Viimeisen vuoden aikana on tuntunut siltä, että perinteet on heitetty romukoppaan. Tai pikemminkin ne on jouduttu arkistoimaan huolellisesti lukuisien ihmisten muisteihin ja läppäreiden kansioihin testamenttien muodossa. Aloittaessani kulttuuri- ja perinnevastaavan pestissä suurin huolenaiheeni olikin perinteet. Miten varmistaa perinteiden ja sen kuuluisan jatkuvuuden säilyminen Turun KY:llä, jos uudet pitkäkorvasukupolvet hädin tuskin tietävät mitä perinteitä meiltä löytyy? Ja toisaalta, kuka minä olen sanomaan, ehdin hädin tuskin nähdä kokonaista TuKY- vuotta ennen viime kevättä.
Vaikka perinnesektori ei ole se sektoreista mediaseksikkäin, toivon, että ymmärrät huoleni. Perinteet nimittäin määrittelevät sen, mitä olemme yhdistyksenä ja yhteisönä. Ne muistuttavat ylioppilaskunta-ajoista ja siitä, kuinka olemme uskaltaneet uudistua ja kokeilla mitä erikoisempia tapahtumakonsepteja. Ne sitoutuvat tiukasti kulttuuriimme. Montussa tai Parkilla vietetyn hikisen yön jälkeen tuntuu hyvältä raahautua Mercalle aamukahville kaverin kanssa ennen massaluennolle kiiruhtamista. Turun KY:n legendaarisella silliksellä testataan monen pupun, myös allekirjoittaneen, kisakuntoa viinahanojen äärellä. Ja mikä olisikaan parempi pupusukupolvea yhdistävä kokemus kuin harkkasitsi- ja kiertislippujen jonotus keskellä yötä ATK- käytävällä?
Toivon, että jaksatte kantaa sinikultaisia haalareitanne entistä suuremmalla ylpeydellä silloin, kun ne jalassa pääsemme taas remuamaan pitkin Aurajoen rantaa. Toivon myös, että saamme joskus painaa TuKY-kokardilla koristetut ylioppilaslakkimme päähän tuhansien opiskelijoiden ympäröimänä ja muistella edellistä kahta viikkoa täynnä Turun KY:n vapun ihmeellistäkin ihmeellisempää tunnelmaa. Toivon, että saan vielä joskus raaputtaa haarukalla sinappia Parkin laattalattialta Rahvaanjuhlien jälkeisenä aamuna, vaikka jatkuvasti toitotankin sen olevan pahin painajaiseni. Toivon pääseväni kittaamaan valkkaria PeIsKän buffettiin ja kokemaan myöhemmin ikäviä takaumia sitä seuranneeseen aamuun Silja Line Specialin raikuessa sitseillä. Toivon saavani osallistua vuosijuhlille muussakin roolissa kuin jatkojen nakkina, vaikka vuoden jälkeen nekin muistot ovat pelkkää kultaa. Vaikka perinteitä löytyy paljon, eivät ne olisi mitään ilman teitä, kuntalaiset.
Tärkeimmäksi perinteeksi tahdonkin nostaa TuKYläisyyden. Sen, mihin uusi pupu tutustuu ensimmäistä kertaa ehkä perehdytysviikolla, mutta viimeistään TuKY-infossa. Sen yhteisöllisyyden tunteen, joka syntyy satojen jätesäkkiin pukeutuneiden kylterikandidaattien kulkiessa läpi kaupungin Turun KY:n marssin raikuessa. Sen, joka yhdistää jokaista, joka on joskus pidellyt kädessään vebolla täytettyä TuKY-pulloa tai 23 sentin kahvilla täytettyä pahvimukia. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että kuuluu jaostoon tai projektiin, vaikka joillekin se on juuri sitä. Siihen riittää parhaimmillaan se, että olet oma ihana itsesi, TuKYläinen.
Tänä maanantaina tulee kuluneeksi 18 vuotta Turun KY:n ensimmäisen emännän, Maija Grundströmin kuolemasta. Haluankin kirjoituksellani nostaa esiin sen, kuinka paljon hän ja muut perustajajäsenemme ovat elämäämme vaikuttaneet. Jos ei olisi Turun KY:tä, ei olisi näitä lukuisia tapahtumia, sinikultaisia tunnusmerkkejämme saatikka vahvaa edunvalvontaamme. Itse ainakin olen saanut TuKYltä paljon, enemmän kuin tulen koskaan sille antamaan. Toivottavasti sinunkin TuKY-muistosi ovat (sini)kultaa.
P.S. Mikäli Mercakahvien muistelu nosti kyyneleet silmiisi, liity ihmeessä TuKYn uutuuttaan hohtavalle Discord-kanavalle, lisätietoa täällä. Kuullaan Discordin Mercalla <3
Turun KY:n hallitus on päätöksellään valinnut 71. vuosijuhlien tuottajaparin. Heidän tärkeimpänä tehtävänään on vastata Turun KY:n arvokkaimman ja perinteikkäimmän juhlan järjestämisestä.
Arvoisat kuntalaiset,
Meillä on ilo esitellä teille 71. vuosijuhlien tuottajat Anastasia Goryshina ja Anna Sand. Nämä kaksi tuottajaa ovat tunteneet jo vuosia ja heidän ystävyytensä on kuin suuri huojumaton tammi.
Tämän hevosvaunun ensimmäinen vetäjä on 22-vuotias Anastasia Goryshina, joka tunnetaan myös tuttavallisemmin nimellä Nastya. Hänet tunnetaan KKOY:n messupäällikkönä ja Troikan varapuheenjohtajana. Nuoresta iästään huolimatta Nastya on jo kokenut konkari niin ulkomailla asumisessa, kuin suurempienkin tapahtumien järjestämisessä. Nastya on tunnettu siitä, että saa asiat aikaiseksi alta aikayksikön ja hänen omistautumisensa asioille herättää laajaa ihailua.
Hevosvaunun toinen vetäjä on 22-vuotias Anna Sand. Hän toimii Troikan rahastonhoitajana ja yksikään sentti ei häviä hänen tarkkojen silmiensä ohi. Hän on akateemisesti kypsyneempi tapaus kolmannen vuoden opiskelijana, joka on aloittanut jo maisterivaiheen opinnot. Kaveripiireissä Anna tunnetaan hauskojen tarinoiden kertojana ja tukipilarina. Hän on kartuttanut kokemusta esimerkiksi Pupujaisten 2019 tuottajana.
Tämä hevosvaunu halua kiittää tästä suuresta kunniasta joka on heille suotu ja taata kaikille kuntalaisille, että luvassa on ainutlaatuiset vuosijuhlat täynnä iloa, ikimuistoisia kokemuksia ja yhteenkuuluvuutta. Näissä vuosijuhlissa tullaan kunnioittamaan vanhoja perinteitä ja samalla kokemaan aivan uudenlaisia elämyksiä.
Odotamme innolla tulevaa tiimihakua ja koko vuosijuhlakautta. Kannustamme kaikkia vuosikurssista riippumatta hyppäämään mukaan meidän kyytiin ja liittymään osaksi tätä TuKYn kruununjalokiveä.
Turun KY hakee 71. vuosijuhlan tuottajia – hakuaikaa jatkettu!
Vuoden 2021 lokakuussa järjestetään Turun KY:n 71. vuosijuhlat, joille haetaan tuottajaparia. Tuottajien tärkeimpänä tehtävänä on vastata tämän Turun KY:n juhlavimman ja perinteikkäimmän tapahtuman järjestämisestä. Vuosijuhlien lisäksi järjestelyvastuuseen kuuluu muut vuosijuhlaviikon perinteiset tapahtumat. Tuottajaparia auttaa heidän kokoamansa vuosijuhlatiimi, joka toimii apuna ideoinnissa ja käytännön järjestelyissä.
