mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | helmi 4, 2018 | TuKY-blogi
Termi akkreditointi on saattanut kantautua korviisi Mercalla, TuKYn toimistolla poiketessasi tai jos olet uskaltanut sukeltaa riittävän pitkälle intran syvyyksiin. Mutta mistä tässä pinnan alla lymyilevässä sanahirviössä on oikein kyse?
Akkreditointi on laatuleima, joka myönnetään tietyt vaatimukset täyttävälle koululle. Turun kauppakorkeakoulussa on käynnissä akkreditointiprosessi, jossa tavoitellaan kansainvälistä AACSB-akkreditointia. AACSB on maailmanlaajuisesti arvostetuin kauppatieteelliselle alalle myönnettävä laatuleima ja suomalaisista kauppakorkeakouluista sen ovat onnistuneet saamaan ainoastaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Hanken ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu.
Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole vaan akkreditointiprosessi on pitkä, raskas ja kuluttaa paljon resursseja. AACSB:tä on haettu meillä jo 2010-luvun alkupuolelta, ja moniosainen hakuprosessi on edelleen kesken. Meidän opiskelijoiden arjessa akkreditoinnin hakeminen ei vielä juurikaan näy, mutta laitoksilla se on läsnä niin henkilökunnan taukohuonekeskusteluissa kuin palavereissakin. Kuitenkin monien kurssien sisältö on jo nyt muotoiltu sellaiseksi, että kurssit vastaavat akkreditoinnin kriteereihin, ja tulevaisuudessa tämä kehitys tulee olemaan vielä voimakkaampaa. Esimerkiksi kandi- ja maisteriuudistukset on molemmat kehitetty tukemaan akkreditointiprosessia. Kurssien tasolla taas esimerkiksi jo pupuvuonna tutuksi tuleva TEVY-kurssi on akkreditoinnin näkökulmasta yksi parhaita valttikorttejamme.
Saattaa ehkä kuulostaa siltä, ettei akkreditointi olisi kaiken sen ympärille liittyvän vaivan arvoinen ‒ tämä ajatus kävi ainakin minun mielessäni, kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa. Nyt olen eri mieltä. Laatuleima olisi kauppakorkeakoulullemme ja meille opiskelijoille todella tärkeä. Akkreditointi kertoo tuleville työnantajillemme, yhteistyökumppaneille, potentiaalisille opiskelijoille ja muille sidosryhmille, että Turun kauppakorkeakoulussa tarjottava opetus on huippuluokkaa. Turun kauppakorkeakoulusta tulisi houkuttelevampi ulkomaisille opiskelijoille, osaavalle henkilökunnalle ja yritysyhteistyölle. Koska akkreditoidut koulut leikkivät vain muiden akkreditoitujen kanssa, tämän laatuleiman saaminen toisi meille myös esimerkiksi parempia vaihtokohteita ja muuta kansainvälistä yhteistyötä.
Turun kauppakorkeakoulu on Suomessa arvostettu koulu. Tästä kertoo jo se, että tuhansia ihmisiä hakee meille vuosittain opiskelemaan. Akkreditointi on mahdollisuus nostaa tulevaisuudessa profiiliamme huipputasolle myös kansainvälisesti.
Sandra Saranpää
Koulutuspoliittinen vastaava
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | tammi 15, 2018 | news
Uusien KTM-tutkinto-ohjelmien vaatimukset koskevat 1.8.2018 tai sen jälkeen KTK-tutkinnosta valmistuvia opiskelijoita. Uusissa tutkintovaatimuksissa on vanhoihin verrattuna joitain uusia pakollisia suorituksia
Keskiviikkona 31.1. klo 9:00-10:00 järjestetään Osuuskauppasalissa infotilaisuus uudistuksesta. Tilaisuus on kaikille avoin mutta paikalle toivotaan varsinkin niitä, jotka ovat jo aloittaneet KTM-opintojaan, mutta KTK-tutkinto ei ole vielä valmis.
