Edari: ”Missä ovat Lyyran edut?”

mennessä | touko 4, 2010 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi

Huhtikuun ja samalla kevään viimeisessä edustajiston kokouksessa TuKY:n taival ylioppilaskuntana sai sinettinsä: TuKY:n 59. toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin yksimielisesti ja vastuuvapaudet myönnettiin ylioppilaskunnan viimeisen toimintakauden toimijoille. TuKY:n päättämisen lisäksi uuden TYYn historian lyhimmässä edarissa keskusteltiin paljon LYYRA-kortista.

Lyyra-kortti on opiskelijakortti, jonka jokainen Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun opiskelija on jo muutaman vuoden ajan tilannut itselleen. Se maksaa 20€ ja sen on tulevaisuudessa luvattu avaavan ovet virtuaaliseen ylioppilastaloon ja tutoreiden tapaamisnurkkaan sekä tarjoavan mm. maksumahdollisuuden opiskelijaruokaloissa. Myös kulkukortiksi Lyyran on tarkoitus taipua tulevaisuudessa. TYYn edustajisto kysyi kuitenkin kevään viimeisessä kokouksessaan, että missä ovat nämä paljon puhutut edut ja mahdollisuudet. Lyyran taival on ollut pitkä ja kuoppainen – esimerkiksi maksukorttina ko. opiskelijakorttia voi käyttää vain hyvin harvoissa paikoissa, kulkukorttina tuskin niinkään monessa. Suomen ylioppilaskuntien (SYL) omistajaohjausta peräänkuulutetaan uuden ajan opiskelijakortin luotsauksessa kohti lupaavampaa tulevaisuutta. Tähän asti Lyyra-konsortioon kuulumisesta kun on ollut vain harvalle hyötyä. Ylioppilaskunnille ja SYL:lle Lyyra:n kehittäminen ei tällä hetkellä maksa enää lisää, mutta yksittäiselle opiskelijalle kortti on aikaisemmin käytettyä antenna-korttia kalliimpi.

Toisaalta, ehkä me kaikki pääsemme parin vuoden kuluttua kulkemaan tenttiakvaarion Lyyran heilautuksella ja saamme vaihtaa facebookin Lyyran virtuaaliseen ylioppilastaloon. Ja olisihan se oikeasti kiva, että Montun kolikko/kortti/lippu – sähläyksen voisi kuitata yhdellä kortin heilautuksella…

 

Jenni Rantasalo

TuKY-lista

Vapun värinöitä

mennessä | touko 2, 2010 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi

Läääh. Puuuh. Hengästyttää. Tuntuu, kuin sydän pettäisi. Pelkään aortani repeävän. Näitä tuntemuksia koin laahustaessani vappuaaton aamuna kohti hallituksen brunssia, kun vastaani juoksi lähes Alexander Stubbin kaltaisella ilolla juoksemiseen suhtautuva oman elämänsä sankari. Pelkästään tämän Übermenschin näkeminen sai minussa aikaan pienen sydänkohtauksen. Olin hädin tuskin toipunut edeltävän viikonlopun Turun lääketieteen kandiseuran proffajuhlista (huom. tiedän nyt, mikä aorta oikeasti on), kun torstaina edessä oli pläjäys. "Käyn vain pikaisesti pyörähtämässä" muuttui kamalan, kamalan taksi-viinasekoituksen avustuksella yltiöpäiseksi riehumiseksi Parkin tanssilattialla. Seuraavan aamun kammiovärinän syy oli siis selvä, toisin kuin minä edellisenä iltana.

Kun olin hetken puhallellut sikiöasennossa, jatkui matka brunssille. Brunssilla hallitus hoiti viimehetken psyykkauksen ja valmistautui edessä oleviin Tapiolan vappusoutuihin. TuKY luonnollisesti voitti soudut. Tätä saattoi hieman edesauttaa se, että pystytimme oman poijun, jonka kiersimme. Meidät diskattiin taas, totuttuun tapaan. Emme antaneet tämän häiritä voitonjuhliamme hetkeäkään. Kunniakierroksella omituisella tavalla Kylumpialaispokaalia muistuttavaa palkintoa kantaessamme sydämeni kolisteli taas rintalastaani vasten ja isoa miestä itketti. Pelkäsin taas jonkin suonen poksahtavan halvan skymppäpullon korkin lailla. Mietin hiljaa mielessäni, että kannattaisi ehkä osallistua niille Sportin lenkeille joskus..

Tämän jälkeen luulin asioiden helpottavan. Enää ei täytyisi rasittaa itseään, vaan saisi keskittyä olonsa parantamiseen. Viimeisenä viran puolesta suoritettavana tehtävänä lähdimme kulttuurivastaava Laaksosen kanssa hakemaan Patrialta TuKY:n virallista lippua, jotta saisimme osallistua ensimmäistä kertaa alayhdistyksenä TYYn lippulinnaan Taidemuseonmäellä. Olimme kaikessa rauhassa nauttimassa ruokaamme Patrialla, kun saimme puhelinsoiton: "kulkue on jo liikkeellä". Ihmettelimme asiaa melko kovaäänisesti, kokoontumisaikaan kun piti olla vielä yli viisi minuuttia. Myöhemmin selvisi, että lähtöaikaa oli aikaistettu vartilla. Meille asti asiasta tosin ei ollut tieto kantautunut.

Ei auttanut muu, kuin ottaa kulkue kiinni. Housesta tuttu defibrillaattorin kuva mielessäni lähdimme kirmaamaan kohti Tuomiokirkkoa. Jokaisen otetun askeleen jälkeen huomasin, kuinka oikeassa kaikki tuntemani valmentajat olivatkaan olleet – nesteytys on tärkeää! Hädintuskin huomasin sydämeni kepeää työntekoa, ja gasellin lailla kirmasimme kohti kulkuetta (mielikuva ei välttämättä vastaa muiden kuin omaani tapahtuneesta em. nesteytyksestä johtuen). Saimme vihdoin kulkueen kiinni Aninkaistenmäessä ja otimme oman paikkamme kulkueen toisena. Huolimatta selässäni valuvasta pienois-Niagarasta, olo oli mahtava. Kun viimein saavuimme Taidemuseonmäelle ja asetuimme lippulinnaan, johtui sydämeni normaalia korkeampi pulssi vain siitä suunnattomasta ilosta, että saan olla opiskelija, ja ennen kaikkea siitä, että saan opiskelijana olla osa TuKYä. Kiitos taas yhdestä mahtavasta vapusta!