Strategia on käsitteenä läsnä lähes kaikkialla. Kauppakorkeakoulun kursseilla painotetaan läpileikkaavasti sitä tosiasiaa, että yrityksen osa-alueiden toiminta on oltava strategialähtöisiä: johdon laskentatoimen mittaus- ja kannustinjärjestelmät tulee olla harmoniassa valitun liiketoimintastrategian kanssa, henkilöstön rekrytoinnin pitää tukea strategian toteutumista, pitääkö toimitusketjussa tehdä strategisia siirtoja esimerkiksi alihankintakumppaneita valitessa, näkyykö strategiset valinnat markkinoinnissa, ja miten ylin johto ylipäätään suunnittelee, määrittelee ja jalkauttaa yrityksen strategian. Strategiaan törmää myös koulun ulkopuolella. Uutisissa saatetaan roimia Venäjän asevoimien sotilasstrategisia virheitä Ukrainassa: tiedustelun puutteellisuus ja hyökkäyksen painopisteen puuttuminen olivat strategisen tason virheitä. Monella meistä on myös sijoitusstrategia, johon pitää kuulemma FEDin koronnostopäätösten myllerryksessä palata. Myös kandin tai gradun kirjoittamisessa pitäisi olla strategia, jonka avulla voimavarat käännetään haluttuun lopputulokseen. TuKYllä ja TYYllä on niin ikään omat strategiansa.
Strategian sanallisia määrittelyjä on monenlaisia (Bhimani ym. 2019, 623), mutta alun alkaen termi strategia on juonnettu kreikan kielestä, jossa se merkitsee armeijan johtamista (Juuti ym. 2014, 97). Klassisesti ajatellaan, että kiinalainen Sunzi on strategisen johtamisen ensimmäinen sanoittaja, kun hän kirjoituksessaan Sodankäynnin taito määritteli noin vuonna 500 eKr strategisen päätöksenteon ohjeeksi muun muassa, että ”Se, joka tietää, milloin kannattaa ja milloin ei kannata taistella, voittaa” (Nojonen 2017, 76) tarkoittaen, että strategia on taito valita taistelut. Merkittävä sotateoreetikko Carl von Clausewitz puolestaan tarkastelee 1800-luvulla strategiaa ja sen eroja taktiikkaan toteamalla, että strategia tarkoittaa yksittäisten taisteluiden kokonaisuuden käyttöä sodan päämäärien hyväksi (Visuri 1996, 77; Kerttunen 2007).
Vaikka strategia on alun perin sotilasjohtamisen ilmiö, liikkeenjohdon puitteissa strateginen ajattelu on ollut osana johtamista jo tovin. Toisen maailmansodan jälkeen strategiaa ja strategista suunnittelua kutsuttiin ensin taloussuunnitteluksi, sitten pitkän tähtäimen suunnitteluksi, ja vasta 1970- ja 1980-luvuilla strategiseksi suunnitteluksi ja strategiseksi johtamiseksi. (Juuti ym. 2014, 97–98.) Yrityskokonaisuuden strateginen ajattelu voidaan jakaa konsernistrategiaan, jonka avulla yritys saavuttaa visionsa, sekä useampaan liiketoimintastrategiaan, joilla liiketoiminta-alueet menestyvät kilpailijoitaan paremmin. Strategia on näin ollen organisaation pitkän aikavälin suunta ja menestyksen resepti: strategia kuvaa minne ollaan menossa, ja millä keinoin tavoitteet saavutetaan. (Anthony & Govindarajan 2007, 56–57; Juuti ym. 2014, 97–98.) KONE Oyj:n entisen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan mukaan hyvä strategia kertoo, mitkä ovat yrityksen vahvuudet ja millä keinoin se erottuu kilpailijoistaan, jotta päämäärät voidaan saavuttaa (Alahuhta ym. 2015, 51). Myös Bhimanin ym. (2019, 623) mukaan strategia koskee yrityskokonaisuuden resurssien kohdentamista ja käyttämistä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Summaten voidaan todeta, että hyvä strategia lähtee omista voimavaroista, ja voimavarojen avulla päämäärä saavutetaan. Kun menestyksen reseptin ainekset on määritelty, enää puuttuu eksekuutio – eli toimeenpano. Konsulttikielellä puhutaan strategian jalkauttamisesta, mutta ideana on konkretisoida strategia yksittäisiksi toimiksi ja hankkeiksi, joiden onnistuminen halutusti saa strategian sanan mukaisesti elämään. Strategia siis kertoo millä toimialoilla yritys toimii, ja strategian jalkauttamisen prosessi ottaa kantaa siihen, miten valituilla toimialoilla saavutetaan kilpailuetu kilpailijoiden voittamiseksi. Strategian jalkauttamisen hankkeita voivat olla yritysostot, uudet tuotantolaitokset, uusi asiakassegmentti taikka kustannusjohtajuuden tavoittelu.
