Olin noin viikko sitten Kreikassa TuKY Yacht Clubin purjehdusexcursiolla ja viime vuoden tapaan ennen reissua harmittelin sitä, etten ollut saanut kaikkia tehtäviäni hoidettua etukäteen, joten joutuisin myös Kreikassa murehtimaan niistä. Matka muuttui kuitenkin täyslomaksi siinä vaiheessa, kun puhelimeni putosi mereen heti purjehduksen ensimmäisessä määränpäässä. Sen jälkeen olikin yllättävän helppo todeta, että Suomessa odottavat asiat saavat odottaa vielä viikon pidempään…
Vaikka en ole pitänyt itseäni kovinkaan pahana puhelin- tai someaddiktina, oli viikko ilman puhelinta minullekin yllättävän vaikea. (Niinkin vaikea, että kirjoitan siitä nyt blogia 🙂 ai ideat vähissä? ei kai…) Ironista on myös se, että vaikka olen väittänyt pystyväni elämään ilman puhelinta, oli kyseisen viikon ajan pieni osa persoonaani se, että puhelimeni on meressä. Päätinkin tämän kunniaksi jakaa oman kokemukseni siitä vapaudesta ja tuskasta, jota ilman puhelinta eläminen kohdallani tuotti.
Vaikein asia viikon aikana oli tajuta, kuinka moneen arkiseen asiaan on tottunut käyttämään puhelinta ilman, että sitä on ajatellut sen enempää. Viikon pärjäsi hyvin ilman ig-päivityksiä, mutta oli yllättävän turhauttavaa, kun ei esimerkiksi pystynyt maksamaan velkoja kavereille Mobilepaylla, Googlaamaan itse mitä menussa oleva souvlaki on, tarkistamaan lähimmän ravintolan sijaintia tai tekemään sitä matkavakuutuksen korvaushakemusta. Toki ilman näitä asioita pystyi myös elämään oikein mukavasti ja olin siitä onnellisessa asemassa, että matkalla oli monta kaveria, joiden puhelinta pystyimme tarvittaessa käyttämään. Alkuun kuitenkin kaikki pienetkin asiat, joihin puhelinta olisi tarvinnut, toivat muistutuksen siitä, että se puhelin makaa merenpohjassa jossain päin Poroksen saarta. Ja sekös ärsytti.
Totesin kuitenkin viikon aikana, että aina välillä pintaan nouseva harmitus on vain asennekysymys. Kuinka huonosti asiat voi oikeasti olla, kun saa maata purjeveneen kannella Välimerellä? Hyötynä ilman puhelinta olemiselle oli myös se, että ei itse tarvinnut milloinkaan olla perillä aikatauluista tai seuraavista matkasuunnitelmista vaan seurasin vain niitä, jotka saivat ryhmächatista tarpeelliset infot. Pystyin siis keskittymään matkasta nauttimiseen ja siihen kuuluisaan hetkessä elämiseen (vinkki vitonen tähän väliin: älä kuitenkaan sano puhelimensa juuri mereen pudottaneelle ”mut ainakin voit nyt elää hetkessä”, se ei meinaan helpota).
Loppukaneettina suosittelen kaikille satunnaisia puhelittomia jaksoja. Vaikka et kokisikaan puhelinta haitalliseksi tekijäksi arjessa, on se silti kasvanut useimmilla meistä käsivarren jatkeeksi, ja tekee hyvää välillä kokea maailmaa ilman sitä. Kokemusasiantuntijana voin myös todeta, että kun on tarpeeksi hauskaa, ei edes kaipaa puhelinta. Lisäksi suosittelen myös toimijoiden lukuisia eri excursioita aivan kaikille! Ne ovat loistavia tilaisuuksia ainutlaatuisille oppimiskokemuksille sekä mahdollisuuksia päästä lomalle hektisestä arjesta, mitä ikinä itse haluatkaan kokea.
Kiitos vielä kaikille mukana olleille ihanasta viikosta! Oli kivaa, jopa ilman puhelinta. 😀
Turun Kauppatieteiden Ylioppilaat ry:n hallitus on kokouksessaan 4.9.2023 päättänyt:
Valita edustajat THLKS:n vuosijuhlille myöhemmin.
