Kirje pupu-minälleni

mennessä admin | loka 9, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi

Kolmas opiskeluvuosi on pyörähtäny käyntiin, ja se on samalla tuonut mukanaan myös omanlaisensa ikäkriisin. Noppamäärä ja kandiluonnoksessa olevat sivut alkavat vahvasti viittaamaan “ylioppilas” sanan korvautumiseen “kandidaatti” sanalla. Tämän pelottavan ajatuksen saa kuitenkin nopeasti karistettua pois katsomalla kaikkia tapahtumia mihin on lupautunut osallistumaan ja järjestämään. Olo tuntuu taas nuorelta ja verginhuuruiselta. Pupuilla lähenee ensimmäinen tenttiviikko ja päivät täyttyvät lukemisesta. Itsellä päivät puolestaan tyhjenevät, kun tenttien peruminen nyt vaan on sattumoisin liian helppoa. Tässä muutama seikka, mitä haluaisin sanoa itselleni pari syksyä taaksepäin, aikana jolloin taivutin Turun KY:n vielä aivan väärin ja luonnollisesti joka kerta eri tavalla.

Ole rohkea ja lähde mukaan. Syksyllä tuntuu että tapahtumia tulee ulos ovista ja ikkunoista, eikä tiedä minne kaikkialle sitä niissä pupuflunssan aiheuttamissa tuberkuloosia muistuttavissa oireissa kehtaisi mennä. Mene bileisiin. Mene infoihin. Mene ihmeellisiltäkin kuulostaviin tapahtumiin kuten Jokasyksyiselle kevätretkelle. Pupuvuonna tehdään muistoja, joita ei tosin muisteta, mutta niitä tehdään. Pupuvuonna solmitaan kaverisuhteita, tutustutaan uusiin ihmisiin ja etsitään sitä omaa juttua tässä putiikissa. Yhdistyksen hallituksessa istuvana, voin käsi sydämellä sanoa että uskon vahvasti siihen, että TuKYsta löytyy jokaiselle jotakin. Ole siis avoimin mielin.

Tämä koskee myös vanhempia opiskelijoita, pitäkää mieli avoinna kaikille uusille tapahtumille ja mahdollisuuksille. Harmaaseen uraputkeen siirryttyämme, tämä ei liene enää niin helppoa.

Stressaa, mutta älä stressaa liikaa. Omalla kohdallani pieni stressi johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen. Moni varmasti allekirjoittaa saman väittämän. Yliopistoon tulo jännittää, varsinkin jos on lukiossa tottunut saamaan hyviä numeroita eikä koulun käynti ole välttämättä tuottanut hirveitä vaikeuksia. Ensimmäinen hylsy NettiOpsussa onkin monelle kova paikka. Mutta sen ei pitäisi olla. Kuvitelkaa että sanon nyt tämän oikein painokkaalla äänensävyllä: Pupuvuoden tenteistä selviää yhtenä kappaleena. Ne on tehty sellaisiksi. Tuntuu kohtuuttomalta ajatella, kuinka paljon tunteja saatoin pupuvuonna käyttää y-kursseihin lukemiseen. Voin kertoa, että mikäli lukuinto on kova, ja vaikka ei olisikaan, niin työläitä tenttejä tulee ja lukea saa ennen kuin se maisterin paperi on käsissä hypisteltävänä. Älkää siis polttako itseänne loppuun, ottakaa pupuvuosi harjoittelun kannalta ja pohtikaa mikä se oma pääaine olisi (muistakaa, senkin voi vaihtaa). En kuitenkaan sano että lukematta tenteistä selviytyisi. Legendaarinen lausahdushan kuuluukin, että tentit voi uusia. Myös kurssit voi käydä uudelleen, mutta se alkaa olla jo toinen tarina.

Nauti, ja nauti ihan liikaa. Opiskelun kuuluu olla moista yolottelua. En tiedä tulenko ikinä tämän jälkeen kuulumaan yhteisöön, jossa ympäriltä kuuluu “Life is good” tyylisiä huudahduksia, ja yksinkertaisesti helvetin onnellisen näköisiä Instagram-postauksia. Varaudu siis seikkailuun, jossa tuntemattomista ihmisistä muodostuu sinulle perhe, joiden kanssa voit puhua hulluimmistakin haaveista. Varaudu tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa voit pohtia maailman menoa pikkutunneille asti, ja jotka tulevat muokkaamaan myös omaa maailmankuvaasi. Varaudu olla osaamatta nimetä tulevaisuuden haaveammattiasi, ja toisaalta varaudu myös siihen päivään kun osaatkin sen yhtäkkiä kertoa. Varaudu siihen, että jo kolmantena opiskeluvuotenasi mietit kauhulla, että joku päivä tämä kaikki loppuu.

