mennessä admin | loka 27, 2015 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Osana Suomen hallituksen koulutuksen sopeutussuunnitelmia, myös Turun yliopiston tulee sopeuttaa talouttaan. Rehtoristo on alusta asti sanonut, että sopeutusta ei tulla tekemään irtisanomisten kautta. Eikä sopeutusten myötä opetuksen tai tutkimuksen laatu saa vaarantua. Tämä tarkoittaa käytännössä hallinnon rakenteiden uudistamista ja uudelleenjärjestelyä.
Perjantaina 18.9. rehtoristo ja yliopiston hallitus esittelivät sopeutussuunnitelmansa Turun yliopiston toiminnan sopeuttamiseksi uuteen rahoitustilanteeseen. Suunnitelman kohdista kenties kriittisin kauppakorkeakoululaisten kannalta on selvitys kielten opetuksen keskittämisen mahdollisista hyödyistä. Käytännössä tämä tarkoittaa selvitystä siitä, siirrettäisiinkö kielten opetusta pois kauppakorkeakoululta yliopiston kielikeskukseen.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tätä vaihtoehtoa pohditaan. Näin on tehty ainakin yliopistojen yhdistymisen aikaan. Silloin selvitystyössä päädyttiin siihen, että kielten yksikkö on järkevää säilyttää kauppakorkeakoululla, jotta opiskelijoille voidaan taata laadukas ja työelämän kannalta välttämätön kielten opetus. Tällöin myös tehtiin asiasta kirjaus yliopistojen yhdistymissopimukseen, jonka mukaan kielten yksikön tulee säilyä kauppakorkeakoululla. Jostain syystä nyt yliopiston johto kokee, ettei tämä ole enää tarpeellista.
On vaikea ymmärtää minkälaisia hyötyjä mahdollinen keskittäminen toisi yliopistolle ja opiskelijoille. Kielten yksikkömme hallinnollisen henkilökunnan määrä on varsin minimaalinen, eikä näin siis aiheuta juurikaan kustannuksia. Mikäli rehtori aikoo pitää kiinni linjauksestaan, että opetuksen laatu ei kärsi, ei säästöjä voida saavuttaa opetushenkilökunnan vähentämisen kautta. Käytännössä keskittäminen tarkoittaisi, että kauppakorkeakoulun opetusresurssit siirrettäisiin kauemmas opiskelijoista, ja sen olisi vaikeampi erikoistua antamaan kauppakorkeakoululaisille räätälöityä liikeviestinnän opetusta. Kauppatieteissä on poikkeuksellisen paljon kieltenopetusta niin kandidaatin kuin maisterinkin tutkinnossa, siksi olisi tärkeää, että kielten opetus ja opettajat olisivat esteettömästi läsnä kauppakorkeakoululla.
Kansallisesti mitattuna Turun kauppakorkeakoulussa opiskelijat suorittavat eniten kielten opintoja kauppatieteellisellä alalla. Tämä koetaan niin opiskelijoiden ja valmistuneiden kuin henkilökunnankin keskuudessa kriittiseksi tekijäksi opiskelijoiden työllistymistä ajatellen. Kauppatieteet alana on todella kansainvälinen ja myös työelämä vaatii kansainvälisiä valmiuksia suomalaisilta valmistuneilta. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että yksi niistä asioista, joka selvästi profiloi Turun kauppakorkeakoulua suomalaisella kauppatieteellisellä kentällä, säilyisi. Turun yliopistokin on toistuvasti vaatinut tiedekunnilta ja kauppakorkekaoululta profiloitumista omilla aloillaan, huomattava kielten opetus on nimenomaan juuri sitä.
On totta, että joissakin vähemmän opiskeltavien kielten ryhmissä, kuten ranskan ja saksan, C-tason ryhmissä on melko vähän opiskelijoita verrattuna niiden kapasiteettiin. Emme kuitenkaan ymmärrä miksi nämä kielet pitäisi siirtää pois kauppakorkeakoululta. Olisi varmasti paljon tehokkaampaa tarkastella uudestaan kurssien sisältöjä ja aktiivisemmin kehittää niitä kauppatieteiden lähtökohdista. Opiskelijat hyötyvät huomattavasti nimenomaan siitä, että heille on tarjolla myös haastavampia kursseja, jotka keskittyvät nimenomaan opiskelijoiden omaan alaan ja opettajat kykenevät erikoistumaan tiettyyn alaan, usean sijasta
Tehokkuuden lisäämiseksi kurssisisältöjä voidaan päivittää paremmin vastaamaan työelämän tarpeita ja tarpeen mukaan yhdistellä kursseja, jos niissä huomataan päällekkäisyyksiä. Yhteistyössä ainejärjestöjen ja laitoksen kanssa voidaan myös markkinoida peruskurssien jälkeisiä kielten kursseja aktiivisemmin opiskelijoille sekä tarkentaa kurssien osaamistavoitteita.
