Kerron nyt tarinan pupusta. Hän käveli Turun kauppakorkeakoulun ovista sisään ensimmäistä kertaa jännittyneenä, mutta innoissaan.  Jo ennen opiskelujen alkua hän oli tutkaillut, mitä kaikkea opiskeluaikana on mahdollista tehdä ja mietti, kuinka hienoa olisi päästä toimintaan mukaan. Pupusyksy eteni kovaa vauhtia ja toiminta tuli hänelle tutummaksi ja tutummaksi. Hän päätti hakea tulevissa halvoissa jaostotoimintaan mukaan. Hallitustenvaihdot lähestyivät ja pupu huomasi kanssaopiskelijoiden rekrytoivan kovaa vauhtia äänestäjiä äänestämään itseään. Hän oli hieman ujo ja alkoi miettiä uudelleen. ”Mitä jos nolaan itseni halvassa?”, ”Mitä jos kukaan ei äänestä minua?” Hän lähti kaverinsa kanssa KY-Sportin hallituksenvaihtoon ja oli päättänyt asettua ehdolle. Hallituksenvaihto eteni pesti pestiltä ja poika mietti usean pestin kohdalla, että tämä on minun pestini, tähän minä haen. Hän ei kuitenkaan asettunut ehdolle yhteenkään pestiin ja lähti kaverinsa kanssa kotiin. Sähköpostilistoille paukahteli sähköposteja, joissa kutsuttiin milloin minkäkin jaoston tai toimijaryhmän hallituksenvaihtoon. Hän mietti mielessään usean toimijaryhmänkin kohdalla, että ”tähän minä haen”.  Lopulta hän keräsi rohkeuden hakea rahastonhoitajaksi Wiiniklubin hallituksenvaihdossa. Hän ei päässyt tähän pestiin, mutta oli ylpeä itsestään, koska oli uskaltautunut asettua ehdolle.

Ensimmäinen opiskeluvuosi kului ja pupu ajatteli, että hänen mahdollisuutensa hakeutua toimintaan mukaan olivat menneet sivu suun. Toisen vuoden syksyllä tulevat hallitusten vaihdot alkoivat taas nostaa päätään. Hän mietti, että nyt tai ei koskaan. Hallitukset vaihdettiin ja vastaukseksi hänen pohdintaansa muodostui ”ei koskaan”. Tämä vastaus kuitenkin muuttui eräänä keväisenä päivänä. Hän avasi sähköpostinsa ja huomasi viestin: ”Turun KY hakee talouspäällikköä 1.4.2018 alkavaan työsuhteeseen.” Hän alkoi innoissaan heti kirjoittaa hakemusta, mutta jätti sen kesken, koska ajatteli: ”En pysty tähän, en tule koskaan saamaan tuota paikkaa”. Kaksi viikkoa kului ja hakuaika oli umpeutumassa. Hakuajan viimeisenä päivänä hän oli jo ehtinyt mennä nukkumaan, mutta ei saanut unta. Hänen päässään pyöri vain ja ainoastaan ajatus Turun KY:n talouspäälliköksi hakemisesta. Hän nousi sängystä, kirjoitti hakemuksensa loppuun ja lähetti sen puoli tuntia ennen hakuajan umpeutumista. Muutaman päivän päästä hän sai kutsun haastatteluun. Muutama päivä haastattelun jälkeen hän sai puhelun. Hänet oli valittu seuraavaksi Turun KY:n talouspäälliköksi.

Nyt tämä rusakko on toiminut puolitoista vuotta Turun KY:n talouspäällikkönä. Hän on päässyt tekemään ja kokemaan paljon asioita, joita ei olisi uskonut kokevansa aloittaessaan opiskelut. Hän on oppinut paljon ja saanut paljon hyvää kokemusta. Hän on saanut monia uusia ystäviä ja jopa hieman päässyt irti ujoudestaan. Nyt hän on jopa ehdolla tulevissa edustajistovaaleissa. Hän haluaa muistuttaa kaikkia, jotka vähänkään pohtivat hakeutumista mukaan Turun KY:n toimintaan, että ikinä ei ole liian myöhäistä, mikäli oikeasti haluaa toimintaan mukaan. Enemmän kaduttaa jälkikäteen huomata, että olisi halunnut, mutta jätti sen tekemättä.

Ville Hiltunen
talouspäällikkö