Pupuvuonna minulle oli selvää, että haluan hakea mukaan TuKYn toimintaan. Tutustuin huolella eri jaostoihin ja toimijoihin ja päädyin siihen, että Kulttis oli juuri se jaosto, jonka toimintaan halusin. Päätin hakea ainoastaan Art Directorin pestiä, sillä olin noihin aikoihin erityisen kiinnostunut juuri tuohon pestiin kuuluvista elementeistä. Halvapäivä koitti, ja marssin itsevarmana leuka pystyssä Monttuun, jossa tilaisuus pidettiin. Long story short: en tullut valituksi. En päässyt edes viimeiselle äänestyskierrokselle. Dramaattiseen tapaani marssin halvasta ulos heti AD-äänestyksen päätyttyä ja vannotin itselleni, etten enää koskaan ikinä hakisi mihinkään TuKYn toimintaan tämän nöyryytyksen jälkeen. Pitäkööt tunkkinsa.
Aikaa kului muutamia päiviä, ja aloin kuulla ympäriltäni yllättäviä kommentteja. Moni muisti minut ja itsevarman esiintymiseni tuosta tilaisuudesta. Olin jäänyt ihmisten mieliin positiivisella tavalla, vaikka olin mielestäni täysin epäonnistunut ja nöyryyttänyt itseäni näiden ihmisten edessä. Sain tästä hetkellisen toivon kipinän ja päätin katsoa avoimia hakuja vielä kerran. Päädyin jättämään hakemukseni COREn brändivastaavan pestiin, vaikka suhtautumiseni koko asiaan oli melko skeptinen. Yllätyksekseni pääsin haastatteluun ja tulin valituksi.
Aikaa näistä tapahtumista on nyt kulunut jo muutama vuosi. Silti muistan nuo läpikäymäni tunteet kuin eilisen. Naurattaa näin jälkikäteen vuoden myyntipäällikön pestissä viihtyneenä – täysin järjestöhörhöytyneenä – muistella tuota aikaa, kun kirosin yhden epäonnistumiseni takia koko järjestötoiminnan alimpaan maanrakoon. Voin paljastaa, että epäonnistumisia tuon halvatilaisuuden jälkeen on tullut niin monia, etten tohdi edes muistella. Järjestötoiminta on koulinut minusta, hyvin geneerisestä täydellisyyttä tavoittelevasta, itseään kohtaan kohtuuttoman ankarasta, lukiosta juuri valmistuneesta kympin tytöstä ei ehkä enää niin täydellisen, mutta huomattavasti itsevarmemman ja rohkeamman toimijan. Oli hyvin pienestä kiinni, ettei näin olisi koskaan käynyt.
Olisin kaivannut tuona syksynä enemmän kannustusta siihen, että Turun KY:n toiminnassa on täysin normaalia hakea useampaa pestiä jopa saman halvatilaisuuden aikana. Se, että hakee, eikä tule valituksi ei ole muiden silmissä epäonnistumista, se on rohkeutta. Mitä useampaa pestiä joku hakee, sitä enemmän ajattelen nykyään mielessäni: ”Wau! Tuo henkilö on valmis tekemään töitä päästäkseen mukaan toimintaan. Hänen on todella haluttava tätä.” Haluankin tällä tekstilläni kannustaa kaikkia hakemaan rohkeasti kiinnostaviin pesteihin, vaikkei tulisikaan ensimmäisellä kerralla valituksi.
Toivoin tätä tekstiä kirjoittaessani omaavani itse eniten pestiin ehdolle asettumisia vuodessa -tittelin Turun KY:n historiassa, jotta olisi uskottavampaa kannustaa muita tekemään samoin. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. Oli hyvin pienestä, muutaman ihmisen kivasta palautteesta, ja sen jälkeen useista peräkkäisistä onnenkantamoisista kiinni, että olen ylipäätään nykyisessä roolissani tätä kirjoittaessani. Haluan siitä huolimatta kannustaa teistä jokaista oppimaan minun virheistäni, ja hakemaan toimintaan mukaan, kunnes tuo oma paikka järjestössä löytyy. Haluan jakaa sitä kaikkea hyvää, jota itse sain ensimmäisenä vuonna, mitä ilman en olisi tässä tilanteessa nyt.