Kielten yksikön säilyttäminen kauppakorkeakoululla on äärimmäisen tärkeää myös siksi, että kielten opetus on vahvasti kontaktiopetusta. Kauppakorkeakoulun kielten yksikössä on ollut todella välitön keskusteluyhteys opettajien ja opiskelijoiden välillä ja kielten opettajat saavatkin toistuvasti parasta palautetta opiskelijoilta hyvästä opetuksesta, koulutuksen kehittämisestä ja vuoropuhelusta opiskelijoiden kanssa. Kielten yksikön potentiaalinen siirtäminen asettaisi haasteita myös poikkitieteellisille kursseille (esim. KV35/SA18 Strategien der Internationalisierung) kauppakorkeakoulussa. Kielten yksikkö järjestää kursseja yhteistyössä muiden laitosten kanssa, yhdistäen näin kielen ja kulttuurin opetusta liiketoimintaosaamiseen. Kurssien lisäksi kauppakorkeakoululla on suosittuja opintokokonaisuuksia joihin sisältyy huomattava määrä kielten yksikön tarjoamaa opetusta, esimerkiksi Kansainvälisen liikeviestinnän -opintokokonaisuus, joka yhdistää kielten, markkinoinnin sekä kansainvälisen liiketoiminnan kursseja.
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ja me allekirjoittaneet hallinnon opiskelijaedustajat emme näe, että keskittämisellä saavutettaisiin merkittäviä hyötyjä. Todennäköisimpänä lopputuloksena olisi kauppakorkeakoululaisten kielten opetuksen ja sitä kautta osaamisen selvä heikentyminen. On kuitenkin totta, että kielten opetusta tulee kehittää koko yliopistolla ja myös kauppakorkeakoululla, mutta se tulee tehdä laatu edellä ja alakohtaiset erikoispiirteet huomioiden.
Hallinnon opiskelijaedustajat:
Ann-Sofie Leimu – Kauppakorkeakoulun johtokunta
Olli Tehikari – Kauppakorkeakoulun johtokunta
Henna Lunkka – Kauppakorkeakoulun johtokunta
Jussi Heikkonen – Yliopistokollegio
Paula Peltomaa – Turun kauppakorkeakoulun hallopedkoordinaattori
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n puolesta
puheenjohtaja Laura Vähäsaari
mennessä Kulttuurivastaava | loka 19, 2015 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
25. syyskuuta 1950 kahdeksan aikaisemmin samana vuonna perustetun Turun kauppakorkeakoulun opiskelijaa kokoontui Yliopistonkadulle Lehtisen kahvilaan keskustelemaan oman ylioppilaskunnan perustamisesta. Pari viikkoa myöhemmin, 12. lokakuuta 1950, pidettiinkin perustamiskokous, jonka päätteeksi syntyi Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta.
Vuonna 2015, 65 vuotta myöhemmin Turun KY:n hallituksella on edelleen tapana kokoustaa vuosijuhlaviikolla kahvilassa – tosin nykyään Yliopistonkatu 27:ssä sijaitsee Lehtisen kahvilan sijaan Cafe Brahe ja ylioppilaskunnan sijaan toimintaa ylläpidetään yhdistysmuotoisena. Vaikka ylioppilaskunnan yhdistymisestä Turun yliopiston ylioppilaskuntaan on ehtinyt vierähtää jo yli viisi vuotta, elävät monet yo-kunta-aikaiset perinteet yhä vahvoina.
