Huijarisyndrooma
Yliopistossa huomaa helposti ajan liikkuvan nopeasti eteenpäin. Vuodesta toiseen uudet puput tulvivat mercalle, K-loungeen ja hiljastoon tutoreiden avustuksella, kunnes marraskuussa Peiskällä (stay tuned;) uusi vuosikurssi onkin jo integroitunut suureen ja kasvavaan TuKY-perheeseen. TuKYssä kaikkea toimintaa ei myöskään pysty mitenkään laskemaan yhden käden sormilla. Siihen hommaan tarvittaisiin varmasti kaikkien entisten Kuntamestareiden jalat, kädet ja rakas Parkinkadun naapurimme. Pointtina on siis se, että mahdollisuuksia TuKYn toiminnassa on melkein rajattomasti. Jokaisen toiminnan takana on myös pestejä, joiden takana on taas lukematon joukko ihmisiä joiden saappaat on jo täytetty tai tarvitsevat täyttäjää. Aina ne on kuitenkin historiassa täytetty.
Näin kolmannen vuoden opiskelijana olen myös itse käynyt läpi TuKYssä kirjon erilaisia rooleja ja pestejä, joista jokainen on antanut jollain tapaa erilaisia haasteita ja onnistumisen tunteita. Osaan pesteistä olen kokenut soveltuvan luonnollisemmin kuin toisiin, ja varsinkin vastuupestit ovat aluksi tuntuneet kaikista epäluonnollisimmilta luultavasti myös sen vuoksi, että koko opiskelu-uran aikana on katsonut tiettyjä hallituspestejä jollain tavalla ylöspäin ihmeellisenä kaikkitietävänä ufojoukkona, joiden toiminnan sekä jaostojen ja toimijaryhmien tarjoamien elämysten tasoon ei missään nimessä itse pystyisi.
Moni meistä kokee helposti huijarisyndroomaa myös arkisessa elämässä liittyen esimerkiksi työpaikkoihin tai opiskeluun. Pääsykokeet ovat tästä vuosittain hyvä esimerkki, kun yksi 2-3 tunnin koe erottaa tuhannet hylsyt sadoista myöntävistä vastauksista. Valtaosa ottaa varmasti ilosuin opiskelupaikan vastaan, mutta päässä voi pyöriä ajatukset siitä, miksi juuri itse pääsi opiskelemaan. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole seppä syntyessään. Jokainen varmuudella vähintään hymähtäisi, jos saisi mahdollisuuden nähdä kesätöiden ensimmäisestä päivästä videomateriaalia sitten syyskuussa, kun tietotaitoa on kertynyt ja työ tuntuu luonnolliselta.
Samaa on joutunut opettelemaan hyväksymään esimerkiksi nyt vapaa-ajan vastaavan pestissä, kun jokaiseen asiaan ei löydy selkeitä askelmerkkejä, vaan asioita on täytynyt opetella yrityksen ja erehdyksen kautta. Mietin välillä sitä, miten edeltäjilläni ei olisi ollut mitään ongelmia näiden asioiden kanssa, kunnes juttelen heidän kanssaan ja fiilistelemme yhdessä samoja ikuisuusongelmia jotka nostavat päätään vuodesta toiseen. Tämä pätee kaikkeen toimintaan niin TuKYssä kuin elämässäkin. Se on myös todiste siitä, että jokainen meistä kokee ainakin välillä tunnetta liian suurista saappaista, huomaamatta itse omaa kasvuaan ja kehittymistä kunnes on aika jättää pesti seuraavan pestinhaltijan huolenpitoon. Vähän kuin tenttiin lukiessa, parhaiten huomaa oppivan ja osaavansa itse asian, kun pääsee selittämään asiaa toiselle.
Totuus on kuitenkin se, että vaikka tätäkin hommaa tehdään rakkaudesta lajiin ja intohimolla, ei pienillä virheillä tai yksittäisillä hahmoilla ole suurta merkitystä silloin, kun aikaväliä kasvatetaan. Harva meistä osaa luetella ulkomuistista TuKYn hallitusta vuodelta 2015, mutta voimme kuitenkin todeta heidän edistäneen toimintaa eteenpäin. Viiden vuoden kuluttua kauppakorkeakoululla vaeltaa täysin uusi lauma kuntalaisia, jotka pyörittävät samoja ongelmia, haasteita ja onnistumisia ilman, että tiedät miten heillä menee. Toivottavasti hyvin. Samoin vuoden tai parin päästä TuKYssä, töissä tai omassa elämässä ihmiset ja sinä itse tulet ajattelemaan, että olitpa tietotaitoinen ja pätevä siihen pestiin, vaikka kukaan ei tule koskaan tietämään kuinka paljon ja mitä vedit täysin lonkalta.
Nähdään syksyllä tapahtumissa ja hakekaa avoimesti mukaan toimintaan, kyl se sit siitä!
Riku Partanen
Vapaa-ajan vastaava