Rehellinen eka ajatus, kun hävisin viime syyskokouksessa puheenjohtajavaalin. Siihen hetkeen oli ladannut viikkojen verran valmistautumista ja laittanut itsensä täysin likoon. On ihan valtavan jännittävää ylipäätään nousta jäsenistön eteen kertomaan itsestään ja ajatuksistaan ja samalla se on jännittävää, että jättää jäsenistön käsiin sen, miltä oma seuraava vuosi tulee näyttämään. Olin psyykannut itseäni kumpaankin vaihtoehtoon, siihen, että tulen valituksi ja siihen, että en, mutta silti pettymys tuntui todella suurelta.
Joku saattaa ihmetellä, miksi se tuntuu niin valtavalta pettymykseltä, jos et opiskelijajärjestötoiminnassa, siis vapaaehtoistoiminnassa, tule valituksi haluamaasi pestiin. Näen itse asian niin, että meille kaikille TuKY on niin sydämen asia, asia, jonka puolesta ja kehittämiseksi ollaan valmiita laittamaan itsestämme kaikki likoon, että jos ja kun pettymys sitten tulee, se tuntuu valtavalta. Epäonnistumisen jälkeen se asia, jota et varmasti juuri silloin halua kuulla on se, että what is meant to be will be ja jokaisen paikka löytyy vielä. Maailman suurin klisee, mutta kuitenkin niiiiin totta. Asioilla on tapana järjestyä ja pettymykset kasvattaa ihmisenä. Niiden jälkeen on myös sitäkin mahtavampi tunne, kun se onnistuminen sieltä tulee ja löydät oman paikkasi. Kun hävisin puheenjohtajavaalissa, kävin keräämässä itseni ja päätin ehkä hieman hulluna asettua vielä ehdolle varapuheenjohtajaksi. Tulin valituksi, ja nyt en halannut pöytäkuntalaisia kyynelet silmissä, vaan hymy huulilla, kun he onnittelivat valinnasta. Nyt kun oon kohta vuoden verran saanut toimia Fransin oikeana kätenä ja puuhailla oman sektorini parissa, voin sanoa, että näin tän pitikin mennä. Oon päässyt kehittämään itselleni tärkeitä asioita pääsektorilla ja samalla pitänyt huolta kahdesta muusta mahtavasta sektorista, alumneista ja toimijaryhmistä. Samalla Frans on voinut olla meijän kaksikon poster boy ja mä oon voinut välillä sekoilla vieressä 😀 Löysin siis paikkani pettymyksen jälkeenkin, ja hyvän paikan löysinkin!
Turun KY:n HalVa-kausi eli hallituksen vaihtojen kausi alkaa tänään hallitusgrillin muodossa. Tiistaina valitaan syyskokouksessa TuKYlle uusi hallitus, jonka jälkeen starttaavat jaostohalvat ja samalla myös monen toimijaryhmän hallitukset vaihtuvat. Moni saattaa vielä pohtia, että uskaltaako lähteä toimintaan mukaan ja laittaa itsensä likoon hakemalla johonkin pestiin. Pupuvuonna kipuilin itse alkuun paljonkin sen kanssa, että onko kauppis edes mulle oikea paikka ja löydänkö täältä ne samanhenkiset ihmiset. Pohdin toimintaan mukaan hakemista ja se jännitti aika paljon. Onneksi rohkaistuin ja hain Edunvalvontajaostoon, mikä tuntui omalta jutulta ja lopulta starttasi mun ”TuKY-uran”. Sen jälkeen olen saanut kokea TuKYn myötä asioita, joita en muuten kouluaikana olisi ikinä päässyt kokemaan. Jos siis vielä olet kahden vaiheilla hakemisen suhteen, niin sanon sulle, että ota se riski! Voi olla, että löydät sen myötä itsesi opiskeluvuosiesi parhaiden kokemusten parista.
Vaikka tässä blogikirjoituksessa onkin nyt puhuttu paljon epäonnistumisista, niin älkää nyt kuitenkaan ottako tästä HalVoihin mukaan sellaista mentaliteettia, että siellä vaan kaikki pettyy ja kaikilla on ikävää 😀 Epäonnistuminen saattaa pelottaa, mutta ottakaa HalVat mahdollisuutena kehittyä esiintyjinä ja puhujina sekä ylipäätään hauskoina hetkinä osana teidän TuKY-matkaa. Ja mikä mahtava fiilis se sitten onkaan, kun ylität itsesi ja onnistut! Jos mä jotain oon TuKYstä vuosien varrella oppinut, niin sen, että täältä löytyy jokaiselle jotain. Jos siis et pääse ensimmäiseen haluamaasi pestiin, niin älä lannistu – sun juttu löytyy kyllä vielä. TuKYssä on aina hyville tekijöille tilaa.
No niin, nyt kun tää blogi on pitkä kuin nälkävuosi, olis varmaan aika wrap things up. About nyyhkytän näppäimistöni ääressä nyt kun mietin, että oikeasti mun kaksi hallitusvuotta oli nyt tässä. Oon päässyt kokemaan valtavasti hienoja juttuja ja ennen kaikkea tavannut ihan huikean upeita ihmisiä. Kiitos siis kaikille, kenen kanssa oon tähän mennessä saanut TuKYllä tehdä hommia ja keitä saan kutsua ystävikseni <3
Mutta ei tää täti vielä eläköidy (also oonko täti, jos oon 4. vsk, ainaki siltä tuntu ku kohtasin tän vuoden puput???)! We shall see mihin TuKYn tuulet vielä puhaltaa ja mistä itseni löydän. Mutta kuten sanottu, maailman suurin klisee – jokaisen paikka löytyy vielä. ❤️
