mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | tammi 26, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Suosi julkista liikennettä. Kierrätä. Syö kasvisruokaa.
Ohjeita tuntuu tulevan joka tuutista ja koko ajan lähes kyllästymiseen asti. Miksi? Ei siksi, että se olisi ympäristöaktivistien propagandaa tai yksilön vapautta ja päätösvaltaa häiritsevää vihreän manifestin julistusta, vaan siksi, että ympäristöystävällisyys koskettaa meitä jokaista.
Yle uutisoi vuoden alussa, että ilmakehän otsonikerros on toipumassa. Sinivihreällä Telluksellamme tallustelevat kaksijalkaiset ovat näköjään sittenkin ottaneet ekologisuuden tosissaan. Ainakin osittain. Nyt kun tähän asti biojätteet ovat hyvin aikaa vievän operaation – lajittelun – johdosta suurin piirtein lähes aina joskus silloin tällöin ihan oikeasti menneet sekajäteastian sijaan oikeaan osoitteeseen, niin on vihdoin lupa taas jättää lajittelematta. Huokaistaan kaikki yhteen ääneen helpotuksesta. Niinhän se Yle uutisoi, ei ole enää syytä huoleen, maailma ei kaipaa enää pelastusta. Kierrättäminen on turhaa, puoliksi syödyt makkarat kelpaavat varmasti kaatopaikan nälkäisille rotille. Ostan supernopean auton ja huristan sillä huomisesta lähtien kouluun, vaikka matkan taittaisi todennäköisesti vikkelämmin jalkaisin tai pyörällä aamuruuhkista johtuen. Mutta ihan vain siksi, koska voin. Ekoteko on jo tehty. Vihreä planeetta säilyy ilman minunkin panostustani ja jälkeläiseni saavat sittenkin nauttia puhtaasta ilmasta, vedestä ja luonnosta.
Mutta ennen kuin otetaan ilo irti tästä otsonikerroksen tilan parantumisesta, voisin esittää muutaman kysymyksen. Voiko ihminen koskaan olla tarpeeksi ekologinen? Onko järkeä kierrättää, jos kukaan muu ei sitä tee? Miksen voisi pitää valoja päällä makuuhuoneessa, kun kirjoitan tätä blogia asuntoni keittiössä? Sitä paitsi aamuisin on mukavaa siirtyä peiton alta puoleksi tunniksi kuumaan suihkuun. Siinä veden loristessa herää päivään helpommin. Ja eikö se nyt ole ihan sama, jos muutama muovikääre eksyy biojäteastiaan.
Hyvät ihmiset, aloitan nyt hartaan saarnani, sillä ekologisuus on ollut koko pienen ikäni ja tulee tulevaisuudessakin olemaan minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Varautukaa ärsyyntymään, pyörittelemään silmiänne ja puhisemaan itseksenne ruutunne ääressä. Luvassa on vihreää tykitystä.
Äitini on aina opettanut minua ja sisaruksiani lajittelemaan lasit, metallit, biojätteen ja pahvit eri astioihin. Kierrätyksestä on tullut minulle tapa ja siksi esimerkiksi Parkin puutteelliset kierrätysmahdollisuudet häiritsevät minua suuresti. Parkin kierrätysjärjestelmä poistettiin käytöstä toimimattomuutensa vuoksi – vaikka tarjottiin lajittelumahdollisuutta, sitä ei osattu käyttää oikein. Jäsenistömme on lähes 2000 henkinen ja vaikka kaikki eivät käytäkään Parkkia, kierrättämättömyytemme on jo vakavammalla tasolla kuin yhden jäsenen kaiken-voi-laittaa-sekajätteeseen-mentaliteetin aiheuttama ympäristöhaitta. On totta, ettei kukaan voi tehdä muutosta yksin, mutta mitä jos kyse on kahdesta tuhannesta?
Olen myös huomannut Turun kauppakorkeakoulussa järjettömän paperinkulutuksen. En puhu pelkästä tulostuspaperista, vaan myös käsipaperista. Kenenkään kädet eivät ole niin valtavat, etteikö yksi – tai no, joissain tapauksissa kaksi – paperia riittäisi kuivaamiseen. Koulumme printterit ovat myös hyvin ahkerassa käytössä. Osaathan printata useamman sivun yhdelle A4-arkille ja tiesithän, että molemmille puolille arkkia on mahdollista tulostaa? Välillä luennoilla törmää professorin tulostamiin havainnollistaviin diagrammeihin, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut näyttää yhdellä PowerPoint-slidella tai ladata Moodleen.
