Hyvinvointia etsimässä

Kuluneen syksyn aikana olen päässyt järjestämään onnistuneita tapahtumia, tutustumaan uusiin ihmisiin sekä päässyt luomaan upeita kokemuksia ja muistoja. Ennen kaikkea, olen päässyt nauttimaan rakkaimpien ystävieni seurasta. 

Kaikki tämä ei ole kuitenkaan ollut ilmaista.

Syksy on ollut itselleni henkisesti raskaampi kuin olisin voinut kuvitellakkaan. Lisääntyneet velvollisuudet, vaikeat ihmissuhteet ja kasvavat odotukset ovat nakertaneet jaksamistani pala palalta. Hyvinvoinnista on tullut kaukainen käsite, jota kohti pyrin lähestymään. Olen kokeillut monia tapoja lievittää stressiä, ja sitä kautta parantaa omaa jaksamistani. Olen urheillut, keskustellut ystävieni kanssa sekä yrittänyt löytää hiljaisia paikkoja, joissa voisin keskittyä. Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin mikään ei tunnu menevän nappiin.

Entä jos en vain jaksa. Entä jos en kykene pistämään parastani. Entä jos haluankin paeta todellisuutta ja nauttia elämästä. Palata aikaan, kun koulu oli helppoa ja elämä stressitöntä. Itselläni on ainakin käynyt mielessä nämä muutamat lauseen tämän syksyn aikana, minkä takia haluankin puhua hieman mielenterveydestä.

Ajattelemme usein, että hyvinvointi on fyysistä ja ulospäin näkyvää. Urheilemme, jotta näyttäisimme paremmalta. Syömme terveellisesti, jotta pysyisimme hoikkina. Teemme usein asioita, jotka parantavat ulkoista olemustamme. Näemme siis usein hyvinvoinnin ja terveyden fyysisenä ilmiönä. Tämä saattaa johtua siitä, että kuluneiden vuosisatojen aikana ei olla koskaan uskallettu puhua henkisestä terveydestä. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat on nähty tabuna, heikkoutena ja kenties jopa nolona asiana, jota ei olla uskallettu tuoda esille kuin vasta viime vuosien aikana. Tästä hyvä esimerkki on Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden aloittama Terve Mieli-hanke, jonka tarkoituksena on juuri tuoda mielenterveyteen liittyviä asioita esille, luoda yleistä keskustelua sekä auttaa opiskelijoita jaksamaan ja taistelemaan uupumuksen kanssa.

Vaikka kehitystä onkin tapahtunut, on siitä puhuminen edelleenkin vaikeaa ja kenties outoa. Haluankin tuoda esille sen, että mielestä on yhtä tärkeää pitää huolta kuin kehostakin. Kun mielestä pitää huolta, parantuu myös fyysinen jaksaminen. Kannustankin teitä kaikkia toimimaan toistenne vertaistukena huonoina hetkinä, kysymään toisiltanne kuulumisia ja olemaan toistenne henkisenä tukena. Ennen kaikkea muistakaa hengähtää ja todeta itsellenne, että ”aina ei voi jaksaa, eikä tarvitsekaan”. 

Simon Sarmaja
Talouspäällikkö