mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | syys 30, 2012 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Opiskelijaelämä voi joskus käydä rankaksi sekä fyysisesti että henkisesti. Sen lisäksi, että se tiukin kesäkunto alkaa kadota, niin joutuu sitä samaa rapistumista myös todistamaan peilistä. Tämän takia moni joutuu miettimään, että pitäisiköhän alkaa taas tehdä jotain? Mutta miten sitten aika riittää urheiluun, jos 3 kertaa viikossa on opiskelijarientoja?
Kysymys ei ole siitä mitä teet ne kolme päivää kun juot vaan siitä, mitä teet ne loput neljä päivää. Krapulassa treenaaminen ei tietenkään ole suositeltavaa. Kehityksen ja palautumisen kannalta treenin jälkeen ei kannattaisi nauttia alkoholia, mutta ainakin henkistä puolta se auttaa todella paljon. Jos treenaa neljänä päivänä viikossa ehtii hyvin saamaan itsensä kuntoon. Tämä on hyvä jakaa esimerkiksi kahteen aerobiseen ja kahteen lihaskuntoa kehittävään treeniin.
Selityksiä löytyy: ”Mutta sitten kun on koulujuttuja ja kaikkee muuta…”. Aika on aina järjestelykysymys, urheilun mahduttaminen aikatauluun voi vaatia uhrauksia, mutta se ei ole kenellekään mahdotonta. On helppo luistaa urheilusta, kun kehittää itselleen käsityksen, että enhän minä nyt kerkeä. Todellisuudessa asia on päinvastoin. Voit esimerkiksi herätä kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, jotta ehdit urheilla. Toinen hyvä tapa on jättää tarkoituksella hypäreitä lukujärjestykseen. Kun olet saanut hyvän rytmin urheiluun päälle, niin aikaa riittää aivan yhtä hyvin kaikkeen muuhunkin. Pitkään harrastettua lajiakaan ei kannata heittää hukkaan. Mene rohkeasti kyseisen lajin liiton sivuille ja katso sieltä, mistä Turusta löytyy seura, ja ota rohkeasti yhteyttä.
Kuinka sitten siitä mahdollisesti kertyneestä ylimääräisestä pääsee eroon? Kuten moni varmasti tietääkin, ei pelkällä urheilulla vielä saavuteta sitä unelmakroppaa. Ruokavalion täytyy tukea urheilua koko ajan. Lähdetään liikkeelle vaikka painonpudotuksesta. Ensimmäinen ja kaikkein tärkein fakta painonpudotuksessa on se, että on jäätävä miinuskaloreille (kulutat enemmän energiaa kuin syöt). Jos tässä epäonnistuu, paino ei putoa, eivätkä kaiken maailman rasvanpolttajat, superdieetit, himourheilu tai vastaavat keinot auta. Urheilu ja tietyntyyppiset ruokavaliot tietysti auttavat tähän pyrkimykseen pääsemisessä.
Jos ajatellaan rasvanpolttoa (massakaudella ruokavalio on toki erilainen), niin olisi hyvä painottaa proteiineja ja rasvoja, sekä vähentää samalla selvästi hiilihydraatteja. Lihaksisto tarvitsee proteiinia kasvaakseen, mutta myös hiilihydraatteja palautuakseen, joten niitäkään ei saa unohtaa. Ei kannata alkaa karpata tosissaan sillä kaikki liian äärimmilleen viety on yleensä pahasta. Suosittelen siis proteiineihin painotettua ruokavaliota. Miksi sitten rasvoja syödään, jos kerran pitäisi polttaa rasvaa? Keho on opetettava käyttämään rasvaa hiilihydraattien sijasta polttoaineena, jotta lopulta voidaan polttaa rasvaa. Kannattaa keskittyä syömään ns. hyviä rasvoja. Hyvä keino polttaa rasvaa on esimerkiksi HIIT. HIIT ei vie paljoa aikaa, eikä se polta samalla lihaksistoa samalla tavalla kuin pidemmät aerobiset harjoitteet. Urheilu aamuisin ennen aamupalaa on loistava tapa polttaa rasvaa, koska kehon hiilihydraattivarastot ovat tyhjät jolloin keho käyttää rasvaa polttoaineena. Lisätietoa HIIT:stä ao. linkistä.
http://musclenet.fi.customer.axxion.fi/hiit.php
Kaikkein vaikein asia urheilussa ja ruokavalion noudattamisessa on itsekuri. Heti kun päästät itsesi luovuttamaan, niin homma jää puolitiehen. Kun treenin jättää kerran väliin, jää se helposti toistekin tekemättä. Laihdutuksessa ja rasvanpoltossa ei ole helppoa tietä. Pahin vihollinen tässä projektissa tulee olemaan oma henkinen kanttisi, mutta sen voitettuasi se on myös paras ystäväsi. Kun tiedät olevasti kunnossa, ja tunnet sen kehossasi, on kaikki paljon helpompaa aamulla heräämisestä lähtien.