Lisätietoja uudistuksesta intrassa: intranet.utu.fi/ktm-uudistus
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | loka 15, 2017 | news
Vuosijuhlakauden avajaisissa perjantaina 6.10.2017 palkittiin Turun kauppakorkeakoulun Vuoden opettaja 2017. Palkinto osoitettiin tänä vuonna laskentatoimen ja rahoituksen yliopistonlehtori Vesa Partaselle.
Opiskelijat kuvailivat palkittua opettajaa seuraavin sanoin:
” Sympaattinen opettaja, joka todella osaa asiansa ja varsinkin aineen jatkokursseilla nostaa riman tarpeeksi korkealle.”
” Opettaja on nostanut profiiliansa positiivisesti ja pyrkinyt luomaan kurssipalautteiden pohjalta kursseistansa entistä interaktiivisempia, sekä laajentanut opetusmetodejansa huomattavasti viime vuosien aikana. Lisäksi hän on aina positiivinen ja ymmärtäväinen!”
” Opettajan opetuksesta huokuu vahva asiantuntemus ja kiinnostus omaa alaansa kohtaan.”
” Hän on huippu kandiohjaaja. Aina tavoitettavissa ja valmiina auttamaan.”
Opiskelijoiden edustajana Turun KY palkitsee joka vuosi opetushenkilökuntaa ansiokkaista suorituksista. Vuosittain järjestettävässä Vuoden opettaja -äänestyksessä kaikki Turun KY:n jäsenet pääsevät suoraan vaikuttamaan palkitsemiseen. Eniten ääniä saanut valitaan Turun kauppakorkeakoulun Vuoden opettajaksi.
Vuoden opettaja osallistuu vuosijuhlillemme, mutta ei valitettavasti pidä puhetta pidettyään sen jo perjantaina avajaistilaisuudessa.
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | loka 2, 2017 | TuKY-blogi
Tuntuuko arki raskaalta? Puskevatko turhalta tuntuvien kurssitöiden deadlinet päälle? Odottaako tenttiviikolla keväällä suoritettujen kurssien loputon jono ja yöttömät opiskeluteemaiset yöt? Nyt on taas se aika, kun viimeisetkin minuutit päivästä tulisi uhrata ties minkälaisille ryhmätöille tai palautettaville portfolioille – eikä yhtään edes huvittaisi. Näinä aikoina tulee kyseenalaistettua koko koulussa oleminen ja motivaatio opiskeluun ylipäätään. Mitä näistä kaikista oppimispäiväkirjoistakin muka oppii?
Joskus ensimmäisenä opiskeluvuotenani muistan monien ajattelutavan siitä, kuinka turhia jotkut pakolliset kurssit ovat ja kuinka niiden opeista ei tulisi kuitenkaan hyötymään tulevaisuudessa. Luennoilla oli aivan turha käydä ja riitti kunhan nyt suoritti pakolliset harjoitukset, ja prujun luettuaan ilmestyi tenttiin. Numeroilla ei oikeastaan ollut mitään väliä, riitti että kursseista pääsee läpi, jotta joskus valmistuukin. Koostuuko monenkin opiskelijamme opiskelumotivaatio pelkästään saavutettavasta tutkintonimikkeestä, vai haluammeko oikeasti myös jättää näistä ajoista jotain oppejakin mieleen?
Mitä minä nyt maisterivaiheessa mietin? Ihmettelen ainakin sitä, miksi en tehnyt kurssien eteen enemmän töitä kandivaiheessa. Miksi istuin kotona ja katsoin Netflixiä? Näin kohta koulusta valmistuvana voin todeta, että kursseilla kannattaa kuunnella ja luennoilla kannattaa istua. Vaikka tentissä ei mitään kirjasta kysytäkään, ei se tarkoita sitä, etteikö kirjaa olisi hyvä lukea omaa tulevaisuutta varten. On surullista, että arvotamme tärkeän tiedon pelkästään tenttikysymysten perusteella: kaikki mitä ei kysytä kokeessa on varmasti aivan turhaa tietoa. Miksi?
