötys tuntuu typerältä. Toiset taas kokevat suuriakin tunteita liittyen aiheeseen. Ymmärrän molemmat puolet hyvin, mutta itselleni aihe muutama vuosi sitten piti sisällään jännitystä, stressiä ja kaikkea siltä väliltä. Syyskokous, jota seurasin hyvinkin läheltä tänä vuonna, sai minut palaamaan näihin aikoihin. Ilo hakijoiden onnistumisista ja valituksi tulemisesta oli suuri, mutta mieleen jäivät erityisesti myös ne, ketkä eivät tällä kertaa tulleet valituksi. Ajoittain tuntui ristiriitaiselta juosta onnittelemaan valittua, kun toinen hakija kävi mielessään aivan erilaisia tunteita. Kaikki hakijat ovat paikkansa ansainneet, mutta erityisen hienon suorituksen tekivät myös ne, ketkä uskalsivat heitä haastaa.

Kun itse aloitin pupuna, muutenkin menevänä tyyppinä tiesin heti, että haluan jaostoon ja mukaan TuKYn toimintaan. Olin valinnut hakea Ulkkikseen. Ulkkiksen HalVassa en onnistunut kovin hyvin, eivätkä jaoston ovet silloin minulle auenneetkaan. Pettymys tuntui yllättävän suurelta, vaikka tiesinkin, ettei kyse ole sen suuremmasta kuin yhdistystoiminnasta, josta en tuolloin tiennyt juuri mitään. Voinkin samaistua hyvin niihin pupuihin, jotka eivät tällä viikolla tulleet valituksia haluamaansa pestiin. Ulkkiksen HalVan jälkeen halusin vielä yrittää ja löysin itseni NESUn HalVasta. Onnistuin paremmin ja tulinkin valituksi vuoden 22 sitsivastaavaksi. En tällöin osannut kuvitellakaan, millaiseksi opiskeluaikani tuon illan myötä muuttuisikaan. NESU tarjosi minulle uuden ystäväporukan sekä lukuisia kokemuksia ja oppeja. Yhtäkkiä olinkin siinä pisteessä, että minulle valittiin omaa jaostoa puheenjohdettavaksi. Puheenjohtajan pestissä oli paljon opeteltavaa, sillä rooli tuntui aluksi hieman vieraalta. Yllätyin itsekin siitä, kuinka paljon olin valmis toimintaan itsestäni antamaan. Näin hallitusvuoden loppupuolella voin sanoa, että päätös oli täysin oikea. Olen saanut kokea toisen upean vuoden jaoston kanssa ja tämän lisäksi sain myös itselleni korvaamattoman porukan koko TuKYn pöytäkunnasta. <3 

Vaikka kyse ei olekaan kovin suurista pettymyksistä tai päätöksistä, voi järjestötoiminta muovautua monilla hyvin isoksikin osaksi opiskeluaikaa, eikä ole ollenkaan typerää kokea kaikenlaisia tunteita siihen liittyen. Tällä TuKY jauhamisella haluaisinkin kannustaa viime viikolla rejectin saaneita sekä myös muita vielä hakemaan uusiin pesteihin, jaostoihin, toimijaryhmiin tai ihan mihin vaan, mikä vähänkään TuKYn toiminnassa voisi kiinnostaa. Vaikka et pääsisi ykkösvalintaasi, voin kokemuksesta kertoa, että on se toinenkin vaihtoehto ihan ok 😉 

Totta kai käytän myös loistavasti ajoitetun blogivuoroni mainitsemalla tämän päiväisestä NESU-TuKYn hallituksen vaihdosta, toivottavasti nähään siellä! <3 

Terkuin,

Matilda Mankonen
NESU-vastaava

Päätösluettelo 28/2023

Turun Kauppatieteiden Ylioppilaat ry:n hallitus on kokouksessaan 23.10.2023 päättänyt:

  • Myöntää läsnäolo- ja puheoikeuden Speksin päätuottajille hallituksen kokoukseen 23.10.2023.
  • Valita Speksin rankaan Joni Talvisen, Vivian Tulisalmen, Ida Virtasen, Aida Vellamon ja Amanda Ruuhijärven.
  • Hyväksyä Parkin erikoisvaraukset.
  • Vahvistaa toiminnanjohtajan 2. periodin päivystysajoiksi maanantai ja keskiviikko klo 12:30-14:30.
  • Myöntää nimenkirjoitusoikeudet Pikkulaskiaisen approtiimiläisille Kaarlo Noposelle ja Kalle Mobergille.
  • Hyväksyä talousarvio vuodelle 2024.
  • Hyväksyä Parkin investointisuunnitelman.
  • Irtisanoa nykyinen Parkin sähkösopimus ja sopia uusi toistaiseksi voimassaoleva sähkösopimus.

Ilmoitusasiat:

  • Ilmoitusasiat:
  • Q3-raportti (Riikonen)
  • Nordnet-salkkuraportti (Toivola)
  • Turun KY:n 73. vuosijuhlat

Lisäksi keskusteltiin vuosijuhlista ja syyskokouksesta sekä HalVasta.

Turussa 23.10.2023
Sihteeri
Elle Luukkala

Maailman suurin klisee

Voi v*ttu. 

