Kuinka syödä vielä Assariakin halvemmalla

Se olisi jälleen ystävänpäivä! Sen kunniaksi puhummekin tänään rahankäytöstä, sillä ainut tapa, jolla sinkut voittavat tänä kyseisenä päivänä vuodessa, on rahallinen. Kaverit kyllä ymmärtävät, jos et ”köyhänä opiskelijana” muista heitä, ja olemattomalle kumppanille ei tarvitse olla ostamassa mitään höpölöpö ystävänpäivälahjoja. Sen sijaan, että olisin viime viikolla paniikissa googlannut ”hyvät ystävänpäivälahjat” pääsinkin tätä blogia kirjoittaessani googlaamaan ”soijarouheen tiheys”.

Nyt siihen asiaan. Itse olen pienestä pitäen ollut tarkka rahan kanssa. Säästin lapsena kaiken mahdollisen säästöpossussa ja seuraan nykyäänkin tulojani (kela) ja menojani sentilleen. Asun itse 160m päästä lähimmästä opiskelijaravintolasta, joten ruuanlaitto jää usein vähälle. Tämän lisäksi inhoan kaupassakäyntiä koko sydämestäni ja välttelenkin kauppareissuja jokaisella mahdollisella tavalla (esimerkiksi ruokaostosten wolttaamisella :DD).

JOS satun jostain kumman syystä tekemään ruokaa, olen kuitenkin asettanut itselleni hintarajan: yhden annoksen pitää maksaa alle 2,7€ eli opiskelijalounaan verran. Koen, että ruuanlaitto itselleni on muuten melko turhaa, kun halpaa kotiruokaa saa niin läheltä. Alta löytyykin reseptit ja laskelmani top 3 kotiruokiin, joissa annoshinta on vielä Assariakin halvempaa. Nämä reseptit sopivat hyvin esimerkiksi loppukuun ruuiksi kun pankkitilin saldo näyttää heikolta, eikä sushin wolttaamiseen kolme kertaa viikossa ole enää varaa. En ota laskelmissani takuuta vesikuluista, yksilökohtaisista annoskoista, ruokahävikistä tai ruokien ravintoarvoista. Ei kun kokkailemaan!

  1. Halvin kaikista: Soijamakaronilaatikko
  • 2dl soijarouhe: 0,4885€
  • 400g tumma makaroni: 0,63€
  • 2kpl Pirkka kasvissekoite: 1,38€
  • Kaikki kaapista löytyvät mausteet

https://vegaanihaaste.fi/reseptit/makaronilaatikko

Yhteensä 6 annosta: n. 2,5€

Per annos: 0,4167€

  1. Toisiksi halvin: Nakkikeitto (kolmella eri tavalla)
  • Peruna ja keittokasvis: 2,09€
  • 2kpl kasvisliemikuutio: 0,27€
  • Nakki
    • Halpa nakki: 0,85€
    • Kunnon nakki: 3,99€
    • Kasvisnakki: 3,45€

Ohje löytyy Peruna ja keittokasvis -pussista

Yhteensä 5 annosta: 3,21€ tai 6,35€ tai 5,81€

Per annos: 0,642€ tai 1,27€ tai 1,162€

  1. Vielä alle kahden euron: Sitruunainen katkarapupasta
  • 250g Spagetti: 0,4725€
  • 2kpl valkosipulinkynttä: n. 0,142€
  • 250g katkarapuja: 3,99€
  • Fraice kerma: 1,19€
  • 1kpl kananmuna: 0,329€
  • 1kpl Sitruuna: 0,44€
  • Ruohosipuli: 1,29€
  • Kaikki kaapista löytyvät mausteet

https://www.arla.fi/reseptit/sitruunainen-katkarapupasta/

(Parmesan-juusto ei mahdu budjettiin)

Yhteensä 4 annosta: 7,8535€

Per annos: 1,963€

Ps. lisää hyviä reseptejä voi lähettää osoitteeseen kopo@tuky.fi

Ella Rantala
Koulutuspoliittinen vastaava

Kissan päiviä

Oli talvinen päivä, auringon viime säteet herättivät kissan, joka oli nukahtanut ystävänsä lattialle jättämään vaatekasaan. Hupparit ja treenivaatteet muodostivat yhdessä lämpimän vuoteen, josta kissa nautti suuresti, mutta jota joku toinen kenties kutsuisi sekamelskaksi. Joku olisi myös saattanut kutsua hänen ystäväänsä kissan omistajaksi, mutta eihän se käynyt päinsä – ei kissaa voinut omistaa.

