mennessä Hallituksen varapuheenjohtaja | maalis 11, 2018 | Jaostot ja toimijaryhmät, Kaikki Blogit, news, TuKY-blogi
Muistatko vielä, miksi päätit aikoinaan hakea juuri Turun kauppakorkeakouluun? Omiin korviini oli kantautunut, että Turussa on todella laaja opetustarjonta ja tietenkin parhaat bileet. Ajattelin, että Turulla olisi minulle eniten tarjottavaa. Turun KY:n missio onkin tarjota sen jäsenille paras mahdollinen opiskelijaelämä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Mielestäni parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään tarvitaan yhteisöllisyyttä, harrastustoimintaa, erilaisia etuja ja unohtumattomia tapahtumia. Kaiken hassuttelun lisäksi tarvitaan myös laadukasta opetusta, mahdollisuutta tutustua tulevaisuuden työpaikkoihin sekä vastuuta ja kokemusta luottamustehtävistä. Vaikka TuKYn missio onkin tarjota kaikki tämä, ei TuKY jaostoineen ja projekteineen kykene siihen yksin.
Yhdistys tarkoittaa saman mielenkiinnon kohteen omaavien ihmisten yhteenliittymää. TuKYn jäseniä yhdistää kiinnostus kaupallista alaa kohtaan. Kaupallinen ala on kuitenkin todella laaja käsite. Meitä on täällä lähes 2000 opiskelijaa ja kiinnostuksen kohteita vähintään yhtä paljon. Siksi Turun KY tarvitsee avukseen toimijaryhmiä, joita ovat harrastekerhot, ainejärjestöt, joukkueet ja muut erillistoimijat. Ainejärjestöt pitävät huolta siitä, että meille tarjotaan laadukasta opetusta. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia tutustua sinua kiinnostaviin yrityksiin excursioilla Suomessa ja ulkomailla. Jaostot, projektit ja harrastekerhot tarjoavat tapahtumia, joissa pääset tutustumaan ja viettämään aikaa kaltaistesi opiskelijoiden kanssa. TuKYn CORE-tiimi taas pitää huolen siitä, että meillä on jatkuvasti hyviä opiskelijaetuja, ja että tapahtumiin saadaan sponsoreita. Eikä pidä unohtaa omaa kerhotaloamme, Parkkia, jota saamme käyttää ilmaiseksi.
Monesti tuntuu, että eri toimijat kilpailevat keskenään tapahtumiensa osallistujista — eikä syyttä. Meillä on todella suuri määrä toimijoita opiskelijamäärään nähden, eikä kaikkiin tapahtumiin ehdi millään osallistua. Eikä tämä ole tarkoituskaan.
Vieläkö muistat JOMAn kirjastakin tutut niche-markkinat? Tarkoitus ei ole, että toimijaryhmät kilpailisivat toisiaan vastaan, vaan että kaikki keskittyvät omiin kohderyhmiinsä, tarjoavat juuri heille kohdennettuja tapahtumia ja luovat näin meille jokaiselle mahdollisuuden parhaaseen mahdolliseen opiskelijaelämään. Tämä on TSE:n opiskelijoille äärettömän suuri rikkaus. Jos sinua kiinnostaa musiikki, voit löytää itsesi kaltaisia tyyppejä KYSSin tapahtumista. Jos olet maisterivaiheen opiskelija, eivätkä puputapahtumat enää innosta, kurkkaa mitä TSE-Masters voisi sinulle tarjota. Jos rakastat viiniä, voit osallistua Wiiniklubin tastingeihin tai piipahtaa Montun After Workissä.
Usein kuulee sanottavan: ”lähde mukaan toimintaan – hae hallitukseen”. Hallitukseen hakeminen todella kannattaa, sillä luottamustehtävistä on mahdollista oppia sellaisia työelämäntaitoja, joita ei varmasti ensimmäisissä kesähessun tehtävissä työmaailmassa opi. Toimintaan mukaan lähteminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että sinun olisi pakko pyrkiä hallitukseen, vaan näitä huikeita kokemuksia voi saada myös osallistumalla tapahtumiin. Hyödynnä toimijoiden tarjontaa, lähde rohkeasti mukaan juuri sinua kiinnostaviin tapahtumiin, ole aktiivinen ja kerro Kartellin KOPOlle, jos joku kansiksen kurssi kaipaa mielestäsi kehittämistä. Luo siis itse itsellesi juuri se ”paras mahdollinen opiskelijaelämä”, jota voit kaiholla muistella kiikkutuolissa elämäsi parhaana aikana. Toimijaryhmät ja TuKY ovat täällä sinua varten!
