WhatsApp lähetti ilmoituksen: viesti henkilöltä Bossi Ryynänen.
“Eläke alkaa lähestyä.”
Olo on samaan aikaan helpottunut ja haikea. Viimeiset kaksi vuotta elämästäni ovat kuluneet Turun KY:n ehdoilla ja jo sitä ennen vapaaehtoistoiminta vei ison osan vapaa-ajastani. Lienee sanomattakin selvää, että Turun KY on tuonut minulle enemmän kun pystyn yhteen blogipostaukseen mahduttamaan. Se on tuonut elämääni ystäviä, opettanut satoja tärkeitä ja vähemmän tärkeitä taitoja ja tarjonnut lukemattomia muistoja. Kiitollisuutta ei voi punnita, mutta jos voisi, vaaka hajoaisi sen painosta. Kiitos.
Myös minä olen antanut Turun KY:lle paljon näiden vuosien aikana. Olen toiminut kolmen eri hallituksen apukätenä, työstänyt dokumentteja toimistossa tuntitolkulla, päivystänyt Narikassa kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja toiminut häirintäyhdyshenkilönä lukuisissa tapahtumissa. Toivottavasti toimintani on antanut edes jollekin kuntalaiselle jotain merkityksellistä. Haluan uskoa, että näin on.
Suhde opiskelijayhteisöön on kaksisuuntainen. On mietittävä, mitä TuKY voi antaa minulle, mutta myös sitä, mitä minä voin antaa TuKYlle. Juuri siinä piileekin mielestäni koko homman juju: me opiskelijat rakennamme tämän yhteisön yhdessä. Suurin merkityksellisyyden tunne syntyy juuri siitä me-hengestä. Sitä tunnetta on vaikea voittaa.
Viimeiset kaksi vuotta olen seurannut tätä toimintaa aitiopaikalta. Nyt jäljellä on enää kaksi viikkoa. Miten siis pystyn päästämään irti järjestöstä, josta on näiden vuosien aikana tullut yksi elämäni peruspilareista? Mitä sitten, kun toimiston avaimet pitää ihan kirjaimellisestikin luovuttaa uuden toiminnanjohtajamme käsiin?
Ehkä se on kuitenkin juuri yksi opiskelijajärjestötoiminnan hienouksista: se on sykleissä elävää yhteisöä. Siinä missä yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa jo seuraavalla viikolla. Tilalle astuu uusia ideoita ja uusia ihania tyyppejä, jotka tekevät asioita aivan omalla tavallaan. Eikä sen tarvitse, eikä kuulukaan, näyttää samalta kuin ennen.
Tänä vuonna juhlittu 75. juhlavuosi on palauttanut muistiimme lukuisia perinteitä ja vanhoja tarinoita. Vaikka osa perinteistä on ollut hauskoja ja joitain vanhoja toimintatapoja on edelleen käytössä, herättivät vanhat tarinat kuitenkin lähinnä ajatuksen siitä, että onneksi toimintaa on viety eteenpäin. Se Maija G:n ja kumppanien syksyllä 1950 Lehtisen Kahvilassa perustama Turun KY oli todella erilainen kuin Turun KY vuonna 2025. Ja, kaikella kunnioituksella, hyvä niin.
Ja sinä, juuri valittu hallituslainen, jaostolainen tai hakemisesta vasta haaveileva, saat tädiltä nyt yhden vinkin: kuuntele edeltäesi neuvoja, mutta uskalla tuoda rohkeasti oma kädenjälkesi TuKYn toimintaan. Kukaan täällä ei osaa tätä hommaa paremmin kuin sinä itse. Ei se hallituskaveri, ei edeltäjä, eikä varsinkaan se toimistolla valittava setäihminen. Sinut on valittu hommaan syystä. Anna persoonasi ja visiosi näkyä. Aina on ollut on huonoin perustelu, mitä kukaan voi sinulle antaa.
Ja sinä Jodel-valittaja, parhaiten pystyt vaikuttamaan tähän yhteisöön kehittämällä sitä itse. Meidän vastuullamme on, että Turun KY pysyy jatkossakin kuntalaistensa näköisenä ja eturivin opiskelijajärjestönä. Hae siis mukaan toimintaan. Se palkitsee.
Tämä pian eläköityvä toiminnanjohtaja lähtee nauttimaan eläkepäivistään monen muun vanhuksen tavoin etelän lämpöön eli opiskelijavaihtoon. Ainakaan sieltä käsin ei tule kiusausta kertoa uusille toimijoille, miten silloin joskus muinoin asioita tehtiin. Hurjasti TSEmppiä kaikille uusille tai ainakin minua uudemmille kasvoille, seuraava vuosi (tai vuodet) tulee olemaan elämänne ikimuistoisempia. Ja minua vanhemmat kasvot, antakaa tilaa uusille ja valmistukaa jo.
PS. Tämä ei ollut pelkkää runoilua, haku on oikeasti auki.
Tällä hetkellä haku on auki mm. CIA TuKYyn, viestintätiimiin, yrityssuhdetiimiin ja vuosijuhlatuottajaksi. Ja pikkulinnuilta kantautuneiden huhujen mukaan lisää hakuja avautuu jo tämän viikon aikana. Nosta siis pupun – tai rusakon – korvasi hörölle.
Viimeistä kertää TuKY-terkuin,
Minttu Agarth
Toiminnanjohtaja