Jokaisella alkaa varmasti rinnassa jo tuntumaan kevään auringon säteet, kun päivät sen kun pitenevät. Useampi meistä kiroilee LRYB:n ensimmäisten luentojen jäljiltä, toiset puolestaan ovat alkaneet panikoimaan oman kandinsa tutkimuskysymysten ja -suunnitelman kanssa. Anna Veijalaisen löytämän turun murre – generaattorin inspiroimana tarjoilen lempi mietelauseitani meille Turkulaisille helpompaan muotoon käännettynä, jotta niistä voivat inspiroitua myös ne, joilta ei Lontoon kieli taitu leikiten. Valaiskoon ne hämäriä kello viiden aamujanne
If you can’t handle me at my worst, then you sure as hell don’t deserve me at my best
Jos et kest munt huanoimmillani, et helvetis myäskään ansaitse munt ku ol parhaimmillani
Everything is possible if you meet vittu töihin
Kaikki o mahrollist jos meet vittu kui mun nysse tarttis sano tyähö
Believe you can and you’re halfway there
Ku uskot et voit, kui vaa olet jo puales välis matkaa
You only live once, but if you do it right, once is enough
Elät vain totanoi kerran, vai kummottos mut kerta riittää, tiätty jos teet sen oikein
If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough
Jos unelmasi nimpal mukavast eivät pelota sunt, eivät he kui mun nysse tarttis sano ol tarpeeks suuret ja nii om mone muukki sanonu
The only place where success comes before work is in the dictionary
Ainut paikka mis mut kumminki onnistumine tulee enne tyätä, o sanakirjas
One day these 5 a.m’s will make you a legend
Joku päivä tiätty nämät viiren aamut tekevät sunst nimpal mukavast lekenran
Every day is a chance to be better
Jokaine totanoi päivä sem pare vaa o mahrollisuus ol parempi
Keep your face always toward the sunshine, and shadows will fall behind you.
Pirä kasvosi tykö nimpal mukavast aurinkoa niin varjot jäävät tuatanoi taakses
It is during our darkest moments that we must focus to see the light.
Juur kyl mar sit pimeimmil hetkil täytyy keskittyä kui mun nysse tarttis sano näkemään valo
Etsimme Bar Monttuun positiivisella palveluasenteella varustettua baarimestaria 1.12.2021 alkavaan työsuhteeseen. Uusi ja nykyinen baarimestari työskentelevät loppuvuoden ajan samanaikaisesti ja tammikuun alusta uusi baarimestari työskentelee itsenäisesti. Tarjoamme monipuolisen tehtäväkentän opiskelijatoiminnan ytimessä, jossa pääset hyödyntämään myynti- ja markkinointitaitojasi sekä suunnittelemaan ja järjestämään erilaisia tapahtumia.
Baarimestarina vastaat Bar Montun toiminnasta, ja työpäiviisi kuuluu erilaisia tehtäviä kuten juomavalikoiman suunnittelua ja tilausten tekemistä, laskutusta ja varastonhallintaa sekä toiminnan suunnittelua ja kehitystä. Pääset myös käyttämään esimiestaitojasi toimiessasi tiiminvetäjänä alkuvuodesta valittavalle baaritiimille, jonka saat avuksesi tapahtumien järjestämiseen.
Hakijalta edellytetään intoa tapahtumien järjestämiseen, huolellista ja järjestelmällistä työotetta, jotta varasto ja kassa pysyvät ajan tasalla, perehtyneisyyttä Turun KY:n toimintaan ja kiinnostusta Bar Montun markkinointiin. Eduksi katsotaan uusia ideoita toiminnan kehittämiseen. Jos sinulla lisäksi on jo anniskelupassi, kokemusta ravintola- tai baarityöstä tai esimiehenä olemisesta, se on iso plussa! Asenne kuitenkin ratkaisee, sillä perehdytämme sinut alan osaajaksi ennen työsuhteen alkua.
Baarimestari on yksi Turun KY:n neljästä työntekijästä. Työsuhde on osa-aikainen ja sopii erinomaisesti opiskelujen rinnalle. Toimistotyön lisäksi iltatapahtumia on vuodessa noin 5–10 kpl ja After Workit pyritään järjestämään lähes joka viikko, poislukien kesäaika. Työvuorot tapahtumissa ja aftereilla sovitaan ja jaetaan baaritiimin kesken, joten työ ei poissulje juhliin osallistumista vapaa-ajalla.
