Mitä tekisimme ilman ystäviämme? Kärjistetty vastaus: kouluhommia.

Tehottomuuden uhasta huolimatta hakeudumme silti ystävien seuraan tekemään toistaan tyhmempiä päätöksiä. Oli kyseessä sitten reissu Lappeenrantaan silliksen jälkeen, Mercahengailu tenttiin lukemisen sijaan tai viikon viettäminen paikallisessa räkälässä, on selvää, ettei ihan fiksuimpia päätöksiä ole ystävien kanssa tullut tehtyä. En silti vaihtaisi mihinkään niitä
muistoja, hyviä tai huonoja, edes hyväksyttyyn arvosanaan LRYB:n kohdalle Nettiopsussa.

Juurikin nämä näennäisesti turhat, tyhmät ja aikaavievät kokemukset ovat niitä, joita muistellaan jo nyt ja olen varma, että lämmöllä mietimme niitä vielä eläkeiässä.

Ongelmat, jotka jaamme ystäviemme kanssa eivät tunnu yhtä pahalta kuin ne, joiden kanssa painimme yksin. Tämän takia olemme helpottuneita kuullessamme, ettei kukaan ryhmächatista ole vielä palauttanut esseetä, jonka deadline on neljän tunnin päästä. Reaktio tällaisissa tilanteissa on yleensä se, että itkunauruemojit ja XD:t täyttävät ruudun. Emme naura koska olemme ajaneet itsemme tilanteeseen, jossa joudumme hirveällä kiireellä näppäilemään luennoitsijalle kuuden sivun esseen, vaan nauramme koska ystävämme ovat tehneet samoin.

On aika muistaa niitä, joiden kanssa olet kokemuksia jakanut, hauskaa pitänyt ja vastoinkäymisiä kohdannut. Oli kyseessä sitten Parkinkadun vakiotallaaja, Klubbenin käytävien ruotsin kielen pseudo-opettaja tai joku muu sinulle tärkeä laivastonsinisestä poikkeavien haalareiden käyttäjä.

Pienikin muistaminen saattaa valaista ystäväsi koko viikon, joten vie hänet syömään, tarjoa lämmikettä  Pikkulaskiaisen mäessä tai yksinkertaisesti
kerro, että hän on sinulle tärkeä.

Koska loppujen lopuksi, mitä tekisimme ilman ystäviämme?

Saiko teksti sinut ajattelemaan jotain tiettyä henkilöä? Ilmianna tosiystävä osoitteeseen sopo@tuky.fi 12.2. klo 00.00 mennessä. Liitä sähköpostiin perustelut miksi juuri tämä henkilö ansaitsee huomionosoituksen!

Aku Lehojärvi
Sosiaalipoliittinen vastaava