Viimeisimmissä blogeissa on puhuttu paljon HalVa-kaudesta ja siihen liittyvästä jännityksestä, pettymyksistä, iloista ja suruista. Ja vaikka mielellään kirjoittaisin sentimentaalista tekstiä siitä, kuinka kannattaa hakea rohkeasti eri pesteihin, kuinka olen ylpeä jokaisesta hakijasta ja kuinka jokainen lopulta päätyy sinne, minne on tarkoituskin, niin aikaikkuna tälle tekstille on mennyt ikävästi ohi. Ja saattaa myös olla, että pyydettiin sentimentaalisten tekstien sijasta kirjoittamaan siitä mitä on oikeasti tehnyt. Joten kirjoitankin nyt siitä, mitä allekirjoittanut, pian eläköityvä kopo on puuhaillut toiseksi viimeisenä kuukautenaan pestissä.
Marraskuun ensimmäinen kokonainen viikko alkoi kylterikopojen (kauppakorkeakoulujen koulutuspoliittisten vastaavien) tapaamisella. Olemme kylterikopojen kanssa tavanneet toisiamme läpi vuoden eri kylterivujuilla, ja meistä on tullut melko tiivis porukka. Joten tämä meidän viimeinen yhteinen tapaamisemme tarjosi meille tilaisuuden fiilistellä mennyttä vuotta ja pitää hauskaa vielä viimeisen kerran porukalla yhdessä.
Ja sitten tulikin jo aiemmin mainittu HalVa-kausi. Näin eläköityvänä vanhuksena HalVa-kauden tunteet oli enemmänkin ihailua kaikkia hakijoita kohtaan, ja tyytyväisyyttä siitä, että yhdistys jää hyviin käsiin. Samaan aikaan koko viikko kopomiitteineen ja HalVoineen on ollut todella kiireinen; tässä periodissa allekirjoittaneella on ollut vain yhdet demot viikossa ja sekin on välillä ollut liikaa. Tämä viikko on vähän rennompi itselle näin ei-jaostopuheenjohtajana, mutta ensi viikolla siintää jo rakkaan Ulkkiksemme järjestämä Peiskä sekä ruotsinkielisen tytärjärjestömme MK:n vuosijuhlat.
Mites sitten jatko? Ensi vuonna osallistun ainakin rakkaan speksimme tuotantoon, jota odotankin jo innolla. Sitten muu aika meneekin kandin kirjoittamiseen ja kanditutkinnon viimeistelyyn ylipäätään. Tavallaan se on todella rentoa tämän vuoden kiireiseen menoon verrattuna, mutta kyllä tätä tulee myös ikävä.
Mutta tämä tilannepäivitys on jo tarpeeksi pitkä. Kiitos kun luit, ja tsemppiä loppuvuoteen!
Rock n’ roll,
Robert Vehma
Koulutuspoliittinen vastaava