KTM-tutkinnot uudistuvat syksyllä 2018

Uusien KTM-tutkinto-ohjelmien vaatimukset koskevat 1.8.2018 tai sen jälkeen KTK-tutkinnosta valmistuvia opiskelijoita. Uusissa tutkintovaatimuksissa on vanhoihin verrattuna joitain uusia pakollisia suorituksia

Keskiviikkona 31.1. klo 9:00-10:00 järjestetään Osuuskauppasalissa infotilaisuus uudistuksesta. Tilaisuus on kaikille avoin mutta paikalle toivotaan varsinkin niitä, jotka ovat jo aloittaneet KTM-opintojaan, mutta KTK-tutkinto ei ole vielä valmis.

Lisätietoja uudistuksesta intrassa: intranet.utu.fi/ktm-uudistus

Vuoden opettaja 2017 on laskentatoimen ja rahoituksen yliopistonlehtori Vesa Partanen

Vuosijuhlakauden avajaisissa perjantaina 6.10.2017 palkittiin Turun kauppakorkeakoulun Vuoden opettaja 2017. Palkinto osoitettiin tänä vuonna laskentatoimen ja rahoituksen yliopistonlehtori Vesa Partaselle.

Opiskelijat kuvailivat palkittua opettajaa seuraavin sanoin:

” Sympaattinen opettaja, joka todella osaa asiansa ja varsinkin aineen jatkokursseilla nostaa riman tarpeeksi korkealle.”

” Opettaja on nostanut profiiliansa positiivisesti ja pyrkinyt luomaan kurssipalautteiden pohjalta kursseistansa entistä interaktiivisempia, sekä laajentanut opetusmetodejansa huomattavasti viime vuosien aikana. Lisäksi hän on aina positiivinen ja ymmärtäväinen!”

” Opettajan opetuksesta huokuu vahva asiantuntemus ja kiinnostus omaa alaansa kohtaan.”

” Hän on huippu kandiohjaaja. Aina tavoitettavissa ja valmiina auttamaan.”

Opiskelijoiden edustajana Turun KY palkitsee joka vuosi opetushenkilökuntaa ansiokkaista suorituksista. Vuosittain järjestettävässä Vuoden opettaja -äänestyksessä kaikki Turun KY:n jäsenet pääsevät suoraan vaikuttamaan palkitsemiseen. Eniten ääniä saanut valitaan Turun kauppakorkeakoulun Vuoden opettajaksi.

Vuoden opettaja osallistuu vuosijuhlillemme, mutta ei valitettavasti pidä puhetta pidettyään sen jo perjantaina avajaistilaisuudessa.

Hyödyt irti opiskeluajoista

Tuntuuko arki raskaalta? Puskevatko turhalta tuntuvien kurssitöiden deadlinet päälle? Odottaako tenttiviikolla keväällä suoritettujen kurssien loputon jono ja yöttömät opiskeluteemaiset yöt? Nyt on taas se aika, kun viimeisetkin minuutit päivästä tulisi uhrata ties minkälaisille ryhmätöille tai palautettaville portfolioille – eikä yhtään edes huvittaisi. Näinä aikoina tulee kyseenalaistettua koko koulussa oleminen ja motivaatio opiskeluun ylipäätään. Mitä näistä kaikista oppimispäiväkirjoistakin muka oppii?

Joskus ensimmäisenä opiskeluvuotenani muistan monien ajattelutavan siitä, kuinka turhia jotkut pakolliset kurssit ovat ja kuinka niiden opeista ei tulisi kuitenkaan hyötymään tulevaisuudessa. Luennoilla oli aivan turha käydä ja riitti kunhan nyt suoritti pakolliset harjoitukset, ja prujun luettuaan ilmestyi tenttiin. Numeroilla ei oikeastaan ollut mitään väliä, riitti että kursseista pääsee läpi, jotta joskus valmistuukin. Koostuuko monenkin opiskelijamme opiskelumotivaatio pelkästään saavutettavasta tutkintonimikkeestä, vai haluammeko oikeasti myös jättää näistä ajoista jotain oppejakin mieleen?