Tiesitkö esimerkiksi, että
- Rahvaanjuhlat ja Pornobileet järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla, KYlumpialaiset taas 1970-luvulla
- Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita on kutsuttu pupuiksi 1950-luvulta lähtien – tosin se, mistä nimitys on peräisin, on epäselvää
- Lakkimerkki otettiin käyttöön vuonna 1966
- Pikkulaskiainen järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991
- Parkki otettiin käyttöön ensimmäisen kerran 1986. Huonokuntoisuuden vuoksi talo purettiin ja tilalle rakennettiin uusi, nykyinen Parkki, joka valmistui vuonna 2006
- Pupujen lakitustilaisuuksia on järjestetty vuodesta 2011
On mielenkiintoista ajatella, että monet tapahtumat ja tavat ovat säilyneet vuosikymmenien ajan, ja määrittävät toimintaa edelleen. Vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja niitä vaalitaan, samalla kun kehitetään ja luodaan uutta. Huomenna käynnistyvän Vuosijuhlaviikon ajaksi aulaan on pystytetty valokuvanäyttely ylioppilaskunnan ja yhdistyksen historiasta. Kuvia katsellessa on hauska huomata, kuinka samanlainen yhteishenki välittyy 20 vuoden takaisista kuin nykypäivänkin kuvista.
Loisteliasta vuosijuhlaviikkoa kaikille!
Vilhelmiina Merta
Kulttuuri- ja perinnevastaava
mennessä Vapaa-ajan vastaava | loka 12, 2015 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Minulla tulee juuri toinen vuoteni jaostossa täyteen, ensin toimin Ulkkiksen varapuheenjohtajana, ja tämän jälkimmäisen vuoden sen puheenjohtajana. Nyt kun vuotta viimeistellään ja valtikalle etsitään seuraavia urheita pitelijöitä, on syytä varmasti minunkin katsoa hieman taakseni ja kysyä, mitä nämä kaksi vuotta ovat jättäneet itselleni käteen. Miksi oikeastaan valvoa ne yöt, jättää välistä ne luennot ja tehdä kaikki se työ, kun palkaksi on antaa jokuset ilmaiset bileet ja muutama taskulämmin kalja? Tarkoitukseni on vastata teille, jotka harkitsette jaostoon hakemista, ainakin siihen, onko järjestötoiminta uranne kannalta mitenkään järkevä tapa käyttää opiskeluaikaanne.
Suurin osa hienoimmista asioista mitä elämäni oikeastaan nyt sisältää, ovat tulleet minulle suurelta osin TuKY-aktiivisuuden kautta. Turun KY:n tapahtumien valokuvaamisen kautta minua on suositeltu kuvaamaan muutamiin paikkoihin ja sivutoiminen valokuvausyritykseni pyöriikin nykyään jo aika mukavasti, suurimpina asiakkainaan ravintolapäälliköt, jotka tunnen Ulkkiksen kautta. Olen päässyt parin vuoden aikana työskentelemään satojen erilaisten ihmisten kanssa, ja tutustunut sekä moniin parhaista kavereistani, että moniin niistä varmasti tärkeimmistä linkeistä tulevaisuuden työkuvioihin. Kokemus tuhansien ihmisten tapahtumissa päävastuun kantamisestakaan ei varmaan CV:täni pilaa.
En voi kuin pintaraapaista sitä, miten arvokkaita oppeja tämä kaksivuotinen on antanut minulle esimerkiksi johtamisesta, markkinoinnista ja yhteistyöstä. Puhumattakaan siitä, miten tärkeitä henkilökohtaisia kokemuksia loppujen lopuksi ovat jopa ne aamuiset siivousurakat, riemun ja kauhun hetket niiden ihmisten kanssa, jotka ovat jakaneet kanssani saman matkan, tai osan siitä. Harva asia vetää samalla tavoin magneetin lailla puoleensa hyviä tyyppejä, kuin vapaaehtoisesti, ilmaiseksi tehtävä, yhteistä päämäärää kohti vievä työ.
Monet tuntuvat pohtivan ainakin jasotoon sitoutumisen vaikutusta koulunkäyntiin ja yleensä ehtimiseen. Jääkö sinulla sitten jaostopestin lisäksi aikaa mihinkään muuhun? -Kyllä jää. Ehditkö yhtään opiskella? -Ehdit. Liikkua? -Jep. Miten rankkaa vaikkapa Ulkkiksen hallituksessa toimiminen on? – Tekemistä on. Jokainen ihan oikeasti tekee jaostohallituksessa oikeita asioita ja on oikeista asioista vastuussa, mutta tehtävät eivät ole ylitsepäsemättömiä ja harvoin puuduttavia, tai edes turhauttavia.
Kysynkin, mikset hakisi jaostoon? Oli sinulla kiire työelämään tai ei, tarvitset varmasti kuitenkin käytännön kokemusta, ja luulenpa että mielellään ennen valmistumistasi. Ensimmäisenä vuonnani koulullamme kävi puhumassa mm. Stockmannin varatoimitusjohtajana, Finnairin ja SRV:n toimitusjohtajana toiminut Jukka Hienonen. Häneltä kysyttiin viimeiseksi, miten hänestä kannattaa tasapainotella koulun ja esimerkiksi järjestötoiminnan välillä, johon hän vastasi: “Täällä opetettavat asiat ovat tärkeitä, mutta minulta ei ole valmistumiseni jälkeen kysytty kertaakaan yhtäkään numeroa, enkä ole palkatessani kysynyt minäkään. Toisaalta jos olisin palkkaamassa jotakuta, jonka opiskeluaika näyttäisi siltä, ettei hän ole tehnyt oikein mitään, voi olla, että hitusen ihmettelisin.”
Miksi kannustan sinua harkitsemaan ainakin, ja erityisesti, jaostoon hakemista? – Toki jaosto oli oma tieni, enkä ole mitenkään jäävi tai objektiivinen. Jaostopestin hoitaminen kunnolla kuitenkin avaa organisaatiossamme hyvin ovia jatkaa toimintaa monenlaisissa, sekä pienemmissä, että isommissa tehtävissä. Tutustut valtavaaan määrään aktiivisia ihmisiä, opit ymmärtämään miten koko Turun KY ja muut opiskelijajärjestöt toimivat ja keräät samalla valtavan joukon tuttuja, joiden kanssa tulet aikanaan dominoimaan työelämässä. Jaostopesti ei vie myöskään kohtuuttomasti aikaa, eikä jaostopesteihin pääseminen useimmiten vaadi sen kummallisempia erityistaitoja, lähinnä asennetta. Jaostojen lisäksi hyviä vaihtoehtoja järjestötoimintaan mukaan pääsemiseen on monia muitakin!
Samuli Salo
Vapaa-ajan vastaava
vapaa-aika@tuky.fi
mennessä Taloustoimikunnan puheenjohtaja | loka 5, 2015 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
”Lue laskista ja nai lääkäri, se voi muuttaa sun työn perässä”
Näillä sanoilla isäni taannoin lähetti minut matkaan kohti Turkua ja opintoja.
Silloin olin varma elämäntehtävästäni, minusta tulee suuri herra suurella palkalla. Olin varma, että näin sen kuuluu olla ja se on elämän ensimmäinen prioriteetti.
Mietin niitä tapoja joilla saavuttaa tämä ennalta määrätty kohtaloni. Niitä tapoja joilla päädyn bemarin takapenkille, enkä suinkaan rattiin kuin alhainen keskijohdossa puurtava keskinkertaisesti menestynyt perheenisä.
Muistin isäni neuvon laskiksen lukemisesta. Neuvon lääkärin naimisesta sivuutin vielä.
Kuin kuka tahansa nuori keskinkertaisen ahdasmielisesti ajatteleva kauppatieteilijän alku olisi tehnyt, niin minäkin tutkin tilastoja. Laitoin kokoomuslasit päähän ja avasin vielä tuolloin melko uuden läppärini. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvien tilastojen valossa isäni vaikutti melko viisaalta mieheltä. Ekonomien palkkavertailuissa laskista lukeneet olivat usein kärjessä, tai tilastosta riippuen ainakin siellä kärjen tuntumassa.
Kevät tuli niin nopeasti ettei kerennyt kannua huutamaan. Tämä täydellisen tarkoituksenhakuisesti hankittu informaatioläjä taskussani täytin hopsini pääaineena laskentatoimi ja rahoitus. Olin täydellisen varma tehneeni oikean valinnan. Olin varma laskentatoimen olevan se järjen ääni loputtomien powerpointtien ja teennäisten jää-lattejen maailmassa. Se avain toimistoon parhaalla näköalalla.
