Kesätenttien problemaattinen luonne

Opintoaikoja pitää lyhentää, jotta työvuosia kertyisi meille enemmän. Näin meille jatkuvasti sanotaan. Lähtemättä nyt tarkemmin purkamaan väitteen todenperäisyyttä ja mielekkyyttä, haluan painottaa, että kaikkien opiskelijoiden on tässä tilanteessa oltava valppaina, jotta heidän yli ei täysin käveltäisi.

Eräs opiskelijoiden kannalta kivuttomin tapa lyhentää opintoaikoja, on opintojen joustavoittaminen niin, että opiskelija kykenee suorittamaan kursseja ja tenttejä silloin, kun se hänelle parhaiten sopii. Tätä tarvetta monessa paikassa kuten omassa kauppakorkeakoulussamme täyttävät esimerkiksi kesätenttipäivät, joita tänäkin kesänä on kolme kappaletta.

Tässä kerron vähän siitä prosessista, miten kesätentit valikoituvat. Päätösvalta järjestettävistä tenteistä on laitoksilla, jotka yleensä keräävät ehdotukset suoraan opettajilta. Tätä ennen koulutuspoliittinen vasttava on perinteisesti järjestänyt opiskelijoille kesätenttikyselyn, jotta saataisiin selvitettyä, mitkä tentit hyödyttäisivät opiskelijoita kaikkein eniten. Opettajilta kerätyt tentit ja ajankohdat hyväksytetään kauppakorkeakoulun johtokunnan huhtikuun kokouksessa.

Tämä systeemi on periaatteessa yksinkertainen ja joustavoittaa opintojamme. Ongelmat tulevat esiin siinä vaiheessa, kun  oikeasti koittaa. Paikalle saapuneiden määrä voi olla jotain surkean ja säälittävän väliltä ja tenttiin valmistautuminen vähintäänkin puutteellista. Tämä vaikuttaakin sitten jo kovasti paljon haluun järjestää kesätenttejä lainkaan tai minimoida niiden aiheuttama vaiva. Eräs asia jolla kesätenttien määrään voidaan vaikuttaa, onkin kesätenttikysely. Vaikka kesätenttikysely ei millään tavalla sido opiskelijoita, on siinä osoitettu aktiivisuus hyvä indikaattori asenteesta kesätenttejä kohtaan. Meidän aktiivisuutemme vaikuttaa oikeasti!

Toki tilanne on opiskelijoidenkin kannalta ymmärrettävä. Lähes tulkoon kaikki opiskelijat työskentelevät kesällä ahkerasti, jotta sitä makaronia riittäisi maaliskuullekin. Toisaalta tentteihin on ilmoittauduttava todella varhain, kun elokuun kesätenttipäivän ilmoittautuminenkin päättyy yleensä jo kesäkuun alussa. On selvää, että kaikki eivät pysty vaikuttamaan vaikkapa työvuoroihinsa niin, että osaisi sanoa olevansa töissä tai vapaalla useamman kuukauden päästä tiettynä päivänä.

Lopuksi esitän kainon toiveen, että kaikki kynnelle kykenevät kylterit kirmaisivat kesätentteihin ilmoittamiinsa tenttitilaisuuksiin hyvin valmistautuneina kuin kesälaitumille konsanaan!

Jukka Kujala

Kirjoittaja on Turun KY:n koulutuspoliittinen vastaava ja tunnustaa kerran jättäneensä menemättä kesätenttiin.

PS. Vuoden opettaja -äänestys vielä käynnissä

 

Me oman elämämme koulutuspoliittiset vastaavat

Koulutuspolitiikkaa tehdessä törmää väkisinkin monenlaisiin lyhenteisiin ja sanoihin, kuten AHOT ja akkreditointi jotka eivät aluksi tunnu tarkoittavan mitään, jolloin myös keskusteluun osallistuminen vaikeutuu. Jo sana koulutuspolitiikka itsessään karkottaa suuren osan ihmisiä muualle. Kuitenkin kaikkien yllä olevienkin käsitteiden taakse kätkeytyy asioita, jotka koskevat nimenomaan opiskelijoiden arkea ja opintojen laatua. Kuitenkin me jokainen voimme hyvinkin yksinkertaisilla asioilla yrittää vaikuttaa opintoihimme, vaikka duaalimallin historia ei olisikaan joka käänteestään tuttu. Koulutuspolitiikassahan on kyse meitä kaikkia koskettavien arkisten asioiden eteen päin viemisestä.

Ennen kaikkea jokainen meistä on omalta osaltaan vastuussa siitä, miten opintojamme kehitetään, millaista opetusta saamme ja miten paljon opetukseen panostetaan. Kun seuraavan kerran olet erityisen hyvällä luennolla, mikset luennon jälkeen kävisi luennon jälkeen kiittämässä luennoitsijaa hyvästä luennosta? Yliopistot ja tutkijat painottavat helposti tutkimusta ja tuloksia niissä, joten me opiskelijat olemme äärimmäisen tärkeässä osassa opetuksen laatua puolustettaessa. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi on kirjoittanut: ” Harva yliopistolainen voi kuitenkaan oikeasti paukutella henkseleitään sillä, että on hyvä opettaja. Korkeintaan se voi merkitä sitä, että keikkaa pukkaa palkkatyön ulkopuolella, kun taitavaa puhujaa kysytään esiintymään.” Me olemme siis paljon vartijoina, jotta luennoitsijoiden pedagogisia taitoja arvostettaisiin.

Myös rakentavan ja asiallisen kritiikin antaminen on paikallaan, sillä kurssien vastuuopettajien voi olla vaikea hahmottaa asioita opiskelijan näkökulmasta, jos kukaan ei mielipidettään kerro. Emme ole koululaisia, vaikka opiskelemmekin kauppakorkeakoulussa, joten suhtautumisemme opintoihin pitäisi mielestäni olla erilaista kuin koululaisilla.

Rakentavaa kritiikkiä kaipaa myös kaiken maailman kopot ynnä muut opintovastaavat. Omasta puolestani ainakin voin sanoa, että työni saa aina uutta vakuuttavuutta, kun joku avaa suunsa opintojemme järjestelyistä. Otan kaiken varmasti huomioon, vaikka yliopistojen rahoitusmallin nyanssit olisivat palautteen antajalle vieraita. Meillä jokaisella on vastuumme omista ja tulevien opiskelijoiden oloista, se on sen akateemisen vapauden toinen puoli. Toivottavaste me kannamme sen. Valvotaan sen mukaan sitä meidän etua!

Jukka Kujala
Koulutuspoliittinen vastaava

P.S. Vuoden opettaja -äänestys tulossa taas. Äänestä tai ole kapula!