Miksi teemme asioita?

Kumpuaako motivaatiosi omasta intohimosta ja tavoitteiden saavuttamisesta? Vai säteileekö se muista ihmisistä ja heidän odotuksistaan? Raja on häilyvä, mutta sen ylittäminen suuntaan tai toiseen saattaa vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen suunnattomasti.

Jään itse usein miettimään, miksi teen asioita. Miksi luen tenttiin, kun teksti vain vilisee silmissä ja mikään ei jää päähän kiinnostuksen ollessa täysi nolla? Miksi istun viikoittain hallituksen kokouksissa villasukat jalassa, kun Parkin kokoushuone muistuttaa lämmityksen puolesta enemmän TYS:in asuntoa kuin mukavaa kokoustilaa? Miksi moppaan Parkilla kolmelta yöllä sitsien jälkeen suhteellisen uhkaavassa laskuhumalassa?

Muistellessani aikaa taaksepäin, voin kuvitella kolmasluokkalaisen tytön istumassa työpöytänsä ääressä tuijottaen englannin kirjaa. Miksi? Koska halusin, koska minua kiinnosti oppia uutta ja tietää enemmän. Samoihin aikoihin välitunneilla leikittiin yhdessä koko luokan kanssa eikä monikaan varmasti osannut vielä murehtia siitä, mitä muut ajattelevat heistä.

Muutaman vuoden päästä yläasteella, kun teini-ikä oli pahimmillaan, homma kääntyi päälaelleen. Syntyi klikkejä ja niiden myötä paineita kuulua joukkoon ja pitää kiinni omasta porukasta. Yhtäkkiä olikin noloa opiskella ja lukea kokeisiin, koska silloin leimautui hikeksi. Sen myötä alkoi itse tekemään asioita, joita muut odottivat ja jotka olivat tietyllä tapaa sosiaalisesti hyväksyttäviä.

Tämä tilanne on mahdollisesti monelle tuttu nuoruudesta tai ihan nykypäivästä. Muut saattavat esimerkiksi odottaa sinulta hyvää koulumenestystä, jolloin korkeisiin arvosanoihin on päästävä keinolla millä hyvänsä. Kun oma kiinnostus ei enää ole mukana, tekeminen on väkinäistä eikä siitä pääse nauttimaan. Kaikesta tulee suorittamista, joka on pidemmän päälle äärettömän kuluttavaa.

Nykyään voin sanoa lukevani tentteihin, istuvani kokouksissa ja moppaavani Parkkia täysin oman tahdon ja kiinnostukseni seurauksena. Myönnetään, keskellä yötä moppaaminen ei kuulu TOP 3 -aktiviteetteihin, mutta sitä edeltävä sitsi-ilta kompensoi mukavasti yöllisiä siivous-sessioita. Varpaiden jäätymisen kokouksissa kestää jo pelkästään sillä, että pääsee nauttimaan kokousseurasta ja olemaan ylipäätään osa tätä kaikkea. Into opiskeluunkin löytyy sisältä ja omasta halusta oppia ja kehittyä, eikä sitä tarvitse häpeillä millään lailla.

Muistakaa miettiä, mikä on teille tärkeää ja mistä te itse nautitte. Jos haluat mopata Parkilla, moppaa ihmeessä. Jos haluat pitää välivuoden ja lähteä reissuun, lähde ja nauti elämästä. Jos haluat lähteä mihin tahansa aktiivitoimintaan mukaan, tartu tilaisuuteen kun sellainen osuu kohdalle. Älä rakenna elämääsi muiden odotusten varaan, vaan tee niitä omia juttuja ja muodosta niistä omat tavoitteet ja odotukset, jotta voit aidosti nauttia elämästä.

Oona Mäkinen

NESU-vastaava

Kaikki työkokemus on arvokasta

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun pitäis lähettää kymmeniä kesätyöhakemuksia. Hakemusten deadlinet tulevat yllättävän nopeasti ja tammikuun lopussa täytyisi olla jo selkeä näkemys siitä, minne hakea kesätöihin. Tuntuu että tilanne toistaa vuosi vuodelta itseään. Yritykset hehkuttavat sosiaalisessa mediassa palkkaavansa paljon opiskelijoita kesätöihin, mutta silti tuntuu että varsinkin oman alan töiden saanti on hankalaa, välillä jopa mahdotonta. Varsinkin ilman suhteita. Varmaan yhtä sun toista huolestuttaa hieman ajatus siitä, että jos en nyt saa oman alan töitä, niin saanko niitä sittenkään kun olen valmistunut?

Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että hakemusten lähettäminen ei ole lempipuuhaa. Tuntuu, että ajan voisi käyttää hyödyllisemmin, varsinkin kuin todennäköisyys saada töitä yleisiä hakuja pitkin on äärettömän pieni. Hakemuksissa kysytään aina hieman eri asioita, joten jokaiseen hakemukseen on keskityttävä kunnolla. Yleisiksi kysymyksiksi nousee yleensä, ”kerro vapaasti itsestäsi” tai ”miksi juuri sinä olisit sopiva meille”. Mitä ihmettä näihin voi oikeasti laittaa, jos haluaa yrityksen kiinnostuvan itsestä?

Onneksi yliopistoelämä tarjoaa mahdollisuuden päästä tekemään jossain määrin oman alan hommia opiskeluiden ohella. Erilaisissa vapaaehtoisorganisaatioissa toimiessa pääsee tekemään ja oppimaan yhtä sun toista työelämässä tarvittavia tärkeitä taitoja. Esimerkiksi markkinointia pääaineena lukiessa, tarjosi vuoden 2017 ContactExpon markkinointipäällikön pesti erittäin hyvää ja opettavaista kokemusta tulevaisuutta varten. Sain esimakua siitä, millaista on työskennellä markkinoinnin parissa ja mitä parin tuhannen henkilön messujen markkinointi oikeasti vaatii. Yhdeksän kuukauden aikana oppi tärkeitä käytännön taitoja, joita luennoilla istuessa ei olisi oppinut. Vapaaehtoishommia on tarjolla varmasti jokaisen makuun. Koulun omat yritykset tarjoavat myös erinomaisia työtehtäviä, joissa pääsee kokemaan, millaiselta mahdolliset oman alan työt tuntuvat.

IMG_3748

Olen lähiaikoina keskustellut koulussa monen kaverin kanssa siitä, miksi juuri he ovat lähteneet mukaan opiskelijatoimintaan. Suurin osa on kertonut, että niistä saatu kokemus ja uudet taidot tulevat varmasti olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeitä ja kullanarvoisia. Opitut asiat ja taidot voivat olla jopa niitä kriittisiä juttuja, joiden ansioista voi joku kaunis päivä saada juuri sen oman unelmaduunin.

16265451_607179342805248_9092959072350542489_n

Tämän tekstin myötä haluan toivottaa kaikille paljon tsemppiä työnhakuun, olkaa avoimia muillekkin kuin oman alan töille. Ja muistakaa hyödyntää myös opiskelijajärjestöjen tarjoamia työmahdollisuuksia! Niistä saatu työkokemus on yhtä arvokasta kuin muistakin työpaikoista saatu.

iines

Iines Pusa
NESU-vastaava

 

Älä ruoki lamaa

14956007_1250035428401329_8077859245045171895_n

Yksi selkeimmistä syksyn merkeistä ovat kenties niin meillä TuKYssakin kuin myös muilla opiskelia- ja vapaaehtoisjärjestöillä koittavat hallituksen ja luottamushenkilöiden vaihdokset. Tuntuu kuin vuoden 2015 Turun KY:n syyskokous olisi ollut eilen. En vielä oikein tiennyt että mitä saappaita olin menossa täyttämään, kun hallitusgrillissä päätin Otto Rouhiaisen pyytämänä laulaa Livet är härligt kappaleen, tajuten kahden sanan jälkeen ettei minulla ollut juuri mitään hajua kuinka laulun sanat oikeasti menevät. Tämän, ja monen muun kömmähdyksen jälkeen, voin vuotta myöhemmin alkaa hyvillä mielin luovuttamaan ohjaksiani eteenpäin. Vuosi on ollut hurja, mutta palkitseva.

Hallituksen vaihtoihin kuuluu oleellisena osana terve kilpailu, jossa hakijat pääsevät näyttämään jäsenistölle tietämystään ja motivaatiotaan. Olen ylpeä siitä, kuinka avoin tapa meillä täällä Turussa on hallituksia valita. Syyskokous kerää yhteen pupuset ja vanhat huutelijat, ja jaostojen HalVoissa on Parkin tunnelma aina katossa. Vaikka näihin kekkereihin kuuluu oleellisena osana myös jännittäminen ja mahdolliset pettymykset, on ilmassa silti suuren kuntalaisjuhlan tuntua.

 

14290005_1192470364157836_2231106620900248915_o

 

En kuitenkaan voi olla huomioimatta niin meiltä täältä Turusta kuin myös muista kylteriyhteisöistä kajahtavaa huolta hakijoiden määrän vähentymisestä. Luonnollisesti tätä hämmennystä puetaan usein muotoon “Silloin kun minä hain hallitukseen…”. Elämmekö opiskelijaliikkeen lama-aikaa, juuri silloin kun yhteisöllisyys ja äänemme ovat yhteiskunnassa tärkeämpiä kuin koskaan?

 

c-187-2

 

Hakijoiden määrä on stressin aihe jokaiselle jaostopuheenjohtajalle kuin myös kaikille, ketkä Turun KY:tä eteenpäin luotsaavat. Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen on meille sydäntä lähellä, ja avain tähän löytyy laajasta mutta ennen kaikkea innokkaasta aktiivikentästä. En kuitenkaan liikaa halua tuijottaa hakijamääriä varsinkaan itseisarvona oman jaoston toimintaan. Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.

Mitkä sitten ovat niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat alentuneita hakijamääriä? Yleisin peruste lienee koulun käynnin vaikeutuminen. Emme valitettavasti enää elä niitä “hyviä aikoja”, jolloin yliopistossa pystyi viettämään kirjoilla vuosikymmenen ja sitten siirtyä katselemaan työelämää. Päinvastoin. Paine valmistua tavoiteajassa on entistä kovempi, ja koska tämä paine ei vielä itsessään ole koettu olevan tarpeeksi kova, on myös itse tavoiteaikaa lyhennetty. Aika on opiskelun tapauksessa rahaa. Tukien määrä on rajallinen eikä opintopisteitä kerry pääaineen vaativimmista kursseista niin helposti tukia takaamaan. Ajalliset ja taloudelliset paineet ovat kovat, yhdistettynä alaamme tyypilliseen kilpailuhenkisyyteen ja aikaiseen työelämään siirtymiseen.

Opiskelijatoiminta ei ole kaikille. Ideaalitilanteemme “kaikille kaikkea” on valitettavasti erittäin vaikeaa täysin toteuttaa. Tämä on kuitenkin se, mihin me päivittäisellä toiminnalla pyrimme. Tykkäsit sitten sitseistä, approista, lautapeli-illoista tai hikilenkeistä, pyrkii TuKY olemaan näissä mahdollistajana. Teemme tätä ilmaiseksi, usein saamatta kiitostakaan. Seuraava kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä?

 

14333157_1192483060823233_542201311293237596_n

 

Opiskelijatoiminnassa mukana olo antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella työelämässä relevantteja taitoja sekä kokea niin onnistumisia kuin epäonnistumisia turvallisessa ympäristössä. Oman elämäni ylpein hetki ei ollut purskahtaa itkuun Harkkasitsien proggista pitäessä, mutta jälkeenpäin ajateltuna, jos jossain täytyi itkeä julkisesti, ei sille olisi parempaa paikkaa kuin Montussa uunituoreiden kuntalaisten edessä. TuKY tarjoaa elinikäisiä ystäviä ja unohtumattomia hetkiä. Vapaaehtoistoiminta kasvattaa ihmisenä, ja pienet asiat saati esteet eivät enää hetkauta.

14900546_1250036385067900_3191409977600880610_n

Vapaaehtoistoiminta – ota tai jätä. Urbaanilegenda siitä, että opiskelijatoimintaan mukaan lähdettyä hyvästit saa heittää opintopisteille, urheilulle sekä seurustelukumppanille ei pidä paikkaansa. Elämä on täynnä valintoja, eikä opiskelijatoiminta ole poikkeus siitä. TuKY ei ole työ. Se on työ vain muutamalle, ja heille maksetaan siitä palkkaa eikä kukaan kirjanpitoa varmasti huvikseen vääntäisikään. Sitsien järkkääminen, säbävuorojen pyörittäminen sekä esimerkiksi vuosijuhlien organisoiminen lähtee jostain muualta. Omalla kohdalla se lähtee sydämestä ja halusta tuntea olevansa elossa. Ehkä se johtuu harmaan työelämän pelosta. Että nyt pitää elää ja ottaa täysillä. Ehkä se johtuu siitä että harmaata työelämää näkee pörssiyhtiön arjessa jo nyt päivittäin, ja tajuaa että, kymmenen vuoden kuluttua istun siellä vieläkin, erona vain se etten ole edellisenä iltana järkännyt sitsejä tai valvonut aamunkoittoon Antti Holman Sande ja Suvituuli- videoita katsellen.

Nämä ovat ne yhteiskuntamme romantisoimat  opiskeluvuodet, joita emme enää tule uudelleen kokemaan. Pidänkö itseisarvonani keskiarvoa vai sitsien määrää? Opiskeluun aina todella pahasti koukuttuneena ja kilpailuhenkisenä ihmisenä päätös painottaa eeppisten opiskelijaseikkailujen määrää opintopisteiden sijaan tuntui aluksi pelottavalta. En silti kadu päivääkään. TuKY on tässä ja nyt, se ei valitettavasti ole ikuista. Jos siis hetkeäkään mietit pitäisikö juuri sinun hakea toimintaan mukaan, niin pitäisi. TuKY ei ole armeija. Yhden aktiivivuoden jälkeen emme järjestä kutsuntoja takaisin toimintaan, mikäli kiinnostus esimerkiksi opiskelua tai työtä kohtaan olisi kasvanut vapaaehtoistoimintaa suuremmaksi. Toisaalta, yhden vuoden jälkeen pikkusormi on jo mennyttä, ja organisaatiomme tarjoaa houkuttelevia ja haastavia toimia, joista vuosi toisensa jälkeen löytää itsensä uudelleen.

TuKY ei välttämättä ole kaikille “se juttu”, mutta sinä olet meille juuri “se ihminen”.

Tästä linkistä pääset katselemaan syyskokouksien päivämääriä sekä loppuvuoden muita tapahtumia.

14705761_1239306632807542_3723595240261069074_n

 

Iina_netti

 

 

Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi

Kirje pupu-minälleni

Kolmas opiskeluvuosi on pyörähtäny käyntiin, ja se on samalla tuonut mukanaan myös omanlaisensa ikäkriisin. Noppamäärä ja kandiluonnoksessa olevat sivut alkavat vahvasti viittaamaan “ylioppilas” sanan korvautumiseen “kandidaatti” sanalla. Tämän pelottavan ajatuksen saa kuitenkin nopeasti karistettua pois katsomalla kaikkia tapahtumia mihin on lupautunut osallistumaan ja järjestämään. Olo tuntuu taas nuorelta ja verginhuuruiselta. Pupuilla lähenee ensimmäinen tenttiviikko ja päivät täyttyvät lukemisesta. Itsellä päivät puolestaan tyhjenevät, kun tenttien peruminen nyt vaan on sattumoisin liian helppoa. Tässä muutama seikka, mitä haluaisin sanoa itselleni pari syksyä taaksepäin, aikana jolloin taivutin Turun KY:n vielä aivan väärin ja luonnollisesti joka kerta eri tavalla.

 

img_3296

 

Ole rohkea ja lähde mukaan. Syksyllä tuntuu että tapahtumia tulee ulos ovista ja ikkunoista, eikä tiedä minne kaikkialle sitä niissä pupuflunssan aiheuttamissa tuberkuloosia muistuttavissa oireissa kehtaisi mennä. Mene bileisiin. Mene infoihin. Mene ihmeellisiltäkin kuulostaviin tapahtumiin kuten Jokasyksyiselle kevätretkelle. Pupuvuonna tehdään muistoja, joita ei tosin muisteta, mutta niitä tehdään. Pupuvuonna solmitaan kaverisuhteita, tutustutaan uusiin ihmisiin ja etsitään sitä omaa juttua tässä putiikissa. Yhdistyksen hallituksessa istuvana, voin käsi sydämellä sanoa että uskon vahvasti siihen, että TuKYsta löytyy jokaiselle jotakin. Ole siis avoimin mielin.

Tämä koskee myös vanhempia opiskelijoita, pitäkää mieli avoinna kaikille uusille tapahtumille ja mahdollisuuksille. Harmaaseen uraputkeen siirryttyämme, tämä ei liene enää niin helppoa.

 

Stressaa, mutta älä stressaa liikaa. Omalla kohdallani pieni stressi johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen. Moni varmasti allekirjoittaa saman väittämän. Yliopistoon tulo jännittää, varsinkin jos on lukiossa tottunut saamaan hyviä numeroita eikä koulun käynti ole välttämättä tuottanut hirveitä vaikeuksia. Ensimmäinen hylsy NettiOpsussa onkin monelle kova paikka. Mutta sen ei pitäisi olla. Kuvitelkaa että sanon nyt tämän oikein painokkaalla äänensävyllä: Pupuvuoden tenteistä selviää yhtenä kappaleena. Ne on tehty sellaisiksi. Tuntuu kohtuuttomalta ajatella, kuinka paljon tunteja saatoin pupuvuonna käyttää y-kursseihin lukemiseen. Voin kertoa, että mikäli lukuinto on kova, ja vaikka ei olisikaan, niin työläitä tenttejä tulee ja lukea saa ennen kuin se maisterin paperi on käsissä hypisteltävänä. Älkää siis polttako itseänne loppuun, ottakaa pupuvuosi harjoittelun kannalta ja pohtikaa mikä se oma pääaine olisi (muistakaa, senkin voi vaihtaa). En kuitenkaan sano että lukematta tenteistä selviytyisi. Legendaarinen lausahdushan kuuluukin, että tentit voi uusia. Myös kurssit voi käydä uudelleen, mutta se alkaa olla jo toinen tarina.

 

img_3299

 

Nauti, ja nauti ihan liikaa. Opiskelun kuuluu olla moista yolottelua. En tiedä tulenko ikinä tämän jälkeen kuulumaan yhteisöön, jossa ympäriltä kuuluu “Life is good” tyylisiä huudahduksia, ja yksinkertaisesti helvetin onnellisen näköisiä Instagram-postauksia. Varaudu siis seikkailuun, jossa tuntemattomista ihmisistä muodostuu sinulle perhe, joiden kanssa voit puhua hulluimmistakin haaveista. Varaudu tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa voit pohtia maailman menoa pikkutunneille asti, ja jotka tulevat muokkaamaan myös omaa maailmankuvaasi. Varaudu olla osaamatta nimetä tulevaisuuden haaveammattiasi, ja toisaalta varaudu myös siihen päivään kun osaatkin sen yhtäkkiä kertoa. Varaudu siihen, että jo kolmantena opiskeluvuotenasi mietit kauhulla, että joku päivä tämä kaikki loppuu.

 

Mitä Turun KY sitten oikein on? Muistan, kun pupusyksynä yritin selostaa asiaa silloiselle poikaystävälleni. Miten siistiä on mennä sitsaamaan muihin kaupunkeihin tai miten hulvattoman hauskaa on juoda itsensä humalaan bussissa. En usko että onnistuin pukemaan ilmiötä sanoiksi kovin hyvin. Toivon kuitenkin että sittemmin teekkarilakin päähänsä painettuaan hän tänä päivänä ymmärtää, miten opiskelijayhteisö voi saada silmät tuikkimaan.

img_2574

Ottakaa NESU-tädin sana nyt tosissanne pupuset, ja vanhemmatkin kuntalaiset. Mikäli TKMY1 pelottaa, menkää kaikki sankoin joukoin Valmennusakatemian järjestämään preppiin. Linkki alla:

https://www.facebook.com/events/355843868091031/

Tsemppiä kaikille tenttiviikkoon <3

Iina2

 

 

Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi

Masters of time

I was sitting in an airplane when I got the idea for this blog. Airplanes are probably my favourite places on Earth. They give you the opportunity to close yourself from the outside world and just be alone for a moment. They give you a break from your ordinary life, and to be more precise, they give you break from your phone, laptop and social media. During a flight it is allowed to relax. During a flight, I find it also very easy to relax. Why is that? It is the lack of time that gives you the ease. Before the flight everything is just about time. Long lines in the security control, last minute gate changes and something else that might disturb your schedule. Especially for us Finns, since we tend to queue ridiculously long times just in case the plane won’t leave without us.

tukyblogi3-1

My blog is not about the Finnish behaviour at the airports. I’m here to talk you about time management. What does it mean to me? What should it mean to you? I think the majority of students at our school can agree to the fact that they live a busy life. Defining the word ”busy” is always controversial. People are busy with school, work, extracurricular activities (which I guess, is the modest definition for being involved with TuKY) , training and other things in life. These areas of life tend to have a shifty balance in the daily basis. During the summer students work a lot and when you write your thesis you might want to spend a couple of extra hours in the library. And for some people, like me, it can be some organisation that keeps you busy. Doing TuKY related work 6 to 8 hours a day doesn’t even scare me anymore. Maybe it should.

Those who have watched or read the Harry Potters might remember the epic clock machine Hermione had in the third book. With the help of the machine she could travel in time and take all the possible lectures in Hogwarts. Oh boy, I’d need one! Someone has come up with the idea that we have 24 hours in a day. I guess the earliest forms of a clock go back to the ancient world of Egypt or something, so it is best to believe what we have been given. Anyways, these 24 hours are something we get every morning. The thing left to us is to decide what we want to do with these 24 hours? With this time machine life would be very easy. You could do every single thing you ever wanted and hurry would be no issue anymore.

tukyblogi2-1

Since I’m studying economics as my minor the term ”inflation” happens to be quite familiar. If we had the unlimited amount of time, wouldn’t it lose its charm and importance? It would indeed. Now that we have abandoned the idea of unlimited time, we are back in 24 hours. This is where the art of combining steps in. University students are the ones with the busy lives, as you might have agreed on in the beginning. We think that we come to the university just to learn our major, some IT skills, a couple of languages and make some friends. No. For me university is everything else. I do try to learn my major, but since finance and economics tend to be quite difficult, I’m starting to look at the other perks of the academic world. No matter if you’re working, being active in student life or a professional athlete, we’re all united by the struggle of combining the areas of life. And the struggle is indeed real.

tukyblogi4

During times like these, the state does not encourage us to have life beside our studies. The faster we graduate the more precious we are to the society. That’s why the skills learned outside the classroom are too rarely emphasised. You don’t need to go as crazy as I have gone and become a Chairwoman of NESU-TuKY. You can learn these skills in the daily basis, and that is why I’m writing this blog. Time management and scheduling are enormously important skills when you enter the work life. Proficient time management boosts you to the most efficient version of yourself but on the other hand, it prevents you from getting too stressed. Time management and careful planning are closely linked to eachother. It is said that succesful people tend to plan their days before hand. And aren’t we all succesful?

tukyblogi5_vika kuva

There are different ways to manage your time. The best form of it is a proper calendar. For me, there is nothing better than an old fashioned calendar with leather covers. My calendar is one of the most important things I own. It cost about 20 euros in a bookstore, but now that it includes notes, post-its and memories from 4 months, the value can’t be measured in money anymore. I like to use colors and to do-lists. Blue color is for school work, yellow one is for training and green one is for Skype meetings. This might sound scary, and when I first time marked my eating and sleeping times with certain colors I got also scared. But this is the way I manage time. I’m a visual person and I need to see my freetime so I know I can have it. It is important that one finds the very own way of managing time. Whether it is a calendar full of notes, setting alarms or just trying to remember you schedule by heart. There is no right or wrong way, but the word ”manage” is the key to efficiency and the fight against stress.

Spring is always a busy time and people tend to be tired and stressed. Maybe writing the blog about this very issue is a stress relief to me as well. During the hardest and busiest times it is important to look back and remember why you started. I study in a university because I want to understand the world better. I study especially difficult subjects because they might someday give me the proficiency to work at the European Central Bank. I’m in the TuKY Board because I wanted to make the best out of my student life. These are things that keep me busy, but they also keep me going. With this blog I want you all to look back and see the path you’ve come so far. And where are you going. Goals, they have one hell of an importance in life. Because no matter how busy lives we have, the only thing that matters is that you’re doing what you love. Even though you don’t passionately love your current work place, your maths teacher or your current gym, they are things that are taking you to the right places! All in all, the key thing in life is to remember that we all have as many hours as Beyonce.

tukyblogi1.jpg_toisiks vika kuva-1

 

Iina2

 

Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi