mennessä admin | helmi 16, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Ennen kuin pääsen blogini varsinaiseen aiheeseen, on sanottava, että eilinen excursio Kyykän MM-kisoihin Tampereelle oli eräs tähänastisen opiskeluaikani parhaimmista reissuista. Vähän kuin ulkomailla oltaisiin oltu, toisin sanoen Hervannassa. Tutustuimme teekkareihin, jotka mm. ystävällisesti opettivat ensimmäisessä ottelussamme minulle ja hallituksen varapuheenjohtajalle miten koko lajia pelataan. Harjoitteluhan on tunnetusti lahjattomia varten ja lisäksi Turun KY:n jalojen kyykkäperinteiden vastaista. Päivän kohokohtana voitimme perinteisen TuKY – Boomi ystävyysottelun. Ehdimmepä käydä liikuntavastaavan vanhempien luona vätköilläkin ja päivän päätimme saapumalla boomareiden tiloihin Sorin klubille juhlimaan, saunomaan ja aiheuttamaan hämmennystä. Toivottavasti ensi vuonna mennään isommin ja äänekkäämmin paikalle, itse ainakin lähden satavarmasti. Suurkiitos KY-Sport!
KY-Sportin pojat MM-Kyykässä
Sitten varsinaiseen aiheeseen. Nykyään tuntuu, että printtimedioiden kuolemista toitetaan joka puolella. Kuitenkin uskallan väittää ja väitänkin, että niin oma KYlisteemme, Turun KY:n lehti, kuin Turun ylioppilaslehti Tylkkärikin elävät tietynlaista kukoistuskautta.
Allekirjoittanut toimii tämän vuoden Tylkkärin johtokunnassa, joka käyttää yleistä toimivaltaa lehden suhteen sekä valvoo sen taloutta, painoa sekä jakelua. Tylkkäri koki suuren uudistuksen, suorastaan muodonmuutoksen viime kuussa. Lehti ilmestyy nyt harvemmin kuin ennen, 9 kertaa vuodessa, ja sen kokoa, taittoa ja sisältöä muutettiin aikakauslehtimäisemmäksi.
Palaute uudistuksesta on ollut yksinomaan positiivista, ja seuraava iso projekti ovatkin uudet nettisivut, jotka on tarkoitus julkaista kevään aikana. Lehdessä on tehty viisas päätös siirtää ajankohtaisten asioiden uutisointia verkkoon, sillä nykyajan hektisessä maailmassa ne olisivat painetussa lehdessä todennäköisesti jo vanhentuneita ilmestyessään.
Turun ylioppilaslehti 1/14
Tylkkäriä ei olisi olemassa ilman sen avustajia, jotka kirjoittavat ja kuvaavat, ja mukaan mahtuu aina lisää! Toivoisin, että Tylkkäri tulisi paremmin tunnetuksi meillä kauppakorkealla, ja asiaa auttaisi varmasti, jos tekijöinä olisi nykyistä enemmän kauppatieteilijöitä. Jos Tylkkärin tekeminen kiinnostaa, lisätietoja saat täältä. Tylkkärin tammikuun numeron näköisversioon pääset tästä.
Oma suhteeni KYlisteeseen alkoi jo oman pupuvuoteni loppusyksyllä, eli reilut puolitoista vuotta sitten, kun menin avoimeen toimituskokoukseen tuntematta ainuttakaan toimituksen jäsentä. Into ja halu päästä mukaan olivat kuitenkin kovat, eikä muuta tarvitakaan. Olennaiset tiedot ja taidot ovat karttuneet matkan varrella, oli sitten kyse kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, taitosta InDesignilla, tai meemien keksimisestä. Vuoden 2012 viimeiseen lehteen tein jo yhdessä silloisen päätoimittajan Pia Rawlinsin kanssa jutun Kakolan vankilasta.
KYliste 1/14
Viime kevään aikana sain lempinimen ”päätoimittajan orja”, koska taittoviikonloppuisin olin se, ketä yleensä jaksoi toimituksesta pisimpään Pian rinnalla taittaa huonojen juttujen ja smurffimusiikin voimalla lehteä aamuyöhön, jotta se saataisiin ajoissa painoon. Nykyään halukkaat toimituksen jäsenet pääsevät taittamaan omat juttunsa, mikä vähentää päätoimittajan suurta taittourakkaa. (Ei sillä, että lopullisen taiton levottomuus olisi mihinkään hävinnyt.) Itse en valitettavasti lehden tekoon juurikaan ehdi osallistua tänä vuonna hallitus- ja opiskelukiireiden vuoksi, mutta varmasti tulevaisuudessa taas.
