Jälleen on tullut aika aloittaa uusi lukukausi ja joillakin jopa täysin uusi elämänvaihe. Syksy tuntuu jälleen ihanan jännittävälle ja erilaiset kouluun liittyvät kysymykset vaivaavat taas mieltä. Mitä jos en saakaan kavereita, mitä jos eksyn, entä jos en osaakaan tkmy1-kurssin tehtäviä, pidetäänkö minua silloin tyhmänä? Mieltä saattaa vaivata jos jonkinlaiset kysymykset, ja se saattaa tuntua erityisen kuormittavalle ja jopa uuvuttavalle.
Negatiivisiin asioihin keskittyminen vie kuitenkin myös energiaa ja tilaa niiltä positiivisilta ajatuksilta, joihin kannattaisi ehkä kuitenkin käyttää enemmän ajatuskapasiteettia. Olet saattanutkin kuulla tai jopa omakohtaisesti huomata, että kun elämässä keskittyy negatiivisiin asioihin, tuntuu niitä löytyvän joka puolelta. Kasvoista löytyy yhden finnin puristamisen jälkeen ainakin kolme muutakin näppylää tai yhden palauttamattoman tehtävän muistaessa mieleen ilmestyvät samalla kaikki muutkin asiat, jotka olisi pitänyt hoitaa jo viime viikolla.
Sama toimii kuitenkin myös toisin päin. Kaverin kehuessasi paitaasi, huomaat muidenkin vaatteiden olevan oikeastaan aika hienoja ja hyvän lenkin jälkeen koet pystyväsi oikeastaan mihin vain. Eikö meidän olisi siis syytä pyrkiä suuntaamaan keskittymistämme juuri näihin positiivisiin asioihin? Ei siksi, etteikö elämässä saisi olla huolia, epävarmuuksia tai huonoja päiviä, vaan siksi, etteivät ne veisi vahingossa kaikkea huomiota siitä, mikä on jo hyvin. Monet hyvin olevat asiat kuitenkin tuntuu muistavan vasta sitten, kun niitä ei enää syystä tai toisesta olekaan. Ehkä uuden lukukauden alkaessa voisikin kysyä itseltä ja kavereilta mitä jos kaikki menee hyvin, mitä jos löydänkin ihanan kaveriporukan tai mitä jos opinkin tänä syksynä jotakin mitä en ennen tiennyt.
Kannustavin terveisin,
Maria Kekkonen, sosiaalipoliittinen vastaava