Myöntää lainan Profea Oy:lle esitetyn mukaisesti.
Myydä TuKYn sijoituksia esitetyn mukaisesti.
Hyväksyä Parkin erikoisvaraukset.
Ilmoitusasiat:
Taloustoimikunnan kokous 29.8.2023 (Toivola)
Profea Oy:n osakkeenomistajan kokous 29.8.2023 (Toivola)
Lisäksi keskusteltiin Profea Oy:n tilanteesta, vuoden 2024 talousarviosta, yhteistyöstä muiden kylterikaupunkien kanssa, SumUpeista, yhteistyöstä Tukholman yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden kanssa ja kehitysyhteistyöstä.
Vahvistaa toiminnanjohtajan ensimmäisen periodin päivystysajoiksi maanantai klo 10-12 ja keskiviikko klo 12.30-14.30.
Myöntää nimenkirjoitusoikeudet Suvi Ahoselle, Olivia Vilhoselle, Anton Martille, Markus Kujalalle, Samuli Tähtiselle, Alex Eränteelle, Aleksi von Hintzelle, Elmo Rantalalle ja Juho Perttulalle.
Hyväksyttiin Profea Oy:n päivitetty omistajaohjausdokumentti.
Ilmoitusasiat:
Q2-raportti (Riikonen)
Parkinkadun kuulumiset (Vesanen)
Lisäksi keskusteltiin Profea Oy:n osakkeenomistajan kokouksesta, lainan myöntämisestä Profea Oy:lle, sijoitusten myymisestä ja Nelikantaristeilystä.
Turun KY jakaa lukukausittain stipendejä ansioituneen kandityön kirjoittaneille kauppatieteilijöille kandiohjaajien esityksestä. Turun KY:n hallitus on esitysten pohjalta myöntänyt stipendit kokouksessaan 10.6..2023. Kevään 2023 kandistipendit on myönnetty seuraaville henkilöille:
Paavo Koljonen, Noora Ossa, Jere Pirneskoski, Aleksi Koskinen, Leevi Larkovuo, Anni Ojala, Kasper Markkanen, Edith Lindfors, Mira Merinen ja Eemil Pyssysalo.
Insert voivottelu siitä, että tuli kiire ja paniikki blogia kirjoittaessa, koska muistit sen liian myöhään. Älä myöskään syytä tästä omaa ajanhallintaasi, vaan kaikkea muuta.
Terve! Idea tän viikon blogille syntyi keväällä kirjottamastani blogista, jossa kerroin suorituspaineista omien meriittien ja iän osalta tässä oppilaitoksessa, ja kuinka pelkään päätyväni jälleen kesäksi töihin leipomoon, missä olen jo kiitettävän monta vuotta viettänyt. Nyt lakkaan pitämästä teitä jännityksessä, ja paljastan miten kävi.
Noh, tuliko oman alan kesätöitä? No v*ttu ei.
Tosin en kyllä hakenut kuin vain pariin paikkaan, eli ei tämä lopputulema nyt kummemmin yllättänyt. Ehkä mulla on muodostunut leipomoon jonkinlainen Tukholma-syndrooma, jonka seurauksena mä oikeasti haluan työskennellä siellä salaa. Haluan lähteä töistä rasvan ja sokerin hajuisena. Haluan napata kärrystä munkkeja kotiin vietäväks. Haluan matkata 80km Turusta yövuoroon, ja unohtaa produktiivisuuden koko seuraavan päivän osalta piloillemenneen päivärytmin takia. Haluan uskotella itelleni, että tää järjestely on ihan ok, sillä ”oonhan enemmän yöihminen”.
Hopeareunus tässä kaikessa on kevyen outo fleksaus siitä, et kovin moni ei tiedäkkään millasta on olla leipuri! Pääsit ehkä isoon konsulttifirmaan traineeks, mut ookko koskaan koristellu ja paistanu 1000 mustikkapiirakkaa samanaikaisesti, tai pakannu 2250 hillomunkkia 5 kpl pusseihin TUNNISSA?!?! Sitä minäkin.
