mennessä admin | joulu 8, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Kuten vuosijuhlapuheessanikin sanoin, ei ole pelkoa, että Turun KY olisi joskus valmis. Valtavia harppauksia on kuitenkin tänäkin vuonna otettu. Toimiston muutto, entistä aktiivisempi viestintä, uuden tapahtumakonseptin luominen sekä edunvalvonnan jatkuva kehittäminen ovat vain pintaraapaisu siihen kaikkeen, mitä tämän vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Töitä tehdessä harvoin ehtii pysähtyä ja aidosti todeta, että ”vau, me oikeesti tehtiin tää ja saatiin näin siistejä juttuja aikaiseksi”. Nyt vuoden päättyessä voin kuitenkin vihdoin tehdä näin. Tässä vaiheessa on todella helppo todeta, että kaikki Turun KY:llä tänä vuonna aktiivisesti toimineet voivat olla tyytyväisiä itseensä. Itse ainakin koen, että olemme yhdessä onnistuneet varsin mainiosti siinä tärkeimmässä: parhaan mahdollisen opiskelijaelämän tuottamisessa jäsenillemme!
Haluaisin nostaa muutaman onnistumisen esille vielä kerran. Ensinnäkin, onnistuimme saamaan Jussi Niemisen Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen. Tämä on ensimmäinen kerta vuosiin, kun kylteri on Suomen tärkeimmän opiskelijoita edustavan elimen hallituksessa. Toisekseen Turun KY:n näkyvyyteen on tehty merkittäviä parannuksia: esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olemme opiskelijakentän kärkijoukoissa. Vapusta teimme kokonaisen tapahtumakonseptin, jonka vertaista ei Turussa ole nähty. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Keskeisintä kuitenkin on, että kaikki nämä ovat yhteisen työn aikansaannoksia. Odotankin innolla, miten seuraavat aktiivit lähtevät näitä mahdollisuuksia ja malleja muovaamaan ja jalostamaan.
Vuosi 2014 on pian ohi, samoin kuin omat vuoteni Turun KY:n hallituksessa. Viimeisten viikkojen aikana minulta on monta kertaa kysytty, miltä nyt tuntuu. Asiaa hieman pohdittuani voin todeta, että olen samalla helpottunut ja haikea. Kaksi vuotta hallituksessa on ottanut valtavasti aikaa ja energiaa, mutta antanut monin kerroin takaisin tietoa, suhteita, kokemuksia ja intoa. Takki alkaa olla tyhjä, ja on aika siirtyä taka-alalle. Teen sen kuitenkin todella onnellisena tietäen, että ensi vuodeksi on valittu eri hallituksiin ja muihin toimiin jälleen toinen toistaan innokkaampia yksilöitä, jotka varmasti vievät Turun KY:tä kovalla draivilla eteenpäin. Inspiroitukaa toisistanne, kuten minäkin olen inspiroitunut kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa minulla on ollut kunnia työskennellä näinä vuosina! Ensi vuonna luvassa on juhlavuoden riennot, edustajistovaalit, nettisivu-uudistus ja paljon muuta, eli kiirettä varmasti riittää. Luottakaa, kuunnelkaa ja tukekaa toisianne!
Lopuksi vielä valtavat kiitokset koko hallitukselle, kaikille työntekijöille ja luottamustoimille, jaostoille, toimijaryhmille ja projekteille upeasti menneestä vuodesta!
Hallituksen puheenjohtajat 2015 ja 2014 SSHV:n vuosijuhlilla.
Kiitollisena takavasemmalle poistuen, over and out,
Ann-Sofie Leimu
Hallituksen puheenjohtaja 2014
p.s. erityiskiitos Viiville! #maksettumainos
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | marras 17, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Jahas jahas, PeIsKät on juhlittu ja maihin selvitty – itse kopokin. Maanantaina koittaa paluu arkeen, mutta toisaalta juuri kyseinen maanantai toimii yhtenä merkkipaaluna Turun KY:n vuoden 2015 hallitushaulle. Hallitushaastattelut ja itse hallituksenvaihto ovat edessäpäin, mutta eivät enää kovin kaukana. Tämä saa vanhan sakkokierroskonkarin sekä haikeaksi että innostuneeksi. Tiistaina on jälleen kerran aika valita yhdistyksellemme uudet aktiiviset toimijat, jotka toivottavasti kehittävät Turun KY:tä eteenpäin uusin tuorein silmin, perinteitä kunnioittaen, sekä myös niitä kyseenalaistaen.
