TSE Students Abroad: Odotettua vai odottamatonta? Unique Experience at an HBCU

Rantaa vai cityä? Belgialaiset ranskalaiset vai jotain, josta et tiedä, mitä syöt? Haaveena kunnon kulttuurishokki vai missio prepata rennosti ruotsia? Vaihdossa usein odottamaton kohtaa sinut yllättäen, ja odottamattomasta tulee odotettua.  Näin voi käydä, kun lähtee Yhdysvaltoihin vaihtoon, alunperin mustille perustettuun yliopistoon. HBCU, lyhenne ja Jenkeissä käytetty yleistermi sisällissodan jälkeen mustien kouluttamiseksi perustetuista korkeakouluista (Historically Black College and University), joissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on afroamerikkalaisia. HBCU:n vastakohta? PWI; Predominately White Institusions. Tutta huttua? Juu tai ei, vaihdossa tuntemattomasta tulee pian tuttua ja odottamattomasta hetken päästä odotettua. HBCU vs. PWI youtubeen, ja lupaan, että hittejä tulee ja tiedän Jenkeistä jotakin enemmän kuin ehkäpä äitisi!

Sain itse viettää yliopistoajan mielenkiintoisimman lukukauden keväällä 2014 parhaiden hampurilaisten luvatussa maan itärannikolla Pohjois-Carolinan osavaltiossa, osavaltion #2  HBCU:ksi rankatussa, Winston-Salem State Universityssä. Olin yliopiston kevään ainoa vaihto-opiskelija ja yksi muutamista kampuksella asuvista valkeista. WSSU perustettiin vuonna 1892 kouluttamaan mustia opettajia, mistä koulu on tähän päivään mennessä kasvanut monipuoliseksi kandi- ja maisteritutkintoja tarjoavaksi yliopistoksi. WSSU on HBCU:na luonnollisestikin kulkenut rotuerottelun ajasta aina läpi kansalaisoikeusliikkeen (Civil Rights Movement) tähän hetkeen tarjoten mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen yli yhteiskunta luokkien, ja ennen kaikkea tilaisuuden opiskella niille, jolla tähän ei mahdollisuutta (huom. kotimaassaan) aina ole ollut. Koulun motto: “Enter to learn, depart to serve” on mantra, joka sinulle jäisi mieleen, vaikka vain sattuisit hengailemaan kampuksella – vahingossa. Sivistä itseäsi tänään ja yllätä ystäväsi päivällä lounaalla Montussa tai työpaikan kahvihuoneessa knoppitiedollasi, ja kuuntele Elwood Robinsonin lyhyt TED-talk HBCU:n historiasta ja merkityksestä tästä, mikäli kiinnostuksesi nyt heräsi: https://www.youtube.com/watch?v=rJwlBVA7GU4. HBCU on täysin omanlainen yhteisönsä ja tarjoaa yhden parhaista ja mielenkiintoisimmista ikkunoista ymmärtää amerikkalaista ja samalla afroamerikkalaista kulttuuria huomattavasti pintaa syvemmältä. Kampuksella joudut olemaan jatkuvasti ”kulttuurituntosarvet” koholla arvioiden, onko kyseessä pääosin mustien vai yleisesti amerikkalaisten jakama kulttuuri, mikäli et halua tehdä supernaiiveja yleistyksiä vaihtoyliopistosi maan kulttuurista. Tilanne on vähintään herkullinen, eikä sitä kannata jättää käyttämättä, vaikka Harvardin tasoista opetusta tuskin on luvassa.

Kauppiksessa koemme usein helpommaksi olla näyttämättä heikkoja puolia toisillemme, eikö vain? Tässä blogitekstissä haluan kuitenkin olla rehellinen, sillä rehellisyys vapauttaa usein muita rehellisyyteen. Kulttuurillisesti HBCU:ta rikkaampaa kokemusta vaihdosta en olisi osannut toivoa. Kuitenkin ensimmäiset kaksi kuukautta hakkasin päätäni täysillä seinään lukuisten ja vielä lukuisimpien asioiden kanssa. ISEP:in kautta yritin jopa vaihtaa yliopistoa puolentoista. Niin huonosti moni asia toimi aluksi yliopiston puolelta.  Oikeastaan muu kuin pyykkikoneet dormin alakerrassa eivät toimineet ”helposti”. Lisäksi opiskelijoiden puolesta vastaanotto ei ollut liian utelias tai kiinnostunut, ja ympärille ei sattunut sosiaalista pelastusrengasta muista vaihtareista. Näin ollen yliopistolla pääsi vielä testaamaan omia ihmissuhdetaitojaan, saadakseen ympärilleen muutamia ystäviä. Vaikka yliopiston intresseissä ei ollut vaihtar(e) ille tarkoitetun ohjelman järjestäminen, eikä huolehtia liikaa vaihtarin tarpeista, en antaisi vaihdon aikaisia hetkiä edes pyydettäessä pois. Merkityksellistä ei lopulta kuitenkaan ollut, kuinka hyvin omat odotukseni vastasivat todellisuutta. Sen sijaan merkitystä oli sillä, mitä vaihdosta jäi itselleni käteen.

Ensimmäisillä viikoilla oman pääaineeni kurssit peruttiin ensimmäisten luentojen jälkeen. Loistavaa, vai mitä? Ei todellakaan, mutta otin selvää, mitä voisin lukea ainoastaan WSSU:ssa, enkä Turussa. Hieman haastavan kurssienvaihto-operaation jälkeen (kyllä, unohdamme usein Suomessa ajelevamme opiskelumaailman Ferrarilla, kun monilla on käytössään Fiat tai jossakin vielä hevoskärryt – tai ehkäpä vain toisten rakkaus byrokratiaan erottaa meidät muista? Mutta kyllä, NettiOpsu kaikessa heikkoudessaankin voi osoittautua yllättävän vahvaksi, kun sopiva vertailukohta löytyy) täyttyi jenkkiopiskelutahdin tapaan 5 kurssista, mikä suomalaiseen rytmiin verrattuna voi tuntua erittäin kevyeltä. Näistä kursseista kolme liittyi täysin afroamerikkalaiseen kulttuuriin, mielenkiintoisimpana ”The History of the Black Church”. Kurssin ensimmäisellä tunnilla, jonne muutaman viikon kurssin alkamisesta tulin, pohdimme aluksi, kuinka monen kotona on mustan vai valkean Jeesuksen kuva. Aivan – näinkin voi ajatella! Itselleni Jeesus oli ollut aina hyvinkin valkea. Oman ajattelun rajoittuneisuus: Check. Syväsukellusta mustien sielunmaisemaan vauhdittivat kurssit Afroamerikkalainen kulttuuri ja kulttuurien väliseksi psykologiaksi nimetty kurssi, jossa pohdimme, miten mustat tänä päivänä voivat kehittää Jenkeissä ”positiivisen mustien identiteetin” (Dilemmaa tiivistää neljään minuuttiin hyvin Harvardin mustien opiskelijoiden kampanja ”I too am Harvard”. Katsomisen arvoinen. https://www.youtube.com/watch?v=uAMTSPGZRiI). Vaikka yhtäkään kurssia näistä en ennen lähtöä osannut ”odottaa”, olen äärimmäisen kiitollinen kaikista. Odottamattomat kurssit avasivat aivan uudenlaisen ikkunan ymmärtää elokuvistakin tuttua jenkkikulttuuria, jota muuten en olisi ehkä näin syvällisesti joutunut pohtimaan. Rohkaisuksi kaikille, jotka lukevat vaihdossa kursseja kaupallistenaineiden ulkopuolelta: kulttuurien tuntemus maksaa itsensä aina työmarkkinoilla takaisin, eikä yleissivistys ole koskaan pahaksi!

Mietitkö tällä hetkellä, että eikö olisikin ollut fiksumpaa mennä yliopistoon, jossa hommat niin sanotusti hoituvat? Miten tämä kaikki hyödytti kauppatieteilijää? Kuten tiedämme, oikea elämä on excelin ja katelaskennan ulkopuolella. Vaihdossa on kuitenkin viime kädessä aina kyse siitä, että astumme ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltämme, ja asetamme itsemme alttiiksi kasvulle. Kuinka paljon haluamme kasvaa ihmisinä, sen jokainen määrittelee itse. Mukavuusvyöhykkeellä kuitenkin harvemmin joudumme kyseenalaistamaan ajattelumme. Kuten ei ensi kesän sixpack tai bikinipeppu treenaamatta harvoin kasva. Epämukavuusalueella oleminen, oli se salilla maksimitoistojen viimeiset sarjat tai vaihdossa oman itsensä ja uusien asioiden kohtaaminen, vauhdittaa usein kasvuamme eniten. Kodin rutiineissa on hyvin helppo pysyä tutussa ja turvallisessa, mutta vaihdossa kaikki kohtaamamme on aluksi harvemmin täysin ”tuttua” ja ”turvallista”. Kun matkaamme maailman ääriin ymmärtääksemme ja löytääksemme jotakin uutta, huomaammekin matkaavamme samalla itseemme ja ehkä hetken päästä löytävämme jotakin uutta itsestämme. Ehkäpä henkinen kanttimme on kasvaa, ja tiedämme hieman paremmin joltakin osin, ketä olemme ja mitä haluamme. Kolme vuotta kv-tuutorina olleena, lukiovaihdon tehneenä ja kahdeksan vuotta AFS-vaihto-oppilasjärjestön vapaaehtoisena toimineena muistuttaisin meitä kaikkia, että juuri tästä on vaihdossa kyse. Ei koskaan siitä, mitä muut näkevät vaihdostasi ulkopuolelle, vaan siitä, mitä kannat sydämessäsi ja ajatuksissasi mukanasi kotiin. Some tarjoaa tänä päivänä hienon mahdollisuuden pitää yhteyttä, mutta sinä, joka olet juuri maailmalla tai olet palannut, älä koskaan vertaa omaa kokemustasi muihin tai pode huonoa omaa tuntoa päivistä, joista ei ollut mitään some-julkaisukelpoista. Tai huonommuudentuntoa niistä päivistä, jotka rehellisesti tuntuivat huonoilta ja ikäväkin saattoi yllättää. Ne olivat päiviä, jotka saattoivat kasvattaa aivan vahingossa, täysin huomaamattasi.

Vaihdossa ollessa on myös hyvä muistaa kulttuurishokkikäyrän logiikka. Ensin ihastumme, sitten vihastumme, sitten arvioimme, minkä jälkeen hyväksymme. Näiden kaikkien kohtien läpikäyminen on hyvin suotavaa, sillä ilman tätä prosessia syvempää sopeutumista harvoin tapahtuu ja tätä kautta kulttuurisensitiivisyytemme pääsee kasvamaan. Kun peilaamme kohdekulttuurin arvoja omiimme, haastamme oman ajattelumme ja havaitsemme näkevämme oman ”boksimme” ulkopuolelle. Vaihdossa ei kuuluisi murehtia, jos jokainen päivä ei tunnu ”yhtä hyvältä”. Vaikka joskus aika voi olla loputonta biletystä Madridin yössä tai upean rentoa surffausta Ranskan Guadaloupen rannoilla, joku toinen voi maasta riippuen kohdata haastavampia tilanteita. Tällöin vaarana on vahingossa potea huonoa omaatuntoa, onkohan vaihto yhtä onnistunut kuin toisten. Vain sinä tiedät sydämessäsi, mitä tuot mukanasi kotiin, ja mitä alun perin lähdit hakemaan.

Itse sain kevään loputta huomata päässeeni syvemmälle sisälle maan kulttuuriin ja osaksi paikallista yhteisöä kuin koskaan olisin uskaltanut toivoa tai kuvitella. Täysin odottamattomasta olikin tullut odotettua. Vaikka keväällä reissatessa klassikko Jenkki-kohteissa Grand Canyonilla tai Las Vegasissa, ja Spring Breakillä saavuttaessa 14 tunnin road tripin jälkeen Floridaan, sain toki omat instahetkeni. Paljon tärkeämpää kuitenkin oli, mitä mitä ajatuksia sain tuoda mukanani kotiin ja sydämen tasolla olin oppinut.

Jos et vielä ole ollut vaihdossa, sinulla on upea mahdollisuus käytettävissäsi ja lähteä upealla tavalla ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltäsi.  Sinne kuitenkin palaamme taas pian! Mikäli olet jo palannut tai olet palaamassa pian, kv-tutorointi on yksi ehdottomasti parhaita tapoja lievittää vaihdon jälkeistä masennusta ja jatkaa kotikansainvälistymistä. Terry Pratchettin sanoin: “Coming back is not the same as never leaving.” Let’s challenge ourselves for a new growth!

XoXo,

Anne Dahl

Vuosikurssi 2011

Tietojärjestelmätiede

_MG_1621 IMG_7311 NOKIA Lumia 710_000722 IMG_7338

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikäli olet tällä hetkellä kiinnostunut Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä, tässä vielä lyhyt oppimäärä Jenkeissä opiskelusta ja Turun Yliopiston tarjoamista vaihtomahdollisuuksista:

1.Kauppakorkeakoulun oma vaihtopaikka Kansasissa, Emporia State Universityssä, ISEP-ohjelma tai itse hankittu ja rahoitettu opiskelupaikka esim. Kilroyn kautta.

2. Moni klisee Yhdysvalloista pitää paikkansa.

3. Suomalaisen on hyvä muistaa aina arjessa, että ”Hey How’re you?” Tai ”Hey Wazup?” on suomalaisten versio hiljaiselle pään nyökäytykselle tai tervehdykselle ”Moi!”. Tähän ei ole koskaan tarkoitus vastata, mitä oikeasti kuuluu, vaan moikata vain iloisesti vastatervehdykset. Karjalaisilla juurilla small talk ei tuottanut itselleni koskaan ongelmia ja usein erehdyin puhumaan paljon paikallisten päälle, jotka kunnioittavat valtavasti toisten puheenvuoroa. He eivät välttämättä usein, tai juuri koskaan keskity tai kuuntele oikeasti, mitä sanot, mutta jos he eivät ole vihaisia sinulle, he antavat sinun aina puhua loppuun asti. Keskeyttäminen tuntuu olevan ainakin Etelässä hyvin epäkohteliasta.

4. Yliopisto maailma voi olla myös suomalaiselle kohtuullinen shokki myös akateemisesti, kun opiskelijat saattavat olla tottuneet perustelemaan vastauksensa osakseen omilla mielipiteillään. Lähdekritiikki ontuu, ja kulttuurissa omilla mielipiteillä on merkitystä.

5. Opettajan jakamat ”study guidet” ennen tenttiä eivät ole myöskään urbaani legenda. Tunneilla passiivisen kuuntelun sijaan opiskelijoilta odotetaan meillä yläasteelta ja lukiosta tuttua aktiivista osallistumista keskusteluun. Kandin ja gradun kirjoittamiseen valmistautuvien suomalaisten on usein vaikea myös hyväksyä, että edes kaikissa maisteriohjelmissa ei vaadita Pro Gradun tai kandin kaltaisen lopputyön kirjoittamista.

6. Opiskelun rytmi on erilainen. Kurssin aikana opiskellaan tasaisesti, ja välikokeiden jälkeen viimeinen loppukoe ei yleensä ole kova ponnistus, kun kurssin aikana on koko lukukauden joutunut tekemään töitä eri tehtävien muodossa. Loppukokeen painoarvo arvosanasta voi olla esimerkiksi vain 20%, jolloin kaikilla arvosanaan vaikuttavilla töillä on merkitystä (töiden painoarvo kurssiarvosanasta ilmoitetaan usein etukäteen).

7. Opiskelun tempo on huomattavasti kevyempi, sillä lukujärjestystä ei ole mahdollista täyttää 10 kurssilla ja hautautua tenttipinon alle vapun jälkeen. Sen sijaan kursseja voi ottaa usein vain 4-7. Itselläni oli viisi, eikä opiskelu ole aikoihin ollut niin helppoa. Myös urbaanilegenda, että suomalaiset saavat helposti hyviä arvosanoja pitää paikkansa, vaikka kielikokeesta et olisikaan ennen lähtöä saanut lähellekään täysiä pisteitä.

8. Jos mustien yhteisössä ollaan, uskonto on perinteisesti erittäin tärkeä osa afroamerikkalaisten kulttuuria. Suosittelenkin lämpimästi testaamaan ja käymään mustien mukana sunnuntaina kirkossa, jos mahdollista!

9. Ruoka pilkotaan veitsellä ja haarukalla, mutta syömiseen käytetään pelkkää haarukkaa. Eurooppalaisilla voi tuottaa aluksi vaikeuksia hyväksyä tämä, mutta pian huomaa itsekin unohtaneet veitsen käytön. Opiskelijat näyttivät ainakin rakastavan pillillä juomista – roskan määrästä ei siis kannata hämmästyä. Ekologinen ajattelu ei ole vielä aivan samalla tasolla iskenyt Jenkeissä läpi, kuin vanhalla mantereella.

10. Koska kävelyteitä ei aina ole ja välimatkat ovat usein hyvin pitkiä, auto on useimmiten välttämättömyys liikkuessa kampuksen ulkopuolelle. Kannattaa jenkeissä vaihdossa olleessa olla hyvää pataa paikallisten kanssa, jotka voivat tarvittaessa heittää sinut tarvitsemaasi paikkaan.

11. Amerikka on tippikulttuuri – kysy paikallisilta, miten paljon missäkin.

12. Suomalaisille vaikeinta on usein ymmärtää, milloin Jenkit tarkoittavat puhuessaan mitä sanovat, ja milloin eivät. Jos se ehdottavat sinulle kahville lähtöä, suomalaisen kannattaa vasta innostua, kun he oikeasti kysyvät ja yrittävät sopia päivää, milloin sopisi. Pelkkä ”Hey let’s have coffee one day” on ”one day” ennen kuin ehdottaja todella ehdottaa sinulle jotakin aikaa, joka hänelle kävisi. Suomalaisia meidän on vaikea usein heti hahmottaa paikallisten logiikkaa tässä. Jenkkikulttuuri tai – kommunikaatio näyttäytyy suomalaiselle herkästi ”pinnallisena”, vaikka kyseessä on vain heidän kulttuurinorminsa ja näkemyksensä ystävällisyydestä. Jenkit vaikuttavat meistä helposti pinnallista, vaikka heidän ”pinnallisuuskerroksena” on vain paksumpi kuin meidän, joille vastaan tuleville hymyileminen on kohtuullisen vaivaannuttavaa!

13. Jääpalat ja ilmainen refill? Suomalaisia usein hämmästyttävä mysteeri. Miksi juomalasi täytetään usein puoliksi jääpaloilla? Suurimmassa osassa maata ilmasta voi olla hyvinkin kuuma, eikä juomasi säily kauan kylmänä ilman noita ihmepaloja. Ja koska jääpaloja on paljon, ilmainen santsikin on looginen.

14. Matkustelu lukukauden aikana: Yhdysvallat on maantieteellisesti Eurooppaa suurempi, ja kursseilla vaaditaan usein täyttä läsnäoloa (vaikuttaa lähes aina kurssiarvosanaan), jolloin matkustaminen kannattaa suunnitella huolellisesti ennen vaihtoa, vaihdon jälkeen tai loma-aikoihin. Auton vuokraaminen on usein helpoin tapa tutustua lähialueeseen esimerkiksi muiden vaihtarien kanssa, jolloin kansainvälisen ajokortin hankkiminen http://www.autoliitto.fi/matkailu/asiapaperit/kansainvalinen-ajokortti/) on kortin omaavalle suomalaiselle erittäin järkevää. Bensa kun ei maksa paljon mitään.

TSE Students Abroad: Dublinilaisia

Alkuun on pakko mainita, että oli hauska sattumus, että minua pyydettiin kirjoittamaan TSE Students Abroad-blogipostaussarjaan, koska olin mukana lanseeraamassa sitä vuonna 2014. Nyt aikaa on ehtinyt jo kulua ja on hienoa, että sarja jatkuu edelleen. Mutta se nostalgiasta.

Saavuin muutama viikko sitten Irlantiin, missä minun on tarkoitus opiskella kevät Dublin Institute of Technologyssa. Alun kulttuurishokki jäi varsin olemattomaksi ja nyt elämä on alkanut jo rullata Dublinin arkea!

Irlantiin lähtö oli omalla kohdalla valinta, jota ei tarvinnut pitkään pohtia. Alunperin tarkoituksenani oli suunnata vaihtoon jo lukuvuonna 2014-2015. Tuolloin kohteena olisi ollut Tel Aviv Israelissa, mutta kesän 2014 Gazan tapahtumat pistivät monen opiskelijan vaihtosuunnitelmat – myös minun. Vuotta myöhemmin aloin siis uudelleen selata vaihtokohteita ja tuolloin Irlannin pääkaupunki Dublin herätti huomion. Syynä tuohon lienee se, että asuin aiemmin pitkään Oulun seudulla, missä meillä on, hassua kyllä, pienimuotoinen irkkuvähemmistö. Miksi he ovat eksyneet juuri Ouluun lienee erittäin hyvä kysymys. Joka tapauksessa heitä löytyy pohjoisesta sen verran, että Oulussa on innostuttu järjestämään vuosittain kulttuuritapahtuma ”The Irish Festival of Oulu”. Tuon festivaalin kautta myös oma mielenkiinto Irlantia kohtaan aikoinaan heräsi ja oli ratkaisevassa roolissa vaihtokohdetta valitessa.

Nyt olen ehtinyt oleilla Irlannissa vasta vähän aikaa, mutta parin viikon kokemusten perusteella voin sanoa, että monet Irlantiin liittyvistä odotuksistani ovat jo nyt täyttyneet, kun taas jotkut asiat ovat suuresti yllättäneet. Odotin Irlannin olevan erittäin vihreä jo tähän aikaan vuodesta. Se piti paikkansa. Epäilin myös sään olevan varsin arvaamatonta, jopa Suomeen verrattuna, ja myös tuo piti erittäin paljon paikkansa. Ulos lähtiessä on hyvä varata mukaan niin lapaset kuin aurinkolasit. Paikalliset sanovat, että yhden vuorokauden aikana yleensä ehditään elää neljä vuodenaikaa. Pahimmat sateet menivät kuitenkin onneksi ohi jo joulukuussa (se oli kuulemma sateisin noin 20 vuoteen). Myös stereotypia siitä, että irlantilaiset rakastavat Guinnessia pitää erittäin paikkansa. Arki-iltoina riemu raikaa pubeissa jo kello neljästä eteenpäin. Livemusiikkia on puheissa usein maanantaista sunnuntaihin ja meininki on erittäin hyvä.

Lyhyessä ajassa moni asia on onnistunut myös yllättämään. Jos aloitetaan positiivisista asioista, niin irlantilaiset ovat vielä ystävällisempää porukkaa kuin ajattelin. En ole onnistunut vielä saamaan missään huonoa palvelua. Lisäksi ventovierasta uskalletaan lähestyä arkipäiväisen jutustelun merkeissä niin pubissa kuin bussipysäkillä, mikä tuntuu virkistävältä vaihtelulta Suomeen verrattuna.

Samalla on tullut huomattua myös muutamia harmittavia asioita. Erityisesti 80-luvulla korostuneet heroiiniongelmat elävät edelleen kaupungin kaduilla ja kodittomuus on suuri ongelma. Dublinissa on monia alueita, joille ei suositella eksymistä etenkään yöaikaan, koska seuraukset saattavat olla arvaamattomat. Myös asuntoa metsästäessä kannattaa tarkistaa alueen postinumero. Itse asun joen eteläisellä puolella hyvällä ”keskiluokan” asuttamalla alueella. Keskustaan on matkaa, mutta bussi- ja ratikkayhteydet ovat hyvät. Julkisesta liikenteestä lienee kuitenkin hyvä muistuttaa, että se on paitsi kallista niin myös ajoittain epäluotettavaa. Väliin meininki Dublinissa tuo elävästi mieleen Etelä-Italian. Huumoria kannattaa siis olla mukana matkassa ja irlantilaisten rennosta elämänasenteesta on hyvä ottaa mallia. ”Englantilaisesta tiukkapipoisuudesta” pyritään pidättäytymään.

Yliopistosta voin sanoa sen verran, että myös siellä selviytyminen vaatii alkuun joustavuutta. Paikalliset kurssiaikataulut pistävät niin vaihto-opiskelijat, paikalliset opiskelijat kuin opettajatkin sekaisin. Vaihto-opiskelijoilla on kuitenkin opintojen alussa kaksi viikkoa aikaa päättää mitkä kurssit he haluavat ottaa, mikä on hyvä asia. Useista kursseista pyörii samaan aikaan useampi versio, joiden ajankohta ja opettaja saattavat erota. Valinnanvaraa siis riittää. Varoituksena kuitenkin, että paikalliset opiskelijoille tarjottavat sähköiset palvelut, aina sähköpostista paikalliseen Moodleen saavat Nettiopsunkin näyttämään toimivalta järjestelmältä.

Yliopiston muut puutteet korvaa kuitenkin aktiivinen opiskelijatoiminta. Dublin Institute of Technologyn opiskelijoilla on ainakin 80 erilaisia kerhoa ja järjestöä, joiden toimintaan voi lähteä mukaan. Toimijaryhmää löytyy aina DIT Harry Potter Societysta DIT Baking Societyyn. Tämän lisäksi Erasmus-toiminta voi erittäin hyvin. Opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua ekskursioille eri puolille Irlantia samoin kuin nauttia Dublinissa järjestettävistä pubikiertueista ja bileistä.

Aikaa Irlannissa on kulunut varsin vähän, minkä vuoksi maltan tuskin odottaa mitä seuraavan neljän kuukauden aikana tulee tapahtumaan. Myös taloudellinen tilanne Irlannissa on parantunut viimeisen muutaman vuoden aikana ja työmahdollisuuksia on alkanut ilmestyä sen verran, että saatan jäädä tänne hieman pidemmäksikin aikaa…

Siinä kaikki tällä kertaa. Kuten paikalliset sanoisivat: Cheers!

 

Karoliina Rajala

Vuosikurssi 2012

Kansainvälinen liiketoiminta

 

Kuvia:

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä

Oma huone - harvinaista herkkua Dublinissa

Oma huone – Harvinaista herkkua Dublinissa

Howthin rantamaisemaa

Howthin rantamaisemaa

Päiväreissulla Howthissa

Päiväreissulla Howthissa

Temple Bar

Temple Bar

Temple Bar iltahämärässä

Temple Bar iltahämärässä

Vaihtariporukkaa

Vaihtariporukkaa

TSE Students Abroad: Mantén la calma y disfruta tu vida. Saludos desde Perú.

Exacto. Terveisiä vaan kaikille Limasta, Perun pääkaupungista tämän blogin muodossa. Meikäläinen on tosiaan Rankamon Oskari ja kun vaihdon jälkeen tulee tehtyä paluu TSE:hen niin vuosikurssi on jo muuttunut 5:seksi. Pistetään kuitenkin siis seuraavassa tulemaan pienimuotoista raporttia Etelä-Amerikan kuulumisista!
 
Piti tosiaan ihan blogia varten tarkistaa mikä on Suomen ja Perun välinen etäisyys maantieteellisesti. Lukemaksi muodostui Turun ja Liman välillä vaatimattomat 11 693 kilometriä. Välimatka ei ole pitkä pelkästään maantieteellisesti vaan kaksi maata ja kaksi kaupunkia eroavat toisistaan myos kulttuuriltaan, kooltaan ja tavoiltaan valtavasti. Minun vaihtoni alkoi täällä maaliskuun alussa, jolloin me (lähinnä Euroopasta tulleet) vaihto-opiskelijat aloitimme 3 viikon Espanjan kielen intensiivikurssilla. Mukana menossa on alusta asti toki ollut osalle lukijoistakin tuttu toinen TSE:lainen Aino Aho! Varsinaiset aineopinnot Yliopistolla alkoivat huhtikuun alussa ja parin viikon päästä pitäisi jo jotain kirjoittaa paperillekin mid-term examsien muodossa.
 
Kirjoitetaan vain pari juttua opiskelusta ja keskitytään enemmän siihen mitä muuta vaihdolla on tarjoittavana. Yliopiston kampus tarjoaa todella hulppeat puitteet opiskelulle. Loytyy suihkulähdettä, palmuja ja nättiä arkkitehtuuria. Maassa maan tavalla ja kampusalue on kuitenkin suljettu ulkopuolisilta ja sitä ymparöi muurit. Monta kertaa on kuitenkin tuntunut, että opiskelu on enemmän koulumaista täällä ja opiskelijoille annetaan huomattavasti vähemmän vapauden mahdollisuuksia kuin Suomessa. Tämä ilmenee ”pistokokeiden” suurella määrallä ja professoreiden opettajamaisella asenteella. Käyn kaksi kurssia espanjaksi ja kaksi kurssia englanniksi. Luonnnollisesti kieli asettaa haasteita (ei vaikeuksia), mutta kurssitkin ovat todella hyvä mahdollisuus kehittää kielitaitoa. Pointsit menevat kuitenkin professoreille, sillä suurimmalla osalla heistä on todella ystävällinen lähestymistapa vaihto-opiskelijoita kohtaan. Jotain vähan erilaista piti keksia opiskelunkin suhteen ja täten tuli lähdettyä opiskelija-edustajaksi yhdellä kurssilla. Tämä tarkoittaa sitä, etta pitäisi esimerkiksi jossain vaiheessa lukukautta osallistua opiskelun kehittamispalavereihin henkilokunnan kanssa. Katsotaan mitä siitä tulee.. 😀 Jo täälla sloganiksi muodostuneella ”Give something back to the community” asenteella siis mennään.
 
On kuitenkin myönnettävä, että pääasiallinen motivaatio täälla oloon ei kuitenkaan ole opiskelussa vaan kokemuksissa, kulttuurin tutustumisessa ja ennen kaikkea kielen paremmassa hallinnassa. Jokaisessa edellämainitussa kokemus on tähän mennessä ollut loistava! Ainon kanssa asutaan samassa opiskelija-asuntolassa noin 15 muun vaihtarin kanssa, jotka tulevat pääasiassa ympäri Eurooppaa. Tämä on ollut todella hyvä asumisjärjestely. Yhteishenki talossa on loistava ja kaikki tulevat todella hyvin juttuun toistensa kanssa. Minulta löytyy melko tilava huone omalla kylpyhuoneella. Asuntomme on Mirafloresin kaupunginosassa, jota pidetään yhtenä kaupungin parhaista – ellei parhaimpana.  Asunnolta pääsee myos kävelemään 5 minuutissa meren äärelle, josta avautuukin jylhän kallion huipulta upeat maisemat Tyynelle valtamerelle. Voin kertoa että ei huonot lenkkimaisemat! Yliopisto on hieman eripuolella kaupunkia kuin meidän asunto. Taksilla pääsee parhaimmillaan 15 minuutissa, bussilla saattaa huonoimmillaan mennä 1 tunti ja 45 minuuttia. Kyllä.. Lima on 10 miljoonan ihmisen kaupunki ja julkinen liikenne on vaihtelevalla tasolla. Hintataso täällä on Suomea halvempi, mutta ei ehkä niin paljon halvempi kuin olisi olettanut. Oma alueemme on sitä rikkainta aluetta ja tämä näkyy myos ihan peruselintarvikkeiden hinnassa. Jotkut asiat taas ovat todella halpoja kuten edellämainitut taksit. Kuitenkin todennaköisesti halvemmaksi täällä vaihto muodostuu kuin Euroopassa. Tietysti hieman huomioonottaen matkustamisen määrän sekä lennot tänne ja takaisin. 
 
Perulla ja Etela-Amerikalla onkin rutkasti tarjottavaa reissaamiseen suhteen. Tällä hetkella Perun lisaksi on tullut käytyä Ecuadorissa ja Boliviassa. Ecuadorissa vaihtoporukan kanssa ja Boliviassa faijan ja kahden isobroidin kanssa, jotka olivat reissaamassa Etela-Amerikkaa samanaikaisesti. Perheen kanssa tuli käytyä tsekkaamassa myos se Perun tunnetuin maamerkki eli Machu Picchu. Edellä mainittujen lisäksi on mm. käyty aavikkosafarilla Huacachinassa ja lennetty tunnettujen Nazca Linesin yli. Mahdolisella tavoitelistalla reissaamisen suhteen löytyy vielä vähintään Kolumbia, Amazonin sademetsät ja sokerina pohjalla Kuuba. Reissaaminen on todellakin opettanut ja ennenkaikkea auttanut arvostamaan niitä asioita mitkä Suomessa on älyttoman hyvin. Peru on kehittyvä talous ja se näkyy. Tästä huolimatta ihmiset ovat yleisesti ottaen todella ystävällisiä sinua kohtaan ja kombolla ripaus espanjaa ja pilke silmäkulmassa pärjää ongelmitta lähes missä tahansa. Muutaman ystävän puhelimen varastamista lukuunottamatta en ole myöskään kokenut tai nähnyt yhtaan uhkaavaa tilannetta vaihdon aikana. Usein ihmiset valittelevat, että paikallisiin on vaikea tutustua vaihdon aikana mutta minulla on toisenlaisia kokemuksia täältä. On ollut mukavaa tutustua kymmeniin paikallisiin opiskelijoihin ja myos tyossä käyviin ihmisiin. Avoimella ja positiivisella asenteella täälla on mahdollisuus tehdä hyviä ystaviä aivan yhta hyvin Perulaisista kuin vaihto-opiskelijoistakin. 
 
Miksi siis Peruun? Tämä tuntuu helpolta kysymykseltä. Oman näkemukseni mukaan on älyttoman rikastuttavaa elämänkokemuksen kannalta lähteä vaihtoon paikkaan, joka on täysin erilainen ja uusi ympäristö. Tämä antaa mahdollisuuden sopeutua täysin uudenlaiseen kulttuuriin, joka takuuvarmasti kasvattaa. Peru ja Lima tarjoaa ystävällisen ja rikkaan kulttuurin, hyvän ilmaston, meren, loistavan ympäristön oppia espanjaa ja monipuoliset reissaamismahdollisuudet. Täten voin suositella Perua vaihtokohteena aivan jokaiselle! Miksi sitä ei hieman haastaisi itseään ja lähtisi esimerkiksi Euroopan ja englantia puhuvan maailman ulkopuolelle, jos tähän tarjoutuu mahdollisuus? We only got one life so better make the best of it 🙂
 
Ecuadorin sademetsässa koskenlaskua ja kalliokiipeilyä. Paikallisjoukkueen fanikatsomon keskellä huutamassa kannatuslauluja 50 000 ihmisen stadionilla. Veneellä katsastamassa satojen merileijonien asuttamaa rantaa. Lentämässa Nazca Linesien yli pienkoneella. Sandboardingia aavikkosafarilla. Mönkijoilla ajelua kauniissa Perun vuoristomaisemassa. Vaeltamassa Titicaca Järvellä – maailman korkeimmalla olevassa järvessä. Kiipeämässä Machu Picchun huipulle ja silittämässä laamoja samassa paikassa. Antamassa TV-haastattelua Perun kansallistelevisioon. Surffausta Tyynessa-valtameressä. Nauttimassa auringonlaskusta kauniilla Ecuadorilaisella rannalla. Paikallisia kotibileitä asunnoissa, joiden rinnalla Hirvensalo ja Westend kalpenee. Esto es Peru / Tämä on Peru.
 
Saludos y hasta proximo vez!
 
Osku
Televisiohaastattelussa Perun TV:ta varten ennen Allianza Liman jalkapallo-ottelua.

Televisiohaastattelussa Perun TV:ta varten ennen Allianza Liman jalkapallo-ottelua.

 

 

 

 

 

 

 

Surffihommia Mirafloresin rannalla, Lima.

Surffihommia Mirafloresin rannalla, Lima.

 

 

 

 

 

 

 

Paikka, joka saa todella tuntemaan itsensa pieneltä. Machu Picchu asianmukaisessa varustuksessa.

Paikka, joka saa todella tuntemaan itsensa pieneltä. Machu Picchu asianmukaisessa varustuksessa.

 

 

 

 

 

 

 

Kampuksella Espanjan kurssin porukan kanssa.

Kampuksella Espanjan kurssin porukan kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Baños - Ecuador.

Baños – Ecuador.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TSE Students Abroad: Greetings from Graz

Grüß Gott!

Greetings from Graz, Austria!  Grüß Gott originally means (according to Wikipedia) ”may God greet you”. And they greet you like this everywhere.

I’m Ella, a third-year student at TSE. I’ve been calling Graz home for a month now. I’m here for the summer semester 2015 which started in the beginning of March and ends with exams in the beginning of July. (That’s why it is called summer and not spring semester and that’s the way it works in the most German speaking countries.)

Graz, the capital of Styria, is the perfect combination of small town and a big city. It is the second largest city in Austria. You can climb up to Schlossberg, wander through old town that can be found on the Unesco World Heritage list or drink coffee at one of the many cafés in the city. The location is very nice also for travelling and I’ve already been to Budapest and during our 3 week (yes, 3 !!) holiday I will be visiting Prague and Zagreb. And Vienna is only a two-hour train ride away.

I study BWL (Betriebswirtschaftslehre = Business administration) at Karl-Franzens-Universität. Among other classes I’ve picked two classes of Information Systems Science (also my main subject in Turku) which I study in German. Mostly exchange students study their courses in English and they offer plenty of courses in both English and German which is good! The university also offers German courses on every level (A1.1 to C1) which are very helpful if you are interested in learning German. You must remember though that the real Austrian German is far from the “Hochdeutsch” you learn at school: “auch” becomes only “a”, potatoes are “Erdäpfel” and the bin “Mistkübel”. Even Germans here have trouble understanding the dialect which I find very calming… And Graz is very international so you will survive with English almost anywhere 😉

What helps with learning the language is living with locals. Most students here live in WGs (Wohngemeinschaft = shared flat) either found through a student accommodation service, like me, or through Facebook. Most student houses have a gym (ours has one exercise bike…), laundry room and a party room. Some even have cleaning lady! There is a party in one of the student homes almost every week. In my free time I’ve chosen a few courses from the University Sports Institute and one class costs only 17 euros for the whole summer term. You have to wake up early to sign up for the classes but they offer everything from paragliding and basketball to dance classes. ESN is very active in Graz – I’ve already been to a Buschenschank (a special restaurant serving only locally produced wine and small dishes) and ice skating.

Don’t expect Austria to be like Germany (you know the stereotypes…). I feel Austria is a more chill version of Germany where there is no hurry to do things but still everything works effortlessly. Even though there are lots and lots of incoming exchange students, emails are answered within ours and people are always ready to help you!

Graz may not seem the most hip and cool place to do your exchange but it’s perfect for me! I warmly recommend everyone to consider it for their exchange. The location is perfect and the city has a very nice international flair to it.

Bis bald,

Ella

TSE Students Abroad: Helsinki ranskalaisittain

 Heipsan kaikki! Olen Viivi, 3 vsk. kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija ja vietän tämän kevään vaihdossa Ranskan pohjoisessa metropolissa, Lillessä. Kaupunki muistuttaa kooltaan ja rakenteeltaan pääkaupunkiseutua, joten tänne on ollut melkoisen helppo sopeutua. Rakennukset ovat vanhoja ja tunnelma muutenkin hyvin perinteisen keski-Eurooppalainen. Bonuksena kaupungista löytyy tanskalainen pikkuputiikki, jonka valikoimista löytää ruisleipää ja salmiakkia. Pohjoismaalaisen aamu kun ei yksinkertaisesti lähde käyntiin valkoisella paahtoleivällä ja Nutellalla.

 

kuva1

 Yliopistokseni valikoitui EDHEC Business School, joka on kansainvälisestikin todella arvostettu yksityinen business-koulu. Lukuvuosi maksaa pyöreät 14 000 euroa ja  kampuksia heiltä löytyy myös Pariisista, Nizzasta, Lontoosta sekä Singaporesta.

Omalla kohdallani haasteelliseksi koulun osalta muodostuu opiskelukieli, sillä suoritan opintoni täällä ranskaksi. Istun siis kursseillani natiivien ranskanpuhujien kanssa, jotka eivät juurikaan puhu englantia. Valitsinkin Ranskan kohdemaakseni oppiakseni kieltä, joten sainpahan mitä tilasin. Tietysti nautin suuresti myös ranskalaisista rypälemehuista maukkaitten juustojen kyytipoikana.

 

Myönnän aidosti aikaisemmin ihmetelleeni, että minkä takia koulumme käytävillä parveilee hyvinkin usein tutkijoita läheltä ja kaukaa, jotka haluavat tutustua ylivertaiseen koulujärjestelmäämme. Proffat puhuvat aina liian hiljaa tai huonoa englantia, eikä NettiOpsukaan ikinä toimi.

Kovin olin väärässä. Jo reilun kuukauden jälkeen ikävöin stressipisteitä mukavasti kutittelevia kurssi-ilmoja sekä asiasisällöltään pääsääntöisesti kiinnostavia luentoja. Täällä olemme toisen suomalaisen opiskelijan kanssa jo päässeet ihmettelemään luennoitsijoita, jotka eivät vaivaudu edes seisomaan luennoidessaan tai kommentoivat 300 silmäparin edessä satunnaisen opiskelijan painoa. Myös vaatimustaso on selvästi alhaisempi. Tänään opin muun muuassa rakentamaan juomapilleistä torneja ja viime viikolla maisteriopiskelijat kuulivat ensimmäistä kertaa lyhenteen CEO.

 

Eipä siinä, kaupunki itsessään on hurmaava ja kotoisa sekä tästä pääsee hujauksessa mihin tahansa Eurooppaan. Matkalistallani onkin useita visiittejä Pariisiin (1 tunti junalla), Brysseliin (30 min junalla), Amsterdamiin, Barcelonaan jne. Jokainen viikonloppu on jo bookattu erilaisille seikkailuille! Aika ei siis tosiaan käy täällä pitkäksi.

Opiskelijaelämä tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia ihan jokaiselle. Bailaamaan pääsee tarvittaessa vaikka joka ilta, mutta erinäiset järjestöt organisoivat myös muutakin ohjelmaa aina museokäynneistä ulkomaanretkiin. Eli hyvin samankaltainen meininki kuin meillä Turussa!

Pisteitä täytyy EDHEC:ille täytyy kyllä antaa opiskelijoilleen tarjoamista palveluista. Opiskelija-asuntolat ovat siistejä ja muutaman askeleen päästä kotiovelta löytyy vasta rakennettu fitness center, josta löydät harrastusmahdollisuudet aina uinnista squashiin sekä kuntosalista karateen. Koululta löytyy myös oma pankki sekä career centre, jonne voi ilmoittautua työnhakijaksi kesää varten. Kaverini sai soiton suuryritykseltä 20 minuuttia visiittinsä jälkeen.

 

Mainitsemisen arvoista on myös se kuinka erilaiseksi olinkaan luullut ranskalaisia ihmisiä ja maan kulttuuria. Meillä Pohjoismaalaisilla on Chanelin luksusparfyymin tuoksuinen kuva eleganteista, tyylikkäistä ja viiniä lähes ammatikseen nautiskelevista nappisilmistä. Pieleen meni taas. Henkilökohtaisen hygienian puute etenkin miehillä ei ole pelkästään ilkeä stereotypia, klubille mennään koulun logolla varustetussa hupparissa ja viini on pannassa. Saapuessani juhliin viinipullon kanssa paikalliset nauroivat minulle ja sanoivat: “Oh, you must be an ERASMUS student!”. Kuulemma vodkapullo olisi ollut sopivampi valinta.

Asiakaspalvelu on käsitteenä myös täysin tuntematon patonkimaan asukkaalle. Silmiin ei katsota ja vaihtorahat paiskataan tiskiin niin ronskisti, että pikkuhilut singahtavat Belgian puolelle.

 

kuva 2

 

Lopuksi en kai voi muuta kuin kliseisesti suositella vaihtoon lähtemistä ihan jokaiselle. Tahdon myös muistuttaa, että jokainen vaihto on erilainen. Jollekin se on elämää mullistava kokemus, joka saa jättämään opinnot Suomessa ja muuttamaan laamankasvattajaksi Peruun, kun toiselle se taas on askel kohti aidompaa itsenäistymistä ja aikuisuutta. Molemmat ovat kokemuksina yhtä arvokkaita.

Vaikka paikoin tekstissäni pommitinkin melko rajusti paikallista koulujärjestelmää ja etikettiä, niin voin silti vilpittömästi suositella myös EDHEC:iä ja Lilleä vaihtokohteena. Ilmapiiri vaihtareiden sekä muiden opiskelijoiden kesken on rento ja vastaanottavainen. Ennen kaikkea tuuletan täydellisen sijainnin puolesta eli jos mielit matkustelemaan mukavasti ja edullisesti, suuntaa Lilleen!

Huisia ja jännittävää pian alkavaa kevättä kaikille – nauttikaa jokibåteista! Ja vive la France!

 

Bisous, Viivi

 

TSE Students Abroad: Kia ora from New Zealand!

I’ve been fortunate enough to call Auckland, NZ my home for the past 6 months. Travelling to this side of the world has been a dream of mine and being able to stay here for a whole semester was a great opportunity. Another reason for me to study here was that my sister has been living here for quite some time and from the stories she had to tell I just couldn’t resist. But even if you wouldn’t have a personal tie to the place I can recommend NZ to everyone.

City of Auckland

City of Auckland

As NZ is in the southern hemisphere and the seasons here are opposite from what they are in Finland, my semester in NZ began in the middle of July. So I had to leave warm Finnish summer for NZ in the middle of local winter. To make things worse, buildings here have no central heating so the first couple mornings were… refreshing. After learning to cope with the absence of heating it wasn’t that bad especially when winter turned to spring and later to summer.

I didn’t have accommodation when I arrived so I decided to stay first week in a hostel trying to find an apartment to live in. I ended up living with two Americans in the city center which turned out to be a good result. The accommodation that university offers for a single bed room are relatively expensive with weekly rent of around 200-300 dollars (140-200 euros) and renting a room from a private market is way cheaper.  Also the location of my apartment was excellent as it took no longer than 10 minutes to get to the uni, grocery shops, casino or to other necessities. I found that even without living in a student apartment you can still live a proper student life if you wish to and you’re enough interested in meeting new people. Also living in a privately owned apartment you can save a lot of money to use in other activities.

Hanging out with some Maori folks.

Hanging out with some Maori folks

Auckland as a city has a lot to offer to everyone. Whether you’re interested in chess, Pokemons, kayaking or anything else you can find it here. I also liked that everything was close by and despite the struggles of public transport to stay on time it is quite easy to get from place A to B. It’s also a great spot to start travelling around NZ as you can fly to any major or minor airport there is. After seeing other university cities in NZ I’m pretty happy that I chose Auckland as my destination. The city is also very diverse in its population with around 1/3 of residents are not native New Zealandians which can be seen everywhere in the city. This large ethnic diversification sometimes makes you feel like you’re not in NZ anymore but it has its perks as the diverse cuisine is just delicious.

Studying in the University of Auckland was not as time-consuming as I expected. Typically students pick four courses to complete during a semester but I ended up picking only three as I wanted to spare some time for other activities. What was great about the courses that I picked was that the assignments were done to actual companies. Not only it gave more motivation to do the assignments but it shed light to business world more than just another lecture-based theory course would’ve done. After the semester concluded I realized it wouldn’t have been that bad to pick fourth course as well and still have time to travel but nevertheless I’m still happy with my choice.

Clocktower of the University of Auckland

Clock tower of the University of Auckland

University of Auckland has multiple clubs to spark the student life but very few activities are directed specifically to exchange students. Due to that I realized that if you want to get something done or travel around you better do it by yourself. So far I have travelled around the whole NZ, from the northernmost to the southernmost point and pretty much everything there is to see in between. I’ve also been to Fiji and to Australia but since flights there are relatively expensive and take around three hours, most of my trips have been in NZ.

There are a lot of things to do and see in NZ. Naturally anyone who is interested in Lord of the Rings will find the country amazing. I wouldn’t call myself a fan of the movies but still I managed to visit The Shire, Mt. Doom, Isengard and Lonely Mountain among other places. Even if you wouldn’t be a fan you would most likely appreciate the landscapes here. Glaciers, snowy mountain ranges and waterfalls mixed with endless green hills and lush forests are just stunning every single time no matter how often I’ve seen them. The landscapes make NZ perfect place for hiking and you can find hikes ranging from 1 hour to multiple days all around the country. Surfing, diving, mountain biking, skydiving, bungee jumping are also some of the activities I’ve been part of during my stay so I could say there’s no shortage of outdoor activities.

Decent view

Decent view

The semester here ended in the beginning of November and after that I’ve been just relaxing and travelling around. It was nice for a change to spend October and November in 20+ degrees without endless rains. However, all good comes to an end and so I’ll be coming back to Finland in the beginning of January. In a way it’s exciting to get back to Finland but on the other hand leaving NZ behind after half a year knowing that coming back might not be that soon. I can honestly recommend studying abroad to everyone and studying in NZ in particular.

Matti Sahi
University of Auckland (Marketing, 07/2014-11/2014)