Kaikki mun kaverit on luullu, et teen sellasta söpöä kondiittori-hommaa, jossa herään neljäksi aamulla töihin, jotta voin paistaa pullantuoksuisessa ympäristössä yhden pellin laskiaispullia tulevaa laskiaissesonkia varten. Todellisuudessa mä paistan sen yhden pellin + 899 lisäpeltiä laskiaispullaa, eli nopealla matikalla päälle 10 000 kappaletta! Siinä täytyis kyl mummojen ja pappojen kutsua koko bingoseurueensa koolle, jos tollanen määrä pullia halutaan saada hävitetyks söpössä pikku konditoriassa.
Saattaa kuulostaa tosi kiireiseltä, ja sitä se välillä onkin. Mutta sitä puolta rakastankin tässä työssä. Osaksi sen takia, että sillon kellon vilkuilut vähenee, kun ei tarvii toimettomana laskea, kuinka monta minuuttia pitää vielä odottaa ennen kuin voin karata. Lisäksi yötunnit ja ylityöt on leipomoalan TES:llä ihan kiva lisä opiskelijan kukkaroon. Pahimmillaan vappu- ja juhannussesonkien aikana työpäivät on saattanu mennä 13-14 tuntisiks, ja silloin kieltämättä työntekijää itkettää. Mutta jokes on you, palkkapäivänä itkeekin puolestaan pomo!
Jos mun täytyis antaa Top 4 tuotetta, joita suosittelen teille meidän leipomosta, ne olis:
Kermamunkki
Kebabpizza
Suklaamunkki
Mustikkapiirakka
Tänkin listan piti olla eka Top 5, mutta valehtelematta mun aika leipomossa on turruttanut mun maku- ja hajuaistin siihen pisteeseen, että kaikki maistuu vaan rasvalle ja sokerille.
Pieni aikahyppy tähän aamuun. Kello on 9:42, ja heräsin tää luonnos viimeistelemättömänä siihen, että meidän viestintävastaava on pommittanut mua soitoilla ja muistuttanut viestillä, että “totte blogi ????”. Pääsin töistä eilen puolelta öin, ja simmahdin saman tein nukkumaan.
Eli nyt speedrunnaan teille leipomolaiffin plussat ja miinukset:
Paljon nakkisuojia (Isoja pakastintiloja sekä walk-in -uuneja, joihin voi mennä piiloon. TIlat voivat väärinkäytettynä olla myös haitallisia).
TES:n määrittämät lisät on ihan ok kannustinloukku.
Sisäinen sokerihiirisi nauttii siitä, että tauoille voi napata pelliltä mukaan tuotteen jos toisenkin.
Susta tulee kaveriporukan Messias, kun oot se, joka tuo bileissä leivän pöytään (haha).
Opit leipomaan ja saatat innostua siitä arjessakin. (Tosin en ole itse kuin ehkä kerran innostunut leipomoon pullaa työajan ulkopuolella näiden vuosien aikana, eli se siitä plussasta)
Et voi etkä halua enää ikinä ostaa kauppojen paistopisteiltä tuotteilta, koska oot saanut yliannostuksen leipomolaiffista.
Työkavereista osa saattaa olla leipääntyneitä (haha) leipomotyöhön 30 vuoden työkokemuksella, minkä seurauksena heillä saattaa olla tarve purkaa patoumansa sinuun.
Ei etätyömahdollisuutta (red flag)
Kesäaikaan uunit laittaa perseen hikoilemaan huolella, kun valmiiksi +30 asteen lämmössä sun selkään hohkaa 3 jättiläisuunia 210-260 asteen lämmöllä.
Uskon, että mun työpaikka voi ulkoistaa mulle ensi kesän kesätyörekryn, eli laittakaa vaan jo nyt hakemuksia vapaa-aika@tuky.fi. Voin sit siitä lisätä jonkun hienon “Hakemuskäsittelijä”-tittelin mun linkkari-bioon.