Kissa loikoili vielä hetken vaatekasassa, minkä jälkeen oli aika etsiä aamiaista. Keittiöön päästyään hän huomasi tiskivuoren, jonka huipulle oli kiivennyt ystävän aamiaiskulho. Kissa mietti, mahtoiko alati kasvava vuori koskaan häiritä ystäväänsä. Yhdessä pyykki- ja oppikirjakasojen kanssa ne muodostivat asunnon halki polveilevan vuoriston, mutta kissaa se ei juurikaan haitannut. Hän nukkui pyykkivuoren kupeessa, koetteli tasapainoaan kirjavuorten huipuilla ja ihaili tiskivuoren päivittäin muuttuvaa, kaunista varjokuvaa. Ilman niitä kissan koti olisi ollut kolkko, ilman elämää. Hän toivoi ystävänsäkin ymmärtävän sen.

Suunnistettuaan ruokakulholleen ja syötyään kyllikseen kissa kiinnitti huomionsa seinällä roikkuvaan kalenteriin. Jokainen ruutu oli täynnä eri värisiä merkintöjä, ja kissa ihmettelikin, miten kalenteri jaksoi roikkua seinällä, kun se olisi vain voinut pudottautua suoraan sen alla olevaan roskakoriin.

Miettiessään kalenterin kohtaloa hänen ajatuksensa harhautuivat ystäväänsä, joka tuntui päivittäin tanssivan kalenterin pillin mukaan. Vielä keväällä kissa oli viettänyt monia ihania päiviä loikoillessaan kotona ystävänsä kanssa, mutta syksyn edetessä ystävä oli yhä harvemmin kotona hänen kanssaan. Hän ei voinut muuta kuin pudistella päätään; miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun tehtävää, seuraa – ja jopa kalaa – löytyi paljon lähempää kuin hänen ystävänsä saattoi kuvitellakaan. Kissa oli varma, että mikäli hänen ystävänsä pysähtyisi hetkeksi, lopettaisi kalenterin käyttämisen värityskirjana ja edes välillä antaisi aikaa ystävilleen ja itsellensä, kaikki voisivat elää hieman onnellisempina.

Yhtäkkiä eteisestä kuului rapinaa, kun avainta käännettiin lukossa, ja kissa tiesi ystävänsä saapuvan kotiin. Uteliaana se loikkasi sohvalle seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kuten arvata saattaa, ystävä hädin tuskin ehti hakemaan jääkaapista jotain syötävää, kun hän jo istahti kissan viereen sohvalle ja alkoi tekemään jotain tehtäviä läppärillään. Kissa yritti saada ystävänsä huomion, mutta huomatessaan epäonnistuvansa ja haluamatta jättää ystäväänsä yksikseen, vain käpertyi takaisin ystävänsä viereen. Muutaman hetken ja turhautuneen kirjoittamisen jälkeen ystävä kuitenkin laittoi läppärin kannen kiinni, laski sen pöydälle ja alkoi rapsuttamaan kissaa korvien takaa. Tyytyväisenä tilanteen saamasta uudesta käänteestä kissa siirtyi ystävänsä syliin, joka jatkoi kissan rapsuttamista. Nauttiessaan ystävänsä lämpimästä sylistä ja rapsutuksista kissa alkoi hiljaa kehrätä. Hänen mielestään tällaiset hetket olivat täydellisiä – suorastaan oikeita kissanpäiviä.

Wili Wrangell

Koulutuspoliittinen vastaava

Tempo rubato

Hei ja hyvää ystävänpäivää minunkin puolestani, hyvä kuntalainen! Saattaa tuntua ehkä vähän oudolta, että kaikkien niiden mahdollisten kirjoittajien joukosta juuri minä päädyin kirjoittamaan tätä blogia ystävänpäivänä – mutta hei, ehkä kopokin tarvitsee välillä ystävää, joten jatketaan!

Miten uusi vuosi on jälleen lähtenyt kulkemaan? Toivottavasti opinnot ovat menneet hyvin, ja olet oikeasti oppinut jotakin, jonka muistat myös tenttiviikon jälkeenkin. Kari Raivio sanoi kerran haastattelussaan yliopiston tärkeimmän tuotteen olevan ”hyvin koulutettu nuori ihminen, joka kävelee ulos yliopistosta, menee yhteiskuntaan ja muuttaa maailmaa”, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Vaikka välillä opinnot tuntuvatkin lähinnä noppien kalastelulta tai välttämättömältä pahalta ennen työelämään pääsyä, toivon, että kumpikin meistä voi nukkumaan mennessään todeta, että on parempi ihminen kuin herätessään. En tarkalleen tiedä, mitä se sinulle tarkoittaa, mutta uskon sinun tietävän, mitä se sinulle tarkoittaa. Ja se on tärkeintä.

