Pian on se aika vuodesta kun kuntalaiset kokoontuvat Osuuskauppasalin lehtereille syyskokouksen merkeissä. HalVa-jännä on käsin kosketeltavaa ja käytäväspekuloinnit ovat ylimmillään. Lähdin kirjoittamaan tätä blogi-postausta siitä, mitä kaikkea vuosi hallituksessa antaa ja kuinka siistiä on olla osana Turun KY:n toimintaa pyörittävää pöhinäkerhoa, yhdessä huipputyyppien kanssa. Tajusin kuitenkin, että kaikki tietävät nämä kliseiset faktat.
Viimevuotinen HalVa oli itselleni erittäin raskas. Kyseisen spektaakkelin kerran nähneenä, kerran kokeneena kerronkin nyt teille, arvon hakijat, mitä näin, koin ja opin Turun KY:n hallituksenvaihdoista ilman jeejeekivaa-suodatinta.
Saatatte olla omalle esiintymiselle erittäinkin kriittisiä. Ulosantinne saattaa tuntua estradilla ja varsinkin sieltä poistumisen jälkeen huomattavan paljon heikommalta ennakko-oletuksiinne peilaten. Itse vaivuin suunnattomaan epätoivoon oman HalVa-grillini jälkeen. Pääni sisälläni pyöri vain yksi ajatus. Olen nolannut itseni koko koulun edessä. Noh, faktat faktoina, eihän se omalta osaltani niin hyvin mennyt mitä olettaa sopi. Tilanne ei kuitenkaan ollut lähelläkään synkän ajatustenjuoksuni tasoa. Ja mitä sitten, jos suoriutuminen alittaa ’’riman’’. Pysähtykää todella miettimään; onko henkilö joka on uskaltanut laittaa itsensä likoon oman tavoitteensa saavuttamiseksi epäonnistuja, mikäli ei hän saa suustaan täydellistä vastausta paineen alla tai jäätyy jopa totaalisesti?
Siirrytään jännityksen selvimpään ilmenemismuotoon eli vapinaan ja tärinään. Olen kysynyt monelta puhujanpöntöstä tulijalta, että miten hitossa pystyit olemaan niin rauhallinen. Moni edellä mainituista on kertonut tilanteen olleen päinvastainen ja tärinän olleen kovempi, kuin VOI-skootterilla Tuomiokirkon ohi ajaessa. Kukaan, ei kukaan näe tärinäänne tai sitä vyörytystä, joka sisällänne saattaa kesken puheenvuoron olla. Ja mitä sitten vaikka näkisi. Sen voin teillä hakijoille taata, ettei kukaan astu lavalle päänsisäisten riemunkiljahdusten saattelemana.
Hakeminen jo itsessään tuo ihan oikeasti mukaan myös käytännön hyötyjä tulevaisuutta silmällä pitäen. Esiintymisjännityksestä saa pieniä palasia pois oppitunneilla pidettävillä asiantuntijapresiksillä, mutta HalVa-tilanteen saattelema epätietoisuus tulevasta hakkaa tätä pois lekan voimalla. Tilannehan on monelta osin sama kuin esimerkiksi työhaastattelu. Kuulet kysymyksiä joita et ennalta tiedä, jonka jälkeen vastaat siihen parhaasi mukaan. Ero tulee siinä, että yhden haastattelijan sijaan vastaatkin täydelle auditoriolla. Trust me, tämän jälkeen työhaastattelijan kysymykset aiheuttavat vastaavan painetilan kuin Marita Mannfolkin ruotsin tunnilla esittämä kysymys: ’’hur mår du?’’ – siis vähän kyllä kuitenkin.
Oma pöhinävuoteni lähestyy loppuaan ja haluan omalta osaltani kiittää kaikkia kanssani vuoden aikana työkennelleitä, erityisesti rakasta pöytäkuntaani. Suurimmat tsempit ja littipeukut kaikille hakijoille, hyvin se menee. Ja vaikka ei menisi – who the fuck cares!
kuntamestari