Tämän vuoden HalVat on nyt polkaistu käyntiin ja tuntuu, että aihe herättää joka vuosi erilaisia mielipiteitä, tunteita ja jodel-ketjuja. Osa opiskelijoista ei koe aihetta ollenkaan omakseen ja koko hössötys tuntuu typerältä. Toiset taas kokevat suuriakin tunteita liittyen aiheeseen. Ymmärrän molemmat puolet hyvin, mutta itselleni aihe muutama vuosi sitten piti sisällään jännitystä, stressiä ja kaikkea siltä väliltä. Syyskokous, jota seurasin hyvinkin läheltä tänä vuonna, sai minut palaamaan näihin aikoihin. Ilo hakijoiden onnistumisista ja valituksi tulemisesta oli suuri, mutta mieleen jäivät erityisesti myös ne, ketkä eivät tällä kertaa tulleet valituksi. Ajoittain tuntui ristiriitaiselta juosta onnittelemaan valittua, kun toinen hakija kävi mielessään aivan erilaisia tunteita. Kaikki hakijat ovat paikkansa ansainneet, mutta erityisen hienon suorituksen tekivät myös ne, ketkä uskalsivat heitä haastaa.
Kun itse aloitin pupuna, muutenkin menevänä tyyppinä tiesin heti, että haluan jaostoon ja mukaan TuKYn toimintaan. Olin valinnut hakea Ulkkikseen. Ulkkiksen HalVassa en onnistunut kovin hyvin, eivätkä jaoston ovet silloin minulle auenneetkaan. Pettymys tuntui yllättävän suurelta, vaikka tiesinkin, ettei kyse ole sen suuremmasta kuin yhdistystoiminnasta, josta en tuolloin tiennyt juuri mitään. Voinkin samaistua hyvin niihin pupuihin, jotka eivät tällä viikolla tulleet valituksia haluamaansa pestiin. Ulkkiksen HalVan jälkeen halusin vielä yrittää ja löysin itseni NESUn HalVasta. Onnistuin paremmin ja tulinkin valituksi vuoden 22 sitsivastaavaksi. En tällöin osannut kuvitellakaan, millaiseksi opiskeluaikani tuon illan myötä muuttuisikaan. NESU tarjosi minulle uuden ystäväporukan sekä lukuisia kokemuksia ja oppeja. Yhtäkkiä olinkin siinä pisteessä, että minulle valittiin omaa jaostoa puheenjohdettavaksi. Puheenjohtajan pestissä oli paljon opeteltavaa, sillä rooli tuntui aluksi hieman vieraalta. Yllätyin itsekin siitä, kuinka paljon olin valmis toimintaan itsestäni antamaan. Näin hallitusvuoden loppupuolella voin sanoa, että päätös oli täysin oikea. Olen saanut kokea toisen upean vuoden jaoston kanssa ja tämän lisäksi sain myös itselleni korvaamattoman porukan koko TuKYn pöytäkunnasta. <3
Vaikka kyse ei olekaan kovin suurista pettymyksistä tai päätöksistä, voi järjestötoiminta muovautua monilla hyvin isoksikin osaksi opiskeluaikaa, eikä ole ollenkaan typerää kokea kaikenlaisia tunteita siihen liittyen. Tällä TuKY jauhamisella haluaisinkin kannustaa viime viikolla rejectin saaneita sekä myös muita vielä hakemaan uusiin pesteihin, jaostoihin, toimijaryhmiin tai ihan mihin vaan, mikä vähänkään TuKYn toiminnassa voisi kiinnostaa. Vaikka et pääsisi ykkösvalintaasi, voin kokemuksesta kertoa, että on se toinenkin vaihtoehto ihan ok 😉
Totta kai käytän myös loistavasti ajoitetun blogivuoroni mainitsemalla tämän päiväisestä NESU-TuKYn hallituksen vaihdosta, toivottavasti nähään siellä! <3
Terkuin,
Matilda Mankonen
NESU-vastaava