Olemme täällä koulussa oppimassa uutta ja kehittämässä taitojamme. Esimerkiksi matematiikasta on tullut kysytty taito, jota suuren osan ekonomeista olisi hyvä ymmärtää edes jollain tasolla. Miksei siis voisi kohdata pelkoja ja ottaa taloustieteiden kvantitatiivisia menetelmiä sivuaineeksi? Miten sitten kauan vihattu ja vältelty ruotsi, olisiko aika ottaa itseä niskasta kiinni ja vahvistaa tämän toisen kotimaisen kielen taitoa? Ajattelutapa siitä, että läpipääsy riittää ja kukaan ei kuitenkaan tule arvosanojamme koskaan kyselemään on toki lohduttavaa, mutta oletko myöhemmin koulusta valmistuessasi tyytyväinen panokseesi ja saavutuksiisi? Ehkä olet, ehkä et.
Kouluun päästäksemme olemme nähneet monia tunteja ja suuren vaivan, joten miksemme yrittäisi nauttia näistä opeista ja ottaa kaikkea hyötyä irti, toki unohtamatta muuta arvokasta opiskelijaelämää, jota meille tarjotaan. En siis sano, että kaikista kursseista tulisi suoriutua mallikkaasti, vaan että omia heikkouksia voisi kehittää ja keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen – vielä kun on aikaa. Opiskelusta ja uusien asioiden omaksumisesta tulee huomattavasti hauskempaa ryhmässä, joten miksei tulla jakamaan stressin tuskia yhdessä kaveriporukalla vaikka ryhmätyötiloihin?
Muistakaa, että jos opiskelujen tai uran suunnittelussa on ongelmia, omaopet auttavat. Mikäli et tiedä omaopettajaasi, ota yhteyttä pääaineesi tai erikoistumissuuntasi laitokseen. Vaikka henkilökunta voi joskus tuntua kaukaiselta, ovat he täällä meitä varten ja haluavat meidän saavuttavan hienoja asioita elämässämme. Älkää siis pelätkö ottaa yhteyttä ja varata aikaa.
Koulutuspoliittinen vastaava
Tuulia Kuusinen
mennessä Koulutuspoliittinen vastaava | joulu 5, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi
Oletko koskaan miettinyt ovatko nämä kauppatieteet nyt juuri se sinun juttusi? Itse ainakin olen. Silloin tällöin tunnen epävarmuutta omasta alavalinnastani. Pitääkö huolestua jos ei esimerkiksi tunne palavaa intohimoa mitään tiettyä pääainevaihtoehtoa kohtaan? Olen puhunut asiasta monien kylterikollegoideni kanssa ja huomannut, että tunne on melko yleinen. Jotkut ovat epävarmoja pääainevalinnastaan – toiset miettivät koko alan mielekkyyttä.
Kauppatieteet ovat alana hyvin laaja. Pääainevaihtoehtoja on useita, ja välillä tuntuu siltä että ne kaikki olisivat jossain määrin hyviä valintoja. Asiaa ei myöskään helpota se, että kauppakorkeakoulusta ei suoraan valmistu mihinkään yhteen ammattiin. Mahdollisia työnkuvia on ehkä enemmän kuin millään muulla yliopistoalalla. Et siis varsinaisesti tiedä mihin päädyt, kun pääset kauppakorkeakouluun. Joku sanoikin hyvin, että kauppakorkeakoulu on kuin viisi vuotta lisää lukiota. Tilanne on hyvin samanlainen.
