Useilla meistä on mielessään tiettyjä tavoitteita, joihin pyrimme aloittaessamme jonkun uuden projektin, harrastuksen tai jopa elämänvaiheen. Haluamme saavuttaa asioita, kehittyä ja olla päivä päivältä vähän parempia. Mielessämme näkyy kirkkaana keinot ja reseptit menestykseen.

Vielä useammat meistä kuitenkin ovat uuden tekemisensä aikana huomanneet, että asioiden kulku lähes poikkeuksetta eroaa suunnitellusta. Olosuhteet muuttuvat, omat tavoitteet ovatkin liian epärealistisia, eikä aika sittenkään riitä ihan kaikkeen mahdolliseen. Kaikkia asioita ja tavoitteita voi harvoin saavuttaa yhtäaikaisesti.

Tässä kohtaa onkin hyvä reflektoida hieman Ulkoasiainjaoston kulunutta vuotta:

  • Ulkkiksen Pikkulaskiaisen mäenlaskuväline ei tänäkään vuonna selvinnyt mäkeä ehjänä alas, kilpailua ei voitettu
  • Karuselliin ei saatu esiintymään Pikku G:n veroista paluumuuttajaa
  • Monttu ei säilynyt täysin vaurioitta Sikawapusta
  • Kiertoajelubileet aiheuttivat stressitasojen nousua tälläkin kertaa
  • PeIsKä ei täyttynyt yli tuhannesta kylteristä ympäri Suomen opiskelijajärjestöjen

Osa tavoitteista oli pieniä, osa suurempia. Kaikkia tavoitteita ei saavutettu, eikä jokainen projekti ole mennyt maaliin tasan tarkkaan suunnitellulla tavalla. Ulkkis on kuitenkin jälleen mahdollistanut kymmeniä rikastavia kokemuksia, opetellut ja oppinut. Ulkkis on kasvanut ja kehittynyt.

Sama kaava toteutuu usein myös jokaisella meistä omissa projekteissamme ja tekemisissämme. Vaikka lopputulos ei aina olisi suunnitellun mukainen ja paras mahdollinen, on tärkeää muistaa olla ylpeä myös matkan varrella opituista asioista ja niistä pienistä kehitysaskelista, jotka olemme kullakin hetkellä pystyneet ottamaan.

Kalle Kahanpää
Vapaa-ajan vastaava