Kun oma hallitusvuosi lähenee loppuaan, sitä väistämättä alkaa pohtimaan, mitä sitä on oikein tullut kuluvana vuonna tehtyä – mihin tämä aika on näin nopeasti kadonnut. Turun KY:n kopona penkkiä on kulutettu niin opintotoimiston neukkarissa, laitosjohtajien toimistoissa, kokoushuone Kauppakamarissa KouKen (koulutuksen kehittämistoimikunnan) sekä johtoryhmän kokouksissa sekä entisessä ja nykyisessä Turun KY:n toimistossa mitä erilaisimmin edunvalvontatoimijoista koostuvin kokoonpanoin. Perinteinen KYlluppi toteutettiin keväällä ja opiskelijoilta saadut vastaukset määräsivätkin suuntaa koko vuoden kopoteemoille. Turun kauppakorkeakoulun tenttiakvaario saatiin vihdoin käyttöön, ja akvaarion ovi onkin käynyt mukavaan tahtiin. Kandipalautekysely ehti pyörähtää ympäri kahdesti vuoden aikana ja Turun KY:n tenttiarkisto sai myös uuden ilmeen. Kauppakorkeakoulun oppimisympäristöjä uusittiin ja ryhmätyötilojen lisääminen osoittautui kauan kaivatuksi uudistukseksi. Edunvalvontajaoston uudistettu rakenne haki muotoaan koko vuoden ja uskon näin tapahtuvan vielä ensi vuonnakin. Kaiken kaikkiaan voin todeta, että näen EVAn hallituksen sisäisen jaon sosiaalipoliittisiin ja koulutuspoliittisiin toimijoihin hyvänä kehityssuuntana. Samalla kun Turun KY otti uusia askeleita edunvalvontasektorin selkiyttämiseksi, ylioppilaskuntamme TYY toi uusia tuulia koulutuspoliittiseen sektoriinsa mm. koponeuvosto-konseptillaan, jonka tarkoituksena oli muutaman kerran vuodessa kerätä alayhdistysten kopot saman katon alle keskustelemaan ajankohtaisita teemoista ja jakamaan hyviä käytäntöjä ja lobbausneuvoja. TYYn koulutuspoliittinen vastaava Kukka-Maaria kirjoittelikin viime viikolla blogissaan tarkemmin koponeuvoston toiminnasta.
Koska koulutuspoliittiseen sektoriin sisältyy hyvin laajalti opiskeluun ja opintoihimme liittyviä aihealueita, osoittautuu näiden kokonaisuuksien koordinoiminen välillä myös haastavaksi. Meidän opiskelijoiden edunvalvonnasta – siitä, että opiskelijoiden ääni kuuluu meitä koskevassa päätöksenteossa – pitää huolta hyvin monipuolinen joukko toimijoita eri koulutuspoliittisilla tasoilla. Hallinnon opiskelijaedustajat pyrkivät tuomaan opiskelijoiden näkökulmaa esiin kauppakorkeakoulun sekä Turun yliopiston eri toimielimissä, EVAn laitosvastaavat tekevät työtään laitostasolla tenttejä karhuten ja ainejärjestökopot antavat tärkeän panoksensa oppiainetasolla viemällä esimerkiksi opiskelijoilta tulleita kurssipalautteita eteenpäin. Sitten olet myös sinä itse, kauppakorkeakoulun opiskelija, joka osaltasi kannat kortesi tähän suurenmoiseen kopokekoon – kun kirjoitat palautelomakkeen kurssin päättyessä, kun vastaat Kandipalautteeseen tai KYlluppiin, kun avaat keskustelun MERCAtalks-Facebook-ryhmässä tai kommentoit jonkun muun postaukseen, kun lähetät minulle, laitosvastaaville tai ainejärjestökopoille kysely- tai palautemailia… Keinoja on monia.