Miten sitten saada varmuus siitä, että on oikealla alalla? Jotkut ovat löytäneet oman juttunsa esimerkiksi alan tapahtumista. Juttelin hiljattain yhden Slushissa olleen kaverin kanssa. Hän hehkutti tapahtumaa ja sanoi sen avulla keksineensä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Hieno homma! Tällaisten esimerkkien takia suosittelen ehdottomasti osallistumaan mukaan yritysvierailuille, konferensseille ja muihin vastaaviin tapahtumiin. Varsinkin mikäli se omin kiinnostus on vielä löytämättä. Itsekin olin noin kuukausi sitten paikallisen logistiikka-ammattilaisten yhdistyksen järjestämässä yhden aamupäivän kestäneessä tapahtumassa, jossa oli puhumassa hankinnan ammattilainen. Hän kertoi muun muassa siitä millaisia ominaisuuksia hankintapäälliköllä kannattaa olla ja siitä miten tärkeää kyseinen toiminta on yrityksen talouden kannalta. Inspiroiduin hankintatoimesta ihan uudella tavalla kuullessani alan ammattilaisen mietteitä. Ajattelin että ”hei, mähän voisin tehä tota!”.
Ihailen suuresti niitä kanssaopiskelijoitani, jotka uskaltavat etsiä sitä oikeaa (alaa) vielä pitkään kauppakorkeakoulussa olleinakin. Vaihtaminen ei varmasti ole helppoa. Yksi saattaa hakea lääkikseen KTM-tutkinnon jo häämöttäessä horisontissa, ja toinen tajuaa kasvatustieteiden kiinnostavan kauppatieteitä enemmän. Hienoa että jotkut osaavat tehdä tämän vaikean valinnan. Alan vaihtamisessa voi mietityttää monikin asia. Entä jos vaihtaminen ei ollutkaan hyvä päätös? Entä jos olisi kannattanut pysyä siinä missä oli? Entä jos työelämään pääsy venyy kohtuuttoman pitkälle? Entä jos joku toinen ala kiinnostaa enemmän, mutta esimerkiksi työllistymismahdollisuudet ovat huomattavasti huonommat? Ei kai nyt kaikki voi tehdä sitä mikä on kivaa… vai voiko?
Ehkä opintojen ohjaamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ihan jo lukiosta lähtien. Itselläni ei lukiossa ollut tarkkaa kuvaa yliopiston tarjoamista erilaisista vaihtoehdoista. Mielestäni meitä ei kovin paljon kannustettu ajattelemaan laaja-alaisesti. Jotenkin oletettiin, että itseään kiinnostava ala olisi löytynyt kuin itsestään. Kauppatieteiden pariin päädyin vasta, kun olin pyrkimässä toista kertaa Helsingin oikikseen ja aloin miettimään mitä teen jos en pääse sisään. Kauppatiede vaikutti kansainväliseltä ja mielenkiintoiselta, vaikka hakiessa tietämykseni alasta perustui lähinnä Wall Street -elokuvaan (ja nyt tarkoitan siis sitä originaalia 80-luvun leffaa feat. Gordon Gekko!). Sisään päästyäni olinkin vakuuttunut, että minusta tulee investointipankkiiri. Ongelmaksi tosin osoittautui että rahoituksen opiskeleminen minimivarianssiportfolioineen ja Black & Scholeseineen ei myöhemmin tuntunut lainkaan kiinnostavalta. Piti etsiä uusi pääaine…
Valtio näkee alanvaihtajat ongelmana, koska se myöhäistää työelämään siirtymistä. Ensikertalaiskiintiö asetettiin vähentämään välivuosien määrää samalla kun ylioppilaskirjoitusten painoarvoa yliopistojen valintamenettelyssä halutaan korosta. Myös motivaatiota mittaavista pääsykokeista haluttaisiin osittain luopua. Tämä ei tee oikean alan löytämisestä helppoa. Ilmeisesti nuorten täytyy jo yläasteella tietää mitä haluavat loppu elämänsä tehdä. Ei ole helppo rasti.
Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
kopo@tuky.fi
