“Muistitko sanoa kiitos? :)”
Syvä huokaus. Mistäs sitä aloittaisi. Tässä lähes kolmen vuoden pöytäkuntaputken aikana on tullut nähtyä, koettua ja opittua yhtä sun toista. Eräässä työhaastattelussa minulta kysyttiin reilu puoli vuotta sitten, että missä taidossa haluaisit kehittyä tai mitä parantaa. Hetken pohtimisen jälkeen vastasin, että haluaisin enemmän kiittää ihmisiä ja antaa enemmän positiivista palautetta. Tähän jatkoin, että etenkin opiskelijatoiminnassamme ja vapaaehtoistyössä olen huomannut ja kokenut, että monet asiat otetaan todella itsestäänselvinä ja arvostus jopa hallituksen sisällä toisten tekemää työtä kohtaan on vähäistä – tai ainakaan sitä ei näytetä tarpeeksi. Pahinta on kun ei edes kiinnosta mitä siellä toisten sektorilla tapahtuu.
Tietynlainen kiittämättömyyden kulttuuri muistuttaa minua hieman intti-maailmasta, jossa oman kokemukseni mukaan asiat mitkä meni hyvin, meni hyvin kuten kuuluikin eikä siitä sen enempää, mutta jos joku meni ketuiksi, niin siitä sai kyllä kuulla. TuKYn kaltaisessa isossa yhteisössä se Nermeksen sanoin “perästä kuuluu” tapahtuu yleensä Jodelin tms. välityksellä, joka täyttyy kommenteista. Toisaalta on myös aina ilo huomata, kuinka kyseisellä viestintäalustalla positiiviset kommentit aika ajoin keräävät kymmenittäin upvoteja tai niihin negatiivisiin postauksiin puututaan, vaikka määrällisesti yleensä äänekkäintä on se tyytymättömämpi porukka. Todella monet kuitenkin tässäkin yhteisössä toimijasta riippumatta paiskii pitkiä tunteja pyyteettä yhteisien elämyksien, tapahtumien ja kulttuurin hyväksi. Ja omassa toiminnassani olen pyrkinyt siihen kiinnittämään huomiota ja toimimaan osaltani paremmin eli arvostamaan näkyvämmin muiden työtä. Ja olen mielestäni toistaiseksi epäonnistunut siinä.
Koska viimeksi sanoit tapahtuman jälkeen kasvokkain järjestäjille, että oli muuten huippu tapahtuma? Tai sille sun hallituksen tiedottajalle että erinomainen teksti? Tai pintiksen panomestarille että olipa hyvää kaljaa? Tai sille TuKYn hallituslaiselle, että hoitaa hommansa hyvin? Emmä tiiä, kunhan kysyn. Tälläisessä toiminnassa, jonka moni ottaa ehkä normaalia työtä henkilökohtaisemmin, sellainen arvostuksen puutteen ja riittämättömyyden tunteen kuoppa voi olla aika syvä – ja sieltä on muuten todella vaikea kiivetä ylös.
Ihminen on kuitenkin aika yksinkertainen eläin – minä ainakin olen ihan helvetin yksinkertainen. Muistan mun ensimmäiseltä hallitus vuodelta, kun fuksi-kuntamestarina menin ammattimaisen pelottavan TalTon eteen kertomaan Parkin kesän rempoista ja jälkeen päin TalToPJ:ltä tuli etä-taputukset selkään, että hyvin vedit, erinomainen presis. Tai kun arvostamani vanha kpv ja ansioitunut yhdistysjyrä laittaa erikseen viestiä SyKon jälkeen, että ”Olipahan asiantuntevasti vedetty talousstrategia ja -arvio”. Tai kun muutama vuosi takaperin eräs vapaa-ajan vastaava kutsui juomapelissä karismaattiseksi tai koulutusmöksällä sportin pj sanoi että oot “ihan hyvässä tikissä”. En tiedä oliko yksikään asia näistä totta, mutta perhanan hyvä mieli siitä tuli silloin ja lämmöllä muistelen vieläkin.
Siispä minun näkemykseni on: varsinkin jos olet jossakin toimijassa/jaostossa/hallituksessa mukana ja vuoden käytetyin sana kavereillesi ei ole kiitos tai kehu jossain muodossa, niin rumempia sanoja säästellessä kirjoitan porilaisittain että menny iha oikeest menee. Tai ihan vaan kun käyt tapahtumissa niin kiitä ja huikkaa järjestäjille jotain kivaa 🙂 Minä aloitan! Oli muuten aika perkeleen hyvin järjestetyt 75. vuosijuhlat!
PS. Otsikon muistutus luki kesätyöpaikkani kahvihuoneen pöydällä olleessa lapussa läpi kesän. Tuli muuten kiiteltyä, vaikka se alkuun vähän piilovittuilulta kuulostikin “:D”
PPS. Eräs yhdistyksemme suurimmista legendoista ja idolini siteerasi aikanaan vuosijuhlilla Gordonia ja Batmania sanoin: -I never said thank you. -And you’ll never have to. Minä sanon suomalaisittain että sanokaan nyt toisillenne perkele se kiitos. Kiitos.
Leevi Vesanen, Taloustoimikunnan puheenjohtaja