Jokainen vuosi on edunvalvonnallisiltaan teemoiltaan erilainen kokonaisuus, ja alkuvuonna päätetyt painopisteet voivat vuoden aikana muokkautua aivan toisiksi johtuen kuuluisista ulkoisista voimista. Kerroin tämän kirjoituksen aluksi, mitä muun muassa kuluneen kopovuoden aikana on tapahtunut. On hienoa, että meillä on uusi tenttiakvaario koulumme tiloissa ja on hienoa, että tenttiarkisto uudistettiin selkeämmäksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kehitettävää näissäkin ”palveluissa” kuitenkin löytyy vielä aimo annos. Tällä hetkellä sähköisten tenttien määrä on tenttiakvaariossa kovin vaatimaton eikä tenttiarkistonkaan tarjonta näytä pursuavan yli äyräiden. Uuden teknologian käyttöönotto näyttäytyy ainakin toistaiseksi vielä joillekin opetushenkilökuntaan kuuluille ylitsepääsemättömän suurelta haasteelta. Tämän muuttamiseksi vaaditaan vielä sitkeää ja pitkäjänteistä vaikutustyötä opiskelijoiden toimesta niin laitos kuin oppiainetasolla. Kuulinpa jopa, että muutamasta opiskelijasta koostuva porukka oli yhdellä kurssilla systemaattisesti vuorotellen lähestynyt opettajaa pyynnöillä koskien sähköisen tenttimisen mahdollisuutta ja loppujen lopuksi sellainen tarjottiin. Joukossa on näemmä voimaa 🙂 EVAn laitosvastaavatkin ovat tehneet ympäri vuoden kovasti töitä tenttiarkiston päivittämiseksi, mutta laitosvastaavien oma aktiivisuus ei tässäkään aina riitä. Välillä tenttejä joudutaan karhuamaan montakin viikkoa, ja loppujen lopuksi käsiin saadaan sisällöltään vaihteleva nippu vuoden takaisia tenttejä paperiversioina. Lopputulos ei aina ole se toivottu.
Tämän kirjoituksen lopuksi voisin vielä todeta, että tämä vuosi on ollut itselleni opettavaisin koskaan ja olen siitä nöyrän kiitollinen. Ensi vuonna koittaa jälleen uudenlainen edunvalvonnan vuosi. Toivon, että MERCAtalksia käytetään silloinkin yhtä ahkerasti foorumina keskustelunavauksille ja töitä yhä avoimemman kopoviestinnän varmistamiseksi jatketaan.
Tiistaina jännitetäänkin sitten, millainen kokoonpano Turun KY:tä ensi vuonna luotsaa. Tulethan sinäkin paikalle vaikuttamaan!
Hallitushaastattelut maanantaina klo 16.00 alkaen Osuuskauppasalissa
Tiistaina klo 16.00 alkaen syyskokous ja hallituksenvaihto Montussa
Halvajännäilevin kopoterveisin,
Sofi Laiho
Turun KY:n koulutuspoliittinen vastaava
mennessä admin | marras 9, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Näin tuntuu välillä olevan. Olen ollut paljon myynnin ja myymisen kanssa tekemisissä nykyisen hallitusvuoden ajan, vaikka vastaankin omana toimialueenani Turun KY:n nykyisestä kumppanista. Olen tehtäväni puolesta pohtinut otsikossa esitettyä kysymystä. Myynninhän pitäisi olla erittäin tarpeellinen ja aina ajankohtainen taito jokaiselle kauppatieteilijälle. Tästä huolimatta Turun kauppakorkeakoulun opintotarjonta tästä aiheesta on hyvin, hyvin suppea. Arvostetaanko myyntiä ja ylipäätänsä myyjiä?
Jokainen LRYA peruskurssien käynyt ja niille osallistunutkin ymmärtää, että yrityksen liikevaihto koostuu nimenomaan yrityksen myynneistä. SEFEn teettämän tutkimuksen mukaan 6kk valmistumisen jälkeen tuoreista kauppatieteiden maistereista 79% työskentelee yksityisellä sektorilla. Siis neljä viidesosaa koulumme opiskelijoista tulee valmistumisensa jälkeen tehtävässä, jonka tulos riippuu hyvin pitkälti myynneistä. Tästä huolimatta kuinka monella myyntiä käsittelevällä luennolla olet itse ollut opiskelusi aikana?