Mitä minä nyt maisterivaiheessa mietin? Ihmettelen ainakin sitä, miksi en tehnyt kurssien eteen enemmän töitä kandivaiheessa. Miksi istuin kotona ja katsoin Netflixiä? Näin kohta koulusta valmistuvana voin todeta, että kursseilla kannattaa kuunnella ja luennoilla kannattaa istua. Vaikka tentissä ei mitään kirjasta kysytäkään, ei se tarkoita sitä, etteikö kirjaa olisi hyvä lukea omaa tulevaisuutta varten. On surullista, että arvotamme tärkeän tiedon pelkästään tenttikysymysten perusteella: kaikki mitä ei kysytä kokeessa on varmasti aivan turhaa tietoa. Miksi?

Olemme täällä koulussa oppimassa uutta ja kehittämässä taitojamme. Esimerkiksi matematiikasta on tullut kysytty taito, jota suuren osan ekonomeista olisi hyvä ymmärtää edes jollain tasolla. Miksei siis voisi kohdata pelkoja ja ottaa taloustieteiden kvantitatiivisia menetelmiä sivuaineeksi? Miten sitten kauan vihattu ja vältelty ruotsi, olisiko aika ottaa itseä niskasta kiinni ja vahvistaa tämän toisen kotimaisen kielen taitoa? Ajattelutapa siitä, että läpipääsy riittää ja kukaan ei kuitenkaan tule arvosanojamme koskaan kyselemään on toki lohduttavaa, mutta oletko myöhemmin koulusta valmistuessasi tyytyväinen panokseesi ja saavutuksiisi? Ehkä olet, ehkä et.

Kouluun päästäksemme olemme nähneet monia tunteja ja suuren vaivan, joten miksemme yrittäisi nauttia näistä opeista ja ottaa kaikkea hyötyä irti, toki unohtamatta muuta arvokasta opiskelijaelämää, jota meille tarjotaan. En siis sano, että kaikista kursseista tulisi suoriutua mallikkaasti, vaan että omia heikkouksia voisi kehittää ja keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen – vielä kun on aikaa. Opiskelusta ja uusien asioiden omaksumisesta tulee huomattavasti hauskempaa ryhmässä, joten miksei tulla jakamaan stressin tuskia yhdessä kaveriporukalla vaikka ryhmätyötiloihin?

Muistakaa, että jos opiskelujen tai uran suunnittelussa on ongelmia, omaopet auttavat. Mikäli et tiedä omaopettajaasi, ota yhteyttä pääaineesi tai erikoistumissuuntasi laitokseen. Vaikka henkilökunta voi joskus tuntua kaukaiselta, ovat he täällä meitä varten ja haluavat meidän saavuttavan hienoja asioita elämässämme. Älkää siis pelätkö ottaa yhteyttä ja varata aikaa.


Koulutuspoliittinen vastaava
Tuulia Kuusinen

 

Viisi vuotta lisää lukiota

Oletko koskaan miettinyt ovatko nämä kauppatieteet nyt juuri se sinun juttusi? Itse ainakin olen. Silloin tällöin tunnen epävarmuutta omasta alavalinnastani. Pitääkö huolestua jos ei esimerkiksi tunne palavaa intohimoa mitään tiettyä pääainevaihtoehtoa kohtaan? Olen puhunut asiasta monien kylterikollegoideni kanssa ja huomannut, että tunne on melko yleinen. Jotkut ovat epävarmoja pääainevalinnastaan – toiset miettivät koko alan mielekkyyttä.

Kauppatieteet ovat alana hyvin laaja. Pääainevaihtoehtoja on useita, ja välillä tuntuu siltä että ne kaikki olisivat jossain määrin hyviä valintoja. Asiaa ei myöskään helpota se, että kauppakorkeakoulusta ei suoraan valmistu mihinkään yhteen ammattiin. Mahdollisia työnkuvia on ehkä enemmän kuin millään muulla yliopistoalalla. Et siis varsinaisesti tiedä mihin päädyt, kun pääset kauppakorkeakouluun. Joku sanoikin hyvin, että kauppakorkeakoulu on kuin viisi vuotta lisää lukiota. Tilanne on hyvin samanlainen.