En sano tehneeni väärää päätöstä. En oikeastaan sano mitään päätöksestäni, tai yritä ohjata ketään mihinkään suuntaan valinnoissaan. En myöskään sano mitään elämän prioriteettien muuttumisesta.
Sanon päätöksentekoprosessini olleen täysin naurettava. Lähtökohdat joista ryhdyin pääainetta ja elämäntehtävää hakemaan olivat aivan täysin väärät ja isäni olisi saanut kerrankin tyytyä kuuntelemaan valintojani eikä tekemään niitä.
Minkälaisen neuvon olisin jälkikäteen ajateltuna isältäni toivonut?
Ehkä se kuuluisi jokseenkin näin: ”Lue sitä mikä kiinnostaa ja nai se tyttö jonka haluat”
Meillä on usein huomattava potentiaali kehittää itseämme alalla joka aidosti kiinnostaa. Toisaalta itsensä kehittäminen jossain, johon perehtyäkseen täytyy käydä taistelu itsensä kanssa siitä mikä on toivottavaa ja mitä minun kuuluu tehdä, on hyvin vaikeaa. Useimmiten suurin potentiaalimme onkin juuri siellä, mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluamme tehdä.
Meillä on myös valitettavasti usein taipumusta vaikeissa ja suurissa päätöksissä nojautua ulkoa tuleviin neuvoihin ja informaatioon, vaikka päätös koskisikin vain itseämme.
Uskallan täysin epätieteellisesti väittää, että kukaan maailman menestyneimmistä ihmisistä ei ole päässyt pyramidin huipulle tekemällä asioita joita he kokevat, että heidän tulee tehdä.
He ovat siellä tekemällä sitä, mitä he haluavat tehdä.
mennessä admin | loka 5, 2015 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Muumipapan mielestä oli kyllä hieman kauheata sahata rikki oma lattiansa, mutta samalla se tuotti syvää tyydytystä. – Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.
– Muumipappa
On vaikeaa päästää irti sellaisista unelmista, joiden eteen on tehnyt valtavasti töitä ja joiden oli ajatellut seuraavan mukana koko loppuelämän. Että juuri tämä oli se yksi unelma, joka minulle oli annettu ja sen, jos minkä saavuttaminen olisi kaikkein merkityksellisintä. Vaatii rohkeutta todeta, ettei tämä unelma ollutkaan minua varten. Ajan myötä huomaa, että kuolleen unelman tilalle tulee uusia haaveita. Erilaisia, mutta yhtä tosia sellaisia.
Pieni perfektionisti sisälläni on viimeisen vuoden aikana oppinut laittamaan sitä pipoa vähän vähemmän kireälle. On lopulta varsin yhdentekevää, jos en juuri nyt pääse tästä tentistä läpi. Eikä ole katastrofi, jos juuri nämä sitsit eivät nyt myy loppuun. Riittää, että osallistujilla on hyvä meininki. Ruoan lämpötila tai koristeiden näyttävyys ovat lopulta vain detaljeja. Elämme tunnelmasta, kavereista ympärillämme, uusien ystävyyssuhteiden alusta – emme laskemalla ihmisten lukumäärää Parkilla tai keskittymällä niihin, jotka eivät tulleet. Ja niin: ei ollut maailmanloppu, ettei minusta tullutkaan maailmanluokan kilpauimaria.
Jos kaikki olisi täydellistä, ei mikään kai lopulta enää tuntuisi miltään. Muumipappamaiset oivallustuokiot kesken lattian sahauksen, vahauksen tai minkä tahansa muun askareen eivät sykähdyttäisi samalla lailla. Siksi on erinomaisen okei välillä pysähtyä ja myöntää itselleen: kaiken ei aina tarvitse mennä täysin nappiin. Ilman epäonnistumisia ja keskinkertaisuutta ei olisi niitä hetkiä, joiden aikana unohtaisi kaiken muun. Jolloin todella tuntisi olevansa elossa.