Kuinka saisimme koulustamme ympäristöystävällisemmän? Liikkeen tulee lähteä meistä opiskelijoista kuin myös koulumme henkilökunnasta. Oman asenteemme muuttaminen ekologisuutta kohtaan on ensi askel suuremman haasteen selättämisessä. Kulutustottumuksien muuttaminen on meistä kiinni. Ekonomin ei tarvitse kasvaa muottiin, jonka mukaan maksimaalinen kulutus on tärkein saavuteltava asia. Vaikka dollaritkin ovat vihreitä, hyvinvointi ei synny pelkästään materiaa haalimalla; ympäristön tuhoaminen ei voi olla hyvinvointiyhteiskuntamme perustana. Toivonkin teiltä, jotka ette vihreän tykityksen alkaessa lopettaneet tämän kirjoituksen lukemista, että pohtisitte ja kertoisitte, mikä Turun kauppakorkeakoulussa on vikana ekologisesta näkökulmasta katsottuna. Mitä voitaisiin parantaa?
Perun siis sanani. Maailma kaipaa edelleen pelastusta ja ekoteko on jotain pysyvämpää ja jatkuvampaa kuin kirpparilöytö H&M:n alelaarin aarteen sijaan. Meistä jokainen varmasti toivoo, että omat lapsemme saavat nauttia samoista luonnon tarjoamista resursseista kuin mekin olemme saaneet. Otetaan siis itseämme niskasta kiinni yhteisen hyvän vuoksi. Ihan siksi koska voimme.
Laura Vähäsaari, Turun KY:n hyvinvointi- ja tutorointivastaava
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | loka 20, 2013 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Huh huh!
Tähän viikonloppuun on mahtunut niin suuria tunteita, juhlamieltä, kunnon TuKY-henkeä, iloa, naurua ja yhdessäoloa, unohtamatta tietenkään Sillis-hassuttelua.
Perjantaina kova odotus – ainakin #vujujännä –postauksista päätellen – viimein palkittiin ja saimme pukeutua parhaimpiimme juhliaksemme 63-vuotiasta Turun KY:tä VPK:n talolla. Viimeistään Finlandia-hymnin kuuleminen Cantus Mercurialiksen laulamana nosti varmasti jokaisen vieraan fiilikset juhlahuippuunsa.
Juuso Enala sai naurun raikaamaan salissa juhlapuheellaan ja hauskoilla Ulvila-viittauksillaan, mutta oma Irma Luhtamme, vuoden opettaja 2013, ei jäänyt suinkaan kakkoseksi kiitospuheellaan. Hetkeksi unohdin omat painiskelemiset ja turhautumiset TKMY1 –kurssin parissa. Tajusin, että ei Irma kiusallaan niitä hylsyjä minulle jakele.
Turun KY:n vuosijuhlia oli valmisteltu jo tovi, yli puoli vuotta, ja kovan työn hedelmät todella näkyivät viikonlopun aikana. Yhdistyksemme sai arvoisensa juhlat ja oli mukavaa huomata, että juhlavieraita oli paikalla enemmän kuin koskaan ennen. Toivottavasti paikalla olleet viihtyivät ja nauttivat olostaan! Kiitos onnistuneesta viikonlopusta vielä Turun KY:n emännälle ja isännälle sekä koko vuosijuhlatiimille ja tietenkin korvaamattomille nakeille, ilman teitä ei tämäkään tapahtuma olisi ollut mahdollinen.
Nyt kun vuosijuhlat on juhlittu, on aika suunnata katse loppuvuoteen. Haikeus otti allekirjoittaneesta vallan viikonlopun aikana pariinkin otteeseen, sillä aika on lentänyt kuin siivillä. Halusin tai en, hallitusvuosi lähenee loppuaan. Ei kuitenkaan vielä hoppuilla! Edessä siintävät vielä tuiki tärkeät Edarivaalit, johon tarvitaan teidän kaikkien panostusta, sekä monta muuta hupaisaa ja mieltä kohottavaa tapahtumaa.
Ennen tätä kaikkea koittaa kuitenkin syksyn ensimmäinen tenttiviikko. Ystävät, yrittäkää tsempata, vaikka välillä tuntuukin, että tummuvat illat ja kylmenevät ilmat ottavat yliotteen!
Muistakaa hengähtää välillä – käykää kaverin kanssa kahvilla tai hengittämässä hetki raikasta syysilmaa keuhkoihin. Jaksamista tenttiviikkoon!
Sofi Laiho
Hallituksen hyvinvointi- ja tutorointivastaava
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | maalis 24, 2013 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Viime blogikirjoituksessani keskityin puhumaan koulumme tutortoiminnasta ja jaoin omia kokemuksiani ja pohdintojani ”elämäni mahtavimmasta duunista”. Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman hyvinvointi- ja tutorointivastaavan toisesta vastuualueesta, nimittäin Edunvalvontajaoston luotsaamisesta ja siitä, miten EVAn vuosi on lähtenyt käyntiin.
EVAn hallitus kasvoi hurjasti viime vuodesta ja ainakin tähän asti on kirjaavaan joukkoomme pätenyt sanonta ”the more the merrier”. Iso konkkaronkkamme on lähtenyt vauhdikkaasti viemään yhä näkyvämpää ja aktiivisempaa EVAa eteenpäin ja lähemmäksi jäsenistöä. Toivottavasti ponnistukset ovat olleet huomattavissa ja toimintaamme mukaan lähteminen on yhä helpompaa. EVA’13 on ainakin nauttinut tähänastisen taipaleen jokaisesta hetkestä.
Kevään aikana olemme järjestäneet perinteisiä peli- ja leffailtoja, mutta halu luoda jotain uutta ja mahtavaa on suuri EVAn keskuudessa. Avaudu EVAlle –konseptilla, laskiaispullatervehdyksellä sekä parin vuoden takaa uudestaan henkiin herätetyllä Pidä kaverista huolta -kampanjalla haluamme edistää positiivista ilmapiiriä ja toisaalta kiinnittää huomiota opiskeluelämämme epäkohtiin. Näihin esiin tulleisiin epäkohtiin pyrimme parhaamme mukaan löytämään ratkaisun.
Ensi viikolla Facebookin Avaudu EVAlle –kysymyksen aiheena on alkoholittomat tapahtumat. Minkälaisen alkoholittoman tapahtuman te haluaisitte EVAn järjestävän? Kiinnostus muun muassa lautapeli- ja leffailtoja kohtaan on ollut harmillisen pientä, uudet ideat ovat siis meille enemmän kuin tervetulleita. Keväällä teettämämme Hyvinvointikyselyn mukaan yhä useampi teistä kaipaisi lisää alkoholittomia tapahtumia. Nyt annamme teille mahdollisuuden kertoa, minkä tyyppisiin tapahtumiin te mielellänne lähtisitte mukaan. Tykkää EVAn FB-sivusta niin pääset ensimmäisten joukossa ehdottamaan omaa ideaasi!
Tällä hetkellä suuremman osan ajastamme vie Hyvinvointipäivän suunnittelu. 16.4. Turun kauppakorkeakoulun käytävät pyhitetään opiskelijoiden hyvinvoinnille. Tarjoamme muun muassa mahdollisuuden ottaa osaa lääketieteenopiskelijoiden järjestämään ensiapukoulutukseen sekä puitteet päiväunien ottamiseen kesken koulupäivän.
EVAilun ohella olen viettänyt aikaa tutorhaastatteluiden parissa. Täytyy sanoa, että olen saanut tutorhakijoilta paljon arvokkaita vinkkejä EVA-työskentelyymme, etenkin nykyisiltä pupuilta. Moni mainitsi tutustuneensa jaostomme toimintaan vasta nyt keväämmällä ja kertoi EVAn olleen jaostoista kaikkein näkymättömin syksyn aikana. Tavoitteemme onkin, että jo alkusyksystä EVA tulisi yhtä tutuiksi pupuille kuin esimerkiksi KY-Sport tai NESU. Syksyllä luvassa on ainakin jo toistamiseen järjestettävä EVAn Alkoholiton Mökkiviikonloppu, Hyvä seksi –luento sekä ehkäpä historian ensimmäinen EVAn Pupuinfo, oh yes!
Lopuksi voisin vielä hehkuttaa, että EVAllakin on vihdoin oma sähköpostilistansa, KY-EVA. Liity listalle, niin saat opiskelijoiden edunvalvontaan ja hyvinvointiin liittyvät uutiset suoraan mailiisi!
Sofi Laiho
Turun KY:n hallituksen hyvinvointi- ja tutorointivastaava
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | helmi 17, 2013 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
No niin, here it goes: hyvinvointi- ja tutorointivastaavan vuosimallia 2013 ensimmäinen blogikirjoitus. Jännittää, naurattaa, lukeeko tätä kukaan, joovai vai ei vai.
Nyt kun tutorhaku on taas pyörähtänyt kunnolla käyntiin, päätin jakaa tässä blogikirjoituksessa ajatuksia omasta, itse asiassa yhä jatkuvasta tutorvuodestani ja tutorina olemisesta.