Edellytämme sinulta:
kokemusta vuosijuhlista joko nakkina, tiimissä tai vieraana
kokemusta tapahtumien järjestämisestä joko TuKYllä tai muualla
timanttista organisointi- ja ongelmanratkaisukykyä
Eduksesi katsotaan:
kokemus budjetoinnista ja taloudenhallinnasta
kokemus esimiesasemassa työskentelystä
kokemus tai visio yrityssuhteista
luova visio vuosijuhlaviikon toteuttamisesta
Mitä tehtävä tarjoaa:
Vuosijuhlatuottajat saavat paljon vastuuta ja kokemusta sekä mainetta ja kunniaa Turun KY:n loistokkaimman tapahtuman järjestäjinä. Vuosijuhlatuottajana pääset tutustumaan moniin eri ihmisiin ja tahoihin sekä luomaan kontakteja niin kunniavieraisiin ja yhteistyökumppaneihinkin. Lisäksi pääset kehittämään osaamistasi johtamis- ja neuvottelutaitojen, organisoinnin ja budjetoinnin osalta.
Hakea voi pareittain tai yksin. Mikäli tehtävään haetaan yksin, yhdistetään yksin hakevista lopuksi tuottajapari. Vapaamuotoiset hakemukset on toimitettava tiistaina 23.2.2021 klo 23.59 mennessä kulttuuri- ja perinnevastaavalle osoitteeseen kulttuuri@tuky.fi. Mukaan tulee liittää myös CV. Hakuajan päättymisen jälkeen haastattelut pidetään keskiviikkona 24.2.2021 ja valinta tehdään viikolla 9. Lisätietoja hakemiseen tai vuosijuhlatuottajan pestiin liittyen voi kysyä kulttuuri- ja perinnevastaavalta osoitteesta kulttuuri@tuky.fi tai 70. vuosijuhlien tuottajilta Taneli Kalevalta ja Teresa Niittumäeltä osoitteesta vuosijuhlat@tuky.fi.
Joulun jo lähestyessä nopeaa vauhtia eksyin “vahingossa” kuuntelemaan Mariah Careyn klassikko jouluviisuja ja samalla muita vanhoja nostalgisia joulukappaleita, se sai minut miettimään. En sanoisi olevani mikään suurin joulun fanittaja, mutta tänä vuonna joulun tulo on tuntunut turvalliselta ja ihanan positiiviselta. Ystäväni ovat innoissaan jo koristelleet joulukuusensa ja ahkerimmat ovat ostaneet joululahjojakin valmiiksi. Vaikken itse ole jouluvaloja pidemmälle vielä päässyt niin olen silti kokenut muiden innostuksen, livenä tai somen kautta, todella piristävänä. Siitä inspiroituneena aion itsekin olla tänä vuonna vähän vähemmän kuin Grinch ja enemmän kuin Joulumuori.
Tämä vuosi on ollut käännekohtia täynnä ja ehkä juuri siksi, joulu tuntuu nyt entistä tärkeämmältä. Muutosten maailmassa sen merkitys ei ole muuttunut vaan korostunut, sillä se on edelleen asia mistä me kaikki päästään nauttimaan tavalla tai toisella. On se sitten ystävien kesken järjestettyjä pikkujouluja, Secret Santaa tai ihan vaan perheen kanssa pyhistä nauttimista, niin toivon, että jokainen ottaa joulun hieman avoimemmin vastaan tänä vuonna. Jotkut tarvitsevat sen tuomaa turvallisuuden tunnetta enemmän kuin toiset, mutta jokaisen on mielestäni silti hyvä muistaa lähimmäisiään nyt, kun siihen on oiva tilaisuus. Muistamisella en tarkoita ainoastaan perinteisiä lahjoja, sillä mielestäni ihanat eleet ja muistojen tekeminen voi olla jopa arvokkaampaa kuin fyysiset asiat (vaikka petyn ehkä vähän, jos en saa suklaata lahjaksi joltakin). Varsinkin, jos ei ole päässyt näkemään sukulaisia tai muita itselle tärkeitä ihmisiä, niin ihan pelkällä puhelinsoitolla pääsee jo pitkälle. Liikaa stressiä näistä asioista ei mielestäni kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä jos joskus saa nauttia omasta mukavuusalueestaan, niin se on nyt.