Toivon myös, että olet pysynyt kaikin puolin terveenä, samoin kuin ystäväsi, perheenjäsenesi sekä sukulaisesi. Vallitsevat olosuhteet eivät välttämättä aina ole sellaiset kuin toivoisimme, mutta uskon meidän olevan toimijoita eikä toiminnan kohteita. Milloin viimeksi oletkaan miettinyt, kuinka rajoittamattomat mahdollisuudet juuri sinulla onkaan?

Toki sellaiset asiat kuten tapaturmat tai mukavuudenhalu voivat välillä rajoittaa mahdollisuuksiamme, mutta sinä pystyt parempaan. On oikeastaan harmi, että pystyt näkemään vain peilikuvasi etkä sitä, kuka todella olet. Niinä hetkinä, kun näen sinut tai kun vain ajattelenkin sinua, alan hymyilemään. Olet suurenmoinen ihminen! Ihailen sinua ja arvostan kaikkea sitä, mitä teet ponnistellaksesi eteenpäin. Olet jotain suurta, ja uskon, että jonain päivänä pystyt näkemään sen itsekin.

Kiitos, että saan opiskella kanssasi Turun kauppiksessa. Toivottavasti saamme tilat pian auki, niin voimme sattumalta törmätä Mercatorilla tai Montun ruokajonossa. Ja jos mieleesi tulee jotain, mitä voin tehdä hyväksesi, niin nykäise hihasta tai pistä viestiä. Tämä vuosi on erittäin hyvä ennen kaikkea opintoihin vaikuttamiseen, sillä Kauppakorkeakoulu uudistaa opetussuunnitelmaansa. Joten jos mieleesi tulee jotain kehitysalueita, niin kerrothan ihmeessä.

Kiitos ajastasi, oli mukava jutella kanssasi. Toivottavasti tapaamme pian; siihen asti, muista ottaa ilo irti päivästä, ja anna päivän ottaa ilo irti sinusta.

Ja vielä kerran, hyvää ystävänpäivää!

Wili Wrangell
Koulutuspoliittinen vastaava

Jännän äärellä, jälleen kerran

Marraskuu koetaan perinteisesti synkkänä, harmaana ja sateisena ajanjaksona. Tänä vuonna ehkä vielä vähän synkempänä kuin yleensä. Meillä Turun KY:llä marraskuu kuitenkin on niin täynnä jännitystä ja tohinaa, että säätilan synkkyys jää kirkkaasti kakkoseksi. HalVa-jännä on taas täällä.

Tasan vuosi sitten omat tuntemukseni ennen hallitusgrilliä ja itse syyskokousta olivat melko kauhunsekaiset, vaikka julkisesti saatoinkin väittää jotain ihan muuta. Ei ole helppoa laittaa itseään sillä tavalla likoon, ei minulle eikä kenellekään muullekaan. Ja tänäkin vuonna muutama kuntalainen tekee sen jo toista kertaa, jotain mihin en itse pystynyt. Siksi nostan nöyrästi hattua teille kaikille, jotka tänä vuonna laitatte itsenne likoon Turun KY:n syyskokouksessa tai missä tahansa hallituksen vaihdossa. Ehdolle asettuminen edellyttää sen tasoista rohkeutta, että sitä harvoin missään mitataan. Itse kokemus tulee myös sekä kehittämään että kasvattamaan, oli lopputulos mikä tahansa.

Voisin luetella rohkaisevia lausahduksia toisensa perään ja vakuutella, että kyllä se hyvin menee. Voisin sanoa, että tilanne on kaikille sama eikä ole mitään syytä panikoida. Todennäköisesti on kuitenkin aivan sama mitä tässä sanon, asianosaisia jännittää h-hetkellä silti niin paljon, että heikompaa hirvittäisi. Haluan kuitenkin painottaa, että kun te seisotte siellä parrasvaloissa, teitä ei arvostella, teitä arvostetaan. Ihan jo sen takia, että olette päässeet sinne asti.