Miten sitten saada varmuus siitä, että on oikealla alalla? Jotkut ovat löytäneet oman juttunsa esimerkiksi alan tapahtumista. Juttelin hiljattain yhden Slushissa olleen kaverin kanssa. Hän hehkutti tapahtumaa ja sanoi sen avulla keksineensä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Hieno homma! Tällaisten esimerkkien takia suosittelen ehdottomasti osallistumaan mukaan yritysvierailuille, konferensseille ja muihin vastaaviin tapahtumiin. Varsinkin mikäli se omin kiinnostus on vielä löytämättä. Itsekin olin noin kuukausi sitten paikallisen logistiikka-ammattilaisten yhdistyksen järjestämässä yhden aamupäivän kestäneessä tapahtumassa, jossa oli puhumassa hankinnan ammattilainen. Hän kertoi muun muassa siitä millaisia ominaisuuksia hankintapäälliköllä kannattaa olla ja siitä miten tärkeää kyseinen toiminta on yrityksen talouden kannalta. Inspiroiduin hankintatoimesta ihan uudella tavalla kuullessani alan ammattilaisen mietteitä. Ajattelin että ”hei, mähän voisin tehä tota!”.

Ihailen suuresti niitä kanssaopiskelijoitani, jotka uskaltavat etsiä sitä oikeaa (alaa) vielä pitkään kauppakorkeakoulussa olleinakin. Vaihtaminen ei varmasti ole helppoa. Yksi saattaa hakea lääkikseen KTM-tutkinnon jo häämöttäessä horisontissa, ja toinen tajuaa kasvatustieteiden kiinnostavan kauppatieteitä enemmän. Hienoa että jotkut osaavat tehdä tämän vaikean valinnan. Alan vaihtamisessa voi mietityttää monikin asia. Entä jos vaihtaminen ei ollutkaan hyvä päätös? Entä jos olisi kannattanut pysyä siinä missä oli? Entä jos työelämään pääsy venyy kohtuuttoman pitkälle? Entä jos joku toinen ala kiinnostaa enemmän, mutta esimerkiksi työllistymismahdollisuudet ovat huomattavasti huonommat? Ei kai nyt kaikki voi tehdä sitä mikä on kivaa… vai voiko?

oulablogi

Ehkä opintojen ohjaamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ihan jo lukiosta lähtien. Itselläni ei lukiossa ollut tarkkaa kuvaa yliopiston tarjoamista erilaisista vaihtoehdoista. Mielestäni meitä ei kovin paljon kannustettu ajattelemaan laaja-alaisesti. Jotenkin oletettiin, että itseään kiinnostava ala olisi löytynyt kuin itsestään. Kauppatieteiden pariin päädyin vasta, kun olin pyrkimässä toista kertaa Helsingin oikikseen ja aloin miettimään mitä teen jos en pääse sisään. Kauppatiede vaikutti kansainväliseltä ja mielenkiintoiselta, vaikka hakiessa tietämykseni alasta perustui lähinnä Wall Street -elokuvaan (ja nyt tarkoitan siis sitä originaalia 80-luvun leffaa feat. Gordon Gekko!). Sisään päästyäni olinkin vakuuttunut, että minusta tulee investointipankkiiri. Ongelmaksi tosin osoittautui että rahoituksen opiskeleminen minimivarianssiportfolioineen ja Black & Scholeseineen ei myöhemmin tuntunut lainkaan kiinnostavalta. Piti etsiä uusi pääaine…

Valtio näkee alanvaihtajat ongelmana, koska se myöhäistää työelämään siirtymistä. Ensikertalaiskiintiö asetettiin vähentämään välivuosien määrää samalla kun ylioppilaskirjoitusten painoarvoa yliopistojen valintamenettelyssä halutaan korosta. Myös motivaatiota mittaavista pääsykokeista haluttaisiin osittain luopua. Tämä ei tee oikean alan löytämisestä helppoa. Ilmeisesti nuorten täytyy jo yläasteella tietää mitä haluavat loppu elämänsä tehdä. Ei ole helppo rasti.

 

Oulaa

 

Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
kopo@tuky.fi

Case Kesätentit 2016 – Miten meni?

Eihän se hyvin tainnut mennä, ainakaan opiskelijan näkökulmasta, jos MercaTalksia on uskominen.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei ole syyttää mitään tiettyä tahoa vaan pikemminkin toivoa parempia käytäntöjä tulevaisuuteen. Kohdeyleisö on sekä opiskelijat että opetushenkilökunta, ja avoin keskustelu asiasta enemmän kuin tervetullutta. Uskon, että tarkoitusperät kaikilla ovat aina olleet hyvät, mutta ymmärrys yleiskuvasta riittämättömällä tasolla.

