Huhhuh. Istun junassa matkalla kohti Turkua yhden yön mittaisen kotiviisitin jälkeen ja mietin kuinka tämän blogin kirjoittaminen tuli minulle juuri sopivaan aikaan. Koen tämän kirjoittamisen sopivana paikkana minulle purkaa ajatuksia kuluneesta puolestatoista vuodesta Turun KY:ssa ja siitä mitä kulunut syksy on merkinnyt minulle. Olen aina ajatellut tiettyjä asioita jollain tavalla vuosikelloina ja herätyksinä siitä, että nyt on taas kulunut vuosi elämässäni. Viimeviikkoinen Alppikanuunoiden laskettelureissu Livignoon oli yksi niistä.
Olen ihmetellyt paljon sitä, miten olen oppinut jatkuvasti uutta ja miten TuKYssa pääsee jatkuvasti haastamaan itseään. Jos mietin aikaa Ulkkiksen varapuheenjohtajana, vuoden lopussa tuntui siltä, että tapahtumien järjestäminen rullaisi sillä porukalla kuin itsestään ja ryhmästä oli muodostunut yhteen hiileen puhaltava joukko, joka toimii kuin rasvattu kone. Muistan hakiessani vapaa-ajan vastaavaksi jännittäneeni valtavasti, koska ajattelin silloin olevani taas täysin uuden edessä ja osaamaton, vaikkakin tiesin vuoden aikana kertyneet raamit hyvin. Koin erilaista jännitystä verrattuna vuotta aiempaan, koska koin olevani täysin uudenlaisessa vastuussa. Vastuussa joka koski enemmänkin jaostolaisiani kuin tietyn roolin täyttämistä. Ajattelen tunteen olevan vähän samanlainen kuin vanhemmaksi tuleminen; vaikka ei välttämättä tietäisi mitä tekee, on pakko yrittää parhaansa ja mennä asioissa eteenpäin. Kaikessa ei myöskään pidä olla täydellinen. Ja vaikka vieläkin jotkut asiat jännittävät niin kyllä homma menee eteenpäin, kun tukeutuu ympärillä oleviin fiksuihin tyyppeihin ja antaa energiaa ja aikaa sille mitä tekee.
Uuden hallitusvuoden alkaessa olen myös miettinyt sitä, miten selviydyttyä vaikeimmista asioista, olen myös aina saanut suurimmat onnellisuuden tunteet niiden jälkeen. Kannustaisinkin kaikkia ottamaan jopa vähän hassuja ja tyhmiä riskejä elämässään ja kokeilemaan asioita, jotka vievät epämukavuusalueelle. Enkä puhu nyt maratonin juoksemisesta ilman harjoittelua tai tunnin kestävistä jääkylvyistä, vaan asioista jotka vaikuttavat aluksi vaikeilta tai epämukavilta juuri sinulle. Ihmissuhteiden rakentuminen on yksi hienoimmista asioista mitä täällä kauppiksessa on, ja välillä olisi hyvä pysähtyä tuttujen ihmisten kanssa hetkeksi aloilleen, ja miettiä sitä mistä kaikki lähti liikkeelle. Kaikki me olemme joskus oltu tuntemattomia toisillemme, ja on aika makeeta miettiä millaisen kokemuksien matkan on kulkenut yhdessä. Vaikka ollaan täällä opiskelemassa tutkintoa ja siihen liittyy paljon vaikeita kursseja, tenttejä ja demoja, liittyy elämän vaikeimmat asiat usein juuri ihmissuhteisiin. Sen takia ne myös rikastavat elämää erityisellä tavalla.
Vuodet tuppaavat menemään todella vauhdilla eteenpäin, ja varmasti jokainen meistä on myös havahtunut siihen miten nopeasti opiskelijaelämä valuu ohi silmien. Kun pupukevään ensimmäinen Vappu on ohi ja seuraavan syksyn HalVat ovat ohi, huomaa helposti miten vanhempien vuosikurssien naamat alkavat vähentyä tapahtumista ja samalla sen, paljonko uusia innokkaita kävijöitä tulee tilalle. Se on sellaista se elämän kiertokulku. Välillä kun kuulen heittoja vanhemmilta ihmisiltä heidän opiskeluajoistaan, pysähdyn miettimään kuinka näistä ajoista täytyy nauttia täysin siemauksin. Joten käykää tapahtumissa, laittakaa vappuna ne haalarit jalkaan ja menkää nauttimaan varsinkin TuKYsta, kun vielä jaksatte ja voitte.
Vielä viimeiseksi koen onnellisuutta siitä, miten paljon asioita olen ehtinyt kokea Turun KY:ssa olessani. Paljon ihmisiä, kohtaamisia ja muistoja, joita en olisi ikinä saanut mistään muualta. Syksyn vaellusexculla ‘25 KY-Sportin projektivastaava Otso puhui hyvin, kuinka reissulaisia yhdistää loppuelämän yhteinen matka ja kokemus, joka on aika siisti juttu. Vaikka monet excursiot ympäri Eurooppaa ovat raottaneet minunkin hyvin pienehköä kassakaappia, on reissujen jälkeen jäänyt aina positiivisia muistoja kaikesta niihin liittyvästä. Onkin etuoikeus, että meillä täällä Turussa on niin monia kerhoja ja toimijoita jotka haluavat ja jaksavat järjestää kaikenlaisia matkustusmahdollisuuksia opiskelijoiden intressit edellä. Vielä viimeiseksi hyvää ystävääni ja Alppikanuunoiden kanta-asiakasta Topi Laaksoa lainaten: “Kyl nää reissut on aina antanu enemmän ku ottanut.”
Nähdään vuoden ekoissa bileissä torstain Back2Schoolissa!
Hyvää lopputalvea ja reissuntäyteistä vuotta toivottelee,
Vapaa-ajan vastaava Riku