Mikäli et aio itse asettua mihinkään ehdolle, muista tsempata ja tukea ympärillä olevia – jopa tuntemattomia – hakijoita. Sinulle pieneltä tuntuvat muutamat rohkaisevat sanat voivat merkitä enemmän, kuin uskotkaan. Minua voi tulla vetäisemään myös hihasta, mikäli jokin hakemiseen liittyvä mietityttää. Toivottavasti sinä, lukija tai minä, tämän tekstin kirjoittaja, voimme toimia jollekin hakijalle sinä tukena, jota hän tuossa hetkessä tarvitsee. Epäonnistumiset kunniaan!
Tsemppiä halvakauteen!
Ps. Saan yhä nykypäivänäkin aika-ajoin kuulla siitä, miten tein vaikutuksen aikanaan Kulttiksen halvassa. Ei ollut siis turha reissu sekään.
Cloetta Suomi Oy on Turun KY:n kuukauden yritys toukokuussa 2021. Juttusarjassa kaksi Turun kauppakorkeakoulun kasvattia kertoo työstään Cloettalla Turussa.(Kuvassa vasemmalla on Tuuve ja oikealla Anna-Liina.)
KTM Tuuve Hansén aloitti työt helmikuussa Cloettan sisäisen laskennan tiimissä nimikkeellä Junior Business Controller. Tuuve opiskeli TSE:llä syksystä 2014 ja vuoteen 2019 pääaineena laskentatoimi ja rahoitus sekä sivuaineena yritysjuridiikkaa ja tietojärjestelmätiede. Valmistuttuaan hän ehti työskennellä kahden vuoden ajan PwC:llä Helsingissä ja Turussa ennen siirtymistään Cloettalle.
Mikä sai sinut kiinnostumaan Cloettasta työnantajana? Minulla on ollut jo opiskeluajoistani lähtien positiivinen kuva Cloettasta, sillä olin kuullut, että siellä on hyvä meininki ja ystävällinen työilmapiiri. Näiden sekä tietenkin kiinnostavan makeisbisneksen ja mahtavien brändien vuoksi kiinnostuin Cloettasta.
Millaisesta urasta haaveilit opiskeluaikana? Laskentatoimeen liittyvistä tehtävistä mielenkiintoisten brändien parissa – millaista tämä Junior Business Controllerin työ ehdottomasti on. Yleisesti ottaen sellainen työ, jolla voidaan saada aikaan aitoa lisäarvoa yrityksen liiketoimintaan.
Aloitit työsi keskellä korona-aikaa. Miten perehdytys on sujunut etänä? Yllättävän hyvin. Pari ensimmäistä viikkoa pääsin työskentelemään uudella toimistollamme EduCityssä, mutta sitten siirryimme kokonaan etätöihin. Kaikilla on etätyövälineet hallussa, ja vuorovaikutus kamerat päällä auttaa asiaa. Ihana esihenkilöni on ollut aktiivisesti mukana perehdytyksessäni ja varmistanut, että saan kaiken tarpeellisen tiedon työni tueksi. Häneltä ja muilta kollegoiltani voi myös aina kysyä kaikesta matalalla kynnyksellä, mikä on tärkeää etenkin näin etänä työskennellessä.
Mikä on yllättänyt työssäsi? Työssäni minut on yllättänyt sen monipuolisuus. Jokainen päivä on aidosti erilainen. Vaikka työhöni sisältyy myös kuukausittaisia rutiineja, niin viikkoihin mahtuu aina monia erilaisia työtehtäviä uutuustuotteiden analysoinnista ja strategiatyöstä ad hoc -tyyppisiin tilanteisiin.
Mikä on parasta työssäsi näin muutaman kuukauden kokemuksella? Se, että saan olla monessa mukana ja työni tuo aidosti lisäarvoa Cloettalle. Tämä työtehtävä on loistava näköalapaikka Cloettan liiketoimintaan. Lisäksi oma tiimini ja muut kollegat ovat mahtavia, ja heidän kanssaan töitä tehdään puhaltaen yhteen hiileen ja pilke silmäkulmassa.
