Hömppä-narikka

Tuntuu, että kouluhommiin hukkuu jo nyt, vaikka viimeinen periodi on vasta pärähtänyt käyntiin. Kalenteri täyttyy dediksistä ja päivän tunnit vuorottelevat kokousten, raporttien ja Zoom-luentojen välillä. Kun viimeinen etäluento päättyy neljältä, jatkuvat kouluhommat sängystä käsin vielä useamman tunnin ajan. Valitettavan usein päivä päättyy läppärin kiinni paiskaamiseen, kun tuntuu siltä, että pää räjähtää hetkenä minä hyvänsä.

On vaikea erottaa vapaa-aikaa koulu- tai työpäivästä, kun työskentely-ympäristö on sama kuin se ympäristö, missä olisi päivän päätteeksi tarkoitus rentoutua ja viettää omaa aikaa. Raja näiden kahden välillä hämärtyy, mikä tekee koulun käynnistä –ainakin omalla kohdallani– vielä astetta rankempaa. Päivät alkavat keskimääräisesti samoihin aikoihin, mutta päättyvät huomattavasti myöhemmin verrattuna edellisvuoteen, eikä samassa ajassa saa millään tehtyä yhtä tehokkaasti hommia kuin esimerkiksi Hiljastossa. Päivän päätteeksi sitä haluaa vain rentoutua ja laittaa aivot narikkaan. Silloin ei tee mieli uppoutua Hesarin uusimpiin artikkeleihin, lukea postiluukusta tipahtanutta Talouselämää tai tarkastella pörssin viimeisimpiä nytkähdyksiä. Tai ei ainakaan minun tee. Päinvastoin, silloin aivot suorastaan huutavat hömppää; jotain, minkä katsomisessa ei tarvitse keskittyä, pinnistellä tai oikeastaan edes ajatella. Kunhan vaan voi katsoa töllöttää.

Olen löytänyt kevyistä hömppäsarjoista pelastuksen stressaaviin hetkiin, jolloin tekee mieli vain käpertyä peiton sisään ja upota koristetyynyjen sekaan sohvan nurkkaan. Itsetuntoani kuitenkin nakertaa kommentit, joita saan, kun jään kiinni hömpän katsomisesta. Kuulen nimittäin aivan liian usein kommentteja kuten: ’’Sä oot liian fiksu kattomaan tollasta hömppää’’ tai ’’Etkai sä oikeesti kato tollasta roskaa’’. Katson, kiitos kysymästä.

Luonteeltani olen tyyni, mutta jostain syystä tällaiset kommentit saa otsavaltimoni pullistumaan. Mikä surullisinta, kuitenkin samanaikaisesti epäluulon ääni pääni sisällä saa minut kyseenalaistamaan omaa rentoutumistapaani; olenko yksinkertaisempi ihminen, koska käytän vapaa-aikaani kevyiden, informaatioköyhien sarjojen katsomiseen? Enkö hyödynnä aivojeni koko potentiaalia? Olenko nolo aikuisraakile, kun 22-vuotiaana olen tehnyt kestotilauksen Disney + -palveluun?

En. Hömpän katsominen (tai kuunteleminen) ei määrittele ketään. Ei missään nimessä. Siksi kenenkään ei pitäisi joutua häpeillä omaa tapaansa rentoutua, saatikka joutua perustelemaan sitä kenellekään toiselle. Ihmiset nimittäin latautuvat eri lailla, olen oppinut sen kantapään kautta; jotkut latautuvat viettäen aikaa kaverin kanssa, jotkut kuuntelemalla podcasteja lenkkeillessä ja jotkut katsomalla hömppää. Parasta on, että oman rentoutumistavan voi valita sen mukaan, mikä itselle missäkin tilanteessa sopii. Liputan jokaista yllä olevaa rentoutumistapaa, mutta harmittaa, että viimeisenä mainittu ei ole yhtä ’’yleisesti hyväksytty’’.

En suoraan sanoen ymmärrä, miksi hömpän katsominen leimataan typeräksi ajanvietteeksi? Tai miksi ajanvietteitä ylipäänsä arvotetaan ulkoisen annin kautta? Minun tai sinun hömpän katsominen ei ole keneltäkään muulta pois, mikäli oma pää vain vielä kestää ruudun tuijottamista. Ja jos ei kestä, niin onneksi on kuunteluvaihtoehtoja.

Minä ainakin jätän, ja tulen jatkossakin jättämään, aivoni hömppä-narikkaan kun koen sen tarpeelliseksi. Ehkä useamminkin. Suosittelen sinuakin tekemään niin, sikäli mikäli se tuntuu sinusta oikealta. Aina ei tarvitse suorittaa ja paahtaa menemään, varsinkaan vapaa-ajan ja latautumisen kustannuksella. Nyt jos koskaan on tärkeää pitää itsestä huolta ja olla itselle armollinen.

Fellow hömpän ystäville, tässä ovat tämänhetkiset suosikkini:                   

  • Dallasin Täydelliset Naiset     (Cmore)
  • Täydelliset naiset                    (Disney+)
  • Sunnuntailounas                    (Cmore)
  • Selviytyjät Suomi                    (Ruutu)
  • Selling Sunset                         (Netflix)
  • Aamulypsy                              (Supla)
  • Aki Linnanahde Talk Show    (Spotify/YouTube)

Tiia Maukonen
Viestintävastaava

Haku vuosijuhlatiimiin on auki!

Hei sinä siellä! Juuri sinä! 

Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus olla mukana järjestämässä Turun KY:n arvokkainta juhlaa. Tänä vuonna rakas TuKY täyttää 71 vuotta ja nyt on aika kerätä tehotiimi järjestämään tämä vuoden kohokohta eli vuosijuhlat. 

Nämä 71. vuosijuhlat tulevat symbolisoimaan uuden aikakauden alkua ja vahvaa yhteenkuuluvuutta, joka ei katoa edes poikkeuksellisissa maailmanoloissa.  Vuosijuhlat eivät ole ainoastaan yksi ilta vaan kokonainen juhlakausi, joka jättää ikuisen jäljen ja lämpimän muiston jokaiseen osallistujaan.  Tänä vuonna on luvassa juhlakausi, joka tulee kunnioittamaan perinteitä ja tuomaan uusia konsepteja. 

Kahden emännän johdolla vuosijuhlatiimi vastaa Turun KY:n 71. vuosijuhlakauden ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta.  Koska tämä juhla koostuu useammasta osasta ja on todella suuri kokonaisuus, niin tarjolla on tehtäviä monipuolisesti jokaiselle vuosijuhlakauden järjestämisestä kiinnostuneelle. Olitpa etäilevä pupu tai gradua kirjoittava rusakko, et varmasti tule katumaan tiimiin lähtemistä!

Vuosijuhlatiimi tulee muodostumaan vuonna 2021 tiimeistä, jotka on koottu aikaisempien vuosien kokemusten perusteella ja työtaakkoja jaettu mahdollisemman tasaisesti. Tiimihaun ja perehdytyksen jälkeen määritellään tarkemmat vastuualueet tiimin sisällä. 

Vuonna 2021 tiimiin valitaan 11 mahtavaa persoonaa ja vastuualueita on seuraavia: 

– Fiinitiimi (2 hlö): Vastuussa Pääjuhlasta
– Juhlatiimi (2 hlö): Vastuussa Cocktail-tilaisuudesta, jatkoista ja jatkojen jatkoista
– Sillistiimi (2 hlö): Vastuussa Silliksestä
– Markkinointitiimi (2 hlö): Vastuussa viestinnästä ja visuaalisesta ilmeestä
o Edellytämme tähän pestiin jonkinlaista kokemusta AD-tehtävistä tai muita soveltuvia taitoja
– Rahoitustiimi (3 hlö): Vastuussa yritysyhteistyöstä ja rahoituksesta
o Yksi controller
o Kaksi yrityssuhdevastaavaa
o Tarkennathan hakemuksessasi, kumpaan tehtävään haet 

Nyt on etsinnässä oma-aloitteisia, tehokkaita ja luovia kuntalaisia, joilla on halua kehittää tapahtumaa eteenpäin. Toivomme että hakijat pysyvät sitoutumaan projektiin täysillä ja ovat sopeutumiskykyisiä, kekseliäitä ja motivoituneita. 

Tiimeihin haetaan yksin ja hakea voi vuosikurssista riippumatta. Jos tunnistit itsesi kuvauksesta ja palava halu osallistua heräsi, lähetä meille vapaamuotoinen hakemuksesi, jossa mainitset seuraavat asiat: 

– Mihin tiimiin haet ensisijaisesti (max. 3 tiimiä tärkeysjärjestyksessä)?
– Millaista kokemusta tai osaamista sinulla on, joka voisi hyödyttää sinua tässä tehtävässä?
– Kuvaile visiotasi 71. vuosijuhlille (voit halutessasi lisätä hakemukseesi visuaalisen elementin esim. mood boardin)
– Oletko ollut TuKYn toiminnassa mukana? Missä?

Aiempi kokemus muiden tapahtumien, erityisesti vuosijuhlien, järjestämisestä katsotaan eduksi, mutta ei ole välttämätöntä. Haku aukeaa tiistaina 16.3. ja hakemukset tulee toimittaa osoitteeseen kulttuuri@tuky.fitiistaihin 30.3. klo 23.59 mennessä. 

Lisätietoa pesteistä ja tiimeistä saa vuosijuhlatuottajaparilta Anastasia Goryshinalta (angory@utu.fi) ja Anna Sandilta (aesand@utu.fi). 

Onnea kaikille hakijoille, odotamme innolla hakemuksianne! 

Terveisin, 
Anastasia ja Anna

Kenen harteilla lepää vastuu?

Huomaan usein käyttäväni arkikielessä ilmaisuja, joiden avulla ulkoistan itseni käsittelemäni aiheen ulkopuolelle. ”On niin kurjaa, kun kukaan ei pyri tutustumaan porukan ulkopuolelle jääneisiin opiskelijoihin.” Tarkoitukseni on varmasti hyvä, kun pyrin nostamaan näitä aiheita tapetille, mutta miksi aina saan ongelmat kuulostamaan muiden ihmisten syyltä? Ajatushan on sama, kuin sanoessa: ”On niin kurjaa, kun me emme tee mitään sen eteen, että tutustuisimme porukan ulkopuolelle jääneisiin opiskelijoihin.” Noh, mitä väliä? Jos pointti kerran on sama, niin miksi takerrun mitättömiin sanamuotoihin? Ero näiden kahden toteamuksen välillä on kuitenkin mielestäni valtava. 

Kieli on ajattelun väline. Olen yritysviestinnän sivuaineopintojeni aikana päätynyt käyttämään tätä ah, niin puhkikulunutta ilmaisua varmasti kymmenet kerrat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kliseet ovat usein kliseitä syystä. Ihminen käyttää kieltä ja erilaisia merkkijärjestelmiä välineenään ongelmanratkaisussa ja hallitakseen sosiaalisia tilanteita. Kieli määrittää sitä, miten hahmotamme ja jäsennämme omaa todellisuuttamme. Siksi on mielestäni tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä käyttämämme kieli oikeastaan kertoo ajattelustamme.

Havaittuani tämän oman taipumukseni jättäytyä itse aina aktiivisesta tekijän roolista ulkopuolelle puhuttaessa siitä, mitä kaikkea ihmiset tekevät väärin – tai mitä heidän tulisi tehdä – olen alkanut havaitsemaan tätä ilmiötä myös muiden ihmisten kielessä. En ole rehellisesti sanottuna varmastikaan oikea ihminen saarnaamaan tätä ilo- tai vaihtoehtoisesti surusanomaa yhtään kenellekään, sillä olen itse nähnyt valon vasta muutamia päiviä sitten. Tahdon kuitenkin haastaa myös muut tarkkailemaan ympärillään tapahtuvaa kielenkäyttöä, ja analysoimaan sitä myöden lähellä olevien ihmisten ajatusmaailmaa liittyen vallitseviin ongelmiin. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

Oli sitten kyse yksinäisyydestä, mielenterveydestä, tasa-arvosta tai mistä tahansa muusta ajankohtaisesta ongelmasta, käy keskustelu usein kuumana. Ja hyvä niin. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten lähes jokainen meistä ulkoistaa enemmän tai vähemmän huomaamattaan itsensä ongelman ulkopuolelle. Sanomalla ”Mikseivät opiskelijat/opettajat/ihmiset/miehet/naiset/pääministeri/TuKYn hallitus tee mitään?” viestittää huomaamattaan ajatusta, että itse ei ole tehnyt mitään väärää, eikä omassa toiminnassa ole mitään korjattavaa. Syyllistyn tähän itse surullisen usein. 

Kokeilin muutaman päivän ajan muuttaa kaikki nämä ilmaukset me tai minä -muotoon. ”Miksen minä ole nähnyt vaivaa tutustuakseni porukan ulkopuolelle jääneisiin?” Toki on asioita, joihin en ihan oikeasti voi vaikuttaa. Huomasin kuitenkin näiden muutaman päivän aikana useita tilanteita, joissa salakavalasti vieritin syyn muiden niskoille, vaikka olisin hyvin voinut itse tehdä asialle myös jotain. Tämä ilmiö on oikeasti melko vaarallinen.

On niin ihanan helppoa olla hyvä ihminen ja puhua kovaan ääneen yhteiskunnan ongelmista. Voisin kuvata tätä suorastaan lempiharrastuksekseni. Välittömästi, kun tulisi katsoa itseään peilistä – ja tunnistaa oma passiivisuus – jonka jälkeen se tulisi vielä tunnustaa ääneen, alkavat polvet usein tutista. Tunnustaudun itse aktiiviseksi sädekehäni kiillottajaksi, joten tämän kaltainen omien virheiden ja kuolevaisuuden myöntäminen tuntuu äärimmäisen pahalta.

Uskon tämän kuitenkin kannattavan. Useammin tulisi huomata hetket, joissa vierittää vastuun ainoastaan yksittäiselle toimijalle/koko yhteiskunnalle lukuun ottamatta itseään, vaikka oikeasti olisi itse kykeneväinen toimimaan. Toki teot ovat usein näissä asioissa sanoja arvokkaampia, mutta uskon itse tekojen usein lähtevän niistä sanoista sekä ajatusmalleista niiden takana. Mikäli niitä ei ensin muokata, ei näitä urotekojakaan synny samaan tahtiin.

Erityisesti aikana, jona ongelmia tuntuu olevan enemmän, kuin energiaa keskustella niistä, olisi jokaisen meidän tärkeää tunnistaa oma vastuumme niihin vaikuttamisessa. On myöskin huomattavaa, että ongelmista kumpuavaa ahdistusta usein helpottaa hieman se, kun muuttaa ajatteluaan niin, että uskoo itse voivansa vaikuttaa asioihin. Tämä ajattelutapa auttaa saavuttamaan edes hetkellisen hallinnan tunteen aikana, jona kaikki tuntuu yhdeltä valtavalta kaaokselta.

Miksi minä en ole auttanut yksin jäänyttä? Miksi minä välitän naisvihaa omassa puheessani? Miksi minä vahvistan klikkiytymistä? Voisinko minä tehdä jotain muiden opiskelijoiden jaksamisen eteen? Mitä minä voisin tehdä yhteishenkemme puolesta? Miksemme me ota vastuuta näiden ongelmien ratkaisemisesta? Miten me voisimme auttaa koko yhteisöä jaksamaan näiden vaikeiden aikojen yli?

Oivaltavaa alkuviikkoa teille, rakkaat kuntalaiset. Pidetään toinen toisistamme huolta, eikä unohdeta omaa rooliamme potentiaalisina hyväntekijöinä sekä ongelmanratkaisijoina.

Alina Nikula
Myyntipäällikkö

 

Hae Tukiopiskelijaksi!

TuKY ja EVA hakevat Tukiopiskelijoita Terve Mieli -hankkeeseen!

Koetko, että haluaisit olla mukana tukemassa kanssaopiskelijoittesi hyvinvointia ja jaksamista? Onko sinulle helppo puhua? Koetko olevasi helposti lähestyttävä ja keskustelet mielelläsi ihmisten kanssa? Jos vastasit kyllä, hae nyt tukiopiskelijaksi!

Tukiopiskelijan tehtävänä on toimia matalan kynnyksen tukimahdollisuutena kanssaopiskelijoille. Tukiopiskelijaan voi ottaa yhteyttä kohdatessa ongelmia esimerkiksi opiskeluissa, parisuhteissa ja ylipäätään omassa jaksamisessa. Tukiopiskelijalle jaetut tiedot ovat luottamuksellisia. Tukiopiskelijan tehtävä ei kuitenkaan ole toimia terveydenhuollon ammattilaisena, vaan tarjota vertaistukea ja toimia henkilönä, johon on helppo olla yhteydessä. Tarvittaessa tukiopiskelija osaa ohjata ammattilaisavun piiriin. Varsinkin näin korona-aikaan opiskelijoiden yksinäisyys on ollut hälyttävässä kasvussa – tukioppilaana pääset toimimaan korvaamattoman tärkeänä keskusteluapuna.

EVA on tällä hetkellä aktiivisesti kehittämässä tukiopiskelijatoimintaa niin, että se palvelisi paremmin sekä tukiopiskelijoita että apua tarvitsevia. Tällä hetkellä tukiopiskelijaan voi olla yhteydessä esimerkiksi Whatsappilla ja sähköpostilla, mutta mukaan ollaan tuomassa myös matalamman kynnyksen kanavia, kuten yhteydenottolomaketta. Tukiopiskelijatoimintaan on myös haussa yhteistyökumppani, joka mahdollisesti tarjoaisi tukiopiskelijoille aiheeseen liittyvää koulutusta.

Olet etsimämme henkilö, jos sinulta löytyy avoimuutta ja kiinnostusta toimia erilaisten ihmisten kanssa. Olet luotettava ja helposti lähestyttävä ja kunnioitat tehtävän luottamuksellisuutta. Tehtävään voi hakea kuka tahansa vuosikurssista riippumatta.

Täältä löydät vielä lisää infoa tukiopiskelijoista ja Terve Mieli -hankkeesta!

Hae tehtävään 28.3. mennessä lähettämällä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen sopo@tuky.fi. Vastaathan hakemuksessasi seuraaviin kysymyksiin: Miksi juuri sinä olisit sopiva tukiopiskelijaksi? Millaisista kokemuksista voisit tarjota vertaistukea (esimerkiksi mielenterveysongelmat, päihdeongelmat, ajanhallinta yms., lisää esimerkkejä löytyy yllä olevasta linkistä)?

Kaikkiin hakijoihin ollaan yhteydessä hakuajan päätyttyä. Ethän epäröi kysyä lisätietoja, kerromme mielellämme lisää!

P.S. Vaikka et haluaisikaan itse tukiopiskelijana toimia, pidäthän mielessä, että luotettavaa keskusteluapua on tarjolla, jos kohtaat ongelmia. Tukiopiskelijoihin voit ottaa yhteyttä kaikenlaisissa asioissa, pienissä tai isoissa. Älä jää painimaan vaikeuksien kanssa yksin.

BCG Internships 2022

BCG Internships 2022

Unlock your potential as a Visiting Associate in 2022

As a Visiting Associate, you will learn how to tackle complex problems and facilitate change for lasting impact. You will work side-by-side with BCGers and our clients to tackle challenges together. Fast-track your career and discover what your future at BCG could look like.

WE OFFER

  • Two months of work experience in an actual consulting project
  • Training sessions on essential consulting skills
  • Social activities for team-building and networking
  • Flexible start and end dates

YOU HAVE

  • Outstanding academic achievements
  • Strong analytical and interpersonal skills
  • Intellectual curiosity and great ambition

KINDLY INCLUDE:

CV & cover letter, university transcripts, upper secondary school grades (matriculation examination)

Apply online at on.bcg.com/helsinkiva2022 by April 11, 2021

Questions? Contact us at recruiting.hel@bcg.com