Meillä Turun KY:llä kymmenet ja taas kymmenet vapaaehtoiset tekevät vuodesta toiseen työtä yhteisen päämäärän eteen: jotta meillä kaikilla olisi paras mahdollinen opiskeluaika. Toivottavasti näiden yhteisten ponnistelujen tuloksena olemme kaikki saaneet kokea hetkiä, joiden muistoa vaalimme vielä vuosia opiskeluaikojen jälkeen! Ehkä et pelännyt huomista Montun tanssilattialla, sitsasit selkä hiessä Parkilla tai hurvittelit hurjasti Kulttiksen exculla? Yhtä kaikki, on mieltä lämmittävää huomata, miten yhteisömme elää ja kehittyy. Toivottavasti se ei koskaan tulekaan valmiiksi, jotta aina olisi tilaa unelmoida. Epätäydellisyys luo jatkumon: jätä siihen itse oma jälkesi!
Miika Tiainen
NESU-vastaava
nesu@tuky.fi
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | syys 27, 2015 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Pupuinfojen ja muiden kekkereiden täyttämä syyskuu alkaa lähenemään loppuaan ja viimeinenkin pupuille suunnattu tapahtuma, Tutustumisbileet, on näin takanapäin. Uusi vuosikurssi on osoittautunut taas entistä innokkaammaksi ja vauhdikkaammaksi. Vaikka puputapahtumat ovatkin nyt purkissa, ei syksy silti ole vielä läheskään ohi eikä tahti tule varmasti hidastumaan. Siksi tässä kohtaa onkin hyvä suunnata katseet kohti tulevaa.
Lokakuun isoimpana teemana on Turun KY:n 65. Vuosijuhlat, jotka järjestetään perja
ntaina 23.10. Sitä ennen on kuitenkin lukuvuoden ensimmäisen tenttiviikon aika. Allekirjoittaneella pupusyksyn ensimmäinen tenttiviikko tuli täysin puskista ja tulokset olivat sen mukaisia. Tuolloin ei vielä oikein tiennyt, miten lukea yliopistotenttiin ja kuinka paljon työtä tietyn tentin läpäiseminen vaatisi. Uskon, että tänäkin vuonna syksyn ensimmäiset viikot saattavat vierähtää aikakoneessa ja tenttiviikko iskeä päin kasvoja lokakuun puolivälissä – niin pupuilla kuin vanhemmilla konkareilla. Tässä kohtaa kannattaakin siis muistaa ainakin tentti-ilmoittautuminen, vaikka lukusalissa istuminen ei vielä houkuttelisikaan. Sillä pääsee jo askeleen lähemmäs onnistunutta tenttisuoritusta.
Vuosijuhlien jälkeen alkaa varsinainen muutosten aika, joka alkaa TYYn edustajistovaaleilla 3.-4.11. Edarivaalit tulee näkymään sekä kauppakorkealla että koko yliopistolla. Myös TuKY-listan vaali- ja kampanjapäälliköt ovat suunnitelleet huikean kampanjan, jonka avulla vaaleissa menestytään tälläkin kertaa. Jos siis ehdolle asettuminen kiinnostaa, tule juttelemaan TuKYn toimistolle, jossa voit myös täyttää ehdokaslomakkeen.
Edarivaalien jälkeisen pöhinän laannuttua alkaa kuitenkin varsinainen myllerrys, kun Turun KY:lle, sen jaostoille ja toimijaryhmille valitaan uudet hallitukset. Turun KY:n hallitus valitaan syyskokouksessa 17.11., jonka jälkeen kaikki jaostohallitukset vaihtuvat. Jaostoista Ulkkis, KY-Sport, Kulttis ja NESU-TuKY pitävät halvansa marraskuun loppupuolella, CIA TuKYn ja EVAn hallitukset valitaan hakemusten perusteella marras-joulukuun vaihteessa. Myös suurin osa toimijaryhmistä vaihtaa hallitustaan ennen vuoden loppua. Turun KY on täynnä erilaisia pestejä ja mahdollisuuksia, joista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Näistä on tulossa vielä lisää infoa marraskuun lähestyessä. Muutaman vuoden nyt aktiivihommissa olleena voin kuitenkin täysin allekirjoittaa Rikun toteamuksen viime viikon blogissa: paljon tämä on ottanut, mutta paljon enemmän antanut. Joten ota ihmeessä selvää, mikä voisi kiinnostaa ja lähde rohkeasti mukaan!
Pst! EVAn alkoholiton möksä järjestetään 8-9. lokakuuta, ilmoittautuminen sähköpostitse lähipäivinä.
Tsemppiä kaikille tuleviin opiskelurutistuksiin ja tapahtumiin!
Salla Maijala
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