Sofia Utriainen
Hallituksen varapuheenjohtaja
mennessä admin | marras 5, 2017 | KY-Sport, Liikunta, TuKY-blogi
Kello näyttää puoli kuutta. Ulkona kohoaa Norjan vuoret. Pimeässä bussissa nukkuu 45 exculaista. Aamu sarastaa.
Takana on 20 tunnin bussimatka ja edessä retken ensimmäinen vaellus. Kohteena on Narvikin musta laskettelurinne, jonka tiedetään olevan matkan vaikein rasti. Trangiat lämpenevät parkkipaikalla ja patikointivaatteet on vaihdettu päälle. Jännittää.
Ajattelin blogissani kirjoittaa yhdestä ihmiselle tärkeimmästä ominaisuudesta. Kaikilla se on, mutta sen käyttäminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Se täytyy löytää. Se on asenne.
Urheilussa asenne on usein helposti havaittavissa. Se voi tarkoittaa täysillä tekemistä, periksiantamattomuutta, täyttä omistautumista, johdonmukaista harjoittelua tai kaikkensa antamista asetettujen tavoitteiden eteen. Samalla tavalla asenteen voi nähdä opiskelussa. Kuka tahansa voi olla fiksu tai lahjakas, mutta mitä sillä on väliä, jos ei tee duunia menestyäkseen. Suurin osa meistä ei koe perineensä mitään huippugeenejä, silloin asenne on kaikki mikä merkkaa.
Puurot on vedetty naamaan ja on aika lähteä liikkeelle. Annamme porukalle kaksi vaihtoehtoa: Vaivalloista maastoa piikkisuoraan ylös tai helpompi taival mutkittelevaa autotietä pitkin. Ryhmäpaine puuttuu peliin ja kaikki valitsevat reitin, joka ei ole polkua nähnytkään. Maasto vaihtelee aina pitkästä ruohikosta mutaiseen suohon ja irtokivikosta lähes pystysuoraan kallioseinämään. Ylöspäin mennään välillä nelinkontin kiiveten ja matkan edetessä tulee niin hiki, että vaatteita vähennetään tasaiseen tahtiin.
Jokaisen nyppylän kohdalla joku fiilistelee, että eihän tuo huippu ole enää edes kaukana, max 10 min. Niinpä niin. Tuntien kuluttua voidaan vihdoin huokaista helpotuksesta ja hengästyneenä riisua reput selästä. Ilma on niin ohutta, että sen keveyden tuntee hengittäessä. Tuulee niin paljon, että lippis lentää päästä. On niin kylmä, että puhelin sammuu. Maisema on henkeäsalpaava ja istumme vain hetken hiljaa ja ihailemme.
On nämä meidän TuKYläiset aika kovaa kansaa. Matkaan oli päässyt täysin nopeusilmossa menestymisen perusteella, eikä nopeudella tarkoitettu kiipeämisnopeutta vuoren huipulle (vaikka sitä reissupalautteessa ehdotettiinkin). Mukana ei ollut sen kummempaa vaellustaustaa omaavia ihmisiä, eikä yhtäkään huippu-urheilijaa. Monet astuivat bussiin suoraan Pupujaisista. Pidänkin aivan järkyttävän suurena saavutuksena sitä, että joka ikinen reissulainen kiipesi ensimmäisen, ja jokaisen sitä seuranneen, vuoren huipulle ihan jäätävällä draivilla homman ajoittaisesta hasardiudesta huolimatta. Samanlaisella asenteella kun painetaan opiskelujen parissa ja tulevaisuuden työelämässä ollaan me aika pysäyttämättömiä.
Tekstissä viitataan KY-Sportin syyskuun vaellusexcursioon
Inari Syrjänen
Liikuntavastaava
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | marras 6, 2016 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
Kuten jokainen on varmaan huomannut, TuKYn tarjontaan mahtuu kaikenlaisia teemaviikkoja ja -päiviä. On kulttuuria, hyvinvointia, kansainvälisyyttä ja vuosijuhlaviikkoa. Teemaviikoilla perinteisesti ständeillään, luennoidaan, urheillaan, sitsataan ja biletetään. Mutta eikös me tehdä tätä kaikkea jo viikoittain muutenkin?
Ymmärrän teoriassa halun niputtaa muuten irrallisia tapahtumia yhden ison teeman ympärille siinä toivossa, että tämä teema saisi sillä viikolla enemmän näkyvyyttä. Näkyvyyden lienee tarkoitus saada ihmiset ajattelemaan ja siten oppimaan uutta ja ehkä muuttamaan omia käytäntöjään. Hieno ajatus. Todellisuus on kuitenkin kaukana tästä. Viikot keskittyvät ilmaisen roinan jakoon, luentoihin, joihin ei mennä kun on pakollinen kielen tunti ja tapahtumiin, joiden suhde itse teemaan on aika pakotettu. Se miten teemaviikot näkyvät käytännössä aivan normaalille opiskelijalle on, että opiskelija saa ilmaisen kupin kahvia kouluun tullessaan, Mercalla puhutaan jostain luennosta, johon kukaan ei kuitenkaan lopulta mene ja illalla mennään sitsaamaan, niin kuin oltaisi menty ilman teemaviikkoakin. Mitäs tässä nyt on promottu? Ilmaista kahvia vissiin.
Käytännössähän nämä teemaviikot vaativat järjestäjiltä paljon, ja ovat pitkän ajan suunnittelun tulos. Puoli vuotta ennen otetaan jo yhteyttä mahdollisiin puhujiin ja yhteistyökumppaneihin. Viikon visuaalinen yhteneväisyys suunnitellaan tarkoin ja järjestäjätaho on fyysisesti ja henkisesti kiinni koko viikon ajan. Viikkoihin allokoidaan ajoittain suuriakin rahapanoksia. Eikö rahalle ja meidän osaaville jaostoillemme olisi parempiakin käyttötarkoituksia? Jotta blogi ei olisi pelkää mielensä pahoittamista, tarjoan alla kaksi ratkaisuvaihtoehtoa:
Ratkaisu 1: Yritetään vielä kerran!
Jos haluamme antaa teemaviikoille vielä mahdollisuuden, tulisi rakenteen olla erilainen. Toki teemaa ajava jaosto ottaisi päävastuun viikon koordinoinnista, mutta käytännössä tapahtumien ja muiden hauskuuksien toteutus jäisi toisille jaostoille ja toimijaryhmille, ja miksei vaikka joukkueille ja erillistoimijoillekin. Kokouksissa kuuluisi lauseita kuten: ’’Hei, teemaviikko X on tulossa, miten meidän porukka voisi tuoda teemaa X esille ja samalla järjestää jotain hauskaa jäsenistölle?’’ ja ’’Mitäs me keksitään tänä vuonna meidän teemaviikon X tapahtumaksi?’’. Kaikilla olisi oikea halu tuoda teemaa esille ja sitoutuminen teemaan olisi ihan eri tasoa. Mercalla puhuttaisiin enemmänkin, että mihin tämän päivän teemaviikko X:n tapahtumista kukin on menossa.
Ratkaisu 2: Vanhat tavat ulos ja uutta sisään!
Koska kehitys kehittyy, niin olisikohan teemaviikkojenkin aika vain yksinkertaisesti ohi? Vanhanaikainen ständeily, luennot ja muut paikkasidonnaiset promoamistekniikat korvattaisiin jollain ihan uudella. Mitä jos pidetään oikein kunnon kulttuuriappro? Tai tehdään vaihdon hakuprosessia kuvaava simulaatiopeli. Mitä jos ostetaan koululle foamrollereita tai promotaan aamupalan tärkeyttä koko Mercan täyttävällä tilataideteoksella. Kuten aiemmin mainittu, jaostomme ovat täynnä osaavaa porukkaa, joten unohdetaan muoteilla tehty piparkakkutalo ja tehdään vaikka piparista muumitalo! Ehdotan siis näkyvyyden hakemista enemmän iskuluontoisilla tapahtumilla.
Mielestäni molemmat ratkaisut olisivat ainakin erilaista. En osaa sanoa toimivatko ne käytännössä, mutta nykyisellään teemaviikot eivät voi jatkua. Itse otan ensimmäisen askeleen kohti tulevaisuutta ja korvaan toimintasuunnitelmasta kohdan ’’kansainvälisyysviikko’’ kohdalla ’’kv-pöhinän aiheuttaminen’’.
Minna Goyal
Kansainvälisten asioiden vastaava
international@tuky.fi
mennessä Vapaa-ajan vastaava | syys 11, 2016 | Kaikki Blogit, TuKY-blogi, Ulkkis
Varmaan monelle tuttu tuo tunne tällä hetkellä. Kurssit, kandit, gradut ja duunit painavat päälle, ja aikaa hengähtää tai nukkua edes kunnon yöunia ei juurikaan ole. Pupuille varsinkin syksyn ensimmäiset pari kuukautta ovat yhtä oravanpyörää niin uuden opiskeluympäristön, uusien kavereiden kuin kaikkien mielenkiintoisten tapahtumien ympärillä. Kandi- ja graduahdistus eivät ole myöskään välttämättä kaikkein mukavimpia asioita.
Vaikka välillä tuntuisi, että aikaa ei juurikaan tunnu olevan hauskanpitoon, älä kuitenkaan liikaa karsi aikaa muistojen luomisesta. Ei elämää kannata vain suorittaa. Yritä löytää itsellesi myös aikaa nauraa, jutella ja laittaa jalalla koreastikin välillä kavereidesi kanssa. Niistä hauskoista illoista jäävät muistot nimittäin antavat kummasti virtaa talven pimeydessä, kun tuntuu siltä, että kaikki projektit kaatuvat taas kerran päälle samaan aikaan.
Välillä varsinkin vanhemmista tieteenharjoittajista saattaa alkaa tuntua siltä, että oman koulun tapahtumat alkavat olla jo nähty. Silloin kannattaa käydä katsomassa menoa aidan toisella puolella. Opiskelijaelämää on nimittäin muuallakin kuin vain kauppiskuplassamme. Meillä on kaiken kaikkiaan loistavia tapahtumia, mutta myös muilla opiskelijoilla on Turussa ja muuallakin hauskoja juhlia ja tilaisuuksia. Kannustankin kaikkia ainakin jossain kohtaa opiskeluja käymään muiden tieteenalojen, koulujen ja kaupunkien tapahtumissa pyörähtämässä. Niistä nimittäin saa kummasti perspektiiviä meidän järjestömme tekemiseen ja uusia tuttavia samalla.
Jos ei kuitenkaan ole heti vielä valmis hyppäämään suoraan esimerkiksi matemaattis-luonnontieteilijöiden bileisiin tai oululaisten sitseille mukaan, niin mahtava porttihuume uusien ihmisten näkemiseen ovat poikkitieteelliset bileet ja yhteisreissut toisiin kaupunkeihin, joissa löytyy edustusta monista tahoista ympäri Turkua ja Suomea. Esimerkiksi nyt alkavalla viikolla oikeus- ja lääketieteilijöiden kanssa kahdesti vuodessa järjestettävät poikkitieteelliset Back 2 School -bileet Monkeyssa on loistava tilaisuus päästä tekemään tuttavuuksia muista kouluista. Lokakuun alussa sen sijaan on erinomainen mahdollisuus päästä katsastamaan menoa Suomen suurimpaan opiskelijatapahtumaan Hämeenkadun Approon Tampereelle Ulkkiksen bilebussien avulla.
Lopuksi haluan pyytää kaikkia miettimään, kuinka monta kertaa olette sanoneet itsellenne, että ette voi lähteä jonnekin sen takia, että on pakko tehdä koulujuttuja. Totuus kuitenkin valitettavan usein varmaan teilläkin on ollut se, että kyseinen aika on mennyt johonkin aivan muuhun kotona kuin siihen itse koulujuttujen tekemiseen. Lähtekää siis niin puput kuin vanhemmatkin karvapörriäiset ulos tapaamaan ihmisiä ja nauttimaan siitä laajasta tarjonnasta, mitä ihmiset ovat teitä varten luoneet erilaisten tapahtumien muodossa tänäkin vuonna. Unohtumattomia muistoja ei nimittäin luoda Netflixin eikä änärin ääressä, saatikka kandin tai gradun.
Ps. Muistakaa, että tenttejä voi uusia, bileitä ei.
Kristian Raitio
Vapaa-ajan vastaava
vapaa-aika@tuky.fi
mennessä Kansainvälisten asioiden vastaava | huhti 17, 2016 | Kaikki Blogit, Kansainvälisten asioiden vastaava, TuKY-blogi
4 vuotta. Se ei ole pitkä aika. Omasta kokemuksestani olen huomannut, ettei se riitä tutkinnon saamiseen, uuden kielen opetteluun eikä ikkunoiden pesun aloittamiseen, mutta se on riittänyt kansainvälisten asioiden jaoston luomiseen Turun KY:lle. Nyt kun CIA TuKY on ollut toiminnassa noin 4 vuotta, näen tarpeellisena luoda visiota neljän vuoden päähän. Missä jamassa Turun KY:n kansainväliset asiat siis ovat neljän vuoden päästä?
Ensinnäkin CIA TuKY tekee töitä sen eteen, ettei koko jaostoa enää tarvita. Uskon, että kv-jaoston työtä voidaan kuvata Quentin Tarantinon uralla. Kuten Tarantino tekee vain 10 elokuvaa, me CIA:n kanssa teemme töitä 8-10 vuotta, ja kun me lähdemme, meidän työmme kantaa pitkälle tulevaisuuteen, samoin kun Tarantinon elokuvia katsotaan varmasti vielä monen kymmenen vuoden päästä. Emme siis ole turhia nyt, päinvastoin, mutta toivottavasti olemme turhia vuonna 2020.
Uskon, että vuonna 2020 TuKY on yhteisö ja paikka, jossa kansainvälistä ilmapiiriä arvostetaan ja jossa kaikilla on hyvä olla. TuKY tarjoaa vuonna 2020 laadukkaita tapahtumia sekä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä kahdella kielellä. Kaikki julkaisut, twiitit ja laput Vanhan Narikan jääkaapin ovessa ovat kahdella kielellä. Taphtumat vuosijuhlista ja sitseistä avoimiin kokouksiin pidetään niin, että sinne on helppo tulla, oli kotikielesi mikä tahansa. Mercalla kuuluu puheensorinaa monella kielellä ja kulttuurieroja juhlitaan erilaisilla teemapäivillä ja tapahtumilla. KYlisteen avatessa voi löytää erivärisillä sivuilla merkityn englanninkielisen osion, jossa on perinteisesti ’’ne kaikista parhaat jutut’’. Luentojen jälkeen on tarjolla kielten tukiryhmiä, jossa natiivit opettavat muita ja auttavat läksyissä, myös suomen kielelle on oma tukiryhmä. Maanantaisin ilmestyvä KYräilijä on edelleen viikon aloitus ja se tarjoillaan englanninkielisenä. Erillinen KY-Active -sähköpostilista on hylätty ja KY-Aktiiville tulevat meilit ovat kaksikielisiä. Tapahtumat tulevat hetkessä täyteen, sillä aktiivista porukkaa on enemmän kun Parkille mahtuu. Myös Ulkkiksen Slaicka Brothersit pyrkivät puhumaan suomea ja englantia Kiertoajelubileissä, vaikka todellisuudessa puhuvat lähinnä norjaa. Sportin järjestämillä Parkin lenkeillä suomalaiset ja meksikolaiset juoksevat kilpaa ja lenkkisaunassa suunnitellaan seuraaviin KYlumpialaisiin jo joukkueita.
Vuonna 2020 kansainvälisyys ei ole outoa, se ei ole jotain mikä hakee paikkaansa, vaan se on arkipäivää. Eri kulttuurit näkyvät ja kuuluvat. Yhteisöömme saapuva uusi pupu, jolla ei ole vahva englannin kielen taito, pitää muutaman kuukauden päästä presentaation englanniksi päästämättä yhtään hikipisaraa otsalle. Meiltä valmistunut maisteri osaa tehdä töitä kansainvälisessä ilmapiirissä ja loistaa taidoillaan työhaastattelussa, joka testaa ryhmätyötaitoja. Toisen vuoden opiskelijamme hakee vaihtoon Espanjaan ja pyytää espanjalaiselta kurssikaverilta apua motivaatiokirjeen kirjoittamiseen kaljapalkalla – he konttaavat kotiin pilkun jälkeen. Kolmannen vuosikurssin opiskelija on työharjoittelussa Intiassa ja tietää, ettei mihinkään ruokaan saa koskea vasemmalla kädellä – hän on oppinut sen kahvitellessaan Mercalla. Vaikein hetki vuodesta on, kun puoli vuotta Suomessa olleet vaihtarikaverit lähtevät takaisin kotimaahansa. Tätä juhlitaan yhdessä Fairwell-bileissä, joka on yksi vuoden kohokohdista.
Kuulostaako utopistiselta? Ei niin.
Minna Goyal
Kansainvälisten asioiden vastaava
international@tuky.fi
mennessä admin | maalis 14, 2016 | Kaikki Blogit, KY-Sport, Liikunta, TuKY-blogi
Liiku. Kun mä laitan livee. Liiku. Meil on aina bileet. Liiku. Liiku paitas hikeen – laulaa lorautteli vallan maineikas artisti Jonna reilu kymmenisen vuotta sitten. Kertosäkeen lopussa sanaa liiku hoetaan ripeästi kerta toisensa jälkeen, jolloin siitä muodostuu täysin uusi sana. Siksi se oli mielestäni hauska ja täysin oikeutettu avaus sielua repivälle vuodatukselle, jota aion tähän alle raapustaa. Blogin kirjoittelun osuessa vuorossaan minun kohdalleni, haluan puhua kahdesta eri teemasta. 40 vuotta täyttävästä KYlumpialaisista ja opiskelijoita liikuttavista viikkovuoroista.
KY-Sportin vetämillä lenkeillä ja viikkovuoroilla on käynyt ihmisiä melko vaihtelevissa määrin. On ollut kertoja jolloin pelaajista on ollut pulaa, ja on ollut kertoja jolloin kävijäennätykset ovat olleet lähellä. Toivottavaa tietenkin olisi että tilat olisivat aina maksimikäytössä, mutta se ei ole välttämättä se tärkein asia. Asia johon olen ollut erityisen tyytyväinen on se että Parkin lenkki ja viikkovuoro neitsyys on lähes joka kerta viety joltakin osallistujalta. Pyrimme siihen että kynnys osallistua on tasan nolla, ja joka ikistä purisi yhdessä liikkumisen kaunis ja sielua halaava ilosanoma. Liikuntajaostomme päätehtävä on antaa opintojen kanssa painiville opiskelijoille mahdollisuus rentoutua ilman tuoppia kädessä. Joskus toki niinkin. Verkostoitua ja tavata uusia ihmisiä samalla kun parantaa omaa hyvinvointiaan.
KYlumpialaiset. Joukko ihmisiä järjestämässä 40-vuotis juhlatapahtumaa johon yksikään ei ole osallistunut. Uhka vai mahdollisuus? Mennään sormet ristissä mahdollisuutena. Tekstiä kirjoittaessa selaan samalla välitilinpäätöstä, josta aionkin ammentaa muutaman valitun palan kultaista historiaa. Sarjassaan ensimmäiset KYlumpialaiset järjestettiin syksyllä 1976 jonka jälkeen ne pian vakiintuivatkin yhdeksi Turun KY:n perinteikkäimmäksi tapahtumaksi. Olympiahenkisessä tapahtumassa on kisattu karjunnasta veronkiertoon ja kirjanpidosta olvipalloon. Suosio ja osallistujien lukumäärä ovat heilahdelleet vuosien mittaan lähes täydestä kauppatorista vain muutamaan joukkueeseen. Kaikkitietävät alumnit osaavat kertoa kuvin sekä sanoin että elämme nousujohteista kulta-aikaa. Odotukset ovat tänä vuonna korkealla ja toivottavasti ne saadaan täytettyä 14.4. Lisää tarinoita KYlumpialaisista vuosien varrelta löydät facebook-tapahtumasta tulevien viikkojen aikana.
Sporttista kevättä!
Henri Mäkivirta
Liikuntavastaava
liikunta@tuky.fi