Miksi strategiasta puhutaan, ja miksi sitä pidetään niin tärkeänä? Kun yrityksellä on selkeä strategia ja arvot, yrityksestä tulee ketterämpi ja osallistavampi. Kun yrityksen strategia on kaikille kirkas ja selkeä, yksittäiset ihmiset kykenevät tekemään eri tason päätöksiä nopeammin ja varmemmin. Logiikka tämän takana on se, kun ihminen kysyy itseltään: jos teen valinnan x viekö se pitkällä aikavälillä toimintaamme kohti päämäärää vai kauemmaksi. Myös arvot toimivat samalla sapluunalla. Päätöksentekotilanteessa päätöksen seurauksia on peilattava arvoja vasten. Kun tarpeeksi moni tekee päätöksiä linjassa strategian kanssa, strategia toteutuu kuin itsestään.
Strategia voi tarkoittaa luopumista. Strategia on taito valita taistelut, siis päättää mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Siksi strategisesta näkökulmasta on pystyttävä perustelemaan miksi jotakin asiaa – kuten uutta tuotetta tai ihmisen rekrytointia – ei haluta edistää. Se on myös luopumista, ja se saattaa olla pieni tragedia.
Suurempi tragedia on se, että strategia harvemmin onnistutaan viemään eturivin taistelijan tasolle. Taktiikka on taito voittaa taistelut, strategia on taito valita taistelut. Kuitenkin, taktiikassa on onnistuttava, jotta strategia toteutuu. Monestiko mietit työssäsi tai luottamustoimessasi, puhumattakaan elämässäsi, päätöksen strategista ulottuvuutta, kun taktisen tason näkökulma on päivittäisessä tekemisessä nenäsi edessä?
Lauri Toivola
Taloustoimikunnan puheenjohtaja
Lähteet mainitussa järjestyksessä:
Bhimani, A. – Horngren, C. – Datar, S. – Rajan, M. (2019) Management and Cost Accounting. 7th ed. Pearson, Harlow.
Juuti, P. – Laukkanen, T. – Puusa, A. – Reijonen, H. (2014) Akatemiasta markkinapaikalle: johtaminen ja markkinointi aikansa kuvina. 4. p. Talentum Media Oy, Helsinki.
Nojonen, M. (2017) Sodankäynnin taito. 2.p. Gaudeamus, Helsinki.
Visuri, P. (1996) Carl von Clausewitz ja modernin sodankäynnin teoria. Tiede ja ase, Vol. 54, 64–89.
Kerttunen, M. (2007) Strategia. Strategian asiatietoa, Julkaisusarja 3. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, julkaisusarja 3, Strategian asiatietoa. Vol. 4, 1–2.
Anthony, R. N. – Govindarajan, V, (2007) Management Control Systems. 12th ed. McGrawhill, Boston.
Alahuhta, M. – Häikiö, M. – Seppänen, P. (2015) Johtajuus : kirkas suunta ja ihmisten voima : kokemuksia ja näkemyksiä johtamisesta Koneen ja Nokian vuosilta. Docendo Oy, Jyväskylä.