Ensinnäkin lista järjestettävistä kesätenteistä. Opiskelijoiden tulee hakea kesätukea mielellään jo toukokuun puoliväliin mennessä, jotta Kela ehtii hakemukset käsitellä ja maksaa tuet heti kesäkuun alussa. Ne, jotka käyvät töissä kesällä (karkea arvio väh. 3/4) tarvitsisivat myös tiedon alkukesän tenteistä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voivat suunnitella työvuoronsa sen mukaisesti. Tänä vuonna ensimmäinen lista kesätentistä julkaistiin vasta 23.5. Aikaisempina vuosina kesätentit ovat olleet johtokunnan esityslistalla hyväksyttävänä, mutta byrokratian vähentämiseksi nykyään riittää, että laitokset itse päättävät omistaan. Ojasta allikkoon – opintotoimiston laitoksille antamia aikarajoja ei noudatettu, ja edelleen on ”keskusteluja käynnissä”. Opiskelijat eivät vieläkään ole varmoja mitkä tentit ovat kesällä auki.

Toisena huomiona käytetyt perustelut kesätentittömyydelle. Useimmiten kuulee kahta perustelua, miksi ei järjestetä kesätenttejä: 1. ”Vain extraa opiskelijoille, kyllä kolmen tenttikerran pitäisi riittää” ja 2. ”Miksi järjestää, kun ilmoittautuneista vain murto-osa saapuu, ja heistäkin suurin osa liian vähäisellä valmistautumisella”. Ensinnäkin kyllä, kyse on ylimääräisestä tenttikerrasta, jota ilmankin opiskelijoiden pitäisi pärjätä. Tässä vaiheessa on kuitenkin nostettava esiin OKM:n asettamat tavoitteet nopeista valmistumisajoista ja ympärivuotisesta opiskelusta, sekä Kelan opiskelijoille yhä tiukentuvat vaatimukset. Eikö olisi kauppakorkeakoulunkin etu mahdollistaa joustavat opinnot ja sitä kautta nopeampi valmistuminen? Toisekseen, nykyään kaikilla aineilla (pl. matemaattiset aineet sekä tietyt kielet) on mahdollisuus järjestää tentti sähköisesti. Tällöin suoritus ei ole tiukasti aikaan ja paikkaan sidottu, jolloin opiskelija voi sen helpommin ajoittaa itselleen sopivaan aikaan. Uskon, että tuloksetkin ovat todennäköisesti tällöin paremmat. Opiskelijoillakin on totta kai vastuu ja muistuttaisinkin kaikkia opiskelijoita (ja itseäni), että ilmoittauduttuani tenttiin, myös menen sinne ja mielellään hyvin valmistautuneena! Kukaan ei halua valmistella tenttejä tyhjille saleille.

Mitä tulee puolestaan kesätenttikyselyyn ja opiskelijoiden toiveisiin. Kesätenttejä on yleensä saanut toivoa neljää kappaletta per opiskelija. Mututuntumalla sanoisin, että suosituimpia ovat y-kurssit, sillä niiden osallistujamäärät ovat suuremmat kuin millään muulla kurssilla. Yksittäisten peruskurssien tai syventävien kurssien keräämät ”toiveäänet” ovat hyvin pieniä, sillä kurssille osallistuvien määrät ovat huomattavasti pienempiä ja äänet hajaantuvat useammalle eri kurssille. Toiveiden lukumäärään tulisikin suhtautua kurssin osallistujamäärään suhteuttaen.

Johtokunnassa istuneena, ja muutenkin paljon opiskelijoiden edunvalvontaa tehneenä tiedän, että henkilökunnalla on kovat paineet säästämisen, itsensä kehittämisen ja tutkimuksen suhteen. Me opiskelijat kärsimme paineista, kun toimeentulomme on yhä haastavampaa, valmistua pitäisi nopeammin ja kurssivaatimukset kiristyvät. Uskonkin jälleen kerran yhteistyöstä löytyvän avaimen menestykseen ja toivon, että virheistä opitaan!

Lopuksi vielä erityismaininta tietojärjestelmätieteen aineelle, joka järjestää kesällä seitsemän (7) kesätenttiä, minkä lisäksi kesäopinnoista löytyy viisi (5) kurssia! Myös muutamissa muissa aineissa nähtiin erinomaista aktiivisutta – toivottavasti mahdollisimman moni opiskelija ottaa näistä hyödyn irti!

 

Aurinkoista kesää,

Ann-Sofie Leimu
Johtokunnan opiskelijajäsen