Pia kehitti vuonna 2012 lehden upean nykyisen graafisen ilmeen, ja tällä hetkellä KYliste kuuluukin mielestäni Suomen hienoimpien opiskelijajärjestöjen lehtien joukkoon, ja vieläpä täysin vapaaehtoisvoimin toteutettuna. Kannattaa olla ylpeä. Mikäli KYlisteen teko kiinnostaa, ota yhteyttä päätoimittajaan Sara Lehtiseen kyliste@tuky.fi ja/tai saavu paikalle avoimeen toimituskokoukseen 11.3. klo 16 Ls 09:ksään.
Tänä vuonna on myös KYlisteen juhlavuosi, nimittäin ensimmäinen numero ilmestyi 24. huhtikuuta 1974, 40 vuotta sitten! Syksyllä saattaa olla luvassa jotakin erikoisempaa juhlan kunniaksi…
KYlisteen uuden numeron näköislehteen pääset tästä ja selaamaan kaikkia KYlisteitä viime vuosilta tästä.
Tsemppiä kaikille tentteihin!
Riku Hietarinta,
Turun KY:n viestintävastaava ’14
mennessä Päätoimittaja | helmi 16, 2014 | news
Uusin KYliste on nyt noudettavissa Montusta ja Mercan ylätasanteelta. Lehti on myös luettavissa nettiversiona täältä.
Kaikki palaute lehdestä on tervetullutta, niin risut kuin ruusutkin. Kommentoi alle tai laita viestiä osoitteeseen kyliste@tuky.fi
P.s. Muista myös KYlisteen avoin toimituskokous ls09:ssä, tiistaina 11.3. klo 16.00 alkaen.
Sara Lehtinen
Päätoimittaja
mennessä Toiminnanjohtaja | helmi 11, 2014 | news
Montun ja Bistron aukioloissa on muutoksia tenttiviikoilla. Aukioloajat viikoilla 8 ja 9, 17.2. – 28.2.
Monttu
ma–to 10:30–14:00
pe 10:30–13:30
Bistro
ma–to 8:00–17:00
pe 8:00–15:00
mennessä Toiminnanjohtaja | helmi 10, 2014 | news
Viime aikoina on ollut uutisointia hallituksen esityksestä lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja lähivuosina. Hallituksen esityksestä olisi tarkoitus lisätä viiden vuoden aikana jopa 3000 aloituspaikkaa vuosittain. Todennäköisesti esitetyt muutokset koskisivat erityisesti kauppatieteellistä ja oikeustieteellistä alaa. Asiasta uutisoi muun muassa MTV3.
Suomen ekonomiliitto suhtautuu kriittisesti hallituksen esitykseen. Perusteena käytetyt hakijasuman purku eli ongelma välivuosista ennen korkeakouluun siirtymisestä ja suomalaisen koulutustason nousun pysähtyminen sekä kauppatieteellisen alan osalta alan suosio ovat SEFEn mukaan ontuvia perusteluja. SEFEn puheenjohtajan Timo Saranpään mukaan osaamistasoa ei voida kasvattaa lisäämällä koulutusmääriä. SEFEn asiamies Eeva Salmenpohja lisää, että koulutuksen määrän hallitsematon kasvattaminen saattaisi johtaa siihen, että valmistuneiden sijoittuminen työelämään vaikeutuu.
Myös korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan puheenjohtaja kritisoi hallituksen esitystä blogissaan ”Työttömyyttä lisätään surkealla koulutuspolitiikalla”.Hänen näkemyksensä on, että koulutuspolitiikkaa tulisi tehdä pitkällä aikajänteellä, eikä kasvattaa aloituspaikkojen määrää ja siten kustannuksia. Hallituksen esitys on hänen mukaansa lisäämässä paikkoja aloille, jossa hakijamäärät ovat suuria, eikä sinne, missä hakijoita tarvitaan työelämää ajatellen.
mennessä Vapaa-ajan vastaava | helmi 10, 2014 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Pienimuotoisten empiiristen tutkimusteni perusteella suurin osa koulumme oppilaista muistelee erityisellä lämmöllä omaa pupusyksyään –enkä itsekään ole poikkeus. En kykene muistamaan teiniaikoja lukuun ottamatta elämästäni yhtäkään niin hauskaa ja huoletonta kuukautta, kuin syyskuu 2012 oli. Ryhmähenki oli huipussaan, kenelläkään eivät vielä rakoilleet välit ja lähes joka illaksi oli mahtavaa ohjelmaa. Sanottakoon toki, ettei ohjelman määrä tällä hetkellä niinkään pupusyksyisestä poikkea, mutta kokoukset ja tapaamiset jäänevät yleensä hauskuudessa kakkoseksi pupuinfoille ja muulle syksyn hassuttelulle.
En tarkalleen muista, milloin päätin hakea tutoriksi. Riittävän aikaisin tosin, sillä ehdin monesti jo ennen haun avautumistakin jännittää. Tiesin vuosikurssini olleen erityisaktiivinen, joten tutoriksi pääseminen ei ollut itsestäänselvyys. Hakemusta hioin ja oikoluin sekä tarkistutin vielä ystävillänikin. Onneksi jännittäminen ja vaiva tuottivat kuitenkin toivotun lopputuloksen ja kun mailiin kilahti ilmoitus tutoriksi valitsemisesta, olin muiden vastavalittujen tutoreiden tavoin onnesta soikeana.
Uudet opiskelijat saivat tietää koulupaikastaan heinäkuun alussa, mutta innokkaat uudet tutorit joutuivat kärvistelemään vielä reilun kuukauden ennen oman pupulauman selviämistä. Elokuisena päivänä muutama viikko ennen koulunalkua pupujännä tiivistyi ja tutoreiden Facebook-ryhmä alkoi täyttyä ”MÄ SAIN TIETÄÄ MUN PUPUT”, ”PUPUMAILI TULI!!!” ja paljon muista liian levottomista ja yleiseen levitykseen sopimattomista viesteistä. Omille pienille luppakorvilleen soittaminen oli erityisen jännittävää ja siitä seurasi myös koomisia hetkiä.
”Moikka, kerkeetkö puhua hetken?”
”Öö tota siis, nyt on kyllä aika kiire ja huono hetki..”
”Niin tota, mä olen sun tutor, en puhelinmyyjä..”
”AI NO SITTEN! Mä olin ihan varma, et alat jotain liittymää myymään!”.
Piti muistaa kysyä ne pakolliset kysymykset asunnosta, orientaatioviikosta, yliopiston jäsenmaksusta, opiskelijakortista, hehkuttaa tulevaa syksyä ja sen lisäksi vielä antaa itsestään järkevä ja vastuuntuntoinen kuva. Omilta pikkuisiltani voi varmistaa, miten tämä sujui tai ei sujunut, mutta ainakaan en mennyt senoissa sakaisin ja freudilaisesti puhunut ”ekan illan pippeleis.. pippaloista” erään tutorkollegani tavoin.
Kun odotetuin hetki, eli ensimmäinen koulupäivä saapui, olimme useiden koulutusten jälkeen tiedolla täytettyjä, henkisesti valmistautuneita ja ainakin teoriassa valmiita toimimaan tutorina. Ja himputti, kun jännitti. Siitä se kuitenkin alkoi –elämäni toiseksi mahtavin syyskuu. Vinkkeli vain oli tällä kertaa eri: järjestävänä tahona toimiminen luo asioihin aina lisäaspektin, joka tässä tapauksessa ei kokemusta mitenkään huonontanut. Se vaiva, jonka tutorjoukkona näimme puputapahtumien eteen, tuntui häviävän pieneltä verrattuna siihen, miten upealta tuntui nähdä uusien opiskelijoiden nauttivan pupusyksystään yhtä paljon kuin itse oli nauttinut. Tuntui hyvältä olla osa organisaatiota, joka loi puitteita tehdä uusille opiskelijoille unohtumaton koulunalku.
Vaikka tapahtumat ehkä jäävätkin kirkkaimpina johtotähtinä mieleen tutoroinnista, haluan kuitenkin korostaa myös tutoreiden vastuuta. Ensisijaisena tulee aina olla uusien opiskelijoiden sopeutuminen ja oman paikkansa löytäminen. Pitää osata olla objektiivinen, kohdella ryhmän jäseniä tasapuolisesti, mutta yksilöinä. On tärkeää muistaa, ettei alkusyksyn kreisibailaaminen ole kaikkien juttu eikä se silti tarkoita, etteikö vähemmän villeillekin pupusille olisi omaa paikkaansa. Tutorin tehtävä on ohjaamalla ja neuvomalla helpottaa sen löytämistä. Sen lisäksi tulee pitää mielessä, että ensisijaisesti korkeakouluun tullaan opiskelemaan. Koulun alussa tapahtumien määrä ja kaikki ne tuhat ja yksi uutta asiaa sekoittavat helposti uusien opiskelijoiden pään, jolloin tutorin pitää pystyä pitämään langat käsissään ja neuvomaan pupuja muussakin kuin tanssilattian oikeaoppisessa valtaamisessa.
Ennen kaikkea tutorointi on kuitenkin mielettömän hauska, opettavainen ja ainutlaatuinen kokemus. Haluan kannustaa kaikkia, vuosikurssista riippumatta, asiaa vähänkin harkitsevia ainakin pyörittelemään ajatusta mielessään. Pupusyksyn nimittäin voi elää kahdesti –tutorina.
Tuulia Valaja
Turun KY:n Vapaa-ajan vastaava