Mitä odotat tulevaisuudessa työstäsi? Odotan, että pääsen perehtymään vielä syvemmin makeisbisnekseen. Lisäksi toivon, että Cloettan legendaarinen myyntikokous pidettäisiin vihdoin livenä ja pääsisin näkemään kaikki kollegat myös kasvotusten.
Miten olet pystynyt hyödyntämään opiskelemiasi asioita työssäsi? Tärkeimmät opit liittyvät tilinpäätöksen ja sen tekemiseen liittyvien mekanismien lisäksi yleiseen analyyttisyyteen, eri asioiden yhdistämiseen ja kokonaiskuvan näkemiseen – ryhmätyötaitoja unohtamatta. Exceliä kannattaa käyttää opinnoissa alusta alkaen (jos kiinnostaa työ millään tavoin numerojen parissa), sillä Excel-taitojen merkitystä ei voi väheksyä!
Mitkä ovat terveisesi opiskelijoille? Gradun tekeminen kannattaa jakaa pieniin osiin ja palkita itseään jokaisen saavutetun etapin jälkeen. Itse tein gradun kirjoittamisesta seuranta-Excelin, jossa tiettyjen sivumäärätavoitteiden jälkeen sai aina jonkun kivan palkinnon! Muistakaa juhlia saavutuksia. 😊
Huomaan usein käyttäväni arkikielessä ilmaisuja, joiden avulla ulkoistan itseni käsittelemäni aiheen ulkopuolelle. ”On niin kurjaa, kun kukaan ei pyri tutustumaan porukan ulkopuolelle jääneisiin opiskelijoihin.” Tarkoitukseni on varmasti hyvä, kun pyrin nostamaan näitä aiheita tapetille, mutta miksi aina saan ongelmat kuulostamaan muiden ihmisten syyltä? Ajatushan on sama, kuin sanoessa: ”On niin kurjaa, kun me emme tee mitään sen eteen, että tutustuisimme porukan ulkopuolelle jääneisiin opiskelijoihin.” Noh, mitä väliä? Jos pointti kerran on sama, niin miksi takerrun mitättömiin sanamuotoihin? Ero näiden kahden toteamuksen välillä on kuitenkin mielestäni valtava.
Kieli on ajattelun väline. Olen yritysviestinnän sivuaineopintojeni aikana päätynyt käyttämään tätä ah, niin puhkikulunutta ilmaisua varmasti kymmenet kerrat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kliseet ovat usein kliseitä syystä. Ihminen käyttää kieltä ja erilaisia merkkijärjestelmiä välineenään ongelmanratkaisussa ja hallitakseen sosiaalisia tilanteita. Kieli määrittää sitä, miten hahmotamme ja jäsennämme omaa todellisuuttamme. Siksi on mielestäni tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä käyttämämme kieli oikeastaan kertoo ajattelustamme.
Havaittuani tämän oman taipumukseni jättäytyä itse aina aktiivisesta tekijän roolista ulkopuolelle puhuttaessa siitä, mitä kaikkea ihmiset tekevät väärin – tai mitä heidän tulisi tehdä – olen alkanut havaitsemaan tätä ilmiötä myös muiden ihmisten kielessä. En ole rehellisesti sanottuna varmastikaan oikea ihminen saarnaamaan tätä ilo- tai vaihtoehtoisesti surusanomaa yhtään kenellekään, sillä olen itse nähnyt valon vasta muutamia päiviä sitten. Tahdon kuitenkin haastaa myös muut tarkkailemaan ympärillään tapahtuvaa kielenkäyttöä, ja analysoimaan sitä myöden lähellä olevien ihmisten ajatusmaailmaa liittyen vallitseviin ongelmiin. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Oli sitten kyse yksinäisyydestä, mielenterveydestä, tasa-arvosta tai mistä tahansa muusta ajankohtaisesta ongelmasta, käy keskustelu usein kuumana. Ja hyvä niin. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten lähes jokainen meistä ulkoistaa enemmän tai vähemmän huomaamattaan itsensä ongelman ulkopuolelle. Sanomalla ”Mikseivät opiskelijat/opettajat/ihmiset/miehet/naiset/pääministeri/TuKYn hallitus tee mitään?” viestittää huomaamattaan ajatusta, että itse ei ole tehnyt mitään väärää, eikä omassa toiminnassa ole mitään korjattavaa. Syyllistyn tähän itse surullisen usein.