Ymmärrän että myynnistä saattaa tulla monille negatiivinen kuva – olemmehan kaikki olleet sen ärsyttävän puhelinmyyjän kohteina, joka tuputtaa tuoreinta aikakausilehteä ja jolle on hyvin vaikea kohteliaasti sanoa ei. Tämä puhelinmyynti on kuitenkin usein kaukana kauppatietelijöiden myyntitehtävistä, jotka keskittyvät usein B2B myyntiin. Ja onhan myös muistettava, että puhelinmyyjätkin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät omaa työtänsä, pyrkivät tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista ja ansaitsevat elantonsa sillä.
Moni meistä saattaa pohtia usein lausetta ”Miksi Ruotsissa on kaikki paremmin?”. Lause on taas ajankohtainen, sillä lukujen valossa Ruotsin taloudella pyyhkii selkeästi paremmin kuin Suomella. En usko että ruotsalaiset ovat millään tavalla parempia kuin suomalaiset? Päinvastoin. Teknisessä osaamisessa Suomella on hyvin vahvat perinteet ja vuosikymmenten kestänyt taloudellinen menestymisemme onkin nojannut pitkälti tuotekehitykseen ja ajattelumaailmaan, että meidän tuote on kilpailijoita parempi. Mutta ruotsalaiset ovat tyypillisesti itsevarmempia, avoimempia ja enemmän myyntihenkisiä kuin suomalaiset. Uskon että edellä mainitut seikat ovat osa heidän menestystään. Tässäkään ei tosin ole kyse siitä, että ruotsalaiset olisivat parempia. Heillä vain sattuu olemaan usein hieman erilainen ajattelumaailma kuin suomalaisilla.
Me olemme osa Suomen talouden tulevaisuutta. Meidän omaavat taitomme määrittelevät myös suomalaisten yritysten kohtaloa. Jos haluaisin nostaa esiin yhden taidon, johon kannattaa erityisesti panostaa tulevaisuuttaan ajatellen se olisi myynti. Mainitsin aikasemmin että koulumme opintotarjonta myynnin osalta on suppea. Turun KY:n yrityssuhteet järjestävät yhteistyössä SEFEn ja Mercuri Internationalin kanssa ensimmäistä kertaa Selling Point Seminarin ensi viikon keskiviikkona Panimoravintola Koululla. Toteutamme seminaarin tänä vuonna pienessä mittakaavassa, mutta toivon että tulevaisuudessa se pystytään järjestämään isona kokonaisuutena, sillä olen huomannut että kysyntää myynnin oppimiselle on runsaasti. Tämä on hyvä ja positiivinen merkki.
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | marras 2, 2014 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi, Yleinen
Vuonna 2013 kaikissa Suomen korkeakouluissa opiskeli lähes 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Tämä luku on yli kolminkertainen määrä vuoteen 2000 verrattuna. CIMOn tilastojen mukaan melkein 20% kaikista yliopistovaihtareista tuli Suomeen opiskelemaan kauppatieteitä. Trendi näkyy myös ulkomaille lähtevien suomalaisten lukumäärissä: vuonna 2013 kaikista ulkomaille vaihtoon lähtevistä opiskelijoista hieman yli neljäsosa oli meitä kauppislaisia.
Suomalaiset korkeakoulut houkuttelevat aktiivisesti ulkomaalaisia opiskelijoita, sekä kehittävät englanninkielistä kurssitarjontaa ja palveluita. Kansainvälisyys koetaan tärkeäksi ja se näkyy yhä enemmän ”normiopiskelijankin” silmään. Myös Turun KY kehittää jatkuvasti kansainvälisyyttään mm. kv-jaosto CIA TuKYn toiminnan, kv-tutoroinnin kehittämisen sekä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden etsinnän kautta. Tämän vuoden näkyvimpiä kansainvälisyyden kehittämisen tuloksia tullaan näkemään ensi viikolla järjestettävän Turun KY:n ihkaensimmäisen Kansainvälisyysviikon kautta! Puolen vuoden uurastus saa vihdoin päätöksensä ja luvassa tulee olemaan, kuten jo paljon rummutettu, erittäin mielenkiintoisia puhujia kauppakorkeakoulumme johtajasta Markus Granlundista SpeakersForumin vuoden 2012 Puhujaksi valittuun André Noël Chakeriin ja Ulkoministeriöstä saapuvaan Jukka Nikulaiseen. Lisäksi vieraillaan kauppakamarilla, kuullaan työharjoittelun mahdollisuuksista ulkomailla, sitsataan vaihtareiden kanssa, boulderoidaan KY-Sportin johdolla, kokkaillaan KY-Perestroikan opissa ja paljon muuta!