Jos omat tuntemukseni olivat jo vuosi sitten kauhunsekaiset, niin täytyy sanoa ettei tässä ole kyllä päästy puusta pitkälle. Ainoa ero on, että tänä vuonna kykenen myöntämään sen. Ihan yhtä lailla allekirjoittanutta jännittää myös tänä vuonna, ehkä vain hieman eri syistä, eri tavalla. Jännitän kaikkien hakijoiden puolesta, empaattinen ja solidaarinen kun olen, ja jännitän myös oman hallituspestini loppumista. Ennen tätä vuotta en yksinkertaisesti voinut käsittää, kuinka kukaan saattoi pitää opiskeluaikaa elämän parhaana aikana. Tämä vuosi, tai ehkä tarkemmin sanottuna tämä hallitus ja sen työntekijät, ovat kuitenkin muuttaneet mieleni. Päivääkään en ole katunut ja jos en olisi jo niin vanha ja väsynyt, tekisin kaiken ilomielin uudestaan.

Satu Hynninen,
koulutuspoliittinen vastaava

Kun mikään ei riitä

Varoitus, luvassa on syvällisiä ajatuksia ja itsetutkiskelua.

Kuluneet viikot ovat antaneet minulle paljon ajattelemisen aihetta. Tiedän, että koulussamme on paljon rennon rempseitä persoonia, jotka osaavat elää hetkessä ja laittaa asiat järkevään tärkeysjärjestykseen, murehtimatta turhaan asioita joille ei vain voi mitään. Uskon kuitenkin, että joukkoon mahtuu myös itseni kaltaisia ahdistujia ja täydellisyyden tavoittelijoita, jotka yrittävät kantaa koko maailman murheita harteillaan. Mikä ei muuten onnistu, niiden murheiden alle oikeasti hukkuu.

Olen ehkä vähän ”kaikki tai ei mitään” tyyppinen persoona. Mielestäni ei ole järkeä jättää asioita puolitiehen: Kun kerran ryhtyy johonkin, niin miksei sitä sitten tekisi saman tien kunnolla. Ongelma on, että saatan ryhtyä aika moneen asiaan samaan aikaan, ja ne kaikki asiat pitäisi tietysti hoitaa kunnolla. Lisää ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun se ”kunnolla” ei enää riitäkään, vaan kaikesta pitäisi suoriutua täydellisesti. Erittäin ajankohtainen esimerkki tästä on kandi. Kävin muutama viikko sitten tapaamassa kandiohjaajaani, juuri ennen koronakriisin puhkeamista. Kerroin hänelle, että tavoitteeni on ehdottomasti kirjoittaa vitosen arvoinen kandi. Hän vastasi kysymällä aivan loistavan kysymyksen: ”Miksi?”

Tätä kysymystä jäin pohtimaan pitkäksi aikaa, sillä minulla ei todellakaan ollut vastausta. Mitä minä ihan oikeasti sillä vitosella tekisin? Kaipa se tavoite korkeimmasta mahdollisesta arvosanasta liittyi itselleni ominaiseen täydellisyyden tavoitteluun sekä siihen, että tiesin pystyväni siihen. Miksi tyytyä vähempään jos voi saada enemmän? No, niin kliseistä kuin se onkin, niin siksi, että joskus vähemmän todellakin on enemmän.

Tämä koronakriisi on saanut minut katsomaan asioita hieman uudenlaisesta perspektiivistä. Tilanne on kaiken kaikkiaan aivan syvältä, mutta minulle se on ollut myös tärkeä muistutus siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Koska olen kopo, en voi julkisesti sanoa etteikö kandilla ja koulumenestyksellä olisi väliä, mutta luotan siihen että osaatte lukea rivien välistä.

Haluankin tässä poikkeustilassa muistuttaa, että kaikkeen ei tarvitse pystyä. Käyttäkää aikaanne ja energiaanne sellaisiin asioihin, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Tämän pitäisi toki olla itsestäänselvyys, mutta tässä suorituskeskeisessä maailmassa tekemisen ilo tuntuu turhan usein jäävän suorittamisen jalkoihin. Jos yhtään siltä tuntuu, niin lopettakaa suorittaminen ja höllätkää. Se ei ole laiskuutta, vaan itsestään huolehtimista.

Palautin äsken kandini ja en tule saamaan siitä vitosta. Se ei kuitenkaan tunnu enää yhtä pahalta, kuin ennen tämän tekstin kirjoittamista. Oikeastaan ei tunnu enää ollenkaan pahalta. Ja mikä arvosana sieltä ikinä tuleekaan, se kaiketi riittää.

Satu Hynninen
Koulutuspoliittinen vastaava