Kello 2.00 keskiviikkona 4.9. meikäläinen paukkasi rinkan kanssa kohti Turun Tuomiokirkkoa. Bussi olisi lähössä tunnin päästä ja pieni jännitys oli päällä siitä, tuleeko kaikki ajoissa bussiin. Matkanjärjestäjien suureksi, mutta iloiseksi yllätykseksi klo 2.52 mennessä jokainen reissulainen oli jo bussilla. Matkaan päästiinkin lähtemään ajoissa. 16 tunnin kevyen bussimatkan jälkeen saavuimme illaksi Ruotsin puolelle Krajan leirintäalueelle. Nopeiden saunomisten ja uimisten jälkeen uni maittoi reissulaisille pienistä hyttysistä huolimatta erittäin hyvin.
Aamulla kybän jälkeen bussi starttasi kohti Lofootteja. Muutaman tunnin ajon jälkeen saavuimme Bodo:n Norjan puolelle, josta nappasimme lautan Lofoottien saarten kärkeen. Lauttamatka sujuikin Trivial Pursuitin parissa nopeasti ja yhtäkkiä rantauduimmekin jo Lofoottien vuoriston alle.
Matkan kolmantena päivänä herättiin aurinkoiselta, mutta tuuliselta Lofoten Beach Camp -leirintäalueelta. Bussi suuntasi kohti ehkä jopa koko Lofoottien suosituinta matkakohdetta, Reinebringeniä. Parin tuhannen portaan ja reilun tunnin hikoilun jälkeen reissulaiset saapuivat huikeisiin maisemiin vuoren huipulle. Annetaan kuvien puhua puolestaan.
Illalla kävimme vielä pienellä porukalla huiputtamassa leirintäalueen viereisen Flakstadtindin vuoren, jossa reitti huipulle oli hieman kotikutoinen, mutta ikimuistoinen. Illalla vielä taas nopeat saunat ja meressä pulahdukset auringonlaskussa ja kummasti uni taas maittoi itse kullakin. Aamulla pakkasimme romppeet ja teltat bussiin, ja suuntasimme kohti Neslandin kalastajakylää, josta käppäilimme hienon rantareitin Nusfjordin kalastajakylää. Sieltä bussi kuljetti meidät muutaman kilometrin päähän Kvalvika Beach -rannasta, johon kannoimme romppeemme ja jossa vietimme yömme taas kauniissa auringonlaskussa.
Aamulla heräsimme teltta täynnä rantahiekkaa ja nopean aamupalan jälkeen lähdimme taivaltamaan rannalta kohti bussia. Pienen hikoilun ja parin hajonneen matkalaisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin bussille, josta matka suuntasi kohti Skårungenin leirintäaluetta. Pikku päivälevon jälkeen kävimme illalla vielä katselemassa auringonlaskua Hoven-vuoren huipulta.
Viimeisenä vaelluspäivänä suuntasimme kohti suuresti peloteltua Matmora-vuorta ja 788 metriä puhdasta nousua. Reilun 10 kilometrin ja kuuden tunnin käppäilyn jälkeen kaikki pääsivät takaisin bussille. Illalla kävimme porukalla vielä Svolvaerin kaupungissa dinnerillä ja preppaamassa kohti seuraavan päivän bussimatkaa. Seuraavana päivänä bussi starttasi aamuviideltä kohti Suomen Oulua ja 17 tuntia myöhemmin saavuimmekin Nallikarin lomakeskukseen. Seuraavana päivänä nopean 8 tunnin ajomatkan jälkeen olimme takaisin tutussa ja turvallisessa Turussa.
Iso kiitos matkassa mukana olleille, matkanjärjestäjä Annalle sekä tietysti lukijoille. Ensi viikkoon!! 😊
Sporttisin terveisin,
Miro Ikäheimonen
Liikuntavastaava