Itse jouduin jo yläasteella kansainvälisyyskirpun puremaksi. Silloin päätin lähteä opiskelemaan englanninkieliseen IB-lukioon, sekä vuodeksi vaihtoon Ranskaan. Turun kauppakorkeakouluun pääsin nimenomaan kv-linjan kautta. Pupuvuonna kansainvälisyys jäi kuitenkin KVY:n kurssin tasolle ja huomio kiinnittyi Ulkkikseen, jossa toimin vuoden tiedottajana. Siitä se TuKY-ura lähtikin, ja nimeni on esiintynyt niin Parkkiryhmän, Pikkulaskiaisen, Speksin, KV-jaoston, edustajiston varajäsenten sekä normi- ja kv-tutoreiden yhteydessä. Onpas sitä tullut toimittua joskus TYYn kv-valiokunnassakin.
Mikään ei ole kuitenkaan noussut niin ylitse muiden kuin vuosi 2014. Se on vuosi, jota en tule koskaan unohtamaan (tai koskaan kokonaisuudessaan muistamaan). Vuosi 2014 toi mukanaan 12 uutta ystävää, osa jo ennestään tuttuja, osa täysin uusia. Näillä kahdellatoista tarkoitan hallitusta sekä toiminnanjohtajaamme. Mutta itseasiassa, joudunkin korjaamaan itseäni. Tähän lukuun tulee tietenkin lisätä myös oman KV-jaoston hallituslaiset, Turun KY:n työntekijät, sekä mahtavia tyyppejä kaikista Suomen 14 kylterihallituksesta.
Lisäksi tämä vuosi on tuonut mukanaan hurjasti vastuuta, jonka kautta olen oppinut itsestäni sekä inspiroitunut omalla vastuualueellani. Se on tuonut haasteita ja se on tuonut kokemuksia. Olen istunut lukuisissa hallituksen kokouksissa, ollut mukana sopimassa Erasmus-sopimusta Liettualaisen yliopiston ja Turun yliopiston välille, tehnyt yhteistyötä sekä ESN:n että ISTUn kanssa, järjestänyt täysin uutta kv-konseptia Turun KY:lle, tutoroinut 5 vaihto-opiskelijaa sekä paimentanut TuKYläisiä kv-tutoreita. Olen myös sitsannut Vaasassa, juhlinut vaihtareiden kanssa ESN-bileissä Turussa, nauttinut silliksestä Oulussa, kuunnellut Skypen perustajajäsenen luentoa Helsingissä ja viettänyt Kesäpäiviä Tampereella. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tärkeintä kuitenkin on, että olen päässyt tekemään kaikkea tätä nimenomaan kv-vastaavana. Tämä pesti sopi minulle kuin humaltunut kylteri Parkin tanssilattialle ja hauskaa on ollut! Olen nauttinut nimenomaan siitä, että yhdistyksemme KV-sektori näyttää täysin siltä miksi sen itse tekee ja mahdollisuudet sen kehittämisessä ovat rajattomat. Ensi vuosi tulee varmastikin näyttämään KV-sektorin osalta taas täysin uudenlaiselta ja varmasti vieläkin paremmalta. Näkyykö siinä kenties sinun kättenjälkesi? Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan ja heittäytyä? Oman kokemukseni perusteella voin jo nyt sanoa, että kokemus tulee todellakin olemaan sen arvoinen.
Nähdään KV-viikolla!
Parhain terveisin,
Milla Anttonen, Turun KY:n kansainvälisten asioiden vastaava
mennessä admin | loka 28, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
On syksy 2013. Istun sillisbussissa ja tutustun takan istuvaani pupuun, joka puhuu KY-Sportin varapuheenjohtajaksi hakemisesta. Itse olen vielä kahden vaiheilla: kovin tuo liikuntavastaavan pesti kiinnostaisi, mutta rimakauhu tuntuu iskevän.
