All those cities…

Meidän alalla verkostoitumisen tärkeyttä painotetaan koko ajan. Onneksi verkostoitua voi muutenkin kuin jäykän ja kiusallisen ammattimaisesti. Tahtoisinkin omistaa tämän kirjoitukseni asialle, jolla on suuri paikka sydämessäni, nimittäin ulkkarisitsaamiselle, loistavalle tavalle luoda arvokkaita kontakteja rennommissa merkeissä. Mahdollisuus lähteä sitsaamaan muihin kylterikaupunkeihin on kieltämättä NESUn parasta antia ihan jokaiselle teistä.

Muistan, kun olin lähdössä ensimmäisille ulkkarisitseilleni Joensuuhun. En oikein tiennyt, mitä odottaa ja mietin, ovatko yhdet sitsit kaiken tämän matkan arvoisia. No kyllä kannatti, vietin ehkä yhden elämäni hauskimmista päivistä ja muistelen näitä hetkiä edelleen lämmöllä. Joensuussa oltiin yllättyneitä siitä, että turkulaiset tulivat ulkkarisitsaamaan ja se jäi mieleeni. Turun KY:llä on normaalina vuonna niin paljon tapahtumia, että ulkkarisitsit saattavat jäädä hiukan niiden jalkoihin, mutta suosittelen lämpimästi varaamaan aikaa myös niille. 

Tunnen ainoastaan ulkkarisitsien ansiosta kyltereitä lähes jokaisesta kylterikaupungista ympäri Suomen sekä muista Pohjoismaista ihan Islantiin asti, ja se jos mikä on siistiä ja hyvä valtti esim. työmarkkinoilla. Tän kaiken hyödyn lisäksi ulkkarisitsit on niin ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia tapahtumia! Esimerkiksi pienellä porukalla lähteminen kannattaa, koska tunnet jo pari ihmistä mutta samalla voitte tutustua niin moneen uuteen ja löytää jopa elinikäisiä ystäviä. Jos sulla taas on kavereita toisessa kylterikaupungissa, on ulkkarisitsit mahdollisuus päästä bilettämään heidän kanssaan yhdessä ja näkemään heidän sitsikulttuuriaan. Mä toivon, että kun olosuhteet taas sallivat, meiltä olisi Turusta lähdössä iso ja innokas porukka edustamaan Turun KY:tä muihin NESU-kaupunkeihin!

Kolme syytä, miksi ulkkarisitsaaminen kannattaa: 

1. Verkostoituminen: jopa korona-aikana mahdollista etäsitsien muodossa. Verkostoitumismahdollisuus on NESUn arvokkain anti ja se tulisi kaikkien kokea edes kerran.

2. Edullista maakuntamatkailua: lähtiessäsi ulkkaroimaan tarjoaa järjestäjäkaupunki sinulle tarvittaessa majoituksen kohteesta, joten hotellejakaan ei tarvitse buukata. 

3. Parhaita muistoja: ulkkarisitseillä sattuu ja tapahtuu ja eri kaupunkien NESU-perinteet poikkeavat toisistaan, joten eri kaupunkeihin lähtiessäsi pääset kokemaan aina jotain uutta! 

Mieleni kaihoaa kovasti ulkkarisitsaamaan, toivotaan, että se olisi pian mahdollista. Toivottavasti just sä lähdet sillon myös mun mukaan! <3

PS. Jos sitsaaminen poikkitieteelliseen malliin kiinnostaa, tsekkaathan NESU-TuKYn maanantaina ulos tulevan etätapahtuman!

Ellen Nissinen
NESU-vastaava

Ennen kaikki oli paremmin, paitsi asiat

Some on pilannut keskittymiskyvyn. Tiktok on pilannut nuorison. Ihmiset ovat pilanneet maapallon ilmastonmuutoksellaan. Kaliforniassa on tuhoisat maastopalot ihmisen toimesta. Syntyvyys on laskussa, sillä kukaan ei halua tuoda lapsiaan tähän hiljalleen tuhoutuvaan maailmaan.  Maailma on pahempi paikka kuin ennen, kuulee usein sanottavan. Mistä tämä ajatusharha johtuu?

Ihmisellä on luontainen kyky keskittyä pahaan ja unohtaa positiiviset asiat. Media lisää tätä vääristymää entisestään. Kuolema, tuska ja sekasorto vetävät lukijoita puoleensa. Lajiamme ei kiinnosta hyvät asiat, sillä ne eivät ole sellaisia, joista tarvitsisi olla huolissaan. Hyvien asioiden tiedostaminen ei lisää selviytymisemme todennäköisyyttä.

1800-luvulla eliniänodote oli alle 30 vuotta, kun se nyt on globaalisti 73 vuotta. Äärimmäisessä köyhyydessä elää enää 700 miljoonaa ihmistä. Luku on puolittunut viimeisen 20 vuoden aikana ja sama tahti jatkuu edelleen. Vuonna 1996 tiikerit, jättiläispandat ja mustasarvikuonot olivat kaikki luokiteltu uhanalaisiksi. Eivät ole enää – nyt niiden kaikkien määrä on tasaisessa nousussa. Maapallosta on tällä hetkellä suojeltuna 15 % pinta-alasta, vuonna 1900 luku oli vain 0.03 %. Ihmiset elävät pidemmän ja onnellisemman elämän kuin ikinä ennen historiassamme. Meillä on enemmän vapaa-aikaa ja harrastemahdollisuuksia kuin ikinä ennen.

Hyvät asiat eivät pääse otsikoihin. Vielä viisitoista vuotta sitten uutisoitiin siitä, kuinka öljy tulee loppumaan ihan lähitulevaisuudessa. Nyt vastaavia otsikoita ei ole, eikä toisaalta ole ollut sellaisiakaan, missä kerrotaan öljyä vielä riittävän. Ilmakehän otsoniaukkojen korjaantuminen freonien käytön lopettamisen myötä ei ikinä yltänyt iltapäivälehtien etusivuille, vaikka suurin osa meistä on lukenut huolestuneita tekstejä otsoniaukosta ala-asteen oppikirjoista.

Asiat ovat paremmin kuin koskaan aikaisemmin historiassa eikä se ole mielipide. Ihmiselle on luontaista murehtia, se on selviytymisvaisto. Välillä on hyvä ottaa historiankirja käteen ja lukea entisajasta, että hahmottaakseen todellisen tilanteen. Vaikka meillä on omat ongelmamme – ilmaston lämpeneminen, USA:n presidentinvaalit ja tulevien bileiden järjestäminen tai järjestettämättömyys, olen varma, lähes jokainen historiassa elänyt ihminen vaihtaisi paikkoja kanssamme, jos voisi.

Hanna-Sofia Luoto NESU-vastaava

Eteenpäin, sanoi ekonomiopiskelija työnhaussa

Uusi vuosi tuo mukanaan kuntosalijäsenyyden lisäksi myös eksponentiaalisesti kasvavan ahdistuksen kesätöiden hausta. Joululomalta päästessä katse täytyy suunnata ikuisen harmauden sijaan kesään ja erityisesti kesätyöhakemusten rustaamiseen.

Ikävä tunne kasvaa viimeistään, kun eksyy vahingossa keskelle pöhinän täyttämiä rekrytointimessuja. Pakoilen yritysten edustajia kuin kyniään naputtelevia liittymämyyjiä, vaikka kulhossa olevat Mariannet houkuttelisivatkin. Joulusuklaaövereistä toipuva pää ei pysty edes harkitsemaan keskustelua mielenkiintoisenkaan yrityksen edustajan kanssa, vaan mieli halajaa nopeinta reittiä luentosalin turvaan. 

Työhakemuksissa pitäisi muistella lukiosta kerätyt kielioppisäännöt ja vapauttaa sisäinen Shakespeare juuri yrityksen tyyliin sopivasti. CV-kuvaksi valitsen vähiten tekohymyltä vaikuttavan otoksen, jonka löydän tietokoneen syövereistä. Nerokkaan hakemuksen kirjoitettuani huomaan, että jokainen tieto täytyy syöttää yrityksen omaan järjestelmään vielä erikseen ja eri sanoin. Ahkeruudelle, sosiaalisuudelle ja omatoimisuudelle täytyy jälleen yrittää löytää uudet vastineet Synonyymit.fistä.

Seuraavat viikot ovat hysterian täyttämiä. Aina puhelimen pirahtaessa ryntään hiljaiseen paikkaan kertailemaan, kukakohan niistä kymmenistä yrityksistä haluaa kutsua minut haastateltavaksi. Puhelimen päässä YTHS:n ihana hoitaja ei kuitenkaan tarjoa töitä, vaan peruutusaikaa hammaslääkäriin. Vihdoin näen positiivista sävyä sähköpostiviestissä, kun saan kutsun videohaastatteluun. Viikon päästä sähköpostiin kilahtaa jälleen tutun vihlaisun aiheuttava viesti: ”Kiitos mutta ei kiitos.”

Tietenkään osa kanssaopiskelijoista ei pysty juuri samaistumaan ahdistukseeni vakituisten töiden tai tuttujen kautta hankittujen työpaikkojen takaa, mutta onneksi vertaistukea löytyy silti lähes jokaisesta Mercan kahvipöytäkeskustelusta. En siis ole yksin kesätyöahdistukseni kanssa. Onneksi läheltä löytyy myös apua CV-klinikoista erilaisiin mentorointeihin, jotka mielellään auttavat työnhaussa. Haluan uskoa, että ahkerille työntekijöille on aina jonkinlaista työtä tarjolla. Eikä ole myöskään maailmanloppu, jossei (unelma)töitä kesäksi löydykään. Turha stressata liikaa, kesällä voi myös vaikka opiskella tai lomailla. 

Haluankin toivottaa tsemppiä alkavaan vuoteen ja kesätöiden hakuun!

Hanna-Sofia Luoto

NESU-vastaava

Lukutreenit ja kuinka elinikää pidennetään

Kun olin iltasatuiässä, isäni luki minulle ja veljilleni joka ilta ääneen kirjoja, jotka ilmeisesti olivat hänen mielestään lapsille sopivia satuja: Sinuhe egyptiläistä, Frankensteinia ja Draculaa. Luimme muutaman luvun illassa, me ja isä. Jokainen sai vuorollaan lukea vähän, sillä iltasatuhetki oli myös lukutreenihetki. Minulle ainakin oli mahtavan tärkeää juuri se, että saimme lukea ”aikuisten kirjoja”, vaikka ne joskus olivatkin viisivuotiaalle käsittämättömän pitkäveteisiä ja kestivät parhaimmillaan useita kuukausia (Taru sormusten herrasta -trilogia.)

Nämä lukutreenit ja yhteiset hetket muissa maailmoissa muokkasivat käsitystäni lukemisesta ja sen tärkeydestä. Koko lapsuus- ja nuoruusikäni luin todella paljon laidasta laitaan klassikoita, komedioita, romanttisia kirjoja, kauhukirjoja, nuorten kirjoja ja satukirjoja. Luin palkittuja historiallisia romaaneja (ja puhuin niistä äänekkäästi, jotta kaikki saivat kuulla millainen intellektuelli seiskaluokkalainen olin) ja pinkkikantisia hömppäpokkareita (yön pimennossa pitäen huolen siitä, ettei vain kukaan saanut tietää.)

Nykyään kuitenkin lukuintoni on hiipunut, ja suren sitä kovasti. Innostus lopahti joskus ylioppilaskirjoitusten ja pääsykoepänttäyksen aikoihin, kun lukeminen oli pääasiallinen työni eikä se tuntunut enää ihanalta pakopaikalta arjesta. Netflix korvasi romaanien ahmimisen aivot narikkaan -tyyppisenä ajanvietteenä. Tuntui, ettei enää pitkän opiskelupäivän jälkeen jaksa tehdä mitään niin älyllistä kuin lukea kirjaa.

Kuitenkin romaanien lukeminen on täysin eri asia kuin oppikirjojen ahtaminen, eikä niiden missään tapauksessa tulisi vaivata toisiaan. Päinvastoin – uskon vilpittömästi, että kaunokirjallisuuden laaja tuntemus ja siitä nauttiminen tukee kokonaisvaltaisesti kaikkea opiskelua.

Ensinnäkin lukemisen harrastaminen opettaa kirjoittamista ainakin yhtä hyvin kuin itse kirjoittaminen. Lukeminen tukee niin oikeinkirjoituksen osaamista kuin tekstin jäsentelyäkin. Sanomattakin selvää, että näistä molemmista on käsittämättömän paljon hyötyä kaikessa opiskelussa, myös täällä yliopistossa.

Toiseksi lukeminen on yleissivistävää ja auttaa täten ymmärtämään ympäröivää maailmaamme paremmin. Yleissivistystä itseään ei mielestäni koskaan voi arvostaa liikaa, ja auttaapa se myös niissä opinnoissa. Välillisesti, mutta auttaa kuitenkin.

Kolmanneksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan kaunokirjojen lukeminen vaikuttaa myönteisesti eloonjäämiseen. Tämän yksinään voisi kuvitella olevan kyllin hyvä motivaatiotekijä lukuharrastuksen aloittamiseen tai jatkamiseen.

Lukuharrastus on mukava, sillä sen voi aloittaa mistä, kuka, ja milloin vain. Suosittelen kuitenkin, ettet aloita lukemista mistään yhteiskunnallisesti merkittävästä klassikosta, jotka löytyvät ”100 kirjaa, jotka sinun tulee lukea ennen kuin kuolet” -listalta, vaikka sitä kirjaa olisikin varmasti mukavaa kanniskella näyttävästi mercalla. Valitse vaikka kirja, jonka olet jo aiemmin lukenut ja jonka voit laatuleimata itsellesi sopivaksi. Näin voit varmistaa, ettei kirja ole huono, sillä se saattaisi kuolettaa harrastuksen jo alkutekijöihinsä. Kun harrastus on aloitettu, on helpompaa siirtyä uusiin aluevaltauksiin ja antaa kirjallisuuden viedä mennessään.

Ihanaa syksyä ja tsemppiä kaikkeen lukemiseen!

Olga Lipasti
NESU-vastaava

Kevätfiilis ja -paniikki

Olen aina ollut Kesä On Asennekysymys -tyyppiä. Oma kesänodotukseni alkaa heti tammikuussa ja siihen luonnollisesti kuuluvat ihan liian vähäiset vaatteet, terasseilla istuskelu sinisin huulin ja yleinen innostuneisuus melkeinpä kaikesta. Kaikesta innostuneisuus johtaa kuitenkin helposti siihen, että tekee vähän liian paljon juttuja vähän liian lyhyessä ajassa, keväällä kun tuppaa muutenkin olemaan projekteja ja tempauksia joka sormelle ja varpaalle. Tenttiviikko, kesätyöt, kesäkämppä ja ikkunoidenpesu pitäisi kaikki saada hoidettua mieluiten jo eilen, ja siinä sivussa tietysti juhlia vappua reilusti kolmatta viikkoa.

Tähän lääkkeenä on yksinkertaisesti hidastaminen ja yhden asian kerrallaan tekeminen. Vaikka kevät on (ainakin minun mielessäni) jo varsin pitkällä, on kesän alkuun kuitenkin vielä verrattain paljon aikaa ja kaiken ehtii kyllä tekemään, kunhan keskittyy eikä liikaa yritä multitaskata. Kokemuksesta tiedän, että on varsin hankalaa esimerkiksi kirjoittaa blogia ja oppimispäiväkirjaa yhtä aikaa kun samalla yrittää pakata ja tehdä ruokaa.

Vaikka tämä vuodenaika onkin sälähommien ja dedisten luvattu maa, yritä silti löytää aikaa käydä ulkona vaikkapa kävelyllä, sillä siinähän voi jopa ruskettua. Vaikka kadut ovatkin vielä vähän jäisiä ja välillä voi pikkuisen sataa lunta, ei ole mitään syytä olla laittamatta aurinkolaseja päähän ja kevättrenssiä niskaan ja suuntaamaan jäätelölle jokirantaan! (Joudut todennäköisesti ottamaan jäätelön mukaan kotoa sillä jäätelökioskit aukeavat vasta parin kuukauden kuluttua.)

Nautitaan siis hyvistä säistä ja annetaan ihanan auringon lievittää kevätstressiä!

Mitä parhainta kesän odotusta!

Olga Lipasti
NESU-vastaava