Kokeilin muutaman päivän ajan muuttaa kaikki nämä ilmaukset me tai minä -muotoon. ”Miksen minä ole nähnyt vaivaa tutustuakseni porukan ulkopuolelle jääneisiin?” Toki on asioita, joihin en ihan oikeasti voi vaikuttaa. Huomasin kuitenkin näiden muutaman päivän aikana useita tilanteita, joissa salakavalasti vieritin syyn muiden niskoille, vaikka olisin hyvin voinut itse tehdä asialle myös jotain. Tämä ilmiö on oikeasti melko vaarallinen.
On niin ihanan helppoa olla hyvä ihminen ja puhua kovaan ääneen yhteiskunnan ongelmista. Voisin kuvata tätä suorastaan lempiharrastuksekseni. Välittömästi, kun tulisi katsoa itseään peilistä – ja tunnistaa oma passiivisuus – jonka jälkeen se tulisi vielä tunnustaa ääneen, alkavat polvet usein tutista. Tunnustaudun itse aktiiviseksi sädekehäni kiillottajaksi, joten tämän kaltainen omien virheiden ja kuolevaisuuden myöntäminen tuntuu äärimmäisen pahalta.
Uskon tämän kuitenkin kannattavan. Useammin tulisi huomata hetket, joissa vierittää vastuun ainoastaan yksittäiselle toimijalle/koko yhteiskunnalle lukuun ottamatta itseään, vaikka oikeasti olisi itse kykeneväinen toimimaan. Toki teot ovat usein näissä asioissa sanoja arvokkaampia, mutta uskon itse tekojen usein lähtevän niistä sanoista sekä ajatusmalleista niiden takana. Mikäli niitä ei ensin muokata, ei näitä urotekojakaan synny samaan tahtiin.
Erityisesti aikana, jona ongelmia tuntuu olevan enemmän, kuin energiaa keskustella niistä, olisi jokaisen meidän tärkeää tunnistaa oma vastuumme niihin vaikuttamisessa. On myöskin huomattavaa, että ongelmista kumpuavaa ahdistusta usein helpottaa hieman se, kun muuttaa ajatteluaan niin, että uskoo itse voivansa vaikuttaa asioihin. Tämä ajattelutapa auttaa saavuttamaan edes hetkellisen hallinnan tunteen aikana, jona kaikki tuntuu yhdeltä valtavalta kaaokselta.
Miksi minä en ole auttanut yksin jäänyttä? Miksi minä välitän naisvihaa omassa puheessani? Miksi minä vahvistan klikkiytymistä? Voisinko minä tehdä jotain muiden opiskelijoiden jaksamisen eteen? Mitä minä voisin tehdä yhteishenkemme puolesta? Miksemme me ota vastuuta näiden ongelmien ratkaisemisesta? Miten me voisimme auttaa koko yhteisöä jaksamaan näiden vaikeiden aikojen yli?
Oivaltavaa alkuviikkoa teille, rakkaat kuntalaiset. Pidetään toinen toisistamme huolta, eikä unohdeta omaa rooliamme potentiaalisina hyväntekijöinä sekä ongelmanratkaisijoina.
Nyt kun urani myyntipäällikkönä on kääntymässä ehtoopuolelle, ajattelin hieman muistella matkaani yritysyhteistyön pyörteissä. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista järjestötoimintaa, mutta yritysyhteistyö on pysynyt minulla kantavana teemana läpi opiskeluaikojeni.
Muuttaessani vuonna 2016 Turkuun Pirkanmaan säkenöivästä helmestä Tampereelta en tuntenut kirjaimellisesti yhtäkään ihmistä uudesta asuinkaupungistani. Orientaatioviikon kautta HalVa-pöhinöihin siirryttäessä tiesin haluavani kovasti toimintaan mukaan, mutta en ikimaailmassa olisi uskaltanut pistää itseäni likoon julkisessa HalVassa. Kuka minua äänestäisi, mitä siellä pitäisi sanoa, osaanko edes mitään? Olin kuitenkin aina ollut kiinnostunut kansainvälisyydestä ja huomasin CIA TuKYn hallitushaun tapahtuvan hakemuksella, joten päätin pistää pahvit sisään ja hakea yrityssuhdevastaavaksi. Luojan armosta tulin tehtävään valituksi ja siitä se ajatus niin sanotusti sitten lähti.