Rehellinen eka ajatus, kun hävisin viime syyskokouksessa puheenjohtajavaalin. Siihen hetkeen oli ladannut viikkojen verran valmistautumista ja laittanut itsensä täysin likoon. On ihan valtavan jännittävää ylipäätään nousta jäsenistön eteen kertomaan itsestään ja ajatuksistaan ja samalla se on jännittävää, että jättää jäsenistön käsiin sen, miltä oma seuraava vuosi tulee näyttämään. Olin psyykannut itseäni kumpaankin vaihtoehtoon, siihen, että tulen valituksi ja siihen, että en, mutta silti pettymys tuntui todella suurelta.

Joku saattaa ihmetellä, miksi se tuntuu niin valtavalta pettymykseltä, jos et opiskelijajärjestötoiminnassa, siis vapaaehtoistoiminnassa, tule valituksi haluamaasi pestiin. Näen itse asian niin, että meille kaikille TuKY on niin sydämen asia, asia, jonka puolesta ja kehittämiseksi ollaan valmiita laittamaan itsestämme kaikki likoon, että jos ja kun pettymys sitten tulee, se tuntuu valtavalta. Epäonnistumisen jälkeen se asia, jota et varmasti juuri silloin halua kuulla on se, että what is meant to be will be ja jokaisen paikka löytyy vielä. Maailman suurin klisee, mutta kuitenkin niiiiin totta. Asioilla on tapana järjestyä ja pettymykset kasvattaa ihmisenä. Niiden jälkeen on myös sitäkin mahtavampi tunne, kun se onnistuminen sieltä tulee ja löydät oman paikkasi. Kun hävisin puheenjohtajavaalissa, kävin keräämässä itseni ja päätin ehkä hieman hulluna asettua vielä ehdolle varapuheenjohtajaksi. Tulin valituksi, ja nyt en halannut pöytäkuntalaisia kyynelet silmissä, vaan hymy huulilla, kun he onnittelivat valinnasta. Nyt kun oon kohta vuoden verran saanut toimia Fransin oikeana kätenä ja puuhailla oman sektorini parissa, voin sanoa, että näin tän pitikin mennä. Oon päässyt kehittämään itselleni tärkeitä asioita pääsektorilla ja samalla pitänyt huolta kahdesta muusta mahtavasta sektorista, alumneista ja toimijaryhmistä. Samalla Frans on voinut olla meijän kaksikon poster boy ja mä oon voinut välillä sekoilla vieressä 😀 Löysin siis paikkani pettymyksen jälkeenkin, ja hyvän paikan löysinkin!

Turun KY:n HalVa-kausi eli hallituksen vaihtojen kausi alkaa tänään hallitusgrillin muodossa. Tiistaina valitaan syyskokouksessa TuKYlle uusi hallitus, jonka jälkeen starttaavat jaostohalvat ja samalla myös monen toimijaryhmän hallitukset vaihtuvat. Moni saattaa vielä pohtia, että uskaltaako lähteä toimintaan mukaan ja laittaa itsensä likoon hakemalla johonkin pestiin. Pupuvuonna kipuilin itse alkuun paljonkin sen kanssa, että onko kauppis edes mulle oikea paikka ja löydänkö täältä ne samanhenkiset ihmiset. Pohdin toimintaan mukaan hakemista ja se jännitti aika paljon. Onneksi rohkaistuin ja hain Edunvalvontajaostoon, mikä tuntui omalta jutulta ja lopulta starttasi mun ”TuKY-uran”. Sen jälkeen olen saanut kokea TuKYn myötä asioita, joita en muuten kouluaikana olisi ikinä päässyt kokemaan. Jos siis vielä olet kahden vaiheilla hakemisen suhteen, niin sanon sulle, että ota se riski! Voi olla, että löydät sen myötä itsesi opiskeluvuosiesi parhaiden kokemusten parista.

Vaikka tässä blogikirjoituksessa onkin nyt puhuttu paljon epäonnistumisista, niin älkää nyt kuitenkaan ottako tästä HalVoihin mukaan sellaista mentaliteettia, että siellä vaan kaikki pettyy ja kaikilla on ikävää 😀 Epäonnistuminen saattaa pelottaa, mutta ottakaa HalVat mahdollisuutena kehittyä esiintyjinä ja puhujina sekä ylipäätään hauskoina hetkinä osana teidän TuKY-matkaa. Ja mikä mahtava fiilis se sitten onkaan, kun ylität itsesi ja onnistut! Jos mä jotain oon TuKYstä vuosien varrella oppinut, niin sen, että täältä löytyy jokaiselle jotain. Jos siis et pääse ensimmäiseen haluamaasi pestiin, niin älä lannistu – sun juttu löytyy kyllä vielä. TuKYssä on aina hyville tekijöille tilaa. 

No niin, nyt kun tää blogi on pitkä kuin nälkävuosi, olis varmaan aika wrap things up. About nyyhkytän näppäimistöni ääressä nyt kun mietin, että oikeasti mun kaksi hallitusvuotta oli nyt tässä. Oon päässyt kokemaan valtavasti hienoja juttuja ja ennen kaikkea tavannut ihan huikean upeita ihmisiä. Kiitos siis kaikille, kenen kanssa oon tähän mennessä saanut TuKYllä tehdä hommia ja keitä saan kutsua ystävikseni <3

Mutta ei tää täti vielä eläköidy (also oonko täti, jos oon 4. vsk, ainaki siltä tuntu ku kohtasin tän vuoden puput???)! We shall see mihin TuKYn tuulet vielä puhaltaa ja mistä itseni löydän. Mutta kuten sanottu, maailman suurin klisee – jokaisen paikka löytyy vielä. ❤️

Pihla Koski
Hallituksen varapuheenjohtaja