Kevät tulee, oletko valmis?

3, 2, 1, Hyvää uutta vuotta. Uusi vuosi, uusi minä. Tänä vuonna varmasti aloitan säännöllisen urheilun ja teen palautustehtävät hyvissä ajoin ennen deadlineja ja palaan järkevään unirytmiin heti kun arki alkaa ja… Tammikuu meni jo. Ensimmäinen kuukausi tästä vuodesta kaahasi ohi niin vauhdilla, että hyvä jos ehdin takavalot nähdä. Vuoden alussa tuntuu usein siltä, että aikaa on loputtomasti. Onhan edessäsi kokonainen vuosi ja se on suhteellisen pitkä aika. Aika on kuitenkin kulunut tavalleen tyypillisesti aivan liian nopeasti ja moni asia, joiden kuvittelin vuoden vaihtuessa olevan kaukana tulevaisuudessa, onkin jo miltein nurkan takana. Päätinkin nyt kartoittaa hieman, paljonko on aikaa muutamiin tuleviin tapahtumiin, jottei aika pääsisi jälleen kerran yllättämään tasaisella kulullaan. 

  • 11 päivää NESU-Dageneihin, ja aikaa ilmoittautua on vielä 6 päivää. 
  • 28 päivää tenttiviikon alkamiseen. Kannattaa muistaa varata exam-tentit ajoissa. 
  • 59 päivää Pikkulaskiaiseen. 
  • 83 päivää vappuun. Turun KY:n Vappu luonnollisesti ottaa tähän pientä varaslähtöä. 
  • 103 päivää kesäloman alkamiseen. Kesälomalle (kesätöihin) voi tietysti karata aikaisemminkin jos vain uurastaa kevään kurssit nopeasti pois alta.
  • n.100 – 120 päivää aikaa päästä kesäkuntoon. Tästä päivästä ei voi olla varma koska suomen kesä tulee silloin kun se haluaa. Tai on tulematta ollenkaan. Joka tapauksessa vielä ehtii ruveta treenaamaan ja punttisaleiltakin löytyy taas tilaa, kun  ensimmäiset new year, new me -treenaajat ovat jättäneet leikin kesken.
  • 137 päivää juhannukseen. Jos on kaveriporukan kesken ollut puhetta, että olisi kiva mennä viettämään Juhannusta yhdessä vaikka vuokramökille, niin sopivia mökkejä kannattaisi ruveta piakkoin tiirailemaan.
  • 151 päivää Ruisrockiin. Liput Ruissiin on huomattavasti helpompaa napata talteen nyt, ettei tarvitse kolmea päivää ennen festareita huhuilla lippua epätoivoisesti facebook-kirppareilta.

Nyt kun olemme tietoisia tulevista tapahtumista, voimme heti aloittaa niihin valmistautumisen. Tai no, jos kuitenkin otetaan tämä päivä vähän rennommin ja katsotaan asiaa sitten huomenna. Tarkemmin kun miettii niin eihän tässä ole vielä mikään kiire. 

Frans Isolauri
NESU-vastaava

Pieniä kiitollisuuden hetkiä

Kesä on täällä taas… Eiku mitä? Kesä oli ja meni, nopeammin kuin pöllöjallu ehti kesämöksällä painua kurkusta alas tai haaveet Pikkulaskiaisen mäenlaskusta katosivat alkutalvesta. Syksy ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet sekä koulutehtävien alati kasvava pino ovat päässeet yllättämään ainakin allekirjoittaneen totaalisesti. Mieli on edelleen aivan kesälaitumilla ja opiskelu tuntuu lähinnä mahdottomalta uurastamiselta. 

Olen niitä ihmisiä, jotka potevat joka syksy sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Tänä vuonna tämä olotila on iskenyt minuun uskomattoman aikaisin, sillä tuntuu että olen jo elokuun lopusta asti vellonut yhtenään saamattomuuden ja alakuloisuuden tunteissa vain ajatellessani syksyn saapumista. Lehdet tippuvat puista, päivät alkavat pimenemään aiemmin ja iltaisin voi joutua vetämään jopa toppatakin päälle ensimmäisiä kertoja kipakan viiman puhaltaessa. Koko ajan väsyttää ja on kaikin tavoin kurja tunnelma. Tuntuu, että kaikki ympärilläni suorittavat uutta lukuvuotta suurella tarmolla samalla, kun itse tuskailen edes koulutehtävien alkuun pääsemisessä. Koko ajan väsyttää ja samalla suorittajaluonteeni hokee minulle: ”Toikin tossa vieressä jaksaa, sunkin pitää”, ja huomaan polttavani itseäni loppuun siksi, etten voi olla ikinä huonompi kuin joku muu. 

Tänä vuonna päätin, että teen asialle jotain. Haluan hyväksyä syysmasennuksen ohimenevänä olotilana, jonka kanssa voi elää löytämällä arjesta iloa ja positiivisuutta sekä keksimällä itselleen vastapainoa koulutehtävien ja muiden velvollisuuksien ohelle. En vertaa itseäni ja suorittamistani toistuvasti muihin, vaan hyväksyn rajalliset resurssini ja sen, että joskus joku muu vain tekee paremmin ja jaksaa enemmän. Toivon että sinäkin teet saman oivalluksen ja opettelet armollisuutta itseäsi kohtaan.

Aion tänä syksynä olla aiempaa enemmän kiitollinen pienistäkin asioista, joiden itsestäänselvyyden korona-aika on opettanut kyseenalaistamaan. Iloitsen siitä, että yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa avautumaan ja Turun KY:n tarjoama laaja kirjo erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja on taas kaikkien kuntalaisten saatavilla. Aion käydä maanantaipeleillä, sitsata sydämeni kyllyydestä ja nauttia erityisen paljon ihan vain Montussa istumisesta ja Mercalla pöhisemisestä pitkän etäilyn jälkeen. Odotan myös vuosijuhlia kuin kuuta nousevaa, olkoon tämä syksyni kohokohta. Näiden ajatusten jälkeen syksy alkaa kuulostamaan jopa ihan siedettävältä ajanjaksolta. Tsempataan vielä hetki, pian mennään jo kevättä kohti! <3

Psst! Mikäli kaipaat hetkittäistä maisemanvaihdosta vastapainoksi syksyn velvollisuuksille, lähde ulkkarisitsaamaan! Voin vakuuttaa ettet tule katumaan. Liity myös TuKY ulkkarisitsaa -nimiseen fb-ryhmään ja voit voittaa etuosto-oikeuden Vujusitseille! 

Ellen Nissinen
NESU-vastaava

All those cities…

Meidän alalla verkostoitumisen tärkeyttä painotetaan koko ajan. Onneksi verkostoitua voi muutenkin kuin jäykän ja kiusallisen ammattimaisesti. Tahtoisinkin omistaa tämän kirjoitukseni asialle, jolla on suuri paikka sydämessäni, nimittäin ulkkarisitsaamiselle, loistavalle tavalle luoda arvokkaita kontakteja rennommissa merkeissä. Mahdollisuus lähteä sitsaamaan muihin kylterikaupunkeihin on kieltämättä NESUn parasta antia ihan jokaiselle teistä.

Muistan, kun olin lähdössä ensimmäisille ulkkarisitseilleni Joensuuhun. En oikein tiennyt, mitä odottaa ja mietin, ovatko yhdet sitsit kaiken tämän matkan arvoisia. No kyllä kannatti, vietin ehkä yhden elämäni hauskimmista päivistä ja muistelen näitä hetkiä edelleen lämmöllä. Joensuussa oltiin yllättyneitä siitä, että turkulaiset tulivat ulkkarisitsaamaan ja se jäi mieleeni. Turun KY:llä on normaalina vuonna niin paljon tapahtumia, että ulkkarisitsit saattavat jäädä hiukan niiden jalkoihin, mutta suosittelen lämpimästi varaamaan aikaa myös niille. 

Tunnen ainoastaan ulkkarisitsien ansiosta kyltereitä lähes jokaisesta kylterikaupungista ympäri Suomen sekä muista Pohjoismaista ihan Islantiin asti, ja se jos mikä on siistiä ja hyvä valtti esim. työmarkkinoilla. Tän kaiken hyödyn lisäksi ulkkarisitsit on niin ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia tapahtumia! Esimerkiksi pienellä porukalla lähteminen kannattaa, koska tunnet jo pari ihmistä mutta samalla voitte tutustua niin moneen uuteen ja löytää jopa elinikäisiä ystäviä. Jos sulla taas on kavereita toisessa kylterikaupungissa, on ulkkarisitsit mahdollisuus päästä bilettämään heidän kanssaan yhdessä ja näkemään heidän sitsikulttuuriaan. Mä toivon, että kun olosuhteet taas sallivat, meiltä olisi Turusta lähdössä iso ja innokas porukka edustamaan Turun KY:tä muihin NESU-kaupunkeihin!

Kolme syytä, miksi ulkkarisitsaaminen kannattaa: 

1. Verkostoituminen: jopa korona-aikana mahdollista etäsitsien muodossa. Verkostoitumismahdollisuus on NESUn arvokkain anti ja se tulisi kaikkien kokea edes kerran.

2. Edullista maakuntamatkailua: lähtiessäsi ulkkaroimaan tarjoaa järjestäjäkaupunki sinulle tarvittaessa majoituksen kohteesta, joten hotellejakaan ei tarvitse buukata. 

3. Parhaita muistoja: ulkkarisitseillä sattuu ja tapahtuu ja eri kaupunkien NESU-perinteet poikkeavat toisistaan, joten eri kaupunkeihin lähtiessäsi pääset kokemaan aina jotain uutta! 

Mieleni kaihoaa kovasti ulkkarisitsaamaan, toivotaan, että se olisi pian mahdollista. Toivottavasti just sä lähdet sillon myös mun mukaan! <3

PS. Jos sitsaaminen poikkitieteelliseen malliin kiinnostaa, tsekkaathan NESU-TuKYn maanantaina ulos tulevan etätapahtuman!

Ellen Nissinen
NESU-vastaava

Ennen kaikki oli paremmin, paitsi asiat

Some on pilannut keskittymiskyvyn. Tiktok on pilannut nuorison. Ihmiset ovat pilanneet maapallon ilmastonmuutoksellaan. Kaliforniassa on tuhoisat maastopalot ihmisen toimesta. Syntyvyys on laskussa, sillä kukaan ei halua tuoda lapsiaan tähän hiljalleen tuhoutuvaan maailmaan.  Maailma on pahempi paikka kuin ennen, kuulee usein sanottavan. Mistä tämä ajatusharha johtuu?

Ihmisellä on luontainen kyky keskittyä pahaan ja unohtaa positiiviset asiat. Media lisää tätä vääristymää entisestään. Kuolema, tuska ja sekasorto vetävät lukijoita puoleensa. Lajiamme ei kiinnosta hyvät asiat, sillä ne eivät ole sellaisia, joista tarvitsisi olla huolissaan. Hyvien asioiden tiedostaminen ei lisää selviytymisemme todennäköisyyttä.

1800-luvulla eliniänodote oli alle 30 vuotta, kun se nyt on globaalisti 73 vuotta. Äärimmäisessä köyhyydessä elää enää 700 miljoonaa ihmistä. Luku on puolittunut viimeisen 20 vuoden aikana ja sama tahti jatkuu edelleen. Vuonna 1996 tiikerit, jättiläispandat ja mustasarvikuonot olivat kaikki luokiteltu uhanalaisiksi. Eivät ole enää – nyt niiden kaikkien määrä on tasaisessa nousussa. Maapallosta on tällä hetkellä suojeltuna 15 % pinta-alasta, vuonna 1900 luku oli vain 0.03 %. Ihmiset elävät pidemmän ja onnellisemman elämän kuin ikinä ennen historiassamme. Meillä on enemmän vapaa-aikaa ja harrastemahdollisuuksia kuin ikinä ennen.

Hyvät asiat eivät pääse otsikoihin. Vielä viisitoista vuotta sitten uutisoitiin siitä, kuinka öljy tulee loppumaan ihan lähitulevaisuudessa. Nyt vastaavia otsikoita ei ole, eikä toisaalta ole ollut sellaisiakaan, missä kerrotaan öljyä vielä riittävän. Ilmakehän otsoniaukkojen korjaantuminen freonien käytön lopettamisen myötä ei ikinä yltänyt iltapäivälehtien etusivuille, vaikka suurin osa meistä on lukenut huolestuneita tekstejä otsoniaukosta ala-asteen oppikirjoista.

Asiat ovat paremmin kuin koskaan aikaisemmin historiassa eikä se ole mielipide. Ihmiselle on luontaista murehtia, se on selviytymisvaisto. Välillä on hyvä ottaa historiankirja käteen ja lukea entisajasta, että hahmottaakseen todellisen tilanteen. Vaikka meillä on omat ongelmamme – ilmaston lämpeneminen, USA:n presidentinvaalit ja tulevien bileiden järjestäminen tai järjestettämättömyys, olen varma, lähes jokainen historiassa elänyt ihminen vaihtaisi paikkoja kanssamme, jos voisi.

Hanna-Sofia Luoto NESU-vastaava

Eteenpäin, sanoi ekonomiopiskelija työnhaussa

Uusi vuosi tuo mukanaan kuntosalijäsenyyden lisäksi myös eksponentiaalisesti kasvavan ahdistuksen kesätöiden hausta. Joululomalta päästessä katse täytyy suunnata ikuisen harmauden sijaan kesään ja erityisesti kesätyöhakemusten rustaamiseen.

Ikävä tunne kasvaa viimeistään, kun eksyy vahingossa keskelle pöhinän täyttämiä rekrytointimessuja. Pakoilen yritysten edustajia kuin kyniään naputtelevia liittymämyyjiä, vaikka kulhossa olevat Mariannet houkuttelisivatkin. Joulusuklaaövereistä toipuva pää ei pysty edes harkitsemaan keskustelua mielenkiintoisenkaan yrityksen edustajan kanssa, vaan mieli halajaa nopeinta reittiä luentosalin turvaan. 

Työhakemuksissa pitäisi muistella lukiosta kerätyt kielioppisäännöt ja vapauttaa sisäinen Shakespeare juuri yrityksen tyyliin sopivasti. CV-kuvaksi valitsen vähiten tekohymyltä vaikuttavan otoksen, jonka löydän tietokoneen syövereistä. Nerokkaan hakemuksen kirjoitettuani huomaan, että jokainen tieto täytyy syöttää yrityksen omaan järjestelmään vielä erikseen ja eri sanoin. Ahkeruudelle, sosiaalisuudelle ja omatoimisuudelle täytyy jälleen yrittää löytää uudet vastineet Synonyymit.fistä.

Seuraavat viikot ovat hysterian täyttämiä. Aina puhelimen pirahtaessa ryntään hiljaiseen paikkaan kertailemaan, kukakohan niistä kymmenistä yrityksistä haluaa kutsua minut haastateltavaksi. Puhelimen päässä YTHS:n ihana hoitaja ei kuitenkaan tarjoa töitä, vaan peruutusaikaa hammaslääkäriin. Vihdoin näen positiivista sävyä sähköpostiviestissä, kun saan kutsun videohaastatteluun. Viikon päästä sähköpostiin kilahtaa jälleen tutun vihlaisun aiheuttava viesti: ”Kiitos mutta ei kiitos.”

Tietenkään osa kanssaopiskelijoista ei pysty juuri samaistumaan ahdistukseeni vakituisten töiden tai tuttujen kautta hankittujen työpaikkojen takaa, mutta onneksi vertaistukea löytyy silti lähes jokaisesta Mercan kahvipöytäkeskustelusta. En siis ole yksin kesätyöahdistukseni kanssa. Onneksi läheltä löytyy myös apua CV-klinikoista erilaisiin mentorointeihin, jotka mielellään auttavat työnhaussa. Haluan uskoa, että ahkerille työntekijöille on aina jonkinlaista työtä tarjolla. Eikä ole myöskään maailmanloppu, jossei (unelma)töitä kesäksi löydykään. Turha stressata liikaa, kesällä voi myös vaikka opiskella tai lomailla. 

Haluankin toivottaa tsemppiä alkavaan vuoteen ja kesätöiden hakuun!

Hanna-Sofia Luoto

NESU-vastaava