No ei oikeasti! Toi oli puhtaan rehellinen klikkiotsikko. Mun blogi ei valitettavasti tällä kertaa ole jokaisen tse-jodlaajan märkäpäiväuni, mutta nyt kun klikkasit tänne asti, niin voit varmaan lukasta mitä asiaa meikäläisellä on 🙂
Viime syksynä järkkäsin KY-Sportin projektivastaavana vaellusexcursiomme Islantiin. Tein duunia reissun eteen paljon ja matkaan lähtöpäivänä olin aika moneen muuttujaan varautunut todella hyvin. Silti siinä vaiheessa, kun laskeuduimme Reykjavikiin ja lentoyhtiö oli hävittänyt kahden matkaseurueemme jäsenen rinkat, oli meikämandoliinilla hetken sormi aika suussa. Kuitenkin maailman joustavimman bussikuskin ja pienen säädön avulla saatiin äijille vuokravaelluskamat kyytiin ja matka käyntiin. Kaikki lopulta siis järjestyi parhain päin.
Myöhemmin reissussa saatiin yksi Islannin syksyn pahimpia myrskyjä niskaamme. Tuulta oli kevyet 30 m/s ja vettä ja räntää tuli vaakatasoon like nevöbefore. Telttamajoitus ei tullut kysymykseenkään, sillä teltat eivät yksinkertaisesti olisi pysyneet maassa. Lisäksi reitin varrella olevat mökit oli myyty loppuun aika päiviä sitten. Pienen selvittelyn jälkeen saimme lopulta paikat reitin varrella olevasta ”varamökistä”. Monelle matkalla olleelle tämä mökkiyö olikin lopulta yksi reissun kohokohdista. Tämäkin siis lopulta järjestyi parhain päin.
”…harmiksemme joudumme ilmoittamaan, ettei valintamme kohdistunut tällä kertaa sinuun”
” Valitettavasti et tällä kertaa tullut valituksi haastateltavien joukkoon.”
” Ikäväksemme joudumme ilmoittamaan, että tällä kertaa jatkamme hakuprosessia ilman sinua.”
Tällaiset viestit ovat ainakin allekirjoittaneen sähköpostia täyttäneet viimeiset pari kuukautta ja kavereiden kanssa Mercalla jubailu osoittaa, että sama tilanne saattaa kohdata tällä hetkellä jollain muullakin. Laskin äsken nopeasti, että olen lähettänyt tänä keväänä suurin piirtein 46 kappaletta kesätyöhakemuksia. Pakko tosin myöntää, että vaikka aluksi mentiin selkeästi laatu ennen määrää -asenteella, on tämä vähän kääntynyt toisin päin pikkuhiljaa viimeistään tässä maaliskuun aikana. Lisäksi olen tähän mennessä hakenut aika lailla vain niitä paljon puhuttuja oman alan töitä. Kuitenkaan vaikka en vieläkään ole ensi kesälle saanut töitä ja rejektiviestejä satelee lähes päivittäin, en itse ole tänä vuonna jaksanut liikaa oman alan kesätöistä ottaa stressiä. Uskon, että asiat kuitenkin jollain tavalla järjestyvät parhain päin, vaikka en sitten niitä oman alan töitä saisikaan.
Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. -Vapaa siteeraus entiseltä presidentiltämme Mauno Koivistolta.
Ps. Juuri korvanappiini tulleen tiedon mukaan Islannin reissun aftermovie on nähtävissä KY-Sportin Instagramissa. Käy yytsimässä, jos haluut nähdä videomuodossa millainen meidän reissu oikeasti oli. Ole myös valmiina, sillä huhujen mukaan KY-Sportin vaellusexcursio vuosimallia 2024 pamahtaa julkisuuteen viikolla 15!!
Kukaan viimeisen puolen vuoden aikana viikonloppuja koululla viettänyt ei varmasti ole voinut välttyä OP-salista kantautuvalta sekasorrolta. Mikä kabaree siellä oikein mekastaa? Esitän epävirallisen anteeksipyyntöni. Kyseessä on TuKY-Speksin tämän vuoden näytöksen harjoitukset. Toivottavasti olemme aiheuttaneet päiviinne enemmän iloa kuin paheennusta. Tästä yli 60 aktiivin produktiosta ei nimittäin melua ja meininkiä puutu. Nyt voit kuitenkin huokaista helpotuksesta. Ensi perjantaina tämä sirkus siirtyy Manillan lavalle, sillä luvassa on TuKY-speksin ensi-ilta!
No mikä se Speksi sitten on? Kyseessä on interaktiivinen opiskelijateatteri tanssilla, musiikkilla ja improlla maustettuna. Speksin suola ovat omstartit, joiden avulla yleisö pääsee vaikuttamaan lavan tapahtumiin. Näyttelijöiden roolityö herättää viihdyttävän käsikirjoituksen henkiin, tanssijoiden koreografiat saavat jokaisen pään pyörryksiin, bändin sulosoinnut luovat täydellisen tunnelman tilanteeseen kuin tilanteeseen ja maskit, puvustus ja lavastus sitovat osat taianomaiseksi kokonaisuudeksi. Tätä ja kaikkea muuta on Speksi.
Oma speksitaipaleeni alkoi viime vuonna tanssitiimissä ja jatkui tänä vuonna tanssivastaavan roolissa. Näiden kahden speksivuoden aikana olen halunnut levittää Speksin ilosanomaa jokaiselle vastaantulevalle niin tiimihakujen kuin lippuostostenkin muodossa. Koska mielipiteeni on kuitenkin jokseekin puolueellinen ja siksi ehkä jonkun mielestä irrelevantti, halusin väitteeni tueksi myös akateemisempaa tutkimustietoa. Täten esittelen teille jokaisen yliopisto-opiskelijan lempilähteen, ChatGPT:n, vastauksen tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen: Miksi kannattaa mennä katsomaan Speksiä?
“On monia syitä, miksi kannattaa mennä katsomaan speksiä tai teatteria yleisesti:
Viihdyttävä ja elämyksellinen kokemus: Speksit ja teatteriesitykset tarjoavat ainutlaatuisen ja viihdyttävän kokemuksen. Ne yhdistävät usein monipuolisia elementtejä, kuten näyttelemistä, musiikkia, tanssia, lavastusta ja puvustusta, mikä tekee niistä elämyksellisiä ja viihdyttäviä. (ChatGPT kyllä tietää mistä puhuu. Vastaavaa showta et näe muualla. )
Kulttuurin ja taiteen kokeminen: Speksit ja teatteri ovat osa kulttuuria ja taidetta. Osallistuminen näihin esityksiin antaa mahdollisuuden kokea ja nauttia erilaisista taiteen muodoista ja ilmaisukeinoista. (Opiskelijan näkökulmasta tämän parempaa tapaa kulttuurin kokemiselle ei ole. Speksi on opiskelijakulttuuria parhaimmillaan.)
Yhteisöllinen kokemus: Teatteriesityksiin osallistuminen voi olla yhteisöllinen kokemus. Niissä voi tavata uusia ihmisiä ja jakaa kokemuksia ystävien tai perheen kanssa. Yhdessä jakaminen voi lisätä elämyksen nautittavuutta. (Suuri osa varmasti tuntee vähintään jonkun speksaajan tänäkin vuonna. Paikalle kannattaa siis tulla vähintään kannustamaan kaveria.)
Emotionaalinen vaikutus: Hyvin tehty speksi tai teatteriesitys voi herättää voimakkaita tunteita ja ajatuksia. Ne voivat koskettaa katsojaa syvällisellä tasolla ja tarjota mahdollisuuden syventyä erilaisiin teemoihin ja tarinoihin. (Speksi saa posket kipeäksi nauramisesta ja kyynelkanavat auki draamankaaren vetäessä mukaansa. Tunnereaktioilta et voi välttyä.)
Luovuuden ja ilmaisun arvostaminen: Speksit ja teatteri ovat luovan ilmaisun muotoja, jotka vaativat monenlaista osaamista ja taitoa. Osallistuminen näihin esityksiin voi auttaa arvostamaan luovuutta ja ilmaisun merkitystä. (Luovuutta tässä produktiossa on tuopin täydeltä. Oikotietä onneen ei ole, vaan speksaajat ovat vuodattaneet sielunsa ja sydämensä produktiolle. Näyttelijät, tanssijat, koreografiat, bändin sovitukset, puvustus, lavastus, maskeeraus… Ihailtavaa todella löytyy.)
Rutiinien katkaiseminen: Speksien ja teatteriesitysten katsominen tarjoaa mahdollisuuden irrottautua arjesta ja rutiineista. Ne voivat toimia virkistävänä vaihteluna ja tarjota hetken rentoutumista ja hengähdystaukoa. (Välillä on hyvä nostaa katse ylös excelistä ja poiketa arjen rutiineista. Kurssin läpipääsy tai trainee-paikan saaminen eivät varmasti jää kiinni siitä ajasta, jonka Speksi-esitys sinulta vie. Todennäköisesti pieni irtiotto jopa lisää tehokkuuttasi, kukapa kauppislainen sitä ei haluaisi.)
Kaiken kaikkiaan speksien ja teatteriesitysten katsominen voi olla innostava, opettavainen ja viihdyttävä kokemus, joka rikastuttaa elämää monin tavoin. “
Wau mikä myyntipuhe, ChatGPT ei jättänyt pulaan tälläkään kertaa. Viimeistään näiden perusteiden tulisi vakuuttaa jokainen TuKYlainen siitä, miksi Speksiä kannattaa mennä katsomaan. Näiden lippujen oston takia ei edes tarvitse nostaa telttaa pystyyn kauppakorkeakoulun eteen, sillä lippujen osto onnistuu helposti Kide.app-sovelluksesta. Linkin lipunmyyntiin löydät esimerkiksi Instagramista @tuky_speksi. Samasta paikasta löydät myös lisätietoa aina aikatauluista tiimiesittelyihin. Nähdään esityksissä!
Kevät alkaa vihdoin ihanasti kolkutella ovella ja ennen kuin huomaammekaan, koittaa vappu ja kesän mittainen tauko opinnoista. Näin ollen osalla loppuu ensimmäinen ja toisilla taas jo viimeinen vuosi opintoja. Ensimmäisen ja viimeisen vuoden välissä on ehtinyt tapahtua paljon, ja ensimmäisen vuoden lopettavilla kaikki onkin vielä edessä. Opintojen loppupuolella olevat voivat varmasti allekirjoittaa, että aika menee ääääärettömän nopeasti. Itselläni opinnot ovat (ainakin pitäisi olla) jo puolessa välissä ja tuntuu kuin pupusyksystäkin olisi vain silmänräpäys. Kehotankin siis nauttimaan opiskeluvuosista, sillä ne ovat ohi ennen kuin arvaatkaan.
Vaikka nyt itsekin kehotin nauttimaan opiskeluvuosista, niin monella näihin vuosiin voi liittyä myös esimerkiksi yksinäisyyttä, uupumusta ja muita ei-niin-kivoja tunteita ja nauttiminen voi olla vaikeaa. Erityisesti opintojen alkuun voi liittyä paineita kavereiden löytämisestä, eikä se välttämättä helpota vuosien edetessä. Jotkut löytävät tiiviin kaveriporukan lähes heti ensimmäisten viikkojen aikana, kun taas joillain siihen menee aikaa tai sitä ei välttämättä löydy ollenkaan. Itselläni ei esimerkiksi ole ollut mitään tiivistä kaveriporukkaa ja olenkin kipuillut asian kanssa näiden vuosien aikana. Odotin ennen opintojen alkua sitä, että se oma porukka löytyy heti ja sieltä löytyisi aina joku, jonka kanssa mennä lounaalle tai tapahtumiin, mutta sen sijaan olen aika ajoin kokenut paljonkin yksinäisyyttä.
Ennen opintojen alkua odottamaani porukkaa ei ehkä vieläkään ole, mutta olen päässyt tapaamaan aivan ihania ihmisiä ja muodostamaan loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita. Yksinäisyyttäkään en ole enää hetkeen kokenut. Itse olen näitä ihmisiä löytänyt TuKYn toiminnasta, mutta kavereita voi löytyä muualtakin. Rohkaisen kuitenkin tutustumaan TuKYn laajaan vapaa-ajan tarjontaan, sillä erilaisten toimijoiden toiminnan kautta voit löytää omanlaisiasi ihmisiä. TuKYn toiminnassa on todella avointa porukkaa ja porukkaan pääsee varmasti mukaan! Mutta jos toiminta ei kiinnosta, on sekin täysin ok eikä tarkoita, etteikö kavereita voisi löytää muualtakin.
Yksinäisyyden tai muiden haasteiden kanssa ei tarvitse myöskään pärjätä yksin. Jos mieli tuntuu raskaalta ja oman paikan löytyminen tuntuu vaikealta, opiskelijoita varten on paljon resursseja, joita voi hyödyntää. En ala kaikkia tähän listaamaan, mutta resursseista löytyy tarkempaa tietoa esimerkiksi TuKYn nettisivuilta Terve Mieli -osiosta. Sieltä löytyy myös meidän ihanien tukiopiskelijoidemme yhteystiedot. Tukiopiskelijaan voit olla yhteydessä ihan missä asiassa tahansa. Tarvitset sitten juttuseuraa, kaveria lounaalle tai jonkun, jonka kanssa mennä tapahtumaan, tukiopiskelijamme ovat sinua varten <3 Jos on vähänkään sellainen olo, että tarvitset mitä tahansa seuraa, ole matalalla kynnyksellä yhteydessä. Tukiopiskelijat ovat ihan huipputyyppejä, joihin kannattaa tutustua!
Kokoavana ajatuksena: vaikka opiskeluvuosia hehkutetaan elämän parhaimpina vuosina, älä ota paineita, jos omat vuotesi eivät tunnu siltä. Omista opiskeluvuosista voi tehdä täysin omannäköiset, eikä niitä kannata vertailla muiden vastaaviin. Tärkeintä on, että teet asioita, joista itse nautit ja huolehdit omasta jaksamisesta <3 Muista myös olla matalalla kynnyksellä yhteydessä auttaviin tahoihin, jos yhtään tuntuu siltä, ne ovat sinua varten! Ja muista, että vaikka siltä voikin joskus tuntua, et ole koskaan yksin <3
Tämä on jo melkoisen pitkä teksti, mutta vielä ihan lyhyt juttu tähän loppuun. Meidän rakkaalle Terve Mieli -hankkeellemme on perustettu oma Instagram-tili, jonne kokoamme tulevana keväänä tietoa erilaisista tahoista, joihin voit olla eri tilanteissa yhteydessä. Löydät jatkossa tietoa eri resursseista helposti ja myös esimerkiksi tukiopiskelijamme Instagramissa @tervemieli_tuky. Haluamme tuoda hankkeen lähemmäs kuntalaisia, sillä se on meitä jokaista varten. Jos sinulle on siis vielä vähän epäselvää, mikä ihme Terve Mieli -hanke oikein on ja mitä se tekee, ala seuraamaan tiliä! Samalla pääset seuraamaan, mitä hankkeen ympärillä tehdään jatkossa. Pienenä porkkanana mainittakoon, että ensi viikolla tilillä käynnistyy myös arvonta, joka saattaa mahdollistaa Chillin alun jonkun vappuun 😉
Niin vaan se aika vierähtää vauhdilla. Olen viimeisten vuosien aikana huomannut todenneeni usein, miten nopeasti elämä tuntuu rullaavan eteenpäin. Vastahan sitä oli omalla perehdytysviikolla uuden edessä ja nyt kolmas vuosi kauppakorkeakoululla alkaa olla jo loppusuoralla. Välillä hektisen arjen keskellä, juostessa deadlinesta toiseen, unohtaa pysähtyä sekä katsoa, missä sitä tällä hetkellä menee ja nauttia näistä hetkistä, jotka ovat juuri nyt käsillä.
Muistan, kun vajaa kaksi vuotta sitten hain TuKYn talouspäälliköksi ja nyt yhtäkkiä onkin jo aika siirtyä pikkuhiljaa sivuun. Muistan epäröineeni hakemista ja miettineeni, että, osaankohan minä. Huoli oli ihan turha, sillä pestin ansiosta olen oppinut ja kehittyny valtavasti monella osa-alueella omin avuin sekä muiden ihmisten tuella. Samalla fiilis on haikea mutta kiitollinen. On ollut mahtavaa päästä tekemään töitä kolmen eri pöytäkunnan kanssa. On vaikea tiivistää kaikkea tähän, mutta kuitenkin parasta on ollut kaikki ne ihmiset, joihin olen saanut tutustua viimeisten vuosien aikana. Kiitos siis kaikille teille <3
Vaikka aika on tuntunut kuluvan silmänräpäyksessä, olen yrittänyt usein pysähtyä ja katsoa ympärilleni. Suosittelen kaikille samaa, sillä aika-ajoin mennyttä on turha muistella liikaa ja tulevaisuutta turha stressata etukäteen. Ja joskus heittäytyminen epämukavaltakin tuntuvaan haasteeseen saattaa tuoda paljon hyvää ja uutta omaan elämään. Otetaan lisääntynyt valo, uudet jännittävät haasteet ja tuleva kevät vastaan rauhallisesti ja hetkessä eläen (edes välillä).
Tulevaisuudesta voi olla montaa mieltä, ja se herättää varmasti kaikissa ajoittain vaihtelevia tunteita; intoa, epävarmuutta, stressiä. Erityisen pelottavalta se tuntuu, ainakin allekirjoittaneesta, näin keväisin. Käynnissä kun on yksi vuosittain toistuva hirvitys, jonka parissa on tapeltu ylä-asteelta lähtien ja jota saa kestää vielä ainakin pari vuotta, meinaan kesätyönhaku.
Toinen monelle TuKYläiselle jännittävä hetki tulevaisuuden suunnittelun suhteen on usein loppuvuodesta hallituksenvaihtokauden aikaan. Toimijoista kuitenkin usein muodostuu porukka, jonka kanssa seuraava vuosi touhutaan tiiviisti yhdessä, ja ympärillämme olevilla ihmisillä on suuri vaikutus meihin ja kokemuksiimme. Jos pääsen haluamaani pestiin, miltä vuoteni tulee näyttämään? Mitä jos en tule valituksi, mitä sitten teen?
Oli kyseessä haku tai haaste mikä tahansa, se herättää epävarmuutta tulevaisuudesta, jota saa pahimmillaan potea viikkokausia. Mitä jos en pääse taaskaan ruotsista läpi? Mitä jos en saa töitä? Mitä jos tulevaisuus ei olekaan kaikkea sitä mitä haluan? On vaikea suunnitella tulevaa, kun yksi haastattelu tai puhelu voi muuttaa niin paljon ja heittää tulevat kuukaudet aivan uusille raiteille. Puhumattakaan sitten siitä, millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi kesätyöpaikka voi tarjota.
Tulevaisuuden suunnittelu on tunnetusti hankalaa, ellei mahdotonta, ja siihen voi suhtautua monella tapaa. Jotkut menevät minne virta vie sen enempää ajattelematta, toiset tykkäävät rustata yksityiskohtaisia viisivuotissuunnitelmia ja askelmerkkejä unelmiaan kohti. Jonkin asteinen tulevaisuuden pohtiminen on varmasti hyvästä, mutta liian tarkasta tulevaisuuden suunnittelusta, johtui se sitten jännityksensekaisesta innostuksesta tai kauhusta, on harvemmin hirveästi hyötyä. Monet asiat ovat kuitenkin hyvin pienestä sattumasta kiinni, ja monet parhaista mahdollisuuksista ilmestyvätkin eteen aivan odottamatta, hiottujen suunnitelmien ulkopuolelta. Myös pettymykset voivat johtavaa poluille, jota ei olisi tullut ajatelleeksikaan, jos viisivuotissuunnitelma olisikin pätenyt. Oli se sitten eri opiskelupaikka, TuKY-pesti tai kesätyö, kuin josta oli haaveillut, ne ihmiset ja kokemukset joihin törmää voivat osoittautua yksiksi parhaista ikinä. Eli mitä jos kaikki olisikin tapahtunut niin kuin olisi alun perin halunnut, mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi?
En voi väittää olevani erityisen rauhallinen yleensä minkään asian, mukaan lukien kesätyönhaun suhteen. Sen voi vahvistaa varmasti kuka tahansa, joka on saanut todistaa stressaamistani parina viime viikkona (ja monesti aiemminkin). Uskon kuitenkin, että tulevaisuus yleensä järjestyy, kävi miten kävi. Jos ei muuta, niin oppii jotain uutta, ainakin itsestään.
Juuri julkaistu, vuoden ensimmäinen KYliste käsittelee myös tulevaisuutta. Millaisia ajatuksia tulevaisuus herättää SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitalla, kyllillä, alumneilla tai kanssakuntalaisilla? Kannattaa vilkaista!
Moneen paikkaan oot jo hakenu? Haiks sitä XXX yrityksen tätä paikkaa? Ooks saanu haastattelukutsuu?
Taas sama rumba. Vuoden ekat kuukaudet kriiseillään ja lähetellään loputtomalta tuntuvia kertoja CV:tä ja vähän muokattua hakemuskirjettä kaikkiin mahdollisiin pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin. Pelätään pahinta: ettei päästäisikään niihin kuuluisiin oman alan töihin.
Oman alan työt. Kuulin tuon lauseen viime keväänä niin monta kertaa, että edelleen meinaa tulla oksennusrefleksi sitä lukiessa. Sanaparsi, joka nostaa puolien verenpaineen taivaisiin ja lopuille tuottaa ikäviä muistoja kesältä Salen kassalla. Ja mitä ne paljon puhutut oman alan työt edes oikeesti on? Kandivaiheessahan tämä suurimmalle osalle meinaa muutamaa kuukautta puhelimessa ihmisten kysymyksiin vastailua ja hyvässä lykyssä jotain pientä tietokonesekoilua siihen kylkeen. Vautsi mitä kokemusta.
Mulla on aina ollut kova halu nähdä maailmaa ja oppia uusista kulttuureista. Suurin toiveeni olikin heti lukion jälkeen pitää välivuosi ja muuttaa ulkomaille. Pohdin myös mahdollisuuksiani toteuttaa unelmiani yliopiston aikana, ja pian rupesi rakentumaan suunnitelma kesän kestävästä reppureissusta.
Ekan vuoden jäljiltä olin melko loppu, enkä olisi voinut kuvitellakaan hyppääväni vappupiknikiltä selvittyäni suoraan neljän kuukauden työputkeen. Vuoden alussa tehtävä työnhakurumba olisi täyttänyt ne pienetkin tyhjät kolot kalenteristani, joita ei ihan liikaa silloinkaan löytynyt. Onneksi ei tarvinnut. Olin päättänyt olla menemättä ollenkaan töihin ja suunnata kohti Aasian lämpöä.
Kesän alussa hyppäsin siis lentokoneeseen pienen, käsimatkatavaroihin menevän rinkkani kanssa ja suuntasin kohti Bangkokia. Olin hahmotellut jonkinlaisen reitin mutta päätin elää päivä kerrallaan ja tehdä mikä sinä päivänä tuntui kivalta. Onneksi näin – alkuperäinen reittini muuttui nimittäin täysin heti ekan viikon jälkeen. Juttelin paikallisten kanssa, surffasin, ajelin mopolla läpi erilaisten pienten kylien, vietin pitkiä iltoja muiden reppureissaajien kanssa, söin hyvää ruokaa ja nautin jokaisesta sekunnista. Opin enemmän itsestäni kuin viimeisen 21 vuoden aikana yhteensä.
Mutta hitto – ne oman alan työt!
Koenko nyt jääneeni jälkeen muista vuosikurssilaisistani, jotka viettivät viime kesän toimistoilla grindaten? Kävin pupuvuonna just yli 60 noppaa, joten pystyin nostamaan opintotukea ja -lainaa myös kesäkuukausilta = palkkaa 😀 Aasiassa on superhalpaa verrattuna Suomeen, joten nuo riittivät oikein hyvin! Päinvastoin myös monen väitteille vuosi sitten, kesä pankin aspassa ei takaa sulle parempaa duunia niiltä seuraavalle kesälle. Tai ees työtä ollenkaan! Toka vuosi koulussa ei myöskään oo ollut ainakaan yhtään helpompi kuin eka, enkä tiedä miten olisin syksystä selvinnyt ilman tuota muutaman kuukauden lomaa välissä. Töitä kerkeää kyllä elämänsä aikana tehdä mutta neljän kuukauden tyhjiä slotteja kalenteriin ei enää työelämässä helposti tuu. Kannattaakin ottaa niistä nyt kaikki ilo irti!
Tähän kesään mä oon suuntaamassa muutamia kivan kuulosia kesätyöpaikkoja silmäillen, mutta pyrkien mahdollisuuteen myös lomailla välissä. Ja jos se kesätyö ei omalle kohdalle napsahtaiskaan niin otan sen ennemmin merkkinä: nyt saa levätä ja tehdä kaikkia niitä juttuja, joille ei koulun ohella tuntunut jäävän aikaa! Eikä ikinä oo liian myöhäistä ostaa lippuja kohti seuraavaa seikkailua 😉
Tässä vielä loppuun mun viime vuoden reissujen TOP 3 -lista inspiraatioksi<3
