{"id":40252,"date":"2021-12-12T21:08:53","date_gmt":"2021-12-12T18:08:53","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tuky.fi\/etusivu\/?p=40252"},"modified":"2021-12-12T21:08:57","modified_gmt":"2021-12-12T18:08:57","slug":"kultainen-jalkiviisaus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tuky.fi\/etusivu\/news\/kultainen-jalkiviisaus\/","title":{"rendered":"Kultainen j\u00e4lkiviisaus"},"content":{"rendered":"\n

Viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kirjoitin bloginumeron h\u00f6mpp\u00e4sarjoista ja rentoutumisesta hektisen arjen keskell\u00e4. Aihe tuntui sillon olevan l\u00e4hell\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja \u2013 yll\u00e4tys yll\u00e4tys \u2013 nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin ehk\u00e4 koskaan aikaisemmin. Siisp\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 blogikirjoituksessa paneudun j\u00e4lleen rentoutumiseen, ja itsest\u00e4\u00e4n huolehtimiseen. Saatan my\u00f6s heitt\u00e4\u00e4 ilmoille muutaman ajatuksen syist\u00e4 ja tavoista, jotka ajavat meid\u00e4t v\u00e4symyksen tiukkaan syliin. En tied\u00e4 viel\u00e4, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Kulunut syksy tuntuu vy\u00f6ryneen eteenp\u00e4in kauhealla vauhdilla ja raivokkaalla tarmolla, imaisten minut ja varmasti monet muutkin er\u00e4\u00e4nlaiseen suorituskierteeseen. T\u00f6it\u00e4 ja velvoitteita on tursunnut ovista ja ikkunoista, ja v\u00e4lill\u00e4 palautettavat portfoliot ja oppimisp\u00e4iv\u00e4kirjat eiv\u00e4t ole j\u00e4tt\u00e4neet rauhaan edes \u00f6iksi. Lis\u00e4ksi osa on tehnyt koulun ohella vapaaehtoistoimia, osa k\u00e4ynyt t\u00f6iss\u00e4, osalla on lemmikkej\u00e4 ja osalla kaikkia n\u00e4it\u00e4. Hommaa on siis riitt\u00e4nyt, aikaa sen sijaan ei.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Uupumuksen ja stressin tunnistaa usein vasta pys\u00e4htyess\u00e4. Tai ainakin se pit\u00e4\u00e4 paikkansa omalla kohdallani, enh\u00e4n min\u00e4 voi kaikkien puolesta puhua. Nyt, pys\u00e4htyneen\u00e4, aidosti hahmotan, miten syv\u00e4ll\u00e4 suoritusputkessa sit\u00e4 onkaan koko syksyn ollut ja kuinka on itse ollut p\u00e4\u00e4syyllisen\u00e4 kyseiseen kierteeseen; itse olen valinnut osallistua jos jonkimoisiin kissanristi\u00e4isiin, itse olen valinnut kurssini, itse olen aikatauluttanut kalenterini tukkoon ja itse en pyyt\u00e4nyt apua, koska \u2018\u2019p\u00e4rj\u00e4sin kyll\u00e4 itsekin\u2019\u2019. Voin siis vain syytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4ni. Mutta tarvitseeko minun? <\/p>\n\n\n\n

El\u00e4mme tietyll\u00e4 tapaa suoritysyhteiskunnassa, jossa arvotetaan vahvasti moniosaamista, erilaisia meriittej\u00e4 ja sosiaalista p\u00f6hin\u00e4\u00e4. N\u00e4in ollen paine touhottaa menem\u00e4\u00e4n ja pyrki\u00e4 olemaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n ”hyv\u00e4 kaikessa” kasvaa. Lieveilmi\u00f6n\u00e4 t\u00e4st\u00e4 moni ajaa itsens\u00e4 uupumisen partaalle, ja itsekin nostan k\u00e4den pystyyn merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 syksyll\u00e4 tuli useaan otteeseen hoettua ”en\u00e4\u00e4 kaksi viikkoa ja sitten helpottaa”. Melkoisen paradoksaalista, sill\u00e4 kuitenkin kaksiviikkoisen j\u00e4lkeen seurasi aina uusi kaksiviikkoinen. Tai viikko. Tai kokonainen kuukausi. <\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkiviisaus on erikoisosaamisalueeni, ja nyt joulun alla hetkess\u00e4 el\u00e4misen ja rentoutumisen merkitys on tuntunut tulevan entist\u00e4 ajankohtaisemmaksi. Vasta nyt tajuaa, mik\u00e4 meni pieleen ja nyt itse\u00e4 ker\u00e4illess\u00e4 sit\u00e4 joutuu maksaa putkipy\u00f6rteenss\u00e4 olemisen hinnan. Niinp\u00e4 n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in tekisi mieli ravistella syksyn aikaista itse\u00e4ni, ja painottaa itselle sopivan tasapainon l\u00f6ytymist\u00e4, erityisesti juuri ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja rentoutumisen suhteen. On ok v\u00e4lill\u00e4 sanoa ei, on ok pyyt\u00e4\u00e4 apua ja on enemm\u00e4n kuin ok ottaa aikaa itselleen.\u00a0T\u00e4p\u00f6t\u00e4ysi kalenteri kun ei anna joustinvaraa extempore-seikkailuille taikka rennoille koti-illoille, ja usein se kostautuukin pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle kasvettuaan lumipalloefektim\u00e4isesti.<\/p>\n\n\n\n

Olen itse jouluihminen henkeen ja vereen, ja t\u00e4n\u00e4kin vuonna joulu saapuu kreivin aikaan; onneksi kalenterivuosikin puskee v\u00e4lill\u00e4 hidastamaan. Joulun aika on n\u00e4et siin\u00e4(kin) mieless\u00e4 ihanaa, ett\u00e4 silloin joutuu usein l\u00e4hes pakon edess\u00e4 pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, kenties sukuloimaan ja ennen kaikkea, nauttimaan tunnelmasta ja erilaisista joulun antimista.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Joulun aikana ja uuden vuoden l\u00e4hestyess\u00e4 onkin hyv\u00e4 hetki pys\u00e4hty\u00e4, ja mietti\u00e4 asioita, jotka aikoo tehd\u00e4 seuraavana vuonna toisin. Itse en liiemmin usko uudenvuodenlupauksiin, enk\u00e4 muista noin yht\u00e4k\u00e4\u00e4n lupausta jonka olen vuosien aikana tehnyt. Sen sijaan t\u00e4n\u00e4 vuonna yrit\u00e4n asettaa itselleni l\u00f6yhi\u00e4, mutta t\u00e4rkeit\u00e4 tavoitteita vuodelle 2022. Tavoitteita, jotka olisi hyv\u00e4 toteuttaa, mutta jotka eiv\u00e4t ole kiveen hakattuja lupauksia mallia \u201ck\u00e4yn kuntosalilla joka maanantai, tiistai, torstai ja lauantai\u201d. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tavoitelistani n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4lt\u00e4:<\/p>\n\n\n\n