Orientaatioviikko on alkamassa ja ryntäilen ympäri Turkua ojentelemassa avaimia vaihtareilleni. Juoksen yo-kylään antamaan avaimet espanjalaiselle vaihtarille. Pääsen talolle ja huomaan, ettei kukaan ole vielä paikalla. Mañana-meininkiä, olisihan pitänyt se arvata. Puolen tunnin päästä auto ajaa pihaan ja espanjalainen tyttö hyppää autosta: “Moi, ihana tavata ja kiitos tosi paljon. Ja hei, haluaisitko moikata mun perhettä?” Autosta vilkuttelee nelihenkinen perhe. Siinä juteltuamme pitkän tovin käy ilmi, että koko perhe on lähtenyt saattamaan tyttöä Espanjasta Suomeen autolla. Erilaista ja ihanaa.

Olin kaupassa ranskalaisen vaihto-oppilaan kanssa ennen ekan illan bileiden etkoja. Poika kyseli kovasti, mitä suomalaiset juovat lähtiessään juhlimaan. Selitin, että periaatteessa mitä vaan. Varmaan aikalailla samaa kuin te Ranskassa! “Eikun mitä nämä etkoille tulevat ihmiset juo yleensä?” Hän suunnitteli ostavansa kaupasta olutta kaikille jaettavaksi. Näin se kuulemma tehdään Ranskassa. Tuli hieman tyhmä olo selittäessä, että Suomessa ostetaan vain itselleen ja niistä pidetään lujaa kiinni. Erilaista ja ihanaa.

Tässä kaksi monesta erilaisesta ja ihanasta tilanteesta, mitä on tullut vastaan kv-tutoroidessa viime syksynä. On ihanaa päästä näyttämään meidän koulua, Turkua ja Suomea vaihtareille ja nähdä miten he viihtyvät. Kv-tutorointi toi paljon kokemuksia ja uusia ystäviä. Ei tarvitse enää miettiä mistä saa majapaikan, kun lähtee Ranskaan.

Vaihtareita tutoroidessa pienetkin asiat tekevät vaikutuksen. Melkein podin huonoa omatuntoa miettiessäni yhtä ryhmäni tyttöä ja sitä, en ollut ehtinyt viettämään tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Hän lähti kotiin vähän ennen joulua, jonka jälkeen sain pitkän whatsapp-viestin. Viestissä hän kiitteli meidän toimintaa ja tutorointia ja tarjosi minulle kämppää tulevalle Pariisin matkalle.

Kv-tutorointi on erilaista ja ihanaa, ja vaihtareilla on meille paljon annettavaa! Kv-tutoriksi voi hakea ensi kuussa, aktiiviin tulee pian enemmän tietoa. Helppoa ja kivaa!

Anni Ahola
Kv-vastaava

Opiskelu. Työt. Kaverit. Parisuhde. Kaikelle täytyy löytää aikaa, kaikessa täytyy menestyä. Tehtävää riittää vuorokauden jokaiselle tunnille, mutta silti takaraivossa kalvaa riittämättömyyden tunne ja ajatus siitä, että täytyisi tehdä enemmän. Suorittamisen kulttuuri ja ainainen kiire ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme.

Opiskelijan arki on useille hektistä ja tiuhasti aikataulutettua, mikä on toki mukavaakin tekemisen ollessa mielekästä. Uusi projekti alkaa jo ennen edellisen loppua, eikä tekeminen lopu millään. Välillä on kuitenkin pakko pysähtyä, vaikka kuinka ajatus siitä ahdistaisikin. On vaikeaa olla oikeasti tekemättä mitään ja vain rentoutua. Jokin pieni tehtävä tai sähköpostin kirjoittaminen pulpahtaa mieleen joka viides minuutti ja kiireisestä arjesta on haastavaa irtautua täysin. Lomailu ja lojuminen ilman agendaa ovat kuitenkin välttämättömiä asioita niin jaksamisen kuin tehokkuudenkin kannalta. Vapaa-aika ja irtautuminen on osattava lisätä aikatauluun omaksi kohdakseen ja siitä on pidettävä kiinni.

Pakkolomailu tekee jokaiselle välillä hyvää ja tuo uutta intoa arkiseen tekemiseen. On jopa yllättävää, miten paljon itsensä pakottaminen ei-minkään tekemiseen oikeasti vapauttaa ja rentouttaa, vaikka se sillä hetkellä saattaakin tuntua stressaavalta to do-listan pituutta ajatellessa. Kiireisimmätkin työmyyrät tarvitsevat välillä aikaa vain olla. Aina ei voi, eikä tarvitsekaan suorittaa. On osattava myöntää itselle, ettei oma energia ja aika riitä kaikkeen ilman ajoittaista lepoa.

Suorittamisen hetkellinen ja hallittu keskeyttäminen ei pilaa yhtäkään suoritusta.

Kalle Kahanpää
Vapaa-ajanvastaava