Mitä Turun KY sitten oikein on? Muistan, kun pupusyksynä yritin selostaa asiaa silloiselle poikaystävälleni. Miten siistiä on mennä sitsaamaan muihin kaupunkeihin tai miten hulvattoman hauskaa on juoda itsensä humalaan bussissa. En usko että onnistuin pukemaan ilmiötä sanoiksi kovin hyvin. Toivon kuitenkin että sittemmin teekkarilakin päähänsä painettuaan hän tänä päivänä ymmärtää, miten opiskelijayhteisö voi saada silmät tuikkimaan.

Ottakaa NESU-tädin sana nyt tosissanne pupuset, ja vanhemmatkin kuntalaiset. Mikäli TKMY1 pelottaa, menkää kaikki sankoin joukoin Valmennusakatemian järjestämään preppiin. Linkki alla:

https://www.facebook.com/events/355843868091031/

Tsemppiä kaikille tenttiviikkoon <3

Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi

Opiskelijan kallein vaatekappale

mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | loka 2, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi

Ne ovat täynnä muistoja, ne ovat nähneet kaiken, ne ovat opiskelijan kallein vaatekappale – haalarit.

Ihanat kamalat haalarit herättävät tunteita ehkä enemmän kuin mikään muu vaatekappale opiskelijan vaatekaapissa. Ne ovat jokaisen opiskelijan tunnusmerkki aina Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin ja monille se, mitä eniten opiskelemaan tullessa odottaa. Ne paljastavat käyttäjästään enemmän kuin tuleekaan usein ajatelleeksi; opiskelupaikan lisäksi myös opiskelijaelämän konkarin tai poikkitieteellisen seikkailijan.

Suomeen haalariperinne on alkujaan tullut teekkareilta, mutta nykyisin lähes jokaisella korkeakoululla tai yliopistolla on omansa. Haalareiden väreistä voi nopeasti päätellä, missä toinen opiskelee. Monivärisiäkin haalareita näkee paljon; hihoja on saatettu vaihtaa kavereiden kanssa ja takatasku repsottaa erivärisenä vaihdon jäljiltä. Joskus lahkeista voi päätellä paljon, sillä niihin liitetään usein vaihto seurustelukumppanin kanssa. Myös opiskelupaikkaa vaihtaneet usein yhdistelevät uusia ja vanhoja haalareitaan.

Haalarit edustavat monelle ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Kun isoissa tapahtumissa törmää toiseen tummansinihaalariseen, on helppo tuntea kuuluvansa samaan porukkaan, vaikkei toista tuntisikaan. Haalarit kuitenkin luovat yhteisöllisyyttä myös yleisesti kaikkien opiskelijoiden välille, ja muille haalariasuisille on matala kynnys mennä juttelemaan. Haalareihin pukeutuneisiin suhtaudutaankin pääsääntöisesti iloisesti kaupungilla, vaikka vähän hassuttelisikin – etenkin opiskelijoihin tottuneessa Turussa.

Meillä TuKYllä haalareita käytetään paljon: ne ovat varma valinta niin sitseille, baariin kuin approillekin. Haalarit myös pelastavat monelta asukriisiltä helppokäyttöisyytensä takia. Ne paitsi kestävät kylmää Pikkulaskiaisena, mutta sopivat myös parkkihien täyttämälle tanssilattialle.

Tässä vielä lopuksi muutama vinkki uudelle pupulle, nyt kun viimein saat keskiviikkona haalarit ensimmäistä kertaa jalkaasi:

1) Haalarimerkkejä voi joko ommella tai liimata haalareihin. On joku tainnut joskus niitatakin, mutta tätä ei voi kyllä kenellekään suositella. Haalarimerkeistä kannattaa ottaa takaosa pois, niin ne eivät irtoa niin helposti.
2) Kauppislaisen tunnistaa usein tummansinisten haalareiden lisäksi myös valkoisista converseista haalarikenkinä. Kannattaakin siis olla tarkkana kun lähdet jatkoilta että otat varmasti omat kenkäsi.
3) Vaikka haalareita tuleekin usein pidettyä viihteellä, muista, että aina ne jalassasi edustat Turun KY:tä. Jätä siis totaalinen perseily julkisilla paikoilla suosiolla muille.
4) Älä murehdi haalarien istuvuudesta – niiden kuuluukin näyttää rennoilta. Vaikket ehkä Kardashiania muistuttaisikaan ne päälläsi, on haalareissa mukavuus kaikkein tärkeintä.
5) Jos haalarit menevät likaisiksi, älä huoli. Ne kestävät kyllä vähän rajummankin menon: siihen ne on suunniteltu.

Ennen kaikkea nauti haalareistasi, tee niistä omannäköisesi ja kanna ne ylpeydellä!

Terkuin Inka

P.S. Oothan tulossa?      (https://www.facebook.com/events/1121571761213866/)

P.P.S. Tänne myös?    (https://www.facebook.com/events/1092202444161096/)

Inka Helaniemi
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi