Lue laskista ja nai lääkäri

”Lue laskista ja nai lääkäri, se voi muuttaa sun työn perässä”

Näillä sanoilla isäni taannoin lähetti minut matkaan kohti Turkua ja opintoja.

Silloin olin varma elämäntehtävästäni, minusta tulee suuri herra suurella palkalla. Olin varma, että näin sen kuuluu olla ja se on elämän ensimmäinen prioriteetti.

Mietin niitä tapoja joilla saavuttaa tämä ennalta määrätty kohtaloni. Niitä tapoja joilla päädyn bemarin takapenkille, enkä suinkaan rattiin kuin alhainen keskijohdossa puurtava keskinkertaisesti menestynyt perheenisä.

Muistin isäni neuvon laskiksen lukemisesta. Neuvon lääkärin naimisesta sivuutin vielä.

Kuin kuka tahansa nuori keskinkertaisen ahdasmielisesti ajatteleva kauppatieteilijän alku olisi tehnyt, niin minäkin tutkin tilastoja. Laitoin kokoomuslasit päähän ja avasin vielä tuolloin melko uuden läppärini. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvien tilastojen valossa isäni vaikutti melko viisaalta mieheltä. Ekonomien palkkavertailuissa laskista lukeneet olivat usein kärjessä, tai tilastosta riippuen ainakin siellä kärjen tuntumassa.

ptg02208115

Kevät tuli niin nopeasti ettei kerennyt kannua huutamaan. Tämä täydellisen tarkoituksenhakuisesti hankittu informaatioläjä taskussani täytin hopsini pääaineena laskentatoimi ja rahoitus. Olin täydellisen varma tehneeni oikean valinnan. Olin varma laskentatoimen olevan se järjen ääni loputtomien powerpointtien ja teennäisten jää-lattejen maailmassa. Se avain toimistoon parhaalla näköalalla.

En sano tehneeni väärää päätöstä. En oikeastaan sano mitään päätöksestäni, tai yritä ohjata ketään mihinkään suuntaan valinnoissaan. En myöskään sano mitään elämän prioriteettien muuttumisesta.

Sanon päätöksentekoprosessini olleen täysin naurettava. Lähtökohdat joista ryhdyin pääainetta ja elämäntehtävää hakemaan olivat aivan täysin väärät ja isäni olisi saanut kerrankin tyytyä kuuntelemaan valintojani eikä tekemään niitä.

Minkälaisen neuvon olisin jälkikäteen ajateltuna isältäni toivonut?

Ehkä se kuuluisi jokseenkin näin: ”Lue sitä mikä kiinnostaa ja nai se tyttö jonka haluat”

Meillä on usein huomattava potentiaali kehittää itseämme alalla joka aidosti kiinnostaa. Toisaalta itsensä kehittäminen jossain, johon perehtyäkseen täytyy käydä taistelu itsensä kanssa siitä mikä on toivottavaa ja mitä minun kuuluu tehdä, on hyvin vaikeaa. Useimmiten suurin potentiaalimme onkin juuri siellä, mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluamme tehdä.

Meillä on myös valitettavasti usein taipumusta vaikeissa ja suurissa päätöksissä nojautua ulkoa tuleviin neuvoihin ja informaatioon, vaikka päätös koskisikin vain itseämme.

Uskallan täysin epätieteellisesti väittää, että kukaan maailman menestyneimmistä ihmisistä ei ole päässyt pyramidin huipulle tekemällä asioita joita he kokevat, että heidän tulee tehdä.

He ovat siellä tekemällä sitä, mitä he haluavat tehdä.

Tilaa unelmille

Muumipapan mielestä oli kyllä hieman kauheata sahata rikki oma lattiansa, mutta samalla se tuotti syvää tyydytystä. – Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.
– Muumipappa

On vaikeaa päästää irti sellaisista unelmista, joiden eteen on tehnyt valtavasti töitä ja joiden oli ajatellut seuraavan mukana koko loppuelämän. Että juuri tämä oli se yksi unelma, joka minulle oli annettu ja sen, jos minkä saavuttaminen olisi kaikkein merkityksellisintä. Vaatii rohkeutta todeta, ettei tämä unelma ollutkaan minua varten. Ajan myötä huomaa, että kuolleen unelman tilalle tulee uusia haaveita. Erilaisia, mutta yhtä tosia sellaisia.

Pieni perfektionisti sisälläni on viimeisen vuoden aikana oppinut laittamaan sitä pipoa vähän vähemmän kireälle. On lopulta varsin yhdentekevää, jos en juuri nyt pääse tästä tentistä läpi. Eikä ole katastrofi, jos juuri nämä sitsit eivät nyt myy loppuun. Riittää, että osallistujilla on hyvä meininki. Ruoan lämpötila tai koristeiden näyttävyys ovat lopulta vain detaljeja. Elämme tunnelmasta, kavereista ympärillämme, uusien ystävyyssuhteiden alusta – emme laskemalla ihmisten lukumäärää Parkilla tai keskittymällä niihin, jotka eivät tulleet. Ja niin: ei ollut maailmanloppu, ettei minusta tullutkaan maailmanluokan kilpauimaria.

Jos kaikki olisi täydellistä, ei mikään kai lopulta enää tuntuisi miltään. Muumipappamaiset oivallustuokiot kesken lattian sahauksen, vahauksen tai minkä tahansa muun askareen eivät sykähdyttäisi samalla lailla. Siksi on erinomaisen okei välillä pysähtyä ja myöntää itselleen: kaiken ei aina tarvitse mennä täysin nappiin. Ilman epäonnistumisia ja keskinkertaisuutta ei olisi niitä hetkiä, joiden aikana unohtaisi kaiken muun. Jolloin todella tuntisi olevansa elossa.

Meillä Turun KY:llä kymmenet ja taas kymmenet vapaaehtoiset tekevät vuodesta toiseen työtä yhteisen päämäärän eteen: jotta meillä kaikilla olisi paras mahdollinen opiskeluaika. Toivottavasti näiden yhteisten ponnistelujen tuloksena olemme kaikki saaneet kokea hetkiä, joiden muistoa vaalimme vielä vuosia opiskeluaikojen jälkeen! Ehkä et pelännyt huomista Montun tanssilattialla, sitsasit selkä hiessä Parkilla tai hurvittelit hurjasti Kulttiksen exculla? Yhtä kaikki, on mieltä lämmittävää huomata, miten yhteisömme elää ja kehittyy. Toivottavasti se ei koskaan tulekaan valmiiksi, jotta aina olisi tilaa unelmoida. Epätäydellisyys luo jatkumon: jätä siihen itse oma jälkesi!

Miika Tiainen
NESU-vastaava
nesu@tuky.fiMiika Tiainen