Suuri määrä ehdokkaita, joku voittaa ja joku häviää. Ympärillä leijailevan mystisen ilmapiirin voi haistaa, kun media riepottelee ehdokkaiden toimia viikkoja, kunnes kaikki kulminoituu tulosten julkistamiseen. Kyseessä ei ole Big Brother. Kyseessä on vaalit.
“Äänestä, äänestä, äänestä – muistitko jo äänestää?” Koodi, jota kansamme suoltaa ulos aina, kun tasavallan periaattein pysähdymme päättämään yhteisistä asioista. Etenkin suomalaiset ovat erittäin kunnostautuneita keskustelemaan äänestysaikana äänestämisestä,sillä kyky ylläpitää chit-chattia on meillä yleisen käsityksen mukaan hatara. Mikä tahansa kaikkien tiedossa oleva aihe sopii pohjustamaan keskustelua, jos sellaista on pakko ylläpitää.
Äänestäminen liittyy vahvasti suomalaiseen identiteettiin. Kaikki muistavat “Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen” –mantran, joka vuosi saamme äänestää vuoden sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä ja Idols Suomen ensimmäisen tuotantokauden finaalissa ääniä jaettiin noin puoli miljoonaa kappaletta. Uskallan jopa väittää, että meillä kaikilla on hyvässä muistissa jokin muisto äänestämisestä. Itselläni se on puhelimella salaa suoritettu Euroviisu-äänestys 2009, jonka onnistuin vahingossa suorittamaan kahteen otteeseen.
Vaaleissa äänestäessä meitä kiehtoo kaksi asiaa: kilpailu ja salaisuudet. Oman ehdokkaan on oltava korkeammalla kuin muiden, mutta kukaan ei silti paljasta, ketä on äänestänyt. Meille on ominaista kilpailla muita vastaan, oli se sitten naapuria paremman auton hankkiminen tai Ruotsin nöyryyttäminen MM-jäillä. Lisätään tähän soppaan vielä tuo vaalien salamyhkäisyys, jolloin jokaisen sisäinen uteliaisuus, kansankielellä Ulla Taalasmaa, herää viimeistelemään kokonaisuutta. Vaalit ovat kaunis yhdistelmä kaikkea, mitä me rakastamme.
Nyt käynnissä olevien TYYn edarivaalien kunniaksi en aio pitää yllä salaperäisyyttä. Euroviisuissa 2009 äänestin Kreikan Sakis Rouvasia, TYYn edarivaaleissa äänestin TSE-listaa, joka ajaa kaikkien meidän etuja. Sakis Rouvasin Euroviisubiisin sanoin: “This is our night!”
Pian on se aika vuodesta kun kuntalaiset kokoontuvat Osuuskauppasalin lehtereille syyskokouksen merkeissä. HalVa-jännä on käsin kosketeltavaa ja käytäväspekuloinnit ovat ylimmillään. Lähdin kirjoittamaan tätä blogi-postausta siitä, mitä kaikkea vuosi hallituksessa antaa ja kuinka siistiä on olla osana Turun KY:n toimintaa pyörittävää pöhinäkerhoa, yhdessä huipputyyppien kanssa. Tajusin kuitenkin, että kaikki tietävät nämä kliseiset faktat.
Viimevuotinen
HalVa oli itselleni erittäin raskas. Kyseisen spektaakkelin kerran nähneenä, kerran
kokeneena kerronkin nyt teille, arvon hakijat, mitä näin, koin ja opin Turun
KY:n hallituksenvaihdoista ilman jeejeekivaa-suodatinta.
Saatatte olla
omalle esiintymiselle erittäinkin kriittisiä. Ulosantinne saattaa tuntua
estradilla ja varsinkin sieltä poistumisen jälkeen huomattavan paljon
heikommalta ennakko-oletuksiinne peilaten. Itse vaivuin suunnattomaan epätoivoon
oman HalVa-grillini jälkeen. Pääni sisälläni pyöri vain yksi ajatus. Olen
nolannut itseni koko koulun edessä. Noh, faktat faktoina, eihän se omalta
osaltani niin hyvin mennyt mitä olettaa sopi. Tilanne ei kuitenkaan ollut
lähelläkään synkän ajatustenjuoksuni tasoa. Ja mitä sitten, jos suoriutuminen
alittaa ’’riman’’. Pysähtykää todella miettimään; onko henkilö joka on uskaltanut
laittaa itsensä likoon oman tavoitteensa saavuttamiseksi epäonnistuja, mikäli
ei hän saa suustaan täydellistä vastausta paineen alla tai jäätyy jopa
totaalisesti?
Siirrytään
jännityksen selvimpään ilmenemismuotoon eli vapinaan ja tärinään. Olen kysynyt
monelta puhujanpöntöstä tulijalta, että miten hitossa pystyit olemaan niin
rauhallinen. Moni edellä mainituista on kertonut tilanteen olleen päinvastainen
ja tärinän olleen kovempi, kuin VOI-skootterilla Tuomiokirkon ohi ajaessa. Kukaan,
ei kukaan näe tärinäänne tai sitä vyörytystä, joka sisällänne saattaa kesken
puheenvuoron olla. Ja mitä sitten vaikka näkisi. Sen voin teillä hakijoille
taata, ettei kukaan astu lavalle päänsisäisten riemunkiljahdusten saattelemana.
Hakeminen jo
itsessään tuo ihan oikeasti mukaan myös käytännön hyötyjä tulevaisuutta
silmällä pitäen. Esiintymisjännityksestä saa pieniä palasia pois oppitunneilla
pidettävillä asiantuntijapresiksillä, mutta HalVa-tilanteen saattelema
epätietoisuus tulevasta hakkaa tätä pois lekan voimalla. Tilannehan on monelta
osin sama kuin esimerkiksi työhaastattelu. Kuulet kysymyksiä joita et ennalta
tiedä, jonka jälkeen vastaat siihen parhaasi mukaan. Ero tulee siinä, että
yhden haastattelijan sijaan vastaatkin täydelle auditoriolla. Trust me, tämän
jälkeen työhaastattelijan kysymykset aiheuttavat vastaavan painetilan kuin
Marita Mannfolkin ruotsin tunnilla esittämä kysymys: ’’hur mår du?’’ – siis
vähän kyllä kuitenkin.
Oma pöhinävuoteni lähestyy loppuaan ja haluan omalta osaltani kiittää kaikkia kanssani vuoden aikana työkennelleitä, erityisesti rakasta pöytäkuntaani. Suurimmat tsempit ja littipeukut kaikille hakijoille, hyvin se menee. Ja vaikka ei menisi – who the fuck cares!