Ennen kuin ehdin alla kuvattua pohidskelevaa kissaa sanoa, istun taas sillisbussissa. Nyt on syksy 2014 ja pohdin, että ompahan ollut vuosi. Jotain päätöksiä tuli näköjään tehtyä oikein.
Monet teistä saattavat olla samassa tilanteessa kuin itse olin vuosi sitten. Pohditte, mitäs tekisin ensi vuonna. Useat ovat olleet jaostoissa tai toimijaryhmissä kohta vuoden verran ja olisi kutkuttava uteliaisuus lähtea katselemaan opiskelijatoimintaa vielä sinne hitusen korkeammalle tasolle. Toiset taas pohtivat, että olisipa kiva lähtea hommiin mukaan. Pään sisällä käydään kiivasta pros – cons taistelua. Miten aika riittää? Sujuuko opinnot halutulla mallilla? Mitä mä siitä hyödyn? Onks musta siihen?
Meillä kyltereillä on taipumusta yrittää mitata ja arvostella elämäämme numeerisesti. Se kuinka hyvän elämän elät, mitataan urasi nettotulojen nykyarvona. Opiskeluaika tähtää tutkinnon saamiseen. Tutkinto, saati opiskeluaika eivät ole itseisarvo, vaan niiden funktio on kasvattaa tuota mainittua nettonykyarvoa. Isot herrat arkadianmäella puhuvat opiskeluaikojen lyhentämisestä: Mitä sielä koulussa turhan pitkään maleksimaan? Jokainen lisävuosi työelämässä valmistuneena Ekonomina nostaa taas hitusen tätä hyvän elämän mittaria.
Pohdiskeleva kissa
Vahvasti epäilen, että vaikka laittaisimme taloustieteilijät Milton Friedmanista John Nashiin samaan huoneeseen tälläistä hyvän elämän mittaria etsimään, eivät he sitä pystyisi edes oman Irmamme avulla numeroiksi mallintamaan.
Se mitä hyvä elämä on, on jokaisen oman pään sisällä. Minulle hyvä elämä koostuu asioista joita saavutan. Asioista joita koen. Ihmisistä joita tapaan. Hyvä elämä ei ole vain saavutuksiin tähtäävää puurtamista. Se ei ole myöskään jatkuvaa hedonistista hetkessä elämistä. Se on se kliseinen kultainen keskitie joka koostuu paitsi määräteitoisella puurtamisella saavutetuista nopista, myös unohtumattomista kokemuksista. Ja välillä myös unohdetuista kokemuksista.
Tästä eksistentialistisesta pohdinnasta palaan huikealla aasinsillalla takaisin tekstin alkuun: Opiskeluaika onkin siis itseisarvo?
Kyllä. Nämä vuodet joita tässä talossa vietämme, ovat ne joita vanhana Bentleyn rantissa muistelemme. Se mitä me muistelemme tosin tuskin on TKMY1:n tentti. Itselleni se tulee todennäköisesti olemaan nyt päättymäisillään oleva vuosi.
Mitä tämä vuosi on sisältänyt, on juuri niitä hyvän elämän aineksia. Saavutuksiin tähtäävää puurtamista. Vaivannäköä. Kokemuksia ja yhdessä tekemistä. Hauskanpitoa ja lukemattomia uusia huikeita ihmisiä. Hallitusvuosi on myös avannut sellaisen portaalin verkostoitumiselle opiskeluaikana, jota ei varmasti mitään muuta kautta saa. Ja jokainen kylteri tietää kyllä kuinka tärkeää se mediaseksikäs netwörkking on.
Luennoilla ja harkkaryhmissä me opimme teoriat ja saamme substanssiosaamista. Ongelmanratkaisutaito ja kyky organisoida asioita tehokkaasti tulee tekemällä. Verkostoja ei luoda luentosalissa, elinikäiset ystävät ja kontaktit tulevat aivan jostain muualta. En halua väheksyä opiskelun ja akateemisen osaamisen merkitystä, mutta haluan painottaa kokemuksen kautta tulevan suoriutumiskyvyn tärkeyttä. Vaikka tuskin tulen työelämässä järjestämään firman Beer Pong turnausta, uskon kokemukseni tälläisen järjestämisestä heijastavan kykyyni organisoida ja saada asioita aikaan sielä paljon puhutussa bisneselämässä.