Itse kiiruhdan viettämään joulua mummuni luokse heti kurssien viimeistelyn ja muiden hommien jälkeen, enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Lähetänkin kaikille tsemppejä loppurutistusta varten ja toivon, että tekin pääsette viettämään joulua juuri haluamallanne tavalla. Muistakaa myös, ettei joululaulujen kuuntelemista tarvitse hävetä, rock that jingle!
Luettuani muutaman artikkelin maailman menosta, kuten Amerikan poliittisesta tilanteesta tai ilmastonmuutoksesta, olen huomannut, etten voi lopettaa. Jään helposti iltaisin katsomaan videon pätkiä netistä, joissa poliitikot ympäri maailmaa yrittävät vakuuttaa ihmisiä heidän puolilleen. Vietän tuntikausia näiden videoiden parissa ja tunnen kuinka huoleni kasvaa entisestää. Koen olevani todella avuton ja pieni, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Stressaannun, kun mietin kuinka asiat, joihin itse ei voi muissa maissa vaikuttaa, tulee jollain tapaa vaikuttamaan myös meihin täällä Suomessa ja muualla. Tätä pahaa oloa lisää se, kun sosiaalinen media täyttyy poliittisesti latautuneista viestinnästä, mietin tulisiko minunkin tehdä samoin ja kertoa koko maailmalle mielipiteeni.
Ihan sama mikä oma näkemyksesi on näiden asioiden tiimoilta, voisin silti kuvitella, että todella moni meistä miettii omaa osaamme tässä kaikessa ja sitä, mitä voisimme yksilöinä tehdä parantaaksemme tilannetta tai lievittääksemme turhautumistamme. Se voi tuoda tiedostamattakin suuren taakan ihmisten harteille ja aiheuttaa ilottomuutta tai jopa lamaantumista. Käsite maailmantuska on nyt ajankohtainen, sillä se on todellisen maailman ja ihannemaailman vertailun aiheuttamaa tuskaa. Kaikilla on varmasti moniakin asioita, joiden haluaisi olevan paremmin yhteiskunnassamme. Herkästi kokee, ettei voi mitenkään auttaa, vaikka tekisinkin jotain, mutta pienetkin asiat voivat saada suuria asioita aikaan.
Loppukevennykseksi muistutankin kaikkia siitä, että vaikka maailman tilanne vaikuttaakin välillä epätoivoiselta, ei se tarkoita sitä, etteikö itse voisi silti nauttia omasta elämästä. Uutisten lukeminen on hyväksi, kun haluaa pysyä kartalla maailman menoista, mutta välillä senkin voi jättää hetkeksi tauolle oman mielenrauhan säilyttämiseksi. Ilman, että tämä kaikki kuulostaa liian dramaattiselle, on hyvä muistaa ettei ole pahasta keskittyä hetkeksi vain omaan elämään. Maailmamme ei tule kaatumaan päivässä ja asioilla on yleensä tapana selvitä, oli lopputulos mikä tahansa. Helposti myös unohdamme kaikki ne hyvät uutiset, kuten kuinka Australian metsäpalojen aikaan koaloiden palaneille tassuille kudottiin vapaaehtoisten toimesta lapasia tai kuinka tutkijat ovat saaneet laboratorio-oloissa koralleja lisääntymään, mikä voi pelastaa tuhoutuneet koralliriutat. Paljon hyvääkin siis tapahtuu koko ajan ja siksi suosittelenkin googlaamaan ”Good things that happened in 2019 in cartoons” niin varmasti yllätyt.