Jaostovuoden 2017 aikana pääsin kokeilemaan siipiäni yritysyhteistyön tuulien tuiverruksessa. Ensimmäinen ”diilini” oli saada Linkosuolta ruissipsejä erääseen CIA:n tapahtumaan ja muistan olleeni niistä muutamasta hassusta laatikollisesta sipsejä aivan uskomattoman ylpeä. Vuoden mittaan pääsin neuvottelemaan lukuisten yritysten ja baarien kanssa sekä järjestämään runsaasti erilaisia tapahtumia huippuporukan kanssa. Mahtui vuoteen myös kovaonninen reissu Puolan Gdanskiin jaostohallituksen kanssa. Vuoteni CIA TuKYssa oli ensikosketukseni TuKYn toimintaan, myyntiin sekä yrityssuhteisiin ja muistelenkin sitä erityisellä lämmöllä.
Jaostovuoden jälkeen vatsa ei ollut vielä täynnä ja halusin jatkaa TuKYn toiminnassa. Keräsin jälleen rohkeuteni ja hain TuKYn hallitukseen varapuheenjohtajaksi 2017 syyskokouksessa. Kokous oli tiukka ja jäinkin kakkoseksi toiselle hyvälle hakijalle kahden äänen erolla. Yhden oven sulkeutuessa toinen kuitenkin avautuu ja minulle tarjoutui tilaisuus hakea Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen vuodelle 2018 TSE-listan ehdokkaana. Toisen hallitushakumankelin tuloksena tulin valituksi hallitukseen, pestinä yllättäen yrityssuhteet ja opiskelijakulttuuri. TYYn hallituksen jäsenenä pääsin neuvottelemaan kertaluokkaa suurempia diilejä, joiden kokonaisarvo pyöri kymmenissä tuhansissa euroissa. Pystyin TYYssä jaoston kautta saamani itseluottamuksen ja myyntikokemuksen kautta tekemään tehokasta tulosta sekä laajentamaan osaamistani B2B-rintamalla. TYY-vuoteni päättyessä ajattelin saavuttaneeni kaiken mitä opiskelijajärjestöjen yritysyhteistyössä voi saavuttaa ja olin täysin valmis eläköitymään.
Eläköitymisaikeista huolimatta vuoden 2018 aikana mieleni perukoilla oli kummitellut tietty kaipuu. Läpi vuoden olin tuntenut kovaa koti-ikävää TuKYn hellään huomaan. Näiden ajatusten keskellä eräs kaverini tiesi vinkata, että TuKY hakee myyntipäällikköä. Kolmannen vuosikurssin setänä pohdin alkuun olevani liian vanha aktiivirooliin palaamiseen, mutta kaverini sai onneksi nämä harhaluulot karkotettua. Pohdinnan tuloksena päätin lähteä tavoittelemaan kirkkainta jalokiveä yritysyhteistyökruunuuni myyntipäällikön haun kautta. Jälleen kerran jonkin ylemmän voiman armosta valinta kohdistui minuun ja sain mahdollisuuden kivuta yrityssuhdevuoren huipulle mypän saappaissa. Edeltävä myyntipäällikkö Linda ei ollut tehnyt näistä saappaista millään muotoa helposti täytettävät, mutta päätin tarttua haasteeseen siitä huolimatta. Ensimmäisenä vuotenani pääsin ensimmäistä kertaa tämän kaupungin kiistatta kovimman yritysyhteistyöorganisaation, TuKY Corporate Relationsin, ruoriin. Esimiestehtävien lisäksi uusina kokemuksina tulivat työnantajabrändien kanssa työskentely, erilaisten viestintäkanavien hallinnointi sekä yritysyhteistyön asiantuntijana toimiminen muille. Myyntipäällikkönä pääsin myös työskentelemään tiiviisti TuKYn hallituksen, työntekijöiden ja muiden luottamushenkilöiden kanssa, ja sainkin vuoden 2019 porukasta elinikäisiä ystäviä. Vuoden aikana koettiin muun muassa kahden viikon vappu, polkuvene-excut Matti Vanhasen saareen kesäkokouksessa sekä yritysyhteistyöpöydän huuma vuosijuhlilla. Ensimmäinen vuosi oli monilta osin haastava kaiken ollessa uutta, mutta siirryttäessä vuoteen 2020 ajattelin loppumypäilyn olevan pala kakkua ja pehmeä siirtymä maisterivaiheeseen.
Kuten vuoden 2020 lukija arvata saattaa, eräs tietty lepakkonuha Kaukoidästä oli eri mieltä pehmeästä laskeutumisesta toiseen mypävuoteen. Koko yhteiskuntaa ravisuttava epävarmuus on luonut haasteita, joita en ensimmäisenä vuotenani olisi osannut edes kuvitellakaan. Vaikeudet ovat kuitenkin tehneet vuoden 2020 hallitus- ja työntekijäporukasta aivan uskomattoman tiiviin ja tarjonneet minulle valtavan määrän uusia oppimismahdollisuuksia monella saralla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, en vaihtaisi tätä vuotta ja sen tarjoamia kokemuksia pois. Tässä välissä haluaisin myös erikseen kiittää tämän vuoden mahtavaa porukkaa, jotka ovat tehneet kaikki omalla panoksellaan vuodesta kokemisen arvoisen.
Tähän epäselvään muisteloon olen koittanut koostaa, mitä kaikkea pian viisi vuotta yritysyhteistyötä on pitänyt sisällään. Valmistumisen kynnyksellä on aika kääntää katseeni kohti työelämää, mutta tulen varmasti muistelemaan näitä hetkiä, ystäviä ja oppeja kaihoten. Tarinan opetuksena onkin siis se, että myös tamperelainen voi pärjätä Turussa että Turun KY:n toiminta tarjoaa ainutlaatuisen kasvualustan jokaiselle, joka vain uskaltaa lähteä mukaan. Jos siis olet vähääkään kiinnostunut, hae mukaan. Et varmasti kadu sitä.
TuKY Corporate Relations huolehtii Turun KY:n yrityssuhteista myyntipäällikön johdolla. Yrityssuhdetiimi tarjoaa mahdollisuuden kehittää omia neuvottelutaitoja, verkostoitua sekä oppia B2B-myynnistä. Yrityssuhdetiimin tehtävänä on toteuttaa yhdistyksen varainhankintaa, hankkia jäsenetuuksia jäsenistöllemme, vastata yritysten näkyvyydestä opiskelijoille sekä auttaa jaostoja ja projekteja tapahtumayhteistyöllä yritysten kanssa. Työskentely yrityssuhdetiimissä sopii niin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijalle kuin valmistumista lähestyvälle kylterillekin. Työtahti ja työajat ovat enimmäkseen vapaasti valittavissa.
Hakeminen pesteihin tapahtuu lähettämällä vapaamuotoinen hakemus ”miksi juuri minä”-hengessä osoitteeseen myyntipaallikko@tuky.fi. Hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan vuosikurssi, aikaisempi järjestökokemus, erityistaidot (esim. kuvankäsittely, valokuvaus, some) ja syy, minkä takia hakee yrityssuhdetiimiin. Kuvaile hakemuksessasi itseäsi muutamalla sanalla.
Haku päättyy keskiviikkona 2.12.2020 klo 23:59.
Vastuualueita vuonna 2020 on ollut:
• Tapahtumat
• Opiskelijaedut
• Baariyhteistyö
• KYliste ja Brändi
• Viestintä
• Haalarit
Haku on avoin kaikille Turun KY:n jäsenille vuosikurssista riippumatta – oma innostus ja halu kehittää Turun KY:n yrityssuhteita on tärkeintä.
Haastattelut pidetään viikolla 49 Turun KY:n myyntipäällikkö Noel Snyggin toimesta. Haastatteluun kutsutaan erikseen hakemuksen perusteella painottaen hakijan asennetta, näkemyksiä Turun KY:n yritysyhteistyöstä ja innovatiivisuutta. Myyntitausta katsotaan eduksi, mutta se ei ole missään tapauksessa välttämätöntä.
Uusi tiimi valitaan maanantaina 7.12. Perehdytys alkaa heti valinnan jälkeen, pitäen sisällään koulutustilaisuuden 10.12.