Jokaiselta meidän hallituksestamme TuKY on vaatinut paljon. Lukemattomia työtunteja, stressinsietokykyä ja jaksamista. Jokaiselle meille se on kuitenkin antanut monin verroin takaisin. Sekä asoissa joita näemme nyt elämässämme, että asioina jotka vaikuttavat meihin tulevaisuudessa.
Kyllä, täältä voi saada jotain muutakin kuin tutkinnon.
mennessä Kulttuurivastaava | loka 20, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Huono-osaisuudelle nauraminen ei ole hauskaa. Se, että joku ihminen nukkuu ojan väärällä puolella eikä pääse enää toiselle, ei ole hauskaa. Se, että joku ihminen on kadottanut tai menettänyt elämänsä ei ole hauskaa. Alkoholismi ei ole hauskaa, huostaanotot eivät ole hauskoja, epätoivo ei ole hauskaa. Musta huumori toimii useissa asioissa, mutta mielestäni vain silloin, kun osaa varmasti erottaa, nauraako huumorille vai ilmiölle ja elämälle.
Ollessani viime vuonna Kulttuurijaoston hallituksen jäsen kuulin sellaisia huhuja, että osa jätti tulematta Rahvaanjuhliin, koska he pitivät juhlien reseptiä epäkorrektina. Rahvaanjuhlien tarkoituksena ei kuitenkaan ole nauraa niille meistä, jotka eivät voi hyvin. Me emme ole mitään, jos pidämme itseämme muita ihmisiä yläluokkaisempina, esimerkiksi ensi perjantaina laittautuessamme kauniiksi ja aterioidessamme fiinisti. Juhliminen on oikein, laittautumisessa ei ole mitään väärää. Ilon nostaminen korokkeelle, yhdessäolon ja ystävyyden symbioosi on puhdasta kultaa. Herra ja neiti Kauppatieteilijä voivat kuitenkin suksia kuuseen, jos eivät ymmärrä hienoissa tamineissaan olevansa samanarvoisia kuin juhlien ulkopuolelle suljetut. Useimmat ymmärtävät tottakai, muuta en väitä.
Emme tänä vuonna suuntaa kesken Rahvaanjuhlien Varissuolle perseilemään kuten joinain aiempina vuosina on ollut tapana. En välttämättä ole mielestäsi maailman hauskin ukkeli, mutta voin väittää olevani tyytyväisempi järjestäessäni jaostoni kanssa sen verran eettiset bileet, että toivottavasti harvempi ihminen pahastuu. Emme pukeudu pulsuiksi (suomeksi: alkoholiongelmasta kärsivä huonovointinen kanssatoveri, jolla ei kaikki ole mennyt elämässä välttämättä ihan putkeen), vaan siksi suomalaiseksi stereotypiaksi, joka löytyy meidän kaikkien sisältä ja jota ei liiemmin kiinnosta frakit ja korkokengät. Tapahtuman peruskonsepti on sama kuin aiemmin, mutta ajatusta hauskuuden takana voi miettiä ja nauraa itselleen ennemmin kuin jollekin onnettomalle penkillä nukkuvalle.
Rahvaanjuhlissa on kyse siitä, ettei haarukan tarvitse olla tietyssä vaiheessa ruokailua tietyssä asennossa, laukun saa laittaa pöydälle ja hartiat saavat olla juuri niin huivitta kuin huvittaa. Mitä tulee Rahvaanjuhlien nimeen, jokainen suomalainen on sitä samaa rahvasta kuin muutkin. Olemme kaikki yhtälailla kuninkaita, yhtälailla roskaväkeä.
Lopuksi: tiesitkö, että Rahvaanjuhlat on järjestetty ensimmäistä kertaa vuonna 1967? Kuvassa toinen oikealta vastikään edesmennyt Turun kauppakorkeakoulun viimeinen rehtori, Turun yliopiston entinen vararehtori Tapio Reponen Rahvaanjuhlissa juurikin vuonna 1967.
Anna Lamberg
Turun KY:n kulttuuri- ja perinnevastaava