Kun keväällä 2012 sain kuulla päässeeni tutoriksi, ilolla ja riemulla ei ollut rajoja. Jes, saisin elää uudestaan pupusyksyn huikeine tapahtumineen, mutta hieman erilaisesta vinkkelistä, järjestävänä osapuolena. Saisin myös mahdollisuuden tutustua uusiin opiskelijoihimme jo heidän opintojensa alkutaipaleella sekä tutustuttaa heidät yliopisto-opiskelun saloihin. Ajatus, että minun pitäisi olla se ryhmän tietäväisin ja kokenein sekä opastaa puput uudelle kauppakorkeakoulutielle sai kieltämättä aluksi puntit hieman tutisemaan. Vedin kuitenkin reippaasti tummansiniset haalarit jalkaani ja suuntasin orientaatioviikolle valmiina toivottamaan pikkupupuset tervetulleiksi Turun kauppakorkeakouluun. Ehkä heitäkin jännittäisi koulun alku yhtä paljon kuin minua. Enpä tiennytkään vielä siinä vaiheessa, että se olisi alku elämäni hienoimmalle syksylle ja tutustuisin niin moneen mahtavaan ihmiseen.
Pupujaistunnelmaa 2012
Ekan illan bileet, Hengailuilta, KaupSu, Tutustumisbileet, Pupujaiset… Nämä tapahtumat ovat ehkä tutoreiden näkyvimpiä aikaansaannoksia niin pupujen kuin muidenkin opiskelijoiden silmissä. Itse olin mukana Pupujaistiimissä ja täytyy myöntää, että kokemus oli opettavainen. On kuitenkin hyvä muistaa, että tutorina toimiminen ei ole pelkkää pupujen kanssa juhlimista ja bileiden järkkäämistä. Ohjauksessa pääpaino tulee olla itse opinnoissa ja opiskelussa. Jokaisella pupulla on erilainen opiskelutausta; osa tulee suoraan lukiosta yliopiston penkille ja osa saattaa olla jo maisterivaiheessa. Tutorin vastuu on siis suuri, sillä kaikki tämä on otettava opastamisessa huomioon. Välillä uudet opiskelijat kyselivät sen verran visaisia kysymyksiä, etten osannut itse vastata. Onneksi muut auttavaiset tutorit, helposti tavoitettava tutorointivastaava sekä opintotoimisto olivat aina valmiita tarjoamaan apua ja ohjeita.
Parina hakemisen mahdollisuus tutorhaussa taisi tulla tänä vuonna monelle uutena yllätyksenä, myös allekirjoittaneelle, mutta toivottavasti uusi kokeilu kantaa hedelmää. Parihaun taustalla siintää ajatus siitä, että tutortoimintaan saataisiin mukaan mahdollisimman monta halukasta, hommalle omistautunutta ja reipasta kylteriä. Viime vuonna kun rannalle jäi valitettavan monta potentiaalista supertutoria.
Vuoden 2013 tutorointivastaavana minulle avautuu mahdollisuus nähdä ja elää pupusyksy vielä kolmannen kerran, taas hieman erilaisesta näkökulmasta kuin kaksi edellistä. En malta odottaa! Ensin on kuitenkin löydettävä tulevat superhypermaagiset tutorit. Haluankin kannustaa kaikkia teitä opiskelijatovereitani vuosikurssiin katsomatta hakemaan tutoriksi. Tähän duuniin pätee nimittäin sanonta: ”Vähän se ottaa, paljon se antaa”. Tehdään yhdessä uusien pupujen vuodesta ikimuistoinen!
Hakuaikaa on vielä pari viikkoa jäljellä, joten hae nyt!
Sofi Laiho
Turun KY:n hyvinvointi- ja tutorointivastaava 2013
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | syys 30, 2012 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Opiskelijaelämä voi joskus käydä rankaksi sekä fyysisesti että henkisesti. Sen lisäksi, että se tiukin kesäkunto alkaa kadota, niin joutuu sitä samaa rapistumista myös todistamaan peilistä. Tämän takia moni joutuu miettimään, että pitäisiköhän alkaa taas tehdä jotain? Mutta miten sitten aika riittää urheiluun, jos 3 kertaa viikossa on opiskelijarientoja?
Kysymys ei ole siitä mitä teet ne kolme päivää kun juot vaan siitä, mitä teet ne loput neljä päivää. Krapulassa treenaaminen ei tietenkään ole suositeltavaa. Kehityksen ja palautumisen kannalta treenin jälkeen ei kannattaisi nauttia alkoholia, mutta ainakin henkistä puolta se auttaa todella paljon. Jos treenaa neljänä päivänä viikossa ehtii hyvin saamaan itsensä kuntoon. Tämä on hyvä jakaa esimerkiksi kahteen aerobiseen ja kahteen lihaskuntoa kehittävään treeniin.
Selityksiä löytyy: ”Mutta sitten kun on koulujuttuja ja kaikkee muuta…”. Aika on aina järjestelykysymys, urheilun mahduttaminen aikatauluun voi vaatia uhrauksia, mutta se ei ole kenellekään mahdotonta. On helppo luistaa urheilusta, kun kehittää itselleen käsityksen, että enhän minä nyt kerkeä. Todellisuudessa asia on päinvastoin. Voit esimerkiksi herätä kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, jotta ehdit urheilla. Toinen hyvä tapa on jättää tarkoituksella hypäreitä lukujärjestykseen. Kun olet saanut hyvän rytmin urheiluun päälle, niin aikaa riittää aivan yhtä hyvin kaikkeen muuhunkin. Pitkään harrastettua lajiakaan ei kannata heittää hukkaan. Mene rohkeasti kyseisen lajin liiton sivuille ja katso sieltä, mistä Turusta löytyy seura, ja ota rohkeasti yhteyttä.
Kuinka sitten siitä mahdollisesti kertyneestä ylimääräisestä pääsee eroon? Kuten moni varmasti tietääkin, ei pelkällä urheilulla vielä saavuteta sitä unelmakroppaa. Ruokavalion täytyy tukea urheilua koko ajan. Lähdetään liikkeelle vaikka painonpudotuksesta. Ensimmäinen ja kaikkein tärkein fakta painonpudotuksessa on se, että on jäätävä miinuskaloreille (kulutat enemmän energiaa kuin syöt). Jos tässä epäonnistuu, paino ei putoa, eivätkä kaiken maailman rasvanpolttajat, superdieetit, himourheilu tai vastaavat keinot auta. Urheilu ja tietyntyyppiset ruokavaliot tietysti auttavat tähän pyrkimykseen pääsemisessä.
Jos ajatellaan rasvanpolttoa (massakaudella ruokavalio on toki erilainen), niin olisi hyvä painottaa proteiineja ja rasvoja, sekä vähentää samalla selvästi hiilihydraatteja. Lihaksisto tarvitsee proteiinia kasvaakseen, mutta myös hiilihydraatteja palautuakseen, joten niitäkään ei saa unohtaa. Ei kannata alkaa karpata tosissaan sillä kaikki liian äärimmilleen viety on yleensä pahasta. Suosittelen siis proteiineihin painotettua ruokavaliota. Miksi sitten rasvoja syödään, jos kerran pitäisi polttaa rasvaa? Keho on opetettava käyttämään rasvaa hiilihydraattien sijasta polttoaineena, jotta lopulta voidaan polttaa rasvaa. Kannattaa keskittyä syömään ns. hyviä rasvoja. Hyvä keino polttaa rasvaa on esimerkiksi HIIT. HIIT ei vie paljoa aikaa, eikä se polta samalla lihaksistoa samalla tavalla kuin pidemmät aerobiset harjoitteet. Urheilu aamuisin ennen aamupalaa on loistava tapa polttaa rasvaa, koska kehon hiilihydraattivarastot ovat tyhjät jolloin keho käyttää rasvaa polttoaineena. Lisätietoa HIIT:stä ao. linkistä.
http://musclenet.fi.customer.axxion.fi/hiit.php
Kaikkein vaikein asia urheilussa ja ruokavalion noudattamisessa on itsekuri. Heti kun päästät itsesi luovuttamaan, niin homma jää puolitiehen. Kun treenin jättää kerran väliin, jää se helposti toistekin tekemättä. Laihdutuksessa ja rasvanpoltossa ei ole helppoa tietä. Pahin vihollinen tässä projektissa tulee olemaan oma henkinen kanttisi, mutta sen voitettuasi se on myös paras ystäväsi. Kun tiedät olevasti kunnossa, ja tunnet sen kehossasi, on kaikki paljon helpompaa aamulla heräämisestä lähtien.
”The real workout starts when you want to give up”
Santeri Laine
Turun KY:n tutorointi- ja hyvinvointivastaava
Kirjoittaja on tehnyt comebackin kilpaurheiluun ryyppäämisen mystisestä maailmasta. Hän ei takaa vinkkiensä toimivuutta, vaikka onkin itse todennut niiden pätevän käytännössä.
