Sain uutena hallituslaisena tehtäväksi kirjoittaa blogitekstin heti tähän vuoden alkuun TuKYn nettisivuille. Ensimmäisenä ajatuksena mieleeni tuli kauhistus ja stressi; enhän minä mitään blogia osaa kirjoittaa, enkä minä myöskään edes tiennyt, että hallituslaisille tällainen nakki napsahtaisi. Joitain blogeja olin pupusyksynä ehtinyt lukaista, mutta en uskonut, että minä näitä olisin heti kirjoittamassa 😀
Alkukauhistuksen jälkeen seurasi seuraavaa: piti alkaa miettimään, että mistä ihmeestä sitä oikein kirjoittaisin. Aikaa siitä pisteestä kun kuulin, että pitäisi blogi kirjoittaa, siihen pisteeseen kun se pitäisi julkaista oli noin 2 viikkoa. Nopealla kelalla luulisi, että kyllähän tässä ajassa ehtii oikein hyvinkin aiheen keksiä. Ensimmäisen viikon otin rennohkosti, sillä korvissani kaikuivat neuvot “älä ota stressii, ei se niin vakavaa ole” ja “kyllähän sitä jotain sopivaa kirjoitettavaa aina löytyy”.
Tämän viimeisen viikon olenkin käyttänyt juuri siihen stressaamiseen, mitä ihmettä minä sitten keksisin. Pitäisikö kirjoittaa jostakin intohimon kohteestani, ehkä ajankohtaisista asioista? Parkkikoulutukset pidettiin tällä viikolla, mutta ei niistä kirjoittaminen oikein kiinnosta ketään, Ekonomi- introt olivat myös viikonloppuna, mutta niistäkin suurta yleisöä kiinnostavan blogitekstin kirjoittaminen voisi olla haastavaa. Tämän tuskan pohjat nähtiin siinä vaiheessa, kun jouduin Googleen kirjoittamaan “Blogiaihe ideat”.
Internetin ihmeellinen maailmakaan ei auttanut keksimään blogille aihetta, joten menin sieltä mistä aita on matalin ja kirjoitin siitä, kuinka hankalaa ainakin minulle blogin kirjoittaminen ja aiheen keksiminen on ollut. Tekstin tarkoitus ei ole olla kantaaottava, ajatuksia herättävä eikä välttämättä kiinnostavakaan. Teksti kuvailee vain yhden miehen saamattomuuden tuskaa. Onneksi seuraavaan blogiin omalta osaltani on vielä yli puoli vuotta, joten aikaa keksiä blogille aihe riittää – katsotaan josko silloin olisi jotain järkevää kirjoitettavaa 😀
Leevi Vesanen
Kuntamestari