Baarimestarille maksetaan kiinteän opintukiystävällisen kuukausipalkan lisäksi 100 €:n korvaus iltatapahtumista, sekä 30 €:n korvaus After Workin pitämisestä. Koska baarimestari on Bar Montun anniskelusta vastaava henkilö, hän tarvitsee anniskelupassin, jonka Turun KY kustantaa tarvittaessa. Tehtävä on aluksi vuoden mittainen, minkä jälkeen se jatkuu toistaiseksi voimassaolevana.
Jos pesti kuulostaa kiinnostavalta ja haluat osaksi Turun KY:n upeaa työntekijöiden joukkoa, lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja CV:si osoitteeseen kuntamestari@tuky.fi maanantaihin 15.11.2021 klo 23:59 mennessä. Käymme hakemuksia läpi jo hakuaikana, järjestämme haastattelut tehtävään viikolla 46 ja valinta tehdään viikolla 47. Koulutus ja perehdytys alkavat iltatapahtumissa perjantaina 3.12. ja lauantaina 4.12.
Lisätietoja baarimestarin pestiin liittyen voi kysellä nykyiseltä baarimestarilta Vertti Pehkoselta (monttu@tuky.fi) tai kuntamestari Aino Kairiselta (kuntamestari@tuky.fi). Suosittelemme lämpimästi myös osallistumaan keskiviikkona 3.11. Bar Montussa järjestettäviin HalVa Aftereihin.
Syksy tarkoittaa monille meistä uusia juttuja. On hyvä hetki aloittaa puhtaalta pöydältä. Erityisesti tämä syksy on ollut merkittävä siinä mielessä, että itse kukin meistä on päässyt hiipimään oman kodin liiankin tutuksi tulleista nurkista vihdoin ulos näkemään muutakin kuin Zoomia tai Netflixiä. Uutuudentuntu on saanut minut järjestelemään kotiani uudestaan. Syksyn aikana huonekalujeni järjestys on muuttunut ja eteisessä odottaa vino pino lahjoitukseen lähtevää tavaraa. Olo on kevyt ja järjestys pysyy paremmin yllä, kun kaapintäytteinä ei turhaan ole sellaisia vaatteita, joita ei tule käytettyä tai sellaista tavaraa, jolle joku toinen löytää paremmin käyttöä.
Syksyn tullen monet aloittavat myös uusia harrastuksia tai palaavat vanhojen pariin. On ollut mukavaa huomata, että minulla ja monilla ystävilläni on riittänyt intoa esimerkiksi lajikokeiluihin, uuteen sivuaineeseen tai vaikka ihan vaan omien arkirutiinien rikkomiseen. Itse olen esimerkiksi eksynyt syvälle ruoka-aiheisten TikTokien pariin ja saanut sieltä paljon inspiraatiota laittaa kotona oikeasti hyvää ja monipuolista ruokaa. On todella virkistävää piristää arkeaan kokeilemalla uusia reseptejä, sillä aiemmin reseptikirjani on koostunut lähinnä reittiohjeista K-Supermarket Förin patonkitiskille.
Myös rakkaalla Parkillamme puhaltaa syksyn tuulet. Elo- ja syyskuun aikana Parkilla on pidetty sekä Parkkiryhmän että toimijoiden talkoot, joissa Parkki on palautettu taas loistoonsa. On jynssätty saumoja, revitty rikkaruohoja, puhdistettu lattiakaivoja ja pesty ikkunoita. Korona-ajan pölyt on siis pyyhitty ja yhdistyksemme kodin ovet ovat jälleen avoinna kuntalaisille (paitsi klo 22 jälkeen iltaisin). Lämmin kiitos kaikille, jotka osallistuitte viime viikon talkoisiin. On aina yhtä mukavaa nähdä toimijat touhuamassa hyvässä hengessä Parkilla. Myös uudet parkkiryhmäläiset saatiin valittua ja heidän kouluttamisensa on jo hyvässä vauhdissa. Ihanaa, että ensimmäiset puput ovat jo löytäneet tiensä TuKYn toimintaan.
Korona-ajan vähittäinen väistyminen tosiaan tuntuu monella tapaa kuin uudelta alulta. Neljännen vuosikurssin opiskelijana minäkin olen tänä syksynä saanut opetella uudestaan, miltä tuntuu elää opiskelijan normaalia arkea: pöhistä K-Loungessa, käydä Montussa lounaalla ja vetää illalla haalarit jalkaan. Tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja pitkän ajan jälkeen. Monet vanhatkin asiat ovat kuin uusia, jos niitä ei ole nähnyt tai kokenut hetkeen. Tuntuu niin hyvältä löytää uusien juttujen lisäksi takaisin sinne vanhojen luo!
Kevät on täynnä pieniä onnea tuovia arkisia asioita. Rakastan sitä, kun valoa on iltaisin mielin määrin. Kun menee lenkille ensimmäistä kertaa kevyessä kuoritakissa ja jättää ehkä kaulahuivinkin kotiin. Kun huoletta kävelee kuivaa hiekkatietä pitkin kevätaurinko silmissä ja tuuli hiuksissa. Kun laittaa aurinkolasit päähän ja saa kaipaamansa itsetuntoboostin. Kun ihan ex-tempore pysähtyy jokirantaan jäätelölle. Kun saa vaihtaa autoon kesärenkaat ja tuntuu siltä, kuin suorastaan leijailisi moottoritien vasemmalla kaistalla. Olo on kevyt.
Näistä arjen pienistä ilonaiheista huolimatta kevät on monille hankalaa aikaa. Puhutaan paljon kevätväsymyksestä, joka aiheutuu valon äkillisestä lisääntymisestä. Oireita on normaalin uupumuksen lisäksi esimerkiksi yleisen aloitekyvyn heikkeneminen. Monet meistä painivat tavallisen kevätväsymyksen rinnalla nyt jo yli vuoden kestäneiden rajoitusten luoman lamaantumisen kanssa. Tämä kevät on ollut minullekin lievästi sanottuna raskas ja tuonut mukanaan riittämättömyyden tunteen, jota LinkedInin pöhinöivät kevätpostaukset eivät varsinaisesti ole auttaneet.
Minulla on valtavia haasteita saada mitään hyödyllistä aikaiseksi, kun päivillä ei ole minkäänlaista oikeaa sisältöä tai rytmiä. Toinen koronakevät yhdistettynä kandinkirjoitukseen ja krooniseen vitkasteluun on tuonut omat vaikeutensa ja herättänyt minussa uudenlaisia piirteitä, joita vihaan. Tuntuu, että saan tehtyä vain yhden produktiivisen asian päivässä ja sen jälkeen oman jaksamisen ja motivaation eteen nousee seinä vastaan. On sanomattakin selvää, että minulta loppuu pian päivät kesken, jos haluan sekä valmistua kandiksi että löytää vielä töitä tänä keväänä. Kaipaan aitoa tehokkuuden tunnetta, jonka itse olen yleensä saavuttanut vain muualla kuin kotona opiskellessani.
Opiskelun lisäksi riittämättömyyden tunnetta itsessäni on viljellyt kesätöiden saamisen hankaluus. Kymmenien tuloksettomien työhakemusten jälkeen alkaa väistämättä tuntea toivottomuutta. Hylkäämisen tunnelukko nousee pintaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kahden hyvin menneen haastattelun jälkeen saa viestillä tiedon, että valinta on kohdistunut toiseen henkilöön. Usko omaan kompetenssiin katoaa aika tehokkaasti, kun töitä ei saa vaikka kuinka olisi osaava ja hyvä tyyppi, sillä joku toinen on aina taitavampi tai valovoimaisempi. Tuntuu lannistavalta, että opiskeluvuodet vierivät eteenpäin, mutta haastattelukutsujen saaminen vaan hankaloituu. Eikö sen pitäisi olla juuri niin päin, että mitä pidemmällä opinnot ovat, sitä enemmän ovia avautuu? Harmittaahan se, että tänä vuonna saldo etäisestikään kauppatieteisiin liittyvistä haastatteluista on kohdallani pyöreä nolla.
Kesätyöhakuun ja opiskeluun liittyvistä haasteista on vaikea avautua. Pieni ääni sisälläni sanoo, että tämän tekstin myötä saan kaikkien silmissä patalaiskan maineen, eikä kukaan tule koskaan palkkaamaan minua, nyt kun kaikki tietävät, ettei opiskeluni tai työnhakuni aina ole sujunut ongelmitta. Koen kuitenkin, että on tärkeää puhua näistäkin asioista, koska tiedän etten ole yksin. Jos kuka tahansa saa tästä kaipaamaansa vertaistukea, on tavoitteeni täytetty. En halua, että minä tai kukaan muukaan tuntee noloutta, huonoa omatuntoa tai alempiarvoisuutta siitä, että on yrittänyt, mutta epäonnistunut.
Mitään oikeita ratkaisuja näihin asioihin en ole itse keksinyt kuin, että hyväksyy tilanteen ja on itselleen armollisempi. Jonkinlaisten luovien työllistymismahdollisuuksien kehittely ei myöskään olisi pahitteeksi. Ja onneksi on luvassa jotain positiivistakin, nimittäin kesä. Viime vuodesta mallia ottaen huono kevät lupaa hyvää kesää, joten ensikesästä on siis varmasti tulossa aivan huippu. Minut voi löytää kirjoittelemasta kandia Kupittaanpuistosta, pelaamasta höntsälenttistä Urheilupuistosta ja jos ihan hulluiksi ryhdytään, niin korkkaan päärynäsaiderin jokirannassa. Ei oikeastaan kuulosta kauhean huonolta vaihtoehdolta sekään.
PS. Muistakaa vastata TuKYn mielenterveyskyselyyn. Jokaisen vastaus on tärkeä. <3
Auringon paiste vähenee ja lehdet kellastuvat. Elämä alkaa palautumaan suomalaisille raiteilleen, kun pimeys ja sateet ottavat kansakunnasta vallan. Lindan viime viikkoisten sanojen saattelemana uusi lukuvuosi ja uudet kujeet on pyöräytetty käyntiin. On päästy taas Zoomin ja puoliunessa seurattujen etäluentojen ääreen. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunutkaan keväästä. Alkavan syksyn öiseltä taivaalta pilkahtaa esiin kuitenkin jotain suurempaa kuin kuu. Nimittäin yksi suuri kysymys: onko minulla korona?
Tätä kysymystä pohtii lähes jokainen, joka Assarilla vahingossa vetää rapean kalapalan väärään kurkkuun ja meinaa tukehtuen yskiä sitä pihalle. Ensimmäisenä tulee vain mieleen, että voiko se sittenkin olla korona. Ja kuvitelkaa, miltä se näyttää ulospäin. Senhän on pakko olla korona, vaikka kaveri kirjaimellisesti sekunti sitten laittoi vähän reippaamman lusikallisen ruokaa suuhun. My point here? Se leima, minkä siitä saa suoraan naamaansa.
Kesän kääntyessä syksyyn on ollut huomattavissa, että valtakunnallinen media sekä erilaiset sosiaaliset mediat ja viestimet täyttyvät negatiivisista ja syyttävistä jutuista koronaan liittyen. Tämän huomaa myös monien ihmisten omista kommenteista. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, sillä ei korona kuitenkaan millään tavalla positiivinen juttu (no pun intended) ole ja se täytyy edelleen muistaa ottaa vakavasti. On kuitenkin eri asia, kuinka tätä asiaa käsitellään. Jos ensimmäinen asia, joka tartunnan yhteydessä tuodaan esille, on altistuneiden määrä, niin tälle tartunnan saaneelle se saattaa tuntua julkiselta ristiinnaulitsemiselta. Mieti itseäsi, jos saisit tartunnan ja uutisista saisit lukea vain, kuinka monta olet altistanut toimillasi.
Tähän kaikkeen voi tietenkin heittää vastapalloon argumenteiksi yksilön ja esimerkiksi tapahtumien järjestäjien vastuut sekä ties mitä muita klassikoita. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole nyt käydä keskustelua vasta-argumenteilla vaan herätellä hiukan uutta näkökulmaa asiaa. Käykää tästä keskustelua vaikka Jodelissa.
Mielestäni tietyissä tilanteissa ihmisillä on kuitenkin suurempi kiire lähteä syyttämään yksilöä kuin selvittämään asian taustoja. Monesti asioilla on kaksi puolta sekä taustalla mahdollisesti vaikeita päätöksiä. Kenenkään leimaaminen ja syyttäminen ei tee asiasta parempaa. Parhaimmillaan vain pahempaa. Sanontahan kuuluu, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja uskon, että jos yksilö tekee tyhmästi ja unohtaa oman vastuunsa, hän myös varmasti ymmärtää tehneensä tyhmästi ja kärsii jo valmiiksi ilman, että häntä tarvitsee siitä näkyvästi muistuttaa.
Median ja ympäröivän sosiaalisen verkoston kommentit voivat lisäksi aiheuttaa myös sen, että tartunnan saanut henkilö ei uskalla kertoa tartunnastaan edes perheelleen tai ystävilleen. Lähde siinä sitten kertomaan asiasta lähipiirille, jos asenne on jo valmiiksi syyttävä ja omia valintojasi leimaava. Syyttävällä sormella on helppo osoittaa, mutta pitäisikö välillä sen käyttämistä miettiä hetki pidempään? Pitäisikö välillä edes yrittää ymmärtää ihmistä ja hänen motiivejaan ensin?