”The real workout starts when you want to give up”
Santeri Laine
Turun KY:n tutorointi- ja hyvinvointivastaava
Kirjoittaja on tehnyt comebackin kilpaurheiluun ryyppäämisen mystisestä maailmasta. Hän ei takaa vinkkiensä toimivuutta, vaikka onkin itse todennut niiden pätevän käytännössä.
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | huhti 16, 2012 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Joka vuosi on aika sille, kun ensi vuodelle tulee valita uusia opiskelijoita perehdyttämään lauma päteviä tutoreita. Kuitenkaan näiden henkilöiden valinta ei ole niin helppoa kuin ennalta voisi olettaa. Tänäkin vuonna hakemuksia tuli 63 kappaletta ja tehtävään voidaan valita vain 30 tutoria. Jokainen pystyy varmasti laskemaan matemaattisen toimituksen, vaikkei Irma Luhdan matriiseja olisi seurannutkaan. Todennäköisyyksien valossa voit katsoa vastapäätä istuvaasi tutorpyrkijää haastattelussa ja vain toinen teistä pääsee tavoiteltuun tehtävään. Tämä on kylmä fakta.
Voisin pohjustaa tutorvalintamenettelyä siitä tietämättömille: jokainen tutorkandidaatti lähettää hakemuksen, jonka jälkeen kaikki kutsutaan haastatteluun, jossa esitetään jokaiselle yksi henkilökohtainen opintoihin liittyvä kysymys (puutteellisen vastauksen ilmetessä on muilla mahdollisuus täydentää vastausta), jonka jälkeen seuraa ryhmäkeskustelu ennalta määrätystä aiheesta.
Pidemmittä jaaritteluilta mennään aiheeseen, joka varmasti kaikkia kiinnostaa: ensimmäisen kysymyksen arviointiperusteet. Ensimmäisenä vaikuttaa kuinka hyvin selviät omasta kysymyksestäsi. Kysymyksiä on eri vaikeusasteisia, joten ok vastaus vaikeaan kysymykseen voi vastata aivan hyvin erinomaista vastausta helppoon kysymykseen. Asiantuntevat lisäykset muiden puutteellisiin vastauksiin ovat myös arvokasta valuuttaa. Helpoissa kysymyksissä epäonnistuminen on pahempi kuin vaikeassa kysymyksessä osittainen haparointi.
Pupujaiset 2010, © Lauri Liljenbäck
Ryhmäkeskusteluissa tarkkaillaan hakijoita aivan eri kantilta. Moni ei tiedä mitä asioita kyseisissä haastatteluissa etsitään. Se että olet koko ajan äänessä ei välttämättä ole hyvä asia. Enemmän annetaan painoarvoa sille mitä suustasi tulee. Toinen todella tärkeä asia minkä ihmiset usein unohtavat on toisten huomioon ottaminen. Annatko muiden puhua puheenvuoronsa loppuun? Puhutko toisten päälle? Et osallistu huutokilpailuun, koska on vaikea saada puheenvuoroa? Näissä tilanteissa painoarvo kääntyy asiasisällölle, eikä äänenvoimakkuudelle. Muutama asiapitoinen kommentti voi voittaa jatkuvan puhumisen ilosta puhumisen. Itse ryhmäkeskustelun aihe ei todellisuudessa ole ainoa merkityksellinen asia, vaan käyttäytyminen tilanteessa vaikuttaa myös.
Kuitenkin tämän noin reilun puolen tunnin haastatteluiden perusteilla on päätöksien tekeminen tutoreista todella vaikeata. Tutorit valitaan yhdessä opintotoimiston kanssa niin, että opintotoimistolla on kaksi edustajaa ja TuKYllä yksi. Menestyminen haastattelussa siis vaikuttaa todella paljon, ja etenkin se millaisen vaikutuksen itsestäsi jätät. Erottuminen joukosta on tärkeää näin ison massan keskellä. On mahdotonta ennustaa kuitenkaan etukäteen kuinka hyvin joku selviää tutoroinnista, ja varmasti valitsematta jäi henkilöitä, jotka olisivat selvinneet tutoroinnista paremmin kuin joku toinen.
Tutorien valinta oli varmasti yksi haastavimpia tehtäviä mitä eteeni on tullut enkä toivo kenenkään joutuvaan vastaavaan tilanteeseen, jossa hyviä hakijoita on enemmän kuin paikkoja. Tutorina oleminen ei ole kuitenkaan ainoa tapa tutustua uusiin pupuihin vaan omalla aktiivisuudellasi voit vaikuttaa tähän todella paljon. Kuitenkin joka vuosi on mahdollisuus hakea uudelleen tutoriksi, vaikka ei ensimmäisenä vuonna olisi päässytkään.
-Santeri Laine
Turun KY:n hyvinvointi- ja tutorointivastaava
mennessä Sosiaalipoliittinen vastaava | tammi 15, 2012 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Pimeänä, synkkänä, värittömänä ja lumettomana talviaamuna saapuu joukko opiskelijoita Turun kauppakorkeakoulun ovista sisään. Jätettyään naulakkoon täysin uniikin, mustaa hohkavan villakangastakin, on aika mennä luentosaliin. Istuessaan luentosalissa opiskelija katsoo ympärilleen ja miettii, onko hän edelleen ulkona vai miksi kaikki näyttää niin samalta. Hän varmistaa ettei hän ole enää unessa, eikä sisätilan lämpötila tai tuulisuus vastaa ulkona olevaa säätilaa. Hän huomaa vallitsevan värimaailman, kylmiä synkkiä värejä; mustaa, sinistä, harmaata.
Kävellessä koulumme käytävillä on nähtävissä selvä trendi pukeutumisessa. Pääosin vallitsee synkät, tummat värit sekä muutenkin erikoisempaa pukeutumista on vaikeampi löytää. Lähes tuntuu siltä että Stockmannin Oneway-osasto on kielletty kokonaan, ja suuntana on miesten ja naisten pukeutuminen. Mihin onkaan kadonnut pirteät ja kirkkaat värit kuten punainen, keltainen, pinkki, turkoosi ym.? En ihmettele, että muissa tiedekunnissa pidetään kauppislaisia stereotyyppisenä neule/kauluspaita-väkenä. Pientä vaihtelua tuovat onneksi espoolaishuivit kaulan ympärillä neuleen kanssa.Tosin jos asiaa miettii tarkalleen niin jostainhan niiden stereotypioiden on muodostuttava.
Tottakai ollessamme tässä nimenomaisessa koulussa tulee vastaan päiviä ja tilanteita, jolloin on oltava vähintään smart casual-koodiin sopivat vaatteet päällä. Väittäisin kuitenkin, että LRYB- tai TJ5-luento eivät ole näitä tilaisuuksia. En uskoisi, että yksikään opettaja arvioi tuloksiasi sen mukaan istutko tunnilla kirjavassa RipCurlin hupparissa vai mustassa Hilfigerin neuleessa, etenkään kun tenteihin ei toistaiseksi tarvitse liittää omaa kuvaansa. Miksei koulussa voisi kävellä college-housuissa? Enemmän ehkä odotan kuitenkin, että onepiece-muoti saavuttaisi Kauppakorkeakoulun pukeutumisessa.
YTHS teetti Turussa muutama vuosi sitten tutkimuksen, jonka tuloksista selvisi, että Turun Kauppakorkeakoulussa on ihmisillä suhteutettuna opiskelijamäärään kaikkein eniten ulkonäköpaineita. Onhan kuitenkin tavoitteenamme tulla koviksi bisnesnaisiksi ja -miehiksi, joten ymmärrän tutkimuksen tuloksen. Kuitenkaan jokainen päivä käytävillä ja tunneilla ei ole työhaastattelua, joten miksei voisi olla värikkäissä, mukavissa vaatteissa ilman meikkiä parantamassa aikaansa konttauksessa Mercan päästä päähän?
-Santeri Laine
Kirjoittaja on TuKYn hallituksen hyvinvointi- ja